Miten paljon siedät kerrostalonaapureiltasi?

Kerran olen heippalapun laittanut, kun joku naapureistani alkoi harrastaa musisointia yöaikaan niin äänekkäästi, ettei sitä korvatulpatkaan peittäneet.

Nykyään en siedä enää mitään. Olen korvatulpat ja/tai vastamelukuulokkeet päässä kotona nykyään aina. Edes vastamelukuulokkeet eivät aina riitä vaan niiden alla pidän myös korvatulppia. Uuden asunnon löytäminen hankalaa koska en enää muuta muuhun kuin ylimmän kerroksen asuntoon ja pitää tietää faktana että seinänaapureista ei kuulu mitään asuntooni.

Vaikuttaa siltä, että kaupungin vuokrataloissa toimii isännöinti jämäkämmin kuin muualla. Kyllä mölyapina saa huomautuksen ja sen jälkeen varoituksen aika herkästi, jos parikin naapuria valittaa kimpassa.

Vierailija kirjoitti:

Otin kerran yhteyttä, kun naapuri huudatti stereoita todella usein, myös yöllä, niin että koko talo suunnilleen tärisi. Isännöitsijä sanoi, ettei kukaan muu ole valittanut. Myöhemmin muutin pois. Olisi hauska tietää vieläkö kyseinen naapuri asuu siinä talossa (muutostani on jo vuosia aikaa).

Ovat olleet paskahousuja.

Vierailija kirjoitti:

Melko paljon kestän, mutta tässä pari v-mäistä asiaa.

1. Yläkerrassa asui pakolaisperhe. Penskat kiljuivat, puhuivat huutamalla, paiskoivat tavaroita seinään/lattiaan/patteria vasten, hyppivät ja tömistelivät. Äiti huusi jatkuvasti ja toisinaan riitelivät perheen isän kanssa melko kovasti/väkivaltaisesti äänten perusteella. Tätä kesti heti kun pennut saivat silmänsä auki aikaisin aamusta, aina klo 2 tai pahimmassa tapauksessa klo 5 asti yölle. Eli nukkua ei saanut miltein ollenkaan.

Monta valitusta tehtiin ennen kuin nämä sai häädön. Pakolaisvastaava oli muhun vielä yhteydessä todeten, ettei tästä perheestä taida olla kotiutumaan Suomeen vaikka heille on yritetty tapoja ja kulttuuria opettaa.

2. Naapurin rakki kärsi vissiinkin pahasta eroahdistuksesta. Saattoi räkyttää neljä tuntia putkeen kun omistaja oli lähtenyt asunnosta. Eräänä viikonloppuna, kun omistaja oli ilmeisesti viihteellä, koira haukkui kuin tapettava koko sen v*tun yön. Lopulta rakki sijoitettiin uuteen kotiin jokin aika sitten, onneksi!

Moi kaikille tutuille, jos tänne ketjuun joku eksyy.

Olet todella tehokas naapurikyttääjä, kahdelle jo saanut häädön. Kerro vielä lievemmistä tapauksista.

Kohtalaisesti. Naapuri itse sanoo ettei muka aiheuta meteliä. Isännöitsijä taas sanoo ettei kukaan muu valita. Eli ilmeisesti sana sanaa vastaan. Naapuri uhkaili mua poliisilla jos en lopeta valittamasti ja musiikin kuuntelua öisin (mitä olin pitänyt radiota päälle jotta möly äänet peittyisi)

Ja jatkaa edelleen klo 22 jälkeen mölyämistä tosin harventunut nyt tiputtelee vain tavaroita ja kantapää tömisee ilmeisesti kostaa.

Pitäisi käydä kai oven takana keskustelemassa mutten uskalla on niin huonoja kokemuksia ennestään naapureista

Taas on valituksen paikka. Pari kuukautta sitten naapuriin muutti nuori,jonka tapoihin näköjään kuuluu soittaa öisinkin musiikkia. Useamman kerran olen herännyt siihen, että poppi soi ja kälätys käy, vaikka kello on jotain 02-06 välillä.

Vierailija kirjoitti:

Otin kerran yhteyttä, kun naapuri huudatti stereoita todella usein, myös yöllä, niin että koko talo suunnilleen tärisi. Isännöitsijä sanoi, ettei kukaan muu ole valittanut.

Tämä on tuttu kommentti isännöitsijältä. Kun sen kertoo kaikille häiriöstä valittaneille asukkaille, asialle ei tarvitse tehdä mitään. Joskus mietin, että neuvotaanko näitä tulevia isännöitsijöitä jo koulutuksen aikana käyttämään ongelmatilanteessa em. kaltaisia argumentteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kerrostalonaapureitten kanssa on ongelmia, niin on järkevintä alustavasti jutella heidän kanssa kasvotusten. Taloyhtiön järjestyssäännöt tulisi olla selkeästi ilmoitustaululla ja niiden normaalien, rauhallisten naapurien kanssa voi myös "liittoutua" ja valvoa yhteisesti että sääntöjä noudatetaan. Semmoiset heippalaput saattavat enemmänkin ärsyttää kuin johtaa toivottuun tulokseen.

Yksi hyvä keino millä niitä mahdollisia haittoja voi ennaltaehkäistä on mm. se että vaivautuu tervehtimään samassa rapussa asuvia ihmisiä. Silloin heidän kanssaan voi olla tekemissä muulloinkin kuin vain niissä ongelmatilanteissa.

Hmm... En tykkää tuosta että pitää mennä naapurille puhumaan jutusta.

Aina naapureista ketkä tekevät ärsyttäviä ääniä niin heistä oikein hohtaa sellainen ego että niillä on joku selitys, turhaa egolle selittää, se vain ruokkii narsistista naapuria.

Tosin en tiedä teidän tapauksista mutta minun naapurit ovat viime vuosina tahallaan tehneet minulle ääntä.

Kyllä oikea suomalainen hillitsee ääniä.

Mei olla mitään s-mutkia joista lähtee kulmikkaista muodoista ääniä seinien kulman hieveriin... kuutio noppaa voi heittää muuallekkin kuin kulmikkaisiin ääntä rakentaviin reunoihin.

Jos sinä et sano mitään, niin eihän se naapuri edes välttämättä tiedä aiheuttavansa turhaa melua. Tulee mieleen ne tilanteet, joissa vilkkaan ja ekstrovertin ihmisen pitäisi arvata mitä sen hiljaisen ja introvertin ihmisen päässä liikkuu vaikka tämä ei sanoisi mitään.

Mulle tuli mieleen aloitukset: "Mitä mies/nainen tarkoittaa, kun se..."

Mennään ja kysytään, ei tartte arvailla. Ja tuo tervehtimisasia on tärkeä. Se helpottaa toinen toisemme ymmärtämistä ja vähentää jännitteitä.

On helpompi tosiaan sitten hankkia todisteita jonkun mekastuksesta, kun voi muilta kysyä, että kuuliko ne meteliä silloin ja silloin.

Ja muistaa pitää, että itseltäkin putoaa välillä tavaroita lattialle ja lettuja paistaessa palovaroitin huutaa.

Olen käyttänyt heippalappua kerran ja sanonut kasvotusten kerran. Molemmilla kerroilla (eri naapurit) naapurit ymmärsivät ja lopettivat häiriön. Olen todella tyytyväinen, että uskalsin.

kerrostaloelmää kirjoitti:

Kohtalaisesti. Naapuri itse sanoo ettei muka aiheuta meteliä. Isännöitsijä taas sanoo ettei kukaan muu valita. Eli ilmeisesti sana sanaa vastaan. Naapuri uhkaili mua poliisilla jos en lopeta valittamasti ja musiikin kuuntelua öisin (mitä olin pitänyt radiota päälle jotta möly äänet peittyisi)

Ja jatkaa edelleen klo 22 jälkeen mölyämistä tosin harventunut nyt tiputtelee vain tavaroita ja kantapää tömisee ilmeisesti kostaa.

Pitäisi käydä kai oven takana keskustelemassa mutten uskalla on niin huonoja kokemuksia ennestään naapureista

Ymmärsinkö oikein, että sulle osuu aina "huonot naapurit"? Missähän se vika todennäköisimmin silloin on?

Meidän naapurit on tosi hiljaisia mutta jos joku niistä nyt alkais möykkäämään niin kestäisin kyllä tosi paljon, ehkä kaiken. Syy on se että meidän perheen nuorin, 3 vuotias, on ihan jäätävä mölyapina ja itsekkin tulee siinä sen ohella sitten korotettua ääntä. Pahoittelut kaikille naapureillemme, me kyllä tehdään kaikkemme tän lapsen kanssa ja mekin luultiin että se ois jo rauhoittunut ajat sitten mutta näköjään vaan pahenee. :(

Kaksi kertaa olen ollut yhteydessä taloyhtiön hallituksen puheenjohtajaan ja isännöitsijään yläpuolelta kuuluvasta musiikista ja tappelun äänistä. Näitä ääniä kuului molemmilla kerroilla nejään asti yöllä. Naapurissa asuva yli 90v. asukas ei ollut nukkunut metelin takia koko yönä, enkä myöskään minä. Toisen ilmoituksen jälkeen asunnosta ei ole kuulunut häiritsevää ääntä.

Asun erittäin hiljaisessa 1978 rakennetussa talossa, jossa aivastus kuuluu asunnosta toiseen (pierut ilmeisesti eivät 😂).

Ainakin tässä rapussa ihmiset kuitenkin antavat toisilleen yö- ja päivärauhan. Kukaan ei huudata stereoita eikä pidä bileitä. Toisia tervehditään ja ollaan sivistyneissä väleissä. Tässä rapussa on pelkästään isoja asuntoja.

Muissa rapuissa on yksiöitä ja kaksioita, joista monet vuokralla, joten niissä on sekalaisempaa väkeä. Muuan narkkikin siellä asui ja veti puokeensa ihme hiippareita. Jopot katosivat. Pääduttiin uusimaan lukitus älylukkoihin -----> hiipparit ja ilkivalta loppuivat, kun kulkijat voi identifioida eikä avaimia ajelehdi missä sattuu.

Naapuriin muutti mamuperhe. Isäntä huusi siellä, koko suku ramppasi pesemässä pyykkiä ja kersat leikki rappukäytävässä. Kotona ei koskaan saanut olla rauhassa. Paitsi kerran kun olivat pari viikkoa kotimaassaan käymässä. 

Isännöitsijä soitti heille kerran mutta olivat nokkavia. Ainoastaan lasten käytävässä juokseminen loppui. Mä myin kämppäni pois kun hermot ei enää kestäneet. 

Löysin ihanan päätyrivarin. Ihanan hiljaista!

Paljon, siinä vaiheessa otin yhteyttä lastensuojeluun kun naapurin lapset olivat kuukausia "asuneet rappukäytävässä", eli söivät, leikkivät ja pitivät vessana rappukäytävää, sillä äiti ei päästä kotiin, kun tahtoo nukkua (tiedä häntä mitä oikeasti touhuaa). No tää äiti suuttui ja muuttaessa kävi vääntää kusi-paskat oveni eteen. Ja sossu antaa edelleen tän äidin pitää lapset itsellään. Seuraavaa erikaa odotellessa....

Vierailija kirjoitti:

Nykyään en siedä enää mitään. Olen korvatulpat ja/tai vastamelukuulokkeet päässä kotona nykyään aina. Edes vastamelukuulokkeet eivät aina riitä vaan niiden alla pidän myös korvatulppia. Uuden asunnon löytäminen hankalaa koska en enää muuta muuhun kuin ylimmän kerroksen asuntoon ja pitää tietää faktana että seinänaapureista ei kuulu mitään asuntooni.

Muuta omakotitaloon jonnekin metsään jos noin ahdistaa.

Meidän naapurissa pidettii vähän pirskeitä viikonloppuna. Ja noin kolmelta aamulla alkoi hirveä möykkääminen, tappeleminen, huutaminen, kiroilu ja tavaroiden paiskonta. Lopulta vielä parvekekalusteet ja joku ikkuna lensi parvekkeelta alas. Puol kuus aamulla lopettivat.

Ärsyttää kun ovat niin hiljaisia ettei kuulu mitään. Voisi tehdä valituksen tästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melko paljon kestän, mutta tässä pari v-mäistä asiaa.

1. Yläkerrassa asui pakolaisperhe. Penskat kiljuivat, puhuivat huutamalla, paiskoivat tavaroita seinään/lattiaan/patteria vasten, hyppivät ja tömistelivät. Äiti huusi jatkuvasti ja toisinaan riitelivät perheen isän kanssa melko kovasti/väkivaltaisesti äänten perusteella. Tätä kesti heti kun pennut saivat silmänsä auki aikaisin aamusta, aina klo 2 tai pahimmassa tapauksessa klo 5 asti yölle. Eli nukkua ei saanut miltein ollenkaan.

Monta valitusta tehtiin ennen kuin nämä sai häädön. Pakolaisvastaava oli muhun vielä yhteydessä todeten, ettei tästä perheestä taida olla kotiutumaan Suomeen vaikka heille on yritetty tapoja ja kulttuuria opettaa.

2. Naapurin rakki kärsi vissiinkin pahasta eroahdistuksesta. Saattoi räkyttää neljä tuntia putkeen kun omistaja oli lähtenyt asunnosta. Eräänä viikonloppuna, kun omistaja oli ilmeisesti viihteellä, koira haukkui kuin tapettava koko sen v*tun yön. Lopulta rakki sijoitettiin uuteen kotiin jokin aika sitten, onneksi!

Moi kaikille tutuille, jos tänne ketjuun joku eksyy.

Olet todella tehokas naapurikyttääjä, kahdelle jo saanut häädön. Kerro vielä lievemmistä tapauksista.

Kerro mulle toki, miten tämä koiran omistaja sai häädön?

Koira oli siellä väliaikaisessa sijoituksessa ennen kuin lähti pysyvään kotiin, naapuri ei muuttanut mihinkään. Tämän tiedän siitä, että naapuri itse tuli kysymään minulta haukkuuko koira miten paljon yksin ollessaan ja pahoittelut sain päälle.