Miten muut yksinäiset pärjää?

Ei halloweenina mitään terveisiä lähetetä.

En juhli Halloweenia, joten ei mitään murhetta. Olen nauttinut ihanasta omasta rauhasta. Huomenna vielä kokonainen päivä täynnä vapaita tunteja. Aika rientää, tuntuu ettei ehdi tekemään mitään.

Ai se oli eilen, luulin että tänään.

Avaan ehkä sipsipussin. Kohta meen saunaan ja sitten makselen laskut.

Pärjäämisestä en tiedä, menettelee kun ei ajattele liikaa.

Epätoivo iskee jos miettii kokonaisuutta ja kaikkia näitä nyansseja mitä yksinäisyys pitää sisällään. Piilotan totuutta ympäristöltä, nolottaakin. Miksi, en tiedä.

Alkanut viimeaikoina vähän ärsyttää ihmisten lapselliset kirjoitukset ja ehdotukset yksinäisyyden poistamisesta. Vedetään mutkat suoriksi ja yksinkertaistetaan, ikäänkuin 40 vuotta tätä tervassa kahluuta ei olisi laittanut kokeilemaan vaikka mitä.

Naapuri kävi juuri vittuilemassa ja kiljumassa ovella siitä että olen työtön. Luulin että olisi ollut jotain järkevää asiaa tai halunnut tulla kahveelle kun pullaakin sattui pyhäinpäivän kunniaksi olemaan pöydässä. Aika hassua että tämä on ainoa juhlapyhä jota edelleenkin vietän, vältän silloin käymästä kaupassa ja ikkunalle sytytän kynttilän vainajille. Ompahan sentään kissasta seuraa.

Hyvin. En mieti mitään halloweeniä. Istun parvekkeella tuikkujen valossa, juon viiniä ja luen av:tä ja naureskelen jutuille. Kohta lämpimään kylpyyn ja nukkumaan. Elämä yksinkin voi olla mukavaa.

Eipä tässä taas mitään ihmeempiä ole. Viimeksi olen ollut jonkun ystävän kanssa tekemisissä miltei kymmenen vuotta sitten, että eipä se taas ole tämä päivä, joulu, taikka juhannus sen kummempi kuin vaikka huominenkaan.

Vaikkakin joskus on aika raskasta kun kuulee miten jotkut viettää aikaa ystäviensä tai kumppaniensa kanssa, ja itse "joutuu" tekemään asiat yksinään. Olisi ihan mukavaa kun olisi joku ystävä, tai naisystävä, mutta tiedostan sen, että olen aika paska tyyppi. Enkä muutenkaan ole kovin normaali, niin se oikeanlaisen ystävän löytäminen on oma haasteensa siinä missä kumppaninkin löytäminen. Ja kun ei oikein ihmisiin luota, niin lopulta on kuitenkin ihan mukava olla yksinään juuri sellainen kuin on. Monen mielestä luuseri isolla l:llä ja kerrassaan säälittävä ihminen, mutta minä nyt olen mikä olen, ja sinällään ihan suht onnellinen sellaisenaankin. Harmi vaan, että se yleinen suhtautuminen minun kaltaisiini ihmisiin on niin negatiivinen, että en edes halua etsiä ystäviä tai kumppania. Yksin on silloin ihan paras olla.

Mukavaa iltaa vaan ainakin minun puolestani kaikille keskustelun lukeville.

Terveisin Naispelko26

Taas tämä "yksinäinen" -hullu hyökkäsi palstalle. Montakohan alotusta olet nyt illasta tännekkin postaillut samasta aiheesta?

Aika huonosti, olisin seuraa kovasti kaivannut ja jotenkin harmittaa,kun tykkään naamiaisista ja sellaisesta. Otan kuppia juuri, että pystyisin lähteä yksin ulos. Tunnelma kohenee

Huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Huonosti.

Sama. Syksy etenee ja mieliala pohjamudissa. En jaksa enää teeskennellä 'iloista pärjääjää', kun eksyn ihmisten ilmoille. Aina ei pysty nukkumaankaan.