Mitä teen ystävän kanssa? Olen hänen ainoa omainen, enkä jaksa enää
Hänellä on sairauksia (fyysisiä ja psyykkisiä)
Nyt vasta hänellä oli keuhkokuume ja keuhkot olivat todella pettämässä, hän oli huonossa kunnossa sisätauti/keuhko osastolla. Sain sen käsityksen hänen puheistaan, että keuhkokuume oli aiheutunut influenssasta. Minulla ei ole rokotetta vielä, joten en siksi uskaltanut mennä katsomaan. En suojattunakaan , valitettavasti.
Nyt hän sitten kääntää jutun niin, että minä olen kyllä tiennyt ettei se johtunut influenssasta, mutta en ole vaan mennyt katsomaan, vaan olen jättänyt hänet tekemään kuolemaa sinne, vaikka osastoltakin yritettiin tavoitella. Se oli outo numero, enkä osannut yhdistää että se oli sieltä.
Nyt kotouduttuaa hän levittää valheita ja haukkuu, koska on nyt niin uhriutunut siitä etten mennyt katsomaan, vaikka tiedän että olen ainoa joka menisi jos tosi pm kyseessä. Mutta hän itse ei selvästi kertonut että kyse ei ole tarttuvasta sairaudesta.
Mitä teen? Hänellä on kova kuolemanpelko ja hän ei halua olla yksin aina kun on huonossa kunnossa. Eikä hänellä ole ketään. Mutta en jaksa tätäkään.
Kommentit (28)
Jätä se. Ei sinun säälin takia tarvitse olla kaveri
Minun ystävä sekosi aikoinaan ja luuli itsestään kaikkea ja kaikenlaista. Oli ufojen kaappaama ja oli tauteja muka. Oli raskasta kyllä, mutta hän on ystäväni, vaikka miten vitutti. Nykyään on kunnossa ja on ihmetellyt ja kiitellyt moneen kertaan miten jaksoin häntä. Ollaan tunnettu hiekkalaatikolta asti ja oli huonossa kunnossa noin 3v. Lyhyt aika kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Jos hänellä ei ole ketään, niin kenelle hän levittää valheita?
Hänellä on alkoholisoitunut äiti, jonka kanssa hankala suhde. Eivät niinkään ole tekemisissä mutta soittelevat joskus. Tämä äiti soitti ja haukkui minit, kuinka olen jättänyt hänen tyttärensä kuolemaan enkä ole mennyt katsomaan ja että hän kyllä kertoo kaikille jotka tuntevat. Tämä äiti tuntee myös työpaikallani muutaman ihmisen. Ap
Ei ystävä ole omainen. Läheinen se voi olla, mutta tuskin edes sitä tässä tapauksessa.
Tuommoiset ihmiset on kaikista rasittavimpia. Aina jossain sisätauti osastolla tms kriitikkona ja päässä vippaa myös, vaikkei sitä myönnetä.
Sieltä pyörätuolin ja tippaletkujen keskeltä osataan silti olla niin v*tun ilkeitä. Kun onhan heillä lupa, kun ovat niin heikossa kunnossa
Vierailija kirjoitti:
Ei ystävä ole omainen. Läheinen se voi olla, mutta tuskin edes sitä tässä tapauksessa.
Voihan olla. Itse ainakin olen Oysissa saanut ystävän tiedot laitettua lähiomaisen tietoihin, kun en muita keksinyt.
Ystävänsä saa valita. Ystävyys ei ole velvollisuus. Jos et nauti hänen seurastaan, et ole velvollinen hänessä roikkumaan. Äitinsä olisi enempi velvollinen.
Nyt sitten selvittämään tuolle ystävällesi maistraatin edunvalvoja. Se saa olla se omainen, sinun ei tarvitse olla. Ja on ihan oma syysi, jos lankeat tuleviin ruikutuksiin avuntarpeesta ja kuinka sinä olet ainoa ystävä, ja hän oli niin sairas, ettei ymmärtänyt mitä teki.
Mädäntykööt niihin sairauksiinsa, jos yhteiskunta ei huolehdi. Ei se sinun velvollisuutesi ole.
Miten voi joku olla ettei ole omaisia. Ovatko ne kuolleet. Yksi tyyppi jolla on kakasi aikuista lasta niin kerjää koko ajan kakilta jotain niin ei mikään ihme jos ei ole ystäviä. Ne omaiset voisivat auttaa.
Itse jätin vasta kaverin joka sairastui syöpään. En vaan jaksanut sitä rummutusta, kaikki oli vaan syöpåsyöpåsyöpåsyöpä. En ymmärrä miksi terveet pitää vetää mukaan siihen? Sitä varten on ainakin isoissa sairaaloissa vapaaehtoisia, jos ei omaisia ole.
No ehkä se rauhoittuu.. Onhan se aika kauheaa olla yksin sairaalassa kuolemanvaarassa. Mutta jos ei millään usko sua niin eihän sille mitään voi, etkä kai halua olla sellaisen kanssa joka ei anna anteeksi inhimillistä virhettä eikä luota yhtään.
SPR vapaaehtoinen ystävä?
Sairaalassa sairaalavapaaehtoinen?
Onhan myös sairaalapastori vaikeita tilanteita varten
Kroonikot on prseestä. Usein heillä on myös mielenterveysongelmia, vaikka eivät myönnä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Miten voi joku olla ettei ole omaisia. Ovatko ne kuolleet. Yksi tyyppi jolla on kakasi aikuista lasta niin kerjää koko ajan kakilta jotain niin ei mikään ihme jos ei ole ystäviä. Ne omaiset voisivat auttaa.
Jos ei ole vanhempiensa kanssa väleissä, ei ole sisaruksia, on eronnut, eikä tunne sukuaan, niin kyllä ne ystävät on sitten ainoita
Ehkä hän ei ole ystäväsi, jos väristelee asioita ja levittelee valheita sinusta. Oletko miettinyt tätä? Roikottaa sinua mukanaan vain, koska olet ainoa, joka siihen riepotteluun suostuu. Ottaako sinuun yhteyttäkin vain silloin, kun hänellä on vaikeaa, muttei koskaan ehdi sinun asiaasi kuuntelemaan, vaan vastaus on aina "minulla on nyt kiire, katsotaan myöhemmin", eikä asiaan enää koskaan palata? Ei ystävyyden tarkoitus ole olla pelkkänä terapeuttina, joten suosittelen lämpimästi ilman omantunnontuskia jättämään hänet märehtimään asioitaan yksin. Jospa se antaisi perspektiiviä hänen elämäänsä.
Sinä olet läheisriippuvainen.
Että mitäpä *tun väliä on jollain kaverin alkoholisoituneella äidillä joka haukkuu sut.
Heitteillejätöstä voidaan puhua jos jättää toisen välittömään vaaraan. Tuttusi on kuitenkin sairaalahoidossa ja sinä olet voitavasi tehnyt.
Annapa olla vaan. Kenenkään ei tarvi ottaa sontaa niskaansa tai olla joku tunteiden tulkki. Jos yhtään tulee syyttelyä, sanot vaan ettei kiinnosta.
Eikä sitten kiinnosta enää.
Siellä sairaalassa jos itkee yksinäisyyttä niin heillä velvollisuus hankkia hänelle apua. Et sinä ole velvollinen menemään katsomaan tai auttelemaan
Ap, kun ystäväsi oli sairaalassa, soitiko hänelle?
Lähetitkö hänelle tekstiviestejä?
Kerroitko noissa puheluissa tai tekstareissa, ettet uskalla tulla katsomaan tartuntavaaran takia?
Kysyitkö sairaalan hlökunnalta, onko ystäväsi sairaus tarttuva?
Melko julmia kommentteja saa täällä ko. asiasta, että mädäntyköön sairauksiinsa yms.
Kannattaa muistaa, että kukaan ei voi valita sairauksiaan.
Ja on myös olemassa hyvin yksinäisiä ihmisiä. Jotkut ovat muuttaneet kotiseuduiltaan töihin vieraalle paikkakunnalle, ja mahdolliset omaiset ja ystävät jääneet kauas taakse. Ei yksinkertaisesti ole ketään, kuka kävisi edes sairaalassa katsomassa, kun kuolema lähestyy.
Näin etenkin niillä, joilla työelämäämään ei enää ole, ja hyvin nopeasti työtoveritkin sairaan unohtavat.
Ja montako ystävää teillä on, jotka niin ilkeästi kommentoitte tuota sairasta. Montako sellaista joka jaksaa käydä luona sairaalassa ja kotonakin, kun menee tosi huonosti?
Toki tuossa sairaassa ystävässäkin on vikaa, kun pitää ystävyyttä itsestään selvyytenä ja moittimalla pois hyvätkin asiat ap:n kanssa olevasta ystävyydestä.
19,
Hoitohenkilökunta, sairaalavapaaehtoiset ja sairaalapaatori on olemassa. Miksi pitää kuormittaa sitä yhtä ainoaa kaveria, joka ei vaan enää jaksa? Luultavasti sen takia hän ei vastannut puheluunkaan osastolta, kun ei jaksanut.
Jos hänellä ei ole ketään, niin kenelle hän levittää valheita?