Lue keskustelun säännöt.
Mitä teen ystävän kanssa? Olen hänen ainoa omainen, enkä jaksa enää
02.11.2019 |
Hänellä on sairauksia (fyysisiä ja psyykkisiä)
Nyt vasta hänellä oli keuhkokuume ja keuhkot olivat todella pettämässä, hän oli huonossa kunnossa sisätauti/keuhko osastolla. Sain sen käsityksen hänen puheistaan, että keuhkokuume oli aiheutunut influenssasta. Minulla ei ole rokotetta vielä, joten en siksi uskaltanut mennä katsomaan. En suojattunakaan , valitettavasti.
Nyt hän sitten kääntää jutun niin, että minä olen kyllä tiennyt ettei se johtunut influenssasta, mutta en ole vaan mennyt katsomaan, vaan olen jättänyt hänet tekemään kuolemaa sinne, vaikka osastoltakin yritettiin tavoitella. Se oli outo numero, enkä osannut yhdistää että se oli sieltä.
Nyt kotouduttuaa hän levittää valheita ja haukkuu, koska on nyt niin uhriutunut siitä etten mennyt katsomaan, vaikka tiedän että olen ainoa joka menisi jos tosi pm kyseessä. Mutta hän itse ei selvästi kertonut että kyse ei ole tarttuvasta sairaudesta.
Mitä teen? Hänellä on kova kuolemanpelko ja hän ei halua olla yksin aina kun on huonossa kunnossa. Eikä hänellä ole ketään. Mutta en jaksa tätäkään.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Miten voi joku olla ettei ole omaisia. Ovatko ne kuolleet. Yksi tyyppi jolla on kakasi aikuista lasta niin kerjää koko ajan kakilta jotain niin ei mikään ihme jos ei ole ystäviä. Ne omaiset voisivat auttaa.
Totta kai voi olla niin, ettei ole omaisia. Eikä edes ystäviä. Minun ainoa omainen on satojen kilometrien päässä asuva sisareni. Ystäviä ei ole. Jos joudun sairaalaan, kukaan ei käy katsomassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuommoiset ihmiset on kaikista rasittavimpia. Aina jossain sisätauti osastolla tms kriitikkona ja päässä vippaa myös, vaikkei sitä myönnetä.
Sieltä pyörätuolin ja tippaletkujen keskeltä osataan silti olla niin v*tun ilkeitä. Kun onhan heillä lupa, kun ovat niin heikossa kunnossa
Oletpa ilkeä sairaille.
Vierailija kirjoitti:
Siellä sairaalassa jos itkee yksinäisyyttä niin heillä velvollisuus hankkia hänelle apua. Et sinä ole velvollinen menemään katsomaan tai auttelemaan
No, Heh. Mistä luulet heidän hankkivan yksinäiselle seuraa sairaalassa.
Älä tee yhtään mitään. Hän käyttäytyy hävyttömästi sinua kohtaan etkä selvästikään enää edes halua olla hänen ystävänsä. Et ole millään lailla vastuussa siitä, ettei hänellä ole ystäviä ja hän on epäterveesti ripustautunut sinuun. Olet liian kiltti ja tunnet syyllisyyttä turhaan asioista, joista ei tarvitse tuntea syyllisyyttä.
Keuhkokuumeeseen kuolevat vain vanhukset, eikä kaverisi ole sellainen, kun kerran äitikin on vielä elossa. Äiti on hänen lähiomaisensa, et sinä. Olen itsekin sairastanut keuhkokuumeen ja ollut sairaalassa vaikka kuinka paljon sairauksieni takia enkä ole koskaan olettanut sinne ketään ystävää katsomaan. Pari viikkoakin on kulunut osastolla ilman että siellä käy ketään, mutta soiteltu on ja lähetelty tekstareita. On kohtuutonta odottaa ystäviä sinne päivystämään, onhan siellä muita potilaita ja henkilökuntaa, joiden kanssa jutella, jos kunto sallii.
Kirjoita tälle kaverille kirje ja sano, että et enää jaksa olla hänen ystävänsä. Äidin puheet voit jättää omaan arvoonsa, muista että suurin osa ihmisistä on ihan järkeviä ja ymmärtää, että sinua vain mustamaalataan. Ystävyys ei ole pakollista ja sinun taitaa olla aika opetella pitämään puolensa. Ystäväsi on mielenterveyspotilas ja saa sieltä tarvitsemaansa hoitoa myös yksinäisyytensä pohtimiseen. Ja vaikka ei saisikaan, niin sinulla ei ole velvollisuutta mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Älä tee yhtään mitään. Hän käyttäytyy hävyttömästi sinua kohtaan etkä selvästikään enää edes halua olla hänen ystävänsä. Et ole millään lailla vastuussa siitä, ettei hänellä ole ystäviä ja hän on epäterveesti ripustautunut sinuun. Olet liian kiltti ja tunnet syyllisyyttä turhaan asioista, joista ei tarvitse tuntea syyllisyyttä.
Keuhkokuumeeseen kuolevat vain vanhukset, eikä kaverisi ole sellainen, kun kerran äitikin on vielä elossa. Äiti on hänen lähiomaisensa, et sinä. Olen itsekin sairastanut keuhkokuumeen ja ollut sairaalassa vaikka kuinka paljon sairauksieni takia enkä ole koskaan olettanut sinne ketään ystävää katsomaan. Pari viikkoakin on kulunut osastolla ilman että siellä käy ketään, mutta soiteltu on ja lähetelty tekstareita. On kohtuutonta odottaa ystäviä sinne päivystämään, onhan siellä muita potilaita ja henkilökuntaa, joiden kanssa jutella, jos kunto sallii.
Kirjoita tälle kaverille kirje ja sano, että et enää jaksa olla hänen ystävänsä. Äidin puheet voit jättää omaan arvoonsa, muista että suurin osa ihmisistä on ihan järkeviä ja ymmärtää, että sinua vain mustamaalataan. Ystävyys ei ole pakollista ja sinun taitaa olla aika opetella pitämään puolensa. Ystäväsi on mielenterveyspotilas ja saa sieltä tarvitsemaansa hoitoa myös yksinäisyytensä pohtimiseen. Ja vaikka ei saisikaan, niin sinulla ei ole velvollisuutta mihinkään.
'Keuhkokuumeeseen kuolevat vain vanhukset'. Älä nyt viitsi! terv.Sairaanjoitaja jolla kyllä kokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, kun ystäväsi oli sairaalassa, soitiko hänelle?
Lähetitkö hänelle tekstiviestejä?
Kerroitko noissa puheluissa tai tekstareissa, ettet uskalla tulla katsomaan tartuntavaaran takia?Kysyitkö sairaalan hlökunnalta, onko ystäväsi sairaus tarttuva?
Melko julmia kommentteja saa täällä ko. asiasta, että mädäntyköön sairauksiinsa yms.
Kannattaa muistaa, että kukaan ei voi valita sairauksiaan.
Ja on myös olemassa hyvin yksinäisiä ihmisiä. Jotkut ovat muuttaneet kotiseuduiltaan töihin vieraalle paikkakunnalle, ja mahdolliset omaiset ja ystävät jääneet kauas taakse. Ei yksinkertaisesti ole ketään, kuka kävisi edes sairaalassa katsomassa, kun kuolema lähestyy.
Näin etenkin niillä, joilla työelämäämään ei enää ole, ja hyvin nopeasti työtoveritkin sairaan unohtavat.
Ja montako ystävää teillä on, jotka niin ilkeästi kommentoitte tuota sairasta. Montako sellaista joka jaksaa käydä luona sairaalassa ja kotonakin, kun menee tosi huonosti?
Toki tuossa sairaassa ystävässäkin on vikaa, kun pitää ystävyyttä itsestään selvyytenä ja moittimalla pois hyvätkin asiat ap:n kanssa olevasta ystävyydestä.
Tässä ei nyt ole kyse kuolevasta vanhuksesta, vaan mielenterveyspotilaasta, joka kyykyttää ylikilttiä kaveriaan. Mielenterveysongelmaista ei auta yhtään se, että hänen epätervettä tapaansa olla ihmissuhteissa tuetaan säälittelemällä ja syyllistämällä tuttavia, kun eivät enää jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi joku olla ettei ole omaisia. Ovatko ne kuolleet. Yksi tyyppi jolla on kakasi aikuista lasta niin kerjää koko ajan kakilta jotain niin ei mikään ihme jos ei ole ystäviä. Ne omaiset voisivat auttaa.
Jos ei ole vanhempiensa kanssa väleissä, ei ole sisaruksia, on eronnut, eikä tunne sukuaan, niin kyllä ne ystävät on sitten ainoita
Se tilanne tulee ainoalle lapselle nopeasti, ettei ole ketään omaista, joka kävisi katsomassa. Ei siis sitä sisarustakaan. Mutta ei tulisi mieleenkään velvoittaa ketään tulemaan, siellä sairaalassahan on seuraa liikaakin yksin elämään tottuneelle.
Mutta me ihmiset tietysti olemme erilaisia, toiset kaipaavat seuraa enemmän. Syyllistämällä ne vähätkin ystävät kyllä varmasti kaikkoavat.
Kuka siinä tapauksessa valehtelee? Ap joka väittää valheellusesti vierailettomuuden johtuvan tartunta pelosta eikä kerro totuutta että hän ei jaksa.