**LOKAMASUJEN LAUANTAI**

Kyllähän se sitten jo olikin pari päivää kaunista ilmaa, että jo sopii sadella...arrrgghhh!! Vikaa lomapäivää täs nyt vietetään(+huomenna vp) ja työmotivaatio menee pakkasen puolelle:( Mua ei kiinnostais pätkän vertaa mennä töihin, en tiedä minne motivaatio on kadonnut!



Mä kävin eilen ihastelemassa 3 viikon ikäistä poikaa.....Voih ja Oih miten IHANA <3<3 Mä pidin häntä sylissä ja nuuhkin ihanaa vauvantuoksua. Oli hän pieni, mutta toisaalta taas suuri kun miettii miten pienelle kerälle tuollainen menee masussa loppuaikoina. Olin ihan myyty ja mietin vaan miten syksyllä mulla on OMA sellainen nyytti sylissä....voi en millään malttais odotella:)

Sain tältä äidiltä ISON kasan trendikkäitä Lindexin ja H&M:n mammavaatteita :) Tosi ihanaa!! Hän ei ees huolinut niistä rahaa, sanoi vaan, että voi sitten ottaa takasin mikäli vielä perheenlisäystä tulee joskus:)



En tiedä minne tuo pojankoltiainen tuolla masussa potkuttelee, tuntuu ajoittain suhteellisen ilkeältä. Illalla muksi masuun ihan navan lähettyville ja samaan aikaan jonnekin peräsuoleen tai lähistölle eikä tuntunu kivalta toi jälkimmäinen :D Muksi kyllä taas oikein hurjasti!



KÄSIHOITO oli muuten ihana :) Kesti yli tunnin. Ensin kynnet viilattiin kauttaaltaan ja rasvattiin ja sitte kädet rasvattiin ja hierottiin ja lopuksi vielä ihan vaalea läpikuultavan pinkki lakka ja kirkas päälyslakka ja jo tuli nätit kynnet :) Tosi ihanaa hemmottelua, suosittelen! Onneks oli tosi kiva tämä nuori nainen, joka mulle sen teki, jutskattiin kaikenmaailman asiat siinä halki kuntoilusta raskauteen ja kaikki siltä väliltä :D Aika meni tosi nopeeta!!!



Eilen oli Pizzapäivä, nam! Ihmettelen kyllä, ettei tullut sellasta ähkyä olleskaan, vaikka vedin koko pizzan*noloa*.....Vatsalaukku on vissiin taas raivannut itselleen tilaa lisää :D



Ei tässä tämän ihmeempiä nyt tällä kertaa....Oikein mukavaa lauantaita kaikille ja voikaahan taas hyvin ja paksusti ;)



Toivottelee:



Je_Ni & Pikku-Isäntä 22+6 (huomenissa taas paukkuu viikot, jee!!)

Onpas lokakuiset hiljenneet viime viikkoina... Ei ole MIANNIKAAN käynyt avaamassa päiväpinoa vaikka viikot vaihtuu?! Vai onko näitä kaksi? :)



JE_NI, olitte käyneet katsomassa sitä kolmiviikkoista... jännä, kun silloin kun odotettiin esikoista niin mua ei vauvat sytyttäneet yhtään. Eivät siis mitenkään inhottaneetkaan, mutta lähinnä tuli sellanen olo että huh kun siitä on paljon vaivaa, mitenköhän tästä selviää. Eikä sitten synnytyksen jälkeenkään tieysti muut vauvat sytyttäneet, kun oma oli ainoa ihana :) Nyt on vähän sama juttu. Oonkin sanonut, että nyt ei ole vauvakuumetta, ei sellaista vauva-ajan odotusta. Pikemminkin odotan, että pääsen tapaamaan tämän PERSOONAN, joka meidän perheeseen muuttaa! Odotan siis, että pääsen tutustumaan lapseeni... kuulostaako kierolta jotenkin? :)



).( - Oltiin kaupassa käymässä ja työntelin isoja ostoskärryjä, jotka tietysti täynnä tavaraa. Huomasin, että vähän tuntuu sellasta ikävää kivun/pakotuksen tunnetta kohdussa tai alavatsan lihaksissa kun tuolleen " treenailee" . Miehelle siitä mainitsin, niin hän sanoi että täytyy hänen varmaan tästedes työnnellä kärryt ja sen sellasta. Tai ehkä ainakin väliaikaisesti, yleensähän nuo tuntemukset vähän vaihtelee kausittain. Voi olla joku kohdun kasvukausi menossa.



Muista asioista mainittava, että eilen saatiin duunissa tosi iso projekti valmiiksi - tai siis ensimmäinen, tärkein osa siitä projektista. Nyt pitäisi heti inspata jatkamaan seuraavan vaiheen kanssa, mutten vielä ole saanut itseäni innostettua. Seuraava deadline on jo maanantaina, joten... uhh. Mutta kiva oli saada tuo iso projekti valmiiksi :) Pelkkää hyvää palautetta olikin asiakkailta tullut, joten onnistunut se ilmeisesti on.



Nyt pitää siirtyä työn pariin ja ehkä siivotakin vähän. Hyviä lauantaita!



Coe rv 19+6

Pitkään aikaan en ole käynyt kirjoitelemassa tai edes lueskelemassa juttuja, kun on oma mieli ollut aika myllerryksessä... Oltiin puoltoista viikkoa sitten rakenneultrassa, ja vauva näytti kaikin puolin terveeltä ja hyvinvoivalta. Lopuksi kätilö kuitenkin sanoi, että pue päälle ni jutellaas vähän(sanat joita ei todellakaan halua ultrassa kuulla!). Vauvalta löytyi siis ns. pieniä ultraäänimerkkejä 2 kpl; plexuskysta aivoista ja papillaarikalkki sydämestä. Ko. kysta on osa normaalia sikiön kehitystä, mut meidän veitikalla se oli aavistuksen liian iso, joka voi tarkoittaa kromosomihäiriötä(18trisomia). Joten saatiin lähete sikiöntutkimusyksikköön ultraan ja lapsivesipunktioon.



Tiistaina oltiin sit siellä sikiöntutkimusyksikössä. Lääkäri oli hyvin asiallinen mutta vähäpuheinen, mutta hänen mielestään (kaiketi) ei mitään ilmeisen hälyttävää näkynyt. Kysyi sit, et mitä tehdään punktion kanssa, otetaanko vai ei. Keskenmenoriski siitä on 1/100-200(eli 0.5-1%) ja kromosomihäiriön todennäköisyys myös 1/100. Minkäänlaista mielipidettä tai tukea päätöksenteollemme hän ei antanut, sanoi vain että se on asia mikä vain me voidaan päättää ja meidän täytyy sen kanssa elää. Voitte uskoa että oli vaikeaa!!! Mitä jos tuleekin keskenmeno punktion takia ja sit osoittautuu että vauva olisikin ollut ihan terve? Sitä en pystyisi varmaan koskaan antamaan itselleni anteeksi, vauvan menetys vain meidän tiedonhalumme takia. Toisaalta, kyseinen kromosomihäiriö on niin vaikea, että vauva tuskin eläisi edes yksivuotiaaksi.



Lopulta päädyimme ottamaan lapsivesipunktion, muuten olisimme koko loppuraskauden miettineet miten vauvan asiat ovat. Itse punktio ei ollut verinäytteen ottoa kummempi juttu, kauhutarinoista huolimatta.



Nyt sitten eletään piinaviikkoja; ensimmäinen viikko pelätään mahdollista keskenmenoa (4päivää takana jo) ja sit odotetaan vastauksia viel ainakin viikko, jopa kolme. Koitamme olla positiivisella mielellä ja ajattelematta asiaa...siis yritetään ainakin. Vauva siis näytti muutoin rakenteellisesti terveeltä, ja kromosomihäiriöön liittyy lähes aina myös elimellisiä epämuodostumisia, joiden olisi siis pitänyt näkyä jo. Eli toivoa on.



Jotain aurinkoistakin: esikoinen oppi tällä viikolla vihdoin kävelemään, ikää 1v3kk. Voi sitä riemua!!! Onneksi on yksi terve ja ihana lapsi, nyt olen siitä vieläkin kiitollisempi, jos mahdollista.



Tulipa pitkä ja sekava vuodatus, koittakaa kestää!



T. Sebastian ja " Papu" rv 20+6



Ps: luin pikaisesti läpi pari edellistä pinoa, joku puhui I´coonin peräkkäin istuttavista tuplista; autoon laitettaessa niistä pitää aina irrottaa ainakin toinen istuinosa, muutoin on liian iso paketti, näin sanoi myyjä. Haaveilin niitä esikoiselle aikanaan just sen takis et niihin ois saanut sen lisäistuimen myöhemmin.

Heippa,



on ollut kiva lukea muiden rakenneultrakuulumisia, kun monilla on ollut hyvää kerrottavaa. Harmi Sebastian, että jouduitte piinaavaan odotukseen lapsivesipunktion tuloksista. Pidän peukkuja pystyssä, että tulokset on hyvät. Meillä oli rakenneultra eilen ja valitettavasti meilläkin on huonoja uutisia. Vauva liikkui laiskasti ja hänellä on kampurajalat. Sen lisäksi käsissäkin oli mahdollisesti jotain ongelmaa. Tiistaina menemme jatkotutkimuksiin. Olo tosi surullinen ja sekava. Kampurajalat voidaan hoitaa pääsääntöisesti hyvin, mutta minulla on tunne, että siihen liittyy muutakin. Viimeisen vuorokauden olen ollut niin kiitollinen meidän esikoisesta ja koko nykyisestä perheestä rasavillin koiran kera. Ja toivon, että löydän jostain tarpeeksi voimia tuleville viikoille.



Mutta hyviä vointeja kuitenkin ja nauttikaa pienistä ihmeistä, joita kannatte...



Titta ja Unikeko rv 19+3

Voimia teille, perheillenne ja eriyisesti vauvoillenne! Toivon koko sydämestäni että Sebastianin vauvalla kaikki olisi kuitenkin hyvin ja Titan pienellä vauriot mahdollisimman pieniä ja korjattavissa.



Kaikkea hyvää toivottaen Hinpu

en muista olenko tänne ollenkaan esittäytynyt, enemmän olen kirjoitellut tuolla lapsettomuuspuolella mutta tuttuja täälläkin on=)



Meillä siis odotetaan ensimmäistä vauvaa syntyväksi lokakuun lopussa vaikka raskaus onkin jo kolmas. Tätä lasta on odotettu jo 4 vuotta ja ivf raskaus kyseessä.



No kuitenkin, nyt on porukka käynyt rakenneultrassa ja kun meillekin sieltä tuli ikäviä uutisia niin ajattelin innostua kirjoittamaan. Vauvalla kaikki hyvin ja kasvaa hienosti mutta istukassa oli hematooma jonka vuoksi jouduin sairaslomalle 3 vkoksi enkä saa rasittaa itseäni/nostaa mitään. Tuo tieto säikäytti niin paljon kuin vain arvaatte kun takana 2 km. Onneksi vauvan liikkeet tunsin ensimmäistä kertaa päivää ennen ultraa ja siitä asti tuntunut säännöllisesti että tiedän pienen olevan elossa mahassa. Siitä olen todella kiitollinen!



Voin vain kuvitella miltä teistä tuntuu joilla rakenneultrassa ollut vauvalla vikaa. Onneksi varmaan moni juttu on " väärä hälytys" ja turhaan pelästyttää koko perheen=(



Voimia kaikille ja saatanpa innostua kirjoittelemaan tähänkin foorumiin nyt kun olen saikulla=)



Waimo 19+1

Sebastianille ja Tittalle KOVASTI tsemppiä ja voimia ja kylmiä hermoja raastavaan odotukseen....PEUKUT on täälläkin pystyssä teidän molempien vauvojen puolesta! Voin vain kuvitella miltä tuntuu saada tietää, että välttämättä kaikki ole ihan ok ;(



Waimo, sä oletkin tuttu tuolta " naapurista" ....Itsekin siellä useita vuosia pyörinneenä on nimimerkkisi jäänyt mieleen:) Meille tehtiin icsejä yhteensä 7 eikä niistä yksikään tuonut plussaa :( Sitte ku periks annettiin (tavallaan) niin tulin raskaaksi-välillä on vaikea käsittää, että tää on totta.



Mun äiti äsken lupasi ostaa meille pinnasängyn, jippiii :) Mä mietin sitä Drewexin Oscaria joko pyökkisenä tai kirsikkaisena...Tykkään siitä, kun on umpinainen pääty....Myös Brion sänky on hieno kyllä kanssa eli jompaan kumpaan varmasti päädytään.



Mä otin kunnon päikkärit tuossa...nukuin/huilailin 15-19 :D Että silleen ihan lyhyesti vaan..



Mut ei täs nyt muuta, Illanjatkoja!



Terkuin: Je_Ni & Pikku-Isäntä 22+6