Lue keskustelun säännöt.
Olenko kohtuuton? ( Pikkujoulut ja muuta)
01.11.2019 |
Mies on lähdössä koko viikonlopuksi mökille viettämään pikkujouluja kavereiden kanssa.
Hänellä on vaativa työ, ollut aina pois milloin missäkin hommassa. Arkena saattaa olla töissä 12-14 tuntia ja viikonloppuisin on muuta työtä aina, lisäksi on koulutuksia ja luottamustoimia usein.... Ja tätä on ollut ihan aina, on yrittäjä. Oon jotenki vähän katkeroitunut tästä hommasta, oon aina hoitanut oman työni lisäksi kodin, lapset, yrityksen maksuliikenteen jne yksin. Ja kauhean yksinäiseltä tuntuu koko ajan. Ja mitään toisia naisia ei ole jos sitä mietitte, teen laskutuksen, tunnit täsmää ja firmassa ei oo muita työntekijöitä, ei viitteitäkään semmoisesta, ellei sitte oo taitava valehtelija. Mies vaan on työnarkomaani ja ollut sitä aina.
Ikää kun on tullut lisää niin oon alkanut ajatella ettei tässä voi olla kaikki mitä mulle on tarjolla.
Näemme kyllä joka päivä, mutta tämän vuoden yhteiset kahdenkeskiset reissut tms on laskettavissa yhden käden sormilla, kaikki tuntuu menevän mun edelle. Itse asiassa on perheen kera viettänyt reissussa tänä vuonna 4 päivää ja kuten hyvin tuntimääristä osaatte laskea, ei tavallisena työpäivänä jää perheelle aikaa muutenkaan.. Mun kanssa kahdestaan ei yhtään päivää tälle vuodelle, yksi ilta on tiedossa.
Mulla vaan kiehahti kun mies sanoi tämän pikkujouluasian. Ajattelin että nyt saa kyllä riittää enkä aio enää joustaa missään. Meni ns kuppi nurin. Miten mun pitäisi tätä käsitellä? , Keskusteltu on mutta mies menee kun haluaa. Minä taas haluaisin ihan muuta, arjen jakajaa ja olis kiva jotain yhteistäkin. Olis pitäny ajatella paremmin aikoinaan, ajattelin että asiat tasoittuu mutta hullummaksi vaan menee.
Kommentit (22)
Vau...eli mies on kaytannossa katsoen aina toissa ja tulee kotiin iltaisin syomaan ja nukkumaan, jos on vapaalla niin on mieluummin kavereiden kuin sun kanssa?
Sun osa miehen elamassa on siis huolehtia siita etta arki rullaa ja etta miehelle on ruoka valmis kun tulee nukkumaan kotiin? Ja bonuksena teet viela osan miehesi toistakin (laskutus)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alat ottaa itsellesi aikaa , ilman lapsia ja miestä.
Vierailija kirjoitti:
Yrittäjän arki on nyt tuota. Kyllä sinä sen tiesit mihin sinä ryhdyt. Kuinka monta kertaa sinä olet järjestänyt jotain? Tuskin mies nyt sentään kieltäytyy, jos varaat teille kahdenkeskisen viikonlopun jostain.
Voi hyväää päivää tätä av-meininkiä.... Oli asia miten päin hyvänsä niin syy aina ap:n...
Ei todellakaan olisi ok, että menisi koko viikonlopuksi kavereiden mökille. Töitä on toki tehtävä, jotta saadaan rahaa (tosin tässä tapauksessa voisi vakavasti keskustella myös töiden vähentämisestä), ja hommat on hoidettava, mutta heti sen jälkeen tulee perhe.
Minun on sinänsä huono verrata omaa tilannettani teihin, koska meillä ei ole lapsia. Mutta silti tuntuu jotenkin pahalta, ettei mies saa viettää edes yhtä viikonloppua kavereiden kanssa. Koska hänellä on viimeksi ollut mitään kaverijuttuja? Näetkö itse kavereita koskaan? Onko sinun mahdollista hankkia lapsille hoitaja ja tehdä joku vastaavanlainen reissu samoin? Se voi piristää yllättävän paljon.
Mun mies tekee myös pitkää päivää ravintolapäällikkönä. Työvuorot ovat mitä sattuu, usein aamupäivästä ilta 23 asti, jolloin itse olen jo nukkumassa. Joutuu tekemään töitä myös vapaa-ajalla jonkin verran kotoa käsin ja ura on hänelle tällä hetkellä prioriteetti. Minusta se on täysin ok, hän on kunnianhimoinen ja haluaa todella nyt panostaa kun on päässyt pitkälle. Tuen häntä tässä ja panostan itsekin omaan uraani ja vaikka teen toimistotyöajoilla useimmiten töitä, saatan joutua olemaan pitkiäkin päiviä duunissa.
Ja kuten yllä ehdotettiin: varaa itse teille kahdenkeskinen viikonloppureissu. Tuskin miehesi kieltäytyy.
Miehen vapaapäivät sijoittuvat viikonloppuihin erittäin harvoin, ja silloin itselläni on aina vapaata. Olen itsekseni suurimman osan viikosta ja miehen kanssa ollaan tehty yhteinen pikkureissu mökille viimeksi viime vuoden kesällä pariksi päiväksi. Muuten olen yksin kotona, mutta jos ei huvita, näen ystäviä tai käyn vaikka äidin tai isän tai veljen luona kylässä.
Miehellä on työpaikan johdon "pikkujoulut" tammikuussa, ja ne kestävät viikonlopun. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että menee, koska kyllä me jossain vaiheessa ehditään taas sitten tehdä joku reissu yhdessä. Miehen vapaapäivinä panostetaan arkeen ja yhdessäoloon, vaikka tulenkin töistä vasta viiden-kuuden aikoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteissa on se hankala puoli, että ajan myötä suhde muuttuu siinä kuin puolisotkin. Se, mitä halusit aikanaan oli silloin sulle hyvä juttu, mutta nyt haluat muuta. Ei siinä mitään väärää ole ja sen takia älä itseäsi arvostele. Tee mieluummin selkeä lista itsellesi, mitä kaipaat yhteisten hetkien lisäksi. Ja mitä silloin pitäisi miehen kanssa tehdä ja missä?
Jos miehesi ei ole halukas muuttamaan tapojaan ja neuvottelemaan elämästänne, niin olet ainakin yrittänyt parhaasi kirjoittamalla listan ja selkeyttämällä mitä tahdot tai toivot. Kysehän on viime kädessä järjestelykyvystä kuin siitä, että toisella olisi aina järjetön kiire.
Saatko palkkaa työstä, jonka miehesi firmalle teet? Se on tärkeää, että saat. Muussa tapauksessa olet todella hyvä puoliso ja tukenut miehesi yritystoimintaa parhaalla mahdollisella tavalla. Sitä asiaa et voi olla painottamatta myös hänelle. Yritystoiminta on vaikeaa, jos perhe ei jousta siinä mukana.
Miehelläsi on työn määrän vuoksi raskaat huvit. Äijäviikonloppu on ymmärrettävää, mutta sen tärkeysjärjestys pitäisi olla vasta sinusta seuraava. Osaako miehesi perustella, miksi sinä jäät kakkoseksi? Ilman sinua hän ei todellakaan pyörittäisi yritystä niin kuin nyt pyörittää. Painota sitä!
Pidä vain puolesi!
Mitä olette keskustelleet, jos lopputulos on se, että mies menee silti omia menojaan? Miten mies selittää sen, että viettää vapaa-ajan mieluummin kavereiden, kuin perheensä kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli äskettäin ihan vastaava tilanne ja minäkin kerrankin suutuin. Sitten kun rauhotuin niin sanoin että kaverien kanssa 3 päivää mökillä on ok jos nyt samalla sovimme toiset 3 päivää jolloin mies on kotona lasten kanssa ja minä lähden siksi 3 päiväksi yksin mökille tai hotelliin lepäämään. Mies ei tähän suostunut mutta perui mökkireissunsa ja on sen jälkeen ollut enemmän kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrittäjän arki on nyt tuota. Kyllä sinä sen tiesit mihin sinä ryhdyt. Kuinka monta kertaa sinä olet järjestänyt jotain? Tuskin mies nyt sentään kieltäytyy, jos varaat teille kahdenkeskisen viikonlopun jostain.
Voi hyväää päivää tätä av-meininkiä.... Oli asia miten päin hyvänsä niin syy aina ap:n...
En tarkoittanut, että syy on ap:n. Tarkoitin, että syytä on MYÖS ap:ssa.
Sinähän olet sille vain ilmainen työvoima. Kai se sulle edes firman töistä palkkaa maksaa? Jos ei, niin verottaja vois olla kiinnostunut...
Minkä ikäiset lapset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei perheellinen voi lähteä mihinkään omiin pikkujouluihinsa, eihän tuo toimi ollenkaan, pitää sinua vaan palvelijana, jole on ulkoistanut lastenhoidon, jotta saa mennä menojaan ja elää sinkkuna. STOPPI HETI: Kyllä perhe tulee mukaan pikkujouluihin, ei toimisi mulla ollenkaan että ei juhlita pikkujouluja yhdessä, perheenä. Ellei ole sitten joku parin tunnin firmanpikkujoulu tms. ELÄ SALLI! sanot, joko me kaikki tullaan sinne, ja hän hoitaa lapsia, tai sitten jätä lapset hänelle, ja häivyt omille menoillesi 3 päiväksi niin katotaan milaset pikkujoulut hän järkkää lastensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minun on sinänsä huono verrata omaa tilannettani teihin, koska meillä ei ole lapsia. Mutta silti tuntuu jotenkin pahalta, ettei mies saa viettää edes yhtä viikonloppua kavereiden kanssa. Koska hänellä on viimeksi ollut mitään kaverijuttuja? Näetkö itse kavereita koskaan? Onko sinun mahdollista hankkia lapsille hoitaja ja tehdä joku vastaavanlainen reissu samoin? Se voi piristää yllättävän paljon.
Mun mies tekee myös pitkää päivää ravintolapäällikkönä. Työvuorot ovat mitä sattuu, usein aamupäivästä ilta 23 asti, jolloin itse olen jo nukkumassa. Joutuu tekemään töitä myös vapaa-ajalla jonkin verran kotoa käsin ja ura on hänelle tällä hetkellä prioriteetti. Minusta se on täysin ok, hän on kunnianhimoinen ja haluaa todella nyt panostaa kun on päässyt pitkälle. Tuen häntä tässä ja panostan itsekin omaan uraani ja vaikka teen toimistotyöajoilla useimmiten töitä, saatan joutua olemaan pitkiäkin päiviä duunissa.
Ja kuten yllä ehdotettiin: varaa itse teille kahdenkeskinen viikonloppureissu. Tuskin miehesi kieltäytyy.
Miehen vapaapäivät sijoittuvat viikonloppuihin erittäin harvoin, ja silloin itselläni on aina vapaata. Olen itsekseni suurimman osan viikosta ja miehen kanssa ollaan tehty yhteinen pikkureissu mökille viimeksi viime vuoden kesällä pariksi päiväksi. Muuten olen yksin kotona, mutta jos ei huvita, näen ystäviä tai käyn vaikka äidin tai isän tai veljen luona kylässä.
Miehellä on työpaikan johdon "pikkujoulut" tammikuussa, ja ne kestävät viikonlopun. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että menee, koska kyllä me jossain vaiheessa ehditään taas sitten tehdä joku reissu yhdessä. Miehen vapaapäivinä panostetaan arkeen ja yhdessäoloon, vaikka tulenkin töistä vasta viiden-kuuden aikoihin.
Eiköhän se ole miehen itsensä eikä ap:n ongelma, jos miehellä ei ole/ ole ollut aikaa nähdä kavereitaan. Jokainen joutuu elämässään priorisoimaan asioita ja karsimaan jostain. Jos haluaa nähdä enemmän kavereita, niin karsikoot töistänsä, bisneksistään ja luottamustoimistaan, jotka tähän saakka ovat ilmeisesti menneet kavereiden ja perheen edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli äskettäin ihan vastaava tilanne ja minäkin kerrankin suutuin. Sitten kun rauhotuin niin sanoin että kaverien kanssa 3 päivää mökillä on ok jos nyt samalla sovimme toiset 3 päivää jolloin mies on kotona lasten kanssa ja minä lähden siksi 3 päiväksi yksin mökille tai hotelliin lepäämään. Mies ei tähän suostunut mutta perui mökkireissunsa ja on sen jälkeen ollut enemmän kotona.
Mököttikö perutun mökkireissunsa ajan? Olis niin tyypillistä :)
Sinusta on tullut miehellesi äiti, niin tavallinen tarina. Jos antaa missään vaiheessa periksi, mies tekee aina noin, aina, ihan jokaisessa parisuhteessa. Sukupolvesta toiseen miehet ei opi erottamaan äitiään ja vaimoaan. Se alkaa viimeistään siinä vaiheessa kun ensimmäinen lapsi syntyy. Tähän pitäis panostaa jo synnytysvalmennuksessa ja kertoa kymmeniä esimerkkejä miehistä jotka on jääneet huuli pyöreänä katsomaan perään kun vaimo lähtee lasten kanssa omaan uuteen kotiin. "Kaikkihan on/oli ihan hyvin!?", kuulostaako tutulta? Olet itsestäänselvyys miehellesi. Jos hoidat yrityksen rahaliikenteen, mitä jos lopettaisit ja sanoisit että et ehdi eikä kiinnosta vaan lähdet mieluummin harrastuksiin ym. Saatko muuten edes palkkaa tuosta työstä vai teetkö ihan talkootöinä? Ymmärrän tilanteesi ja nyt pitää varmaankin vain olla jämäkkä ja vetää rajat kohtelulle, ystävällisesti ja rakastavasti.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli äskettäin ihan vastaava tilanne ja minäkin kerrankin suutuin. Sitten kun rauhotuin niin sanoin että kaverien kanssa 3 päivää mökillä on ok jos nyt samalla sovimme toiset 3 päivää jolloin mies on kotona lasten kanssa ja minä lähden siksi 3 päiväksi yksin mökille tai hotelliin lepäämään. Mies ei tähän suostunut mutta perui mökkireissunsa ja on sen jälkeen ollut enemmän kotona.
Ei suostunut! Miksi? Uhriutuko?
Vierailija kirjoitti:
Sinusta on tullut miehellesi äiti, niin tavallinen tarina. Jos antaa missään vaiheessa periksi, mies tekee aina noin, aina, ihan jokaisessa parisuhteessa. Sukupolvesta toiseen miehet ei opi erottamaan äitiään ja vaimoaan. Se alkaa viimeistään siinä vaiheessa kun ensimmäinen lapsi syntyy. Tähän pitäis panostaa jo synnytysvalmennuksessa ja kertoa kymmeniä esimerkkejä miehistä jotka on jääneet huuli pyöreänä katsomaan perään kun vaimo lähtee lasten kanssa omaan uuteen kotiin. "Kaikkihan on/oli ihan hyvin!?", kuulostaako tutulta? Olet itsestäänselvyys miehellesi. Jos hoidat yrityksen rahaliikenteen, mitä jos lopettaisit ja sanoisit että et ehdi eikä kiinnosta vaan lähdet mieluummin harrastuksiin ym. Saatko muuten edes palkkaa tuosta työstä vai teetkö ihan talkootöinä? Ymmärrän tilanteesi ja nyt pitää varmaankin vain olla jämäkkä ja vetää rajat kohtelulle, ystävällisesti ja rakastavasti.
Miehet tekevät noin, koska naiset mahdollistavat sen. Kun saa lapsen, KAIKKI aika menee lapseen/lapsiin ja PARISUHDE jää ja se on nainen, kun ei tätä ymmärrä, että parisuhteelle tulee järjestää aikaa, kummankin.
Vierailija kirjoitti:
Minun on sinänsä huono verrata omaa tilannettani teihin, koska meillä ei ole lapsia. Mutta silti tuntuu jotenkin pahalta, ettei mies saa viettää edes yhtä viikonloppua kavereiden kanssa. Koska hänellä on viimeksi ollut mitään kaverijuttuja? Näetkö itse kavereita koskaan? Onko sinun mahdollista hankkia lapsille hoitaja ja tehdä joku vastaavanlainen reissu samoin? Se voi piristää yllättävän paljon.
Mun mies tekee myös pitkää päivää ravintolapäällikkönä. Työvuorot ovat mitä sattuu, usein aamupäivästä ilta 23 asti, jolloin itse olen jo nukkumassa. Joutuu tekemään töitä myös vapaa-ajalla jonkin verran kotoa käsin ja ura on hänelle tällä hetkellä prioriteetti. Minusta se on täysin ok, hän on kunnianhimoinen ja haluaa todella nyt panostaa kun on päässyt pitkälle. Tuen häntä tässä ja panostan itsekin omaan uraani ja vaikka teen toimistotyöajoilla useimmiten töitä, saatan joutua olemaan pitkiäkin päiviä duunissa.
Ja kuten yllä ehdotettiin: varaa itse teille kahdenkeskinen viikonloppureissu. Tuskin miehesi kieltäytyy.
Miehen vapaapäivät sijoittuvat viikonloppuihin erittäin harvoin, ja silloin itselläni on aina vapaata. Olen itsekseni suurimman osan viikosta ja miehen kanssa ollaan tehty yhteinen pikkureissu mökille viimeksi viime vuoden kesällä pariksi päiväksi. Muuten olen yksin kotona, mutta jos ei huvita, näen ystäviä tai käyn vaikka äidin tai isän tai veljen luona kylässä.
Miehellä on työpaikan johdon "pikkujoulut" tammikuussa, ja ne kestävät viikonlopun. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että menee, koska kyllä me jossain vaiheessa ehditään taas sitten tehdä joku reissu yhdessä. Miehen vapaapäivinä panostetaan arkeen ja yhdessäoloon, vaikka tulenkin töistä vasta viiden-kuuden aikoihin.
No, ne lapset nyt ovat aika iso osa tätä ap:n kuvaamaa juttua. Sinä saat ilman lapsia vapaasti mennä ja tehdä mitä huvittaa, kun mies on pois, mutta ihminen, jolla on pieniä lapsia ei niin vaan lähde omille teilleen, jos ei huvita olla kotona...
Vierailija kirjoitti:
Minun on sinänsä huono verrata omaa tilannettani teihin, koska meillä ei ole lapsia. Mutta silti tuntuu jotenkin pahalta, ettei mies saa viettää edes yhtä viikonloppua kavereiden kanssa. Koska hänellä on viimeksi ollut mitään kaverijuttuja? Näetkö itse kavereita koskaan? Onko sinun mahdollista hankkia lapsille hoitaja ja tehdä joku vastaavanlainen reissu samoin? Se voi piristää yllättävän paljon.
Mun mies tekee myös pitkää päivää ravintolapäällikkönä. Työvuorot ovat mitä sattuu, usein aamupäivästä ilta 23 asti, jolloin itse olen jo nukkumassa. Joutuu tekemään töitä myös vapaa-ajalla jonkin verran kotoa käsin ja ura on hänelle tällä hetkellä prioriteetti. Minusta se on täysin ok, hän on kunnianhimoinen ja haluaa todella nyt panostaa kun on päässyt pitkälle. Tuen häntä tässä ja panostan itsekin omaan uraani ja vaikka teen toimistotyöajoilla useimmiten töitä, saatan joutua olemaan pitkiäkin päiviä duunissa.
Ja kuten yllä ehdotettiin: varaa itse teille kahdenkeskinen viikonloppureissu. Tuskin miehesi kieltäytyy.
Miehen vapaapäivät sijoittuvat viikonloppuihin erittäin harvoin, ja silloin itselläni on aina vapaata. Olen itsekseni suurimman osan viikosta ja miehen kanssa ollaan tehty yhteinen pikkureissu mökille viimeksi viime vuoden kesällä pariksi päiväksi. Muuten olen yksin kotona, mutta jos ei huvita, näen ystäviä tai käyn vaikka äidin tai isän tai veljen luona kylässä.
Miehellä on työpaikan johdon "pikkujoulut" tammikuussa, ja ne kestävät viikonlopun. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että menee, koska kyllä me jossain vaiheessa ehditään taas sitten tehdä joku reissu yhdessä. Miehen vapaapäivinä panostetaan arkeen ja yhdessäoloon, vaikka tulenkin töistä vasta viiden-kuuden aikoihin.
Hieno homma että vapaapäivinä panostatte, mutta juurihan tuossa kerroin ettei niitä ole juurikaan.
Ja on käynyt tänä vuonna jo pari kertaa reissussa, joka on puhtaasti ollut vapaa-aikaa. Yhteensä oli viikon poissa näillä reissuilla. Kaverinsa on ok, niistä mulla ei oo pahaa sanottavaa.
Minulla on myös kyllä kavereita ja niitä näen melko säännöllisesti. Ne ei kuitenkaan korvaa sitä että olen alkanut tuntea itseni ihan kamalan yksinäiseksi nimenomaan parisuhteessa, kaverit ei sitä voi korvata. Ja oon tän miehelle sanonut.
En tiiä oliko ongelma nyt edes se viikonloppu vai koko parisuhde joka minua nyt kalvaa.
Ap
Yrittäjän arki on nyt tuota. Kyllä sinä sen tiesit mihin sinä ryhdyt. Kuinka monta kertaa sinä olet järjestänyt jotain? Tuskin mies nyt sentään kieltäytyy, jos varaat teille kahdenkeskisen viikonlopun jostain.