Miksi viihdyttäisin pukkia hauskanpidon nimissä ja väsyneet 5-kymppiset.

"Hei Tytti. Mitä sulle kuuluu? Ai sä oot vieläkin sinkku. Otat jonkun panokaverin. Ei sun tartte vakituista, mut jotain säpinää. Milloin sä oot viimeks? Oot niin nättikin, että meet hukkaan. Se Japekin ois kiinnostunut. Ootsä käyny treffeillä? Mites se sun duunikaveri? Siis meetsä taas yksin reissuun? Sut ottais kuka vaan".

Niin melkein ottaiskin, mutten halua. Erosin 38 vuotiaana lasten isästä ja ollut siitä lähin omasta tahdosta sinkkuna. 5 vuotta. Katselen miehiä, istun kahvilassa ja seuraan. Kuuntelen ja luen tarinoita parisuhteista ja pohdin omaa miehen tarvetta. Vaakakuppiin sujahtaa siivu kerrallaan plussia ja miinuksia. Tällä hetkellä miinukset painavat enemmän. Sinkkuna olen ollut vuosia, mutten puutteessa. Tai miten sen nyt ottaa. Kun on tehnyt mieli, niin ilman en ole koskaan jäänyt, mutta se, ettäkö haluaisin niin kipeästi, en ole. Ystäväni Tiina hiljattain luovutti ja jätti viimein sen varatun miehen, Kaisa elää uutta nuoruutta ja kukkailee mehiläisestä mehiläiseen, kuten itse sanoo. Hänelle tuo elämäntyyli sopii. Olen kaveripiirissäni ainut, joka tällä hetkellä haluaa parisuhteen. Loput ovat vielä ekalla kierroksella ja yksi jo toisella. Tahdon terveen suhteen, jossa kumpikin on valmis sitoutumaan.

Puhelin soi. Parin vuoden takainen treffikumppani Tatu (Tarmo) soitteli. Kyseli kuulumisia, kuten ne kaikki 3 muutakin eron jälkeistä miestä viime vuoden aikana. Ovat "miettineet", mitä haluavat ja haluaisivat uudelleen tavata. Minä en. Lopetettiin puhelu. Tatu on minua 13v. vanhempi, komea, mutta huono sängyssä, vähän kuten oli ne 2 muutakin treffikumppania, Vesa ja Markku. Heitä yhdisti +55 ikä, heikko itsetunto, sekä noh joo. Olivat aikanaan ihan kivaa treffiseuraa, mutta en huolisi omaan aikaansa jääneitä miehiä. Naisen ja miehen paikka kotona oli heille hyvin selkeä. Jape, joukon ainut pelimies, taas oli nuorena teini-isä ja ikisinkku. Hauska, mutta pukki. Olin hänelle varmaan 498s. nainen. Paras kaikista 4, mutta yhä pukki. Ajatus katkeaa.

Telepatiaa. Tiina soitti ja kyseli taas Japesta ja yritti tyrkyttää tätä Jumalan lahjaa minulle. Oli huolissaan muka minusta, vaikka oikeasti halusi puhua taas suruistaan ja unelmistaan. Kilahdin hänelle. "Kuule Tiina, miksi ihmeessä kiinnostuisin miehestä, jonka ainut tehtävä maailmassa on viihdyttää omaa vehjettään mahdollisimman monen naisen puskassa, piittaamatta siitä mitä niiden puskien kantajille kuuluu? Jape on helkkarin hyvä suustaan ja osaa kutittaa naisen kiinnostusta sänkyyn saakka. Se ei edes tiedä, mitä sille naiselle sen jälkeen pitäisi tehdä, kun se ei ole koskaan sen pidemmälle päässyt, edes urallaan". Kuulen hiljaisuuden. "No entä se sugardaddy-kolmikko?", kyseli Tiina pilke äänessä. "No voi vee, nekin vielä. Mä en kuule kuuna päivänä halua koskea itseäni vanhempiin miehiin. Ne etsivät itselleen nuorta sairaanhoitajaa. Mä olen näiden yh-vuosieni jälkeen kaikkea muuta kuin sairaanhoitaja. Seksielämä on heille pimeässä ylikkonttaamista eikä heitä kiinnosta vieläkään tietää missä sijaitsee naisella g-piste. On ne sentään oppineet sanomaan sori, kun laukeavat ennen aikojaan tai kun kuti ei lennä. Senkin äiti opetti. Ja jos ehdotan lomaa Australiaan tai Teneriffalle, niin kyllähän se Tene voittaa. Australiassa voi kato sattua jotain ikävää ja sitten sieltä on pitkä matka kotiin. Onko sillä väliä missä kuolee? Lisäksi valittavat, että pitääks mun kuunnella tota huutoa (Linkin Park) noin kovaa kuulokkeilla? No pitää tietenkin, kun en enää viidettä kertaa kestä sitä For ever youngia". Tiina purskahti itkunauruun ja sai sanotuksi, että no just siks hänkin jätti sen teollisuuspomon vaimoineen. Sillä oli ikävä sitä kus*päätä.

Tässä teille ote keski-ikäisen naisen torstai-illasta, vuonna 2019. Lopetettiin puhelu ja päätettiin lähteä talvella Miamiin.