Voivatko mies ja nainen pelkästään ystävystyä aikuisiällä vai onko siinä aina joitain muitakin toiveita mukana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on paljonkin myös miehiä kavereina. En ymmärrä ihmisiä, joille tämä on jotenkin ihmeellinen asia...

Kysymys kuuluukin oletko heidän kanssaan tekemisissä 24/7?

Kenen kanssa nyt muutenkaan on tekemisissä 24/7 kuin nyt vastasyntyneen vauvansa?

Nimenomaan, sitähän tässä juuri kysyttiinkin. Ovatko a) ystävät b) pariskunnat tiiviisti yhteydessä?

Siis sitähän tässä ei millään tavalla kysytty, vaan kysytiin voivatko mies ja nainen olla ystäviä!

Ja siis ei terveessä aikuisten parisuhteessakaan yleensä olla 24/7 yhdessä vaan molemmilla on oma elämä?!

Kuullemma voivat vaikka kokemukseni puhuvat muuta. Lähestulkoon kaikista miehistä kiinnostun korkeintaan kaverillisesti, joten pelkkä kaveeraaminen olisi minulle helppoa. Miehille se ei sitä kuitenkaan vaikuta olevan ja ennemmin tai myöhemmin heillä syttyy kiinnostus myös enempään.

 Kiva jos joillain on toisenlaisia kokemuksia.

Ystävä kirjoitti:

Minulla on muutama naispuolinen kaveri. Tosin olen tuntenut heidät jo viimeistään teininä. Mukavia ihmisiä, mutta heissä on jotain vialla seurustelua ajatellen. Yksi asuu ulkomailla, toisen ulkonäkö ei mielllytä, kolmannen tiedän olevan kauhea päällepäsmäri omassa suhteessaan jne.

Yksi on sellainen, jonka kanssa voisin harkita suhdettakin, mutta olemme molemmat olleet tahollamme suhteessa jo parikymmentä vuotta.

Vai väitetäänkö tässä, että jokaisella ihmisellä olisi aina seksuaalisia himoja jokaista vastaantulevaa kohtaan?

Tässä oli kyse aikuisiällä tutustumisesta, molemmat samanikäisiä jne kaikki speksit suhteeseen ovat olemassa. Miehen motivaatio lähinnä on se pohdinnan kohde.

Tottahan toki minä naisen kanssa ystäväksi voin ruveta, varatunkin kanssa, ei minulla mitään ketunhäntää kainalossa ole ja ihan vain platonisella pohjalla ja silleen*slurps* ihan vaikka saunanjälkeen voidaan ottaa pari drinksua ja "siskonpedissä" alasti nukkua ja vaikka vähän halaillakin jos on halipulaa jne...

Toki voi olla ystävä, mutta ei sellainen jonka kanssa vietetään aikaa kahden kesken useampana päivänä viikossa.

Kyllä mua haittais jos mun mies menisi "Lolalle" istuun iltaa viinilasillisten merkeissä, kuten minä teen joskus naispuolisten ystävieni kanssa. En usko, että miehenikään tykkäisi jos menisin "Markolle" illanviettoon...

Minulla on muutama pitkäaikainen naispuolinen ystävä. Parin kanssa käyn silloin tällöin lounaalla, päivitetään kuulumisia yms. Hyvin samanlaista mitä joidenkin miespuolisten kavereideni kanssa. Ei illanviettoja. En tunne heitä kohtaan kaveruutta kummempaa kiinnostusta. Sitten minulla on yksi naispuolinen työkaveri, jonka kanssa olen ollut tekemisissä lähes joka arkipäivä useamman vuoden ajan, ja meillä on hyvä ja syvällinen yhteys, samanlainen ajatusmaailma ja olemme molemmat perheellisiä tahoillamme. Pidän häntä huipputyyppinä ja hyvin arvokkaana ystävänä. Meillä on yhteisiä illanviettoja työreissujen yhteydessä, siis sellaisia illanviettoja jotka eivät uhkaa kummankaan parisuhteita, ja molemmat on perillä toistensa henkilökohtaisesta elämästä. Ei olla sähläilty missään vaiheessa, ja tilaisuuksia olisi kyllä ollut vaikka millä mitalla. Samalla tiedän, että jos joskus molempien parisuhteet päätyvät eroon, voisin yrittääkin tehdä aloitetta ystävyyttä syvemmästä, koska samalla aaltopituudella olevia ja monin tavoin kiinnostavia vastakkaisen sukupuolen edustajia ei ole aina helppoa tavata. Koen tämän vuoksi, että ajatuksellisella tasolla saatan siis tällä hetkellä kallistua pettämisen johonkin muotoon, mutta samalla olen hyvin sitoutunut perheeseeni enkä aio lähteä siitä hevillä, en ainakaan tämän läheisen ystäväni vuoksi. Tällä hetkellä koen, että suhteeni tähän kaverinaiseen on erittäin tasapainottava asia elämässäni, sillä perhe-elämä kuluttaa aika tavalla, ja hyvästä ystävyyssuhteesta saa ladattuja akkuja muuta elämää varten.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on muutama pitkäaikainen naispuolinen ystävä. Parin kanssa käyn silloin tällöin lounaalla, päivitetään kuulumisia yms. Hyvin samanlaista mitä joidenkin miespuolisten kavereideni kanssa. Ei illanviettoja. En tunne heitä kohtaan kaveruutta kummempaa kiinnostusta. Sitten minulla on yksi naispuolinen työkaveri, jonka kanssa olen ollut tekemisissä lähes joka arkipäivä useamman vuoden ajan, ja meillä on hyvä ja syvällinen yhteys, samanlainen ajatusmaailma ja olemme molemmat perheellisiä tahoillamme. Pidän häntä huipputyyppinä ja hyvin arvokkaana ystävänä. Meillä on yhteisiä illanviettoja työreissujen yhteydessä, siis sellaisia illanviettoja jotka eivät uhkaa kummankaan parisuhteita, ja molemmat on perillä toistensa henkilökohtaisesta elämästä. Ei olla sähläilty missään vaiheessa, ja tilaisuuksia olisi kyllä ollut vaikka millä mitalla. Samalla tiedän, että jos joskus molempien parisuhteet päätyvät eroon, voisin yrittääkin tehdä aloitetta ystävyyttä syvemmästä, koska samalla aaltopituudella olevia ja monin tavoin kiinnostavia vastakkaisen sukupuolen edustajia ei ole aina helppoa tavata. Koen tämän vuoksi, että ajatuksellisella tasolla saatan siis tällä hetkellä kallistua pettämisen johonkin muotoon, mutta samalla olen hyvin sitoutunut perheeseeni enkä aio lähteä siitä hevillä, en ainakaan tämän läheisen ystäväni vuoksi. Tällä hetkellä koen, että suhteeni tähän kaverinaiseen on erittäin tasapainottava asia elämässäni, sillä perhe-elämä kuluttaa aika tavalla, ja hyvästä ystävyyssuhteesta saa ladattuja akkuja muuta elämää varten.

Joo heh heh*vink vink* niinhän me kaikki ja ei vara venettä kaada.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi. Miestä alkaa ennemmin tai myöhemmin kiinnostaa naisen hunajakolo.

AlffaMale28

Kaunis ilmaisu ja minulle aiemmin vieras, käyttämäsi naisen hunajakolo.  Mutta itse asian kanssa en ole kanssasi samaa mieltä. - Ja, jos olisin niin saattaisin vain kuvitella miten  tai kuinka haastavaa elämäni saattaisi olla, jos olisin bi-seksuaali; vaikka en usko, että he ajattelevat seksiä paljoakaan, jos yhtään enempää kuin vaikka hetero, tai homo -seksuaalit.    

Matalalibidoisten miesten kanssa saattaa onnistua, muuten ei. Jos nyt nainen ei ole aivan suohirviön näköinen.

Vierailija kirjoitti:

Toki voi olla ystävä, mutta ei sellainen jonka kanssa vietetään aikaa kahden kesken useampana päivänä viikossa.

Kyllä mua haittais jos mun mies menisi "Lolalle" istuun iltaa viinilasillisten merkeissä, kuten minä teen joskus naispuolisten ystävieni kanssa. En usko, että miehenikään tykkäisi jos menisin "Markolle" illanviettoon...

Jaa itse saatan hyvinkin mennä oluille töistä kaverini kanssa eikä se ole koskaan ollut ongelma hänen avopuolisolleen. Varmaan riippuu siitä, millainen luottamustaso suhteessa on.

Kyllä minä ainakin olen saanut uusiakin naisystäviä sen jälkeen kun 40 täytin. Ja siis hyvässä parisuhteessa olen. Eikä yhdenkään naisystävän kanssa ole mitään ihme peliä tai vehtaamista, ihan kavereita ovat siinä kuin miehetkin. Ei kaikkia normaaleja asioita pidä arvottaa jotenkin ikäviksi vain sen takia, että jotkut miehet ajattelevat etupäässä porkkanallaan.

Vierailija kirjoitti:

Ystävä kirjoitti:

Minulla on muutama naispuolinen kaveri. Tosin olen tuntenut heidät jo viimeistään teininä. Mukavia ihmisiä, mutta heissä on jotain vialla seurustelua ajatellen. Yksi asuu ulkomailla, toisen ulkonäkö ei mielllytä, kolmannen tiedän olevan kauhea päällepäsmäri omassa suhteessaan jne.

Yksi on sellainen, jonka kanssa voisin harkita suhdettakin, mutta olemme molemmat olleet tahollamme suhteessa jo parikymmentä vuotta.

Vai väitetäänkö tässä, että jokaisella ihmisellä olisi aina seksuaalisia himoja jokaista vastaantulevaa kohtaan?

Tässä oli kyse aikuisiällä tutustumisesta, molemmat samanikäisiä jne kaikki speksit suhteeseen ovat olemassa. Miehen motivaatio lähinnä on se pohdinnan kohde.

Miksi sama ei voisi toimia aikuisiälläkin? Voihan ihminen vaikka harrastuksiss tavata vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen, jonka kanssa mielenkiinnonkohteet kohtaavat. Ei se vielä riitä seksuaalisen kiinnostuksen herättämiseksi. Toki se on mahdollista.

Ennen olisin vastannut, että tietenkin voi, mutta nyt kun ikää alkaa olla lähemmäs 40v niin näköjään ei. Parikymppisenä oli helppoa luoda ystävyyssuhteita sukupuolesta välittämättä ja kaikki miespuoliset ystäväni ovatkin noilta ajoilta.

Nykyään tulee aina vastaan se hetki kun pitää rautalangasta vääntää, että mä haluaisin olla ihan vaan kavereita enkä etsi suhdetta. Samalla sitten lopahtaa orastava ystävyyskin kun miestä hävettää, että kuvitteli "liikoja" tai siirtyy muuten vaan seuraavaan, koska ei viitsi tuhlata aikaa naiseen jonka kanssa petihommiin pääsemisestä ei ole toivoakaan.

Missä vaiheessa miehistä tuli näin hemmetin epätoivoisia? Sama ongelma joka kerta iästä riippumatta.

N 37 kirjoitti:

Ennen olisin vastannut, että tietenkin voi, mutta nyt kun ikää alkaa olla lähemmäs 40v niin näköjään ei. Parikymppisenä oli helppoa luoda ystävyyssuhteita sukupuolesta välittämättä ja kaikki miespuoliset ystäväni ovatkin noilta ajoilta.

Nykyään tulee aina vastaan se hetki kun pitää rautalangasta vääntää, että mä haluaisin olla ihan vaan kavereita enkä etsi suhdetta. Samalla sitten lopahtaa orastava ystävyyskin kun miestä hävettää, että kuvitteli "liikoja" tai siirtyy muuten vaan seuraavaan, koska ei viitsi tuhlata aikaa naiseen jonka kanssa petihommiin pääsemisestä ei ole toivoakaan.

Missä vaiheessa miehistä tuli näin hemmetin epätoivoisia? Sama ongelma joka kerta iästä riippumatta.

Onneksi naiset eivät ole seksin-, romantiikan- eikä suhteenkipeitä. Kaikille riittää vain platoninen ystävyys. 😂

Äijällä on vain se yksi asia mielessä ja hyvinkin toimii. Vähän väliä joku naispuolinen ystävä tarvitsee lohduttavan spermaruiskeen kun oma suhteensa vähän tökkii.