Mistä ihmeestä motivaatiota laihduttamiseen?

Omasta peilikuvasta?

Vierailija kirjoitti:

Omasta peilikuvasta?

Ei auta, ei edes liian pieniksi jääneet vaatteet. Ei auta hoikan vaiheen kuva jääkaapin ovessa. Koen pakonomaista tarvetta syödä, saan siitä niin kovaa mielihyvää etten voi olla syömättä.

ap

Mitä kaikkea syöt ja kuinka paljon menee esim illan aikana?

Hanki masennus ja ruokahaluttomuus.

Vierailija kirjoitti:

Mitä kaikkea syöt ja kuinka paljon menee esim illan aikana?

Aamupala kahvi, jugurtti ja leipä, päällä oivariinia. Lounas koululla. Iltapäiväkahvilla monesti pulla, munkki tms. ei ihan joka päivä. Kotona ruoka tai leipää ja hedelmiä. Sitten kahvi ja jotain pientä herkkua ja huomaankin syöneeni suklaalevyn. Illalla vielä leipää, hedelmiä, karjalanpiirakkaa, marjapiirakkaa tms. Joskus koko ilta on syömisen mupeltamista.

ap

Vierailija kirjoitti:

Hanki masennus ja ruokahaluttomuus.

Masennustakin olen epäillyt mutta ruokahaluttomuutta en ole osannut hankkia. Miten se tehdään?

ap

Kuulostaa ihan minulta! Sun pitää vaan jämäkästi päättää olla syömättä liikaa. Etsit jonkun sopivan ruokailumallin ja noudatat sitä orjallisesti. Ja todellakin orjallisesti, piirun vertaa et saa poiketa siitä. Lupaan että tuloksia tulee. Keksit jotain muuta tekemistä sen ruuan pupeltamisen tilalle. Varsinkin iltasyömiset lihottaa.

Kalorien laskeminen. Estot kasvaa kun tietää tasan tarkkaan miten paljon menee överiksi. Panosta muihin elämän osa-alueisiin. Ahmimisella kenties paikkaat jotain aukkoa.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan minulta! Sun pitää vaan jämäkästi päättää olla syömättä liikaa. Etsit jonkun sopivan ruokailumallin ja noudatat sitä orjallisesti. Ja todellakin orjallisesti, piirun vertaa et saa poiketa siitä. Lupaan että tuloksia tulee. Keksit jotain muuta tekemistä sen ruuan pupeltamisen tilalle. Varsinkin iltasyömiset lihottaa.

Voi kunpa olisikin vain niin että pystyisin päättämään olla syömättä. En pysty ja siksi uskon että tarvitsen apua. Pääseekö tällaisen kanssa työterveyteen psykologille? Ei mulla ole mitään tekemistä iltaisin kuin katsoa telkkaa tai olla palstalla. Rankka työ ja en jaksa mitään iltaisin, olen 100% puhki työn jälkeen.

ap

Voi kuule. Olen tiputtanut 65 kg, joten tiedän mistä puhun. Ensimmäinen asia on tunnustaa itselleen että käyttää ruokaa väärin, ja että on riippuvainen sen antamasta mielihyvästä.

Toinen vaihe menee siihen, että tunnustat ja aidosti ymmärrät, että sinun on luovuttava tästä ”ystävästä ja tukipilareista” nimeltään ylensyönti, napostelu ja herkut ja epäterveellinen ruoka, vaikka se tuntuisi parhaalta ystävältä mitä se sinulle onkin.

Sinun tulee tajuta, että tämä niin mukava ja lämmin ”ystävä” tuhoaa terveytesi eikä siten olekaan aidosti mikään turvapaikka/ystävä/lohduttaja vaan itseasiassa oman itsesi vihollinen, joka salakavalasti tuhoaa terveytesi ja hyvinvointisi. Jos ei nyt tänään niin varmasti kun olet vanhempi. Näin lääkäri minulle sanoi, että lasku tulee varmasti perässä jos ei tänään niin viimeistään vaihdevuosi-iässä. Ja tottahan tuo puhui.

Sinun on vaihdettava ”ystävä” toiseen ystävään. Aluksi se on vähän vitt**upää, koska se vaatii sinua pienentämään annoskokoja, syömään puolet lautasannoksesta kasviksia, ja lopettamaan turhien herkkujen napostelu, myös sokeriaddiktiota ylläpitävät kalorittomat mutta erittäin makeat juomat! Samoin tämä ”ikävä” ystävä vaatii sinua liikkumaan säännöllisesti, 3-4 krt viikossa!

Tämä ystävä tuntuu alussa hankalalta ja kaipaat kovin sitä vanhaa, tuttua ja niin turvallista ja mukavaa ”ystävää”. Mutta lupaan, että tämä uusi ystävä tekee olosi lopulta paremmaksi, ja koet voittamisen tunteita ja onnistumisia, jotka kannustavat ja motivoivat jatkamaan uuden ystävän kanssa, kunhan olet kärsivällinen ja sitkeä. Uuden ystävän kanssa pääset tavoitteisiin ja hän opettaa sinulle paljon asioita itsensä haastamisesta ja voittamisesta,

Usko. Näin se menee, jos haluat onnistua.

Pitää surra vanhan ystävän menetys ja luopua tästä henkisestä ja fyysisestä riippuvuudesta mukavaan ja helppoon elämään. Lopulta saat liikunnasta ja tulosten saavuttamisesta enemmän iloa kuin vanhoista, haitallisista nautintokeskeisistä tavoista.

Minulle kävi niin, että urheilusta tuli uusi ystävä, josta nautin enemmän kuin ruuan jatkuvasta mussuttamisesta. Myös makuaisti tottui pois roskaruoasta. Kaksi vuotta siihen meni, mutta nyt elän sitä elämää mistä haaveilin. Ja nautin!

Vierailija kirjoitti:

Kalorien laskeminen. Estot kasvaa kun tietää tasan tarkkaan miten paljon menee överiksi. Panosta muihin elämän osa-alueisiin. Ahmimisella kenties paikkaat jotain aukkoa.

Ainakin palkkaan seksin ja läheisyyden aukkoa, mies on enemmän kämppis kuin puoliso. Kärsin suuresti mutta tilanteeseen ei ole näköpiirissä helpotusta.

ap

ois kiva tietää sun mitat koska kyse voi olla vaan syömishäiriöstä ja oikeasti ei aihetta laihdutukselle.

Oisko AA-ajattelusta apua: juuri nyt en syö mitään.

Itellä juuri uusi ruokavalio aloitettu, joten tsemppaan sua kovasti. Koita löytää motivaatio, miksi on tärkeää voida hyvin. Joku jo sanoikin, että noudata jotain järkevää ruokavaliota orjallisesti, siitä se lähtee. Et tarvitse iltanapostelua.

Onhan se ylensyöminen sellaista oman kehon rääkkäämistä ja se keho on kuitenkin tärkeintä mitä meillä on.

Tsemppiä!

Noi syömiset kuulostaa siltä, että kaloreita tulee paljon, mutta ravinteet jää saamatta. Auttais jo paljon jos jättäis leivät, pullat ja hedelmät pois ja lisäisi oikean ruuan ja kasvisten määrää. Tuollainen nopeiden hiilareiden jatkuva puputtaminen nostaa verensokerin nopeasti ylös, josta seuraa insuliinipiikki, joka laskee verensokerin alas ja tekee näläntunteen, vaikka samaan aikaan kroppa vauhdilla muuttaa niitä hiilareita rasvaksi. Ja siihen näläntunteeseen (joka ei ole oikea nälkä vaan insuliinipiikin aiheuttama verensokerin pudotus) tekee mieli kiskoa lisää nopeita hiilareita.

Liikaa kaloreita ja ravintoköyhä ruoka on huono yhdistelmä. Tuollainen ruoka väsyttääkin helposti, sitten ei edes jaksa tehdä mitään järkevää ja illat menee koomassa tietokoneella tai telkkaria katsellessa. Kun syö paremmin, on olokin virkeämpi ja ties vaikka tulisi ulkoiltua. 

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule. Olen tiputtanut 65 kg, joten tiedän mistä puhun. Ensimmäinen asia on tunnustaa itselleen että käyttää ruokaa väärin, ja että on riippuvainen sen antamasta mielihyvästä.

Toinen vaihe menee siihen, että tunnustat ja aidosti ymmärrät, että sinun on luovuttava tästä ”ystävästä ja tukipilareista” nimeltään ylensyönti, napostelu ja herkut ja epäterveellinen ruoka, vaikka se tuntuisi parhaalta ystävältä mitä se sinulle onkin.

Sinun tulee tajuta, että tämä niin mukava ja lämmin ”ystävä” tuhoaa terveytesi eikä siten olekaan aidosti mikään turvapaikka/ystävä/lohduttaja vaan itseasiassa oman itsesi vihollinen, joka salakavalasti tuhoaa terveytesi ja hyvinvointisi. Jos ei nyt tänään niin varmasti kun olet vanhempi. Näin lääkäri minulle sanoi, että lasku tulee varmasti perässä jos ei tänään niin viimeistään vaihdevuosi-iässä. Ja tottahan tuo puhui.

Sinun on vaihdettava ”ystävä” toiseen ystävään. Aluksi se on vähän vitt**upää, koska se vaatii sinua pienentämään annoskokoja, syömään puolet lautasannoksesta kasviksia, ja lopettamaan turhien herkkujen napostelu, myös sokeriaddiktiota ylläpitävät kalorittomat mutta erittäin makeat juomat! Samoin tämä ”ikävä” ystävä vaatii sinua liikkumaan säännöllisesti, 3-4 krt viikossa!

Tämä ystävä tuntuu alussa hankalalta ja kaipaat kovin sitä vanhaa, tuttua ja niin turvallista ja mukavaa ”ystävää”. Mutta lupaan, että tämä uusi ystävä tekee olosi lopulta paremmaksi, ja koet voittamisen tunteita ja onnistumisia, jotka kannustavat ja motivoivat jatkamaan uuden ystävän kanssa, kunhan olet kärsivällinen ja sitkeä. Uuden ystävän kanssa pääset tavoitteisiin ja hän opettaa sinulle paljon asioita itsensä haastamisesta ja voittamisesta,

Usko. Näin se menee, jos haluat onnistua.

Pitää surra vanhan ystävän menetys ja luopua tästä henkisestä ja fyysisestä riippuvuudesta mukavaan ja helppoon elämään. Lopulta saat liikunnasta ja tulosten saavuttamisesta enemmän iloa kuin vanhoista, haitallisista nautintokeskeisistä tavoista.

Minulle kävi niin, että urheilusta tuli uusi ystävä, josta nautin enemmän kuin ruuan jatkuvasta mussuttamisesta. Myös makuaisti tottui pois roskaruoasta. Kaksi vuotta siihen meni, mutta nyt elän sitä elämää mistä haaveilin. Ja nautin!

Niin ja itsekin olen hyvin nautinnollinen ihminen. Sen tiedostan. Ruoka toimi myös seksin ja läheisyyden korvikkeena. Kun jouduin käsittelemään tunteeni ja tarpeeni ja lopetin tunnetarpeiden tyydyttämisen ruoalla, jouduin myös kohtaamaan aidosti seksuaaliset tarpeeni ja ilmaisemaan parisuhteessa mitä aidosti itseasiassa kaipasin, eli seksuaalista huomioimista ja niiden tyydyttämistä.

Kun uskalsin miehelleni osoittaa tarpeeni ja asiasta keskusteltiin, hän alkoi toteuttaa juuri niitä asioita joita olin elämääni kaivannut. Ruokaa ei enää tarvittu.

Ensimmäinen vuosi oli vaikea, ja ajoittain oli tuskaa. Välillä repsahdin mutta jatkoin aina ylös kaatuessani.

Kahden vuoden jälkeen, olin saavuttanut tavoitteeni ja makuaistini oli tottunut terveelliseen ruokaan.

Nyt en enää kaipaa sokerisia tai rasvaisia ruokia. Olen myös joutunut kohtaamaan tunteeni, jotka piilotin ruoan alle.

Mun neuvo on, että hanki jotain niin mielekästä tekemistä, että unohdat syömisen. Tai siis että et koko ajan pyörittele vain ruokaan ja syömiseen ja mahdolliseen laihduttamiseen liittyviä asioita päässäsi. Kun on jotain muuta kivaa elämässä, niin syöminen jää sopivaan sivurooliin eikä tule sorruttua mässäämiseen.

Ihastuminen / rakastuminen tekee myös hyvää painokäyrälle. Harmi, että sitä olotilaa harvoin saa tilaamalla...

Itsellä sama. Ärsyttää oma ylipaino mutta motivaatiota ei tunnu löytyvän kuin hetkellisesti. Joskus herkkujen syönnille tulee stoppi vasta siinä vaiheessa kun on huono olo ja ällöttää. Kai tästä pitäisi jollekin ammattilaiselle puhua. 

Itse syön usein vain kerran tai kaksi päivässä, mutta niin huonosti ettei ole mikään ihme etten laihdu. Siihen päälle sitten vielä liikunnan puute.

Jos sinusta tuntuu, ettet saa syömistä hallintaan, mene lääkäriin. Ensin tosin kannattaa tarkistaa, sisältääkö ruokavalio kaiken tarpeellisen. Mutta jos kyse on ahmimishäiriöstä, siitä ei pääse eroon omin avuin.

Kuulostaa siltä, että terapia olisi hyvä paikka. Luulen, että syöt ahdistukseen tällä hetkellä. Koetko olevasi ahdistunut jostain? Koetko mielihyvää mistään muusta asiasta, kuin syömisestä? Pitäisi löytää syy miksi sinua ahdistaa, mikä sen laukaisee ja miten sitä voisi hoitaa. Sitten varmasti laihduttaminenkin onnistuisi.

mä sinuna hankkisin apua mielenterveyteen ja hoitasin sen kuntoon ja vasta sitten rupeisin muuttamaan elämäntapoja.

kaikki lähtee mielen hyvinvoinnista ja siitä, että elämä muuten kunnossa!