Lue keskustelun säännöt.
Kyselläänkö sairaalassa potilaan hoitotahtoa jotenkin rutiininomaisesti vai onko syytä huoleen?
29.10.2019 |
Lääkäri tapasi läheiseni ja kyseli, onko hoitoon päätyneellä sukulaisellamme hoitotahtoa. Järkytti, sillä tämä ihminen ei ole mikään monisairas eikä ikäloppu!
Onko takana joku suunnitelma säästää jättämällä tilanteen tullen potilas huonolle hoidolle tai hoidotta jopa?
Kommentit (20)
:-0
HIRVEÄÄ! Miksei lääkäri voinut sanoa suoraan? Faktat tiskiin!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitotahdollanne ei ole mitään merkitystä. Isälleni tehtiin sairaalan hoitovirheen jälkeen DNR-päätös (elvytyskielto) potilaan ja omaisten vastustuksesta huolimatta. Eivät suostuneet pyörtämään lääkärin päätöstä hoitotahtoasiassa. DNR-päätöksen jälkeen hoidon laatu huononi kun sairaalalla vastuuvapautus
Siis onko joku kuntoutuksella hoidettava vaiva ihan oikeasti sellainen, että sairaalassa voitaisiin vaikka edistää kuolemaa, jos mahdollisuus tulisi?!?
Taidanpa ottaa läheisen sitten kotihoitoon.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Hoitotahdollanne ei ole mitään merkitystä. Isälleni tehtiin sairaalan hoitovirheen jälkeen DNR-päätös (elvytyskielto) potilaan ja omaisten vastustuksesta huolimatta. Eivät suostuneet pyörtämään lääkärin päätöstä hoitotahtoasiassa. DNR-päätöksen jälkeen hoidon laatu huononi kun sairaalalla vastuuvapautus
Tämähän olisi jo oikeustapaus. Ettekö ole valittaneet minnekään?
Vierailija kirjoitti:
Siis onko joku kuntoutuksella hoidettava vaiva ihan oikeasti sellainen, että sairaalassa voitaisiin vaikka edistää kuolemaa, jos mahdollisuus tulisi?!?
Taidanpa ottaa läheisen sitten kotihoitoon.
Ap
Oletko sinä lääketieteen ammattilainen vai mistä tiedät, että vaiva paranee kuntoutuksella eikä mitään lisävaivoja tule? Oman omaisen kohdalla hoitotahdosta kysyttiin, kun omainen sai pahan epilepsiakohtauksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hoitotahdollanne ei ole mitään merkitystä. Isälleni tehtiin sairaalan hoitovirheen jälkeen DNR-päätös (elvytyskielto) potilaan ja omaisten vastustuksesta huolimatta. Eivät suostuneet pyörtämään lääkärin päätöstä hoitotahtoasiassa. DNR-päätöksen jälkeen hoidon laatu huononi kun sairaalalla vastuuvapautus
Kauheaa! Voisiko tuosta kannella jonnekin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko joku kuntoutuksella hoidettava vaiva ihan oikeasti sellainen, että sairaalassa voitaisiin vaikka edistää kuolemaa, jos mahdollisuus tulisi?!?
Taidanpa ottaa läheisen sitten kotihoitoon.
Ap
Oletko sinä lääketieteen ammattilainen vai mistä tiedät, että vaiva paranee kuntoutuksella eikä mitään lisävaivoja tule? Oman omaisen kohdalla hoitotahdosta kysyttiin, kun omainen sai pahan epilepsiakohtauksen.
Eihän epilepsiaan kuolla! Elämä jatkuu tuon jälkeenkin.
Minusta henkilö, jolla järki toimii, on vielä elinkelpoinen yksilö. Jos halvaantuisi vaikkapa osittain ja muuten pää toimii kuten ennenkin, niin tuollainen ihminen voi elää ihan hyvää elämää.
Näköjään Suomessa on kovat arvot sairaaloissa. Pelottavaa. Ei ihme, että yksityissairaalat tulevat. Julkisilla kai halutaan säästää ja tap etaan turhat pois kuluttamasta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hoitotahdollanne ei ole mitään merkitystä. Isälleni tehtiin sairaalan hoitovirheen jälkeen DNR-päätös (elvytyskielto) potilaan ja omaisten vastustuksesta huolimatta. Eivät suostuneet pyörtämään lääkärin päätöstä hoitotahtoasiassa. DNR-päätöksen jälkeen hoidon laatu huononi kun sairaalalla vastuuvapautus
DNR tarkoittaa että sydämen pysähtyessä elvytykseen ei aleta. Hoidon laatuun tällä ei ole vaikutusta. Hoidonlinjausasiat ovat sitten asia erikseen. Monisairas vanha ihminen voidaan linjata esim.tehohoidon ulkopuolelle jolloin ajatuksena on ettei pitkitetä vääjäämätöntä ja aiheuteta turhaa kärsimystä pitkittämällä elämää keinotekoisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairaalassa elvytys kyllä onnistuu paljon useammin kuin kotioloissa. Eikö elvytetä, vaikka sydän olisi vasta pysähtynyt ja onnistumisen mahdollisuudet ilman aivovauriota erittäin hyvät, mikäli virkoaa?
Vierailija kirjoitti:
Sairaalassa elvytys kyllä onnistuu paljon useammin kuin kotioloissa. Eikö elvytetä, vaikka sydän olisi vasta pysähtynyt ja onnistumisen mahdollisuudet ilman aivovauriota erittäin hyvät, mikäli virkoaa?
Jos katsotaan, että ihmisellä on resursseja toipua elvytystilanteesta, ei silloin tehdä DNR-päätöstä. Hyväkuntoisellekin ihmiselle elvytys on raju asia ja vain osa toipuu suurinpiirtein ennalleen. Heikkokuntoiselle ihmiselle elvytys on lähinnä kidutusta, jolla usein siirretään kuolemaa muutamalla tunnilla eteenpäin. Tällaisessa tilanteessa DNR-päätös on perusteltu. Sairaalassa henkilökunnan pitäisi tarkkailla potilasta niin, että vaaran merkkeihin puututaan ennen kuin joudutaan elvytystilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli monta vuotta lisää elinaikaa sairaalassa elvytetylle vanhukselle! Vielä ei tiedetä, että paljonko, koska on edelleen elossa ja voi paremmin kuin ennen sairaalajaksoa. Toipuminen sydänpysähdyksestä oli tietenkin raskasta, mutta näkyvä vaurioita ei jäänyt.
Minullakin on toinen vanhemmista aivoinfarktin takia hoidossa. Hyvin toimii hoksottimet ja puhe, mutta puoli kroppaa on halvaantunut. Onneksi halvaannus on vähentynyt muutaman päivän aikana.
Muuten perusterve, mutta meilläkin kyseltiin hoitotahtoa ja kyllähän se järkytti.
Luulen, että tuo on joku uusi käytäntö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko joku kuntoutuksella hoidettava vaiva ihan oikeasti sellainen, että sairaalassa voitaisiin vaikka edistää kuolemaa, jos mahdollisuus tulisi?!?
Taidanpa ottaa läheisen sitten kotihoitoon.
Ap
Oletko sinä lääketieteen ammattilainen vai mistä tiedät, että vaiva paranee kuntoutuksella eikä mitään lisävaivoja tule? Oman omaisen kohdalla hoitotahdosta kysyttiin, kun omainen sai pahan epilepsiakohtauksen.
Eihän epilepsiaan kuolla! Elämä jatkuu tuon jälkeenkin.
Minusta henkilö, jolla järki toimii, on vielä elinkelpoinen yksilö. Jos halvaantuisi vaikkapa osittain ja muuten pää toimii kuten ennenkin, niin tuollainen ihminen voi elää ihan hyvää elämää.
Näköjään Suomessa on kovat arvot sairaaloissa. Pelottavaa. Ei ihme, että yksityissairaalat tulevat. Julkisilla kai halutaan säästää ja tap etaan turhat pois kuluttamasta.
Ap
Kyllä epilapsiaan kuollaan, etkö tuota tiennyt? Omaiseni oli epilepsiakohtauksen vuoksi monta vuorokautta tajuttomana teholla. Lääkäri ei antanut paljoa toivoa ja kysyi meiltä hoitotahtoa. Omainen kuitenkin selvisi, mutta puhe- ja liikuntakyky kärsi paljon. Puheesta ei sen jälkeen saanut juuri mitään selvää ja kävelykin rajoittui muutamaan askeleeseen rollaattorilla, kun joku oli koko ajan vieressä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaalassa elvytys kyllä onnistuu paljon useammin kuin kotioloissa. Eikö elvytetä, vaikka sydän olisi vasta pysähtynyt ja onnistumisen mahdollisuudet ilman aivovauriota erittäin hyvät, mikäli virkoaa?
Jos katsotaan, että ihmisellä on resursseja toipua elvytystilanteesta, ei silloin tehdä DNR-päätöstä. Hyväkuntoisellekin ihmiselle elvytys on raju asia ja vain osa toipuu suurinpiirtein ennalleen. Heikkokuntoiselle ihmiselle elvytys on lähinnä kidutusta, jolla usein siirretään kuolemaa muutamalla tunnilla eteenpäin. Tällaisessa tilanteessa DNR-päätös on perusteltu. Sairaalassa henkilökunnan pitäisi tarkkailla potilasta niin, että vaaran merkkeihin puututaan ennen kuin joudutaan elvytystilanteeseen.
Tämä! Jos ihmistä joudutaan elvyttämään, asiat yleensä ovat jo valmiiksi hyvin pahasti pielessä.
Hoitotahdosta kysytään nykyään rutiininomaisesti monessa paikassa, ja hyvä niin. Itselle on nimittäin käynyt niin että olen ollut elvyttämässä potilasta jolla oli elvytyksen kieltävä hoitotahto eikä me tiedetty siitä. Kukaan ei ollut kysynyt eikä potilas ollut ymmärtänyt mainita sairaalaan joutuessaan. Ja asia siis selvisi kun potilas oli nopean elvytyksen jälkeen herännyt teholla ja haukkunut siellä anestesialääkärin maan rakoon...
Monesti esim. aivoinfarktin jälkeen, vaikka potilas olisikin hyvää vauhtia kuntoutumassa, aivoista on jo vaurioitunut iso osa eikä elvytys mitenkään paranna eikä poista sitä jo olemassa olevaa vauriota. Ja uutta vauriota syntyy aina jonkun verran vaikka potilas näennäisen oireettomaksi toipuisikin. Näin ollen ennestään ison aivovaurion saaneen potilaan elvyttämisessä ei ole mitään järkeä koska se johtaa selviytyessä vain entistä pahempaan vammautumiseen.
Samoin jos elvytys johtuu muusta syystä kuin äkillisestä sydänpysähdyksestä (kammiovärinä), sen ennuste on aina huonompi kuin kammiovärinästä elvytetyllä.
Sairaaloissa pitäisi ymmärtää myös selittää omaiselle tilannetta: DNR-päätös voi olla täysin hyväkuntoisella, kävelevällä potilaalla joka vain ei halua mahdollisen voinnin romahtamisen seurauksena joutua tehohoitoon tai muiden avusta riippuvaiseksi. Se ei tarkoita minkään muun hoidon lopettamista, ei saattohoitoa. Se koskee vain ja ainoastaan sitä elvytystilannetta sekä sitä väistämättä seuraavaa hengityskonehoitoa. Jos asia huolettaa, se pitää ottaa puheeksi omaisen hoitopaikassa eikä täällä.
Ja minusta hoitotahdon kysyminen on yksinomaan positiivista, silloin oikeasti tiedetään miten ihminen haluaisi itseään hoidettavan. Tämä voi koskea montaa muutakin asiaa kuin elvytystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitotahdollanne ei ole mitään merkitystä. Isälleni tehtiin sairaalan hoitovirheen jälkeen DNR-päätös (elvytyskielto) potilaan ja omaisten vastustuksesta huolimatta. Eivät suostuneet pyörtämään lääkärin päätöstä hoitotahtoasiassa. DNR-päätöksen jälkeen hoidon laatu huononi kun sairaalalla vastuuvapautus
DNR tarkoittaa että sydämen pysähtyessä elvytykseen ei aleta. Hoidon laatuun tällä ei ole vaikutusta. Hoidonlinjausasiat ovat sitten asia erikseen. Monisairas vanha ihminen voidaan linjata esim.tehohoidon ulkopuolelle jolloin ajatuksena on ettei pitkitetä vääjäämätöntä ja aiheuteta turhaa kärsimystä pitkittämällä elämää keinotekoisesti.
Kyllä tuo vaikuttaa hoitoon samantien. Äitini oli siirryttävä kokonaan yksityiselle puolelle asiakkaaksi, koska julkinen puoli lopetti sydän- ja verenpainelääkityksen vetoamalla siihen, että ne eivät paranna.
Enää ei ole tarpeeksi katuojan pohjassa öriseviä spurguja jotka puukottavat elvytyskieltoja loukkaavia sadisteja.
Hoitotahdosta nimenomaan pitäis keskustella ns hyvän sään aikana.
Vierailija kirjoitti:
Hoitotahdollanne ei ole mitään merkitystä. Isälleni tehtiin sairaalan hoitovirheen jälkeen DNR-päätös (elvytyskielto) potilaan ja omaisten vastustuksesta huolimatta. Eivät suostuneet pyörtämään lääkärin päätöstä hoitotahtoasiassa. DNR-päätöksen jälkeen hoidon laatu huononi kun sairaalalla vastuuvapautus
Lääkärien tekemä hoidon tarpeen arviointi on tietysti kokonaan eri asia kuin potilaan oma hoitotadonilmaisu.
Lähtö on lähellä.