Muita joille tuntemattomalle puhelimella soittaminen on kamalaa?
Eli kun minun pitää soittaa puhelimella tuntemattomalle henkilölle, niin olen todella hermona. Välttelen soittamista mahdollisimman pitkään. Lähetän mieluummin meilin.
Mutta tutulle soittaminen tai tuntemattoman ihmisen kanssa kasvokkain puhuminen ei ole yhtään vaikeaa. Vain puhelimella soittaminen.
Saan ihan kuin pienen paniikkikohtauksen kun on pakko vihdoin ottaa se puhelin käteen ja soittaa.
Kohtalotovereita?
Kommentit (12)
Minä...
Joskus tutullekin soittaminen on vaikeaa, joskus ei ongelmia. Mutta tuntemattomalle soittaminen on jotain ihan kauheaa.
T. 41v Mies
Oli ennen, mutta työ on ollut 10 vuotta sellaista, että pitää jatkuvasti hoitaa asioita puhelimitse, joten ei ole vuosiin tuntunut miltään.
Olin ennen samanlainen mutta nykyään en vaan enää jaksa välittää. Liekö masennus voittanut ahdistuksen.
Jep, täällä myös yksi. Jossain vaiheessa uraa oli pakko olla asiakaspalvelussa puhelimen päässä ja siinä sitten soiteltiin suuntaan jos toiseen. Se onnistui jonkinlaisen työroolin avulla, mutta kun pitää ihan "siviilinä" soittaa niin on kyllä kohtuuttoman paha rasti. Etenkin nykyään kun ihminen voi ihan oikeasti vastata puhelimeen pahassa paikassa.
Mun mies. Se inhoaa kun se joutuu joskus pakosta soittamaan johonkin as.palveluun tms.
Hep! Täällä! Välttelen viimeiseen asti soittamista hammaslääkärille, kampaajalle tai pizzeriaan 😅 en tiiä mikä siinä ahistaa mut inhoon soittaa jos täytyy itsensä esitellä puhelimessa.
Minä. Puhelin on paholaisen keksintö. Mailit on Ok, tekstaritkin Ok ja ihmisille on ok mennä juttelemaan kasvotusten. Puhelimessa on vaan kaikki väärin. Se on tunkeileva ja häiritsevä, ensimmäiseksi pitää aina pahoitella ja tiedustella onko paha paikka. Lisäksi siinä ei ole eleitä ja ilmeitä, joten keskustelu on onttoa. Sitten vielä se lopettaminen, pitää jotenkin sopia ja muodollisesti päättää keskustelusessio. Ja koettaa aistia tai kysellä onko toisella kiire vai haluaako lörpötellä pidempään. Lykkään pakollisia puheluita enkä pidä niistä yhtään. Vapaaehtoisesti en soittele ikinä, jos ei ole sovittu ennalta tai joku pyytänyt.
Joo minä olin nuorempana tuollainen, mutta sitten +30 jälkeen en enää välittänyt. Nykyisin ei tunnu missään, ennen se sai äänen jopa värisemään.
Kun ikää tulee, you just stop giving a f*ck.
Minä ajattelin noin parikymppisenä. Sitten aloin unelma-ammattiini toimittajaksi, ja siinä työssä on pakko soitella ja haastatella ihmisiä puhelimitse. Kun pakottaa itsensä epämukavuusalueelleen, siihen tottuu aika piankin. Nyt ei enää jännitä yhtään.
Harkitkaa, kannattaako pelolle antautua, vai harrastaa sittenkin siedätyshoitoa. Jos noita pakollisoa puheluita ei juuri koskaan ole, antaa pelon olla. Mutta miettikää itse. Tuntematon ihminen ei satavarmasti pidä tilastoa teidän mahdollisista änkytyksistänne tai hassuista kommenteistanne, joten järjellä ajatellen mitään syytä pelkoihin ei ole - ja perusteettomista fobioista voi pyrkiä itse eroon.
Minäkin inhoan. Yleensä viivyttelen soittamisen kanssa ja yritän löytää muut keinot hoitaa asia, mutta olen oppinut sen verran sietämään soittamista että pakolliset asiat hoidan nopeasti puhelimitse enkä jätä viimetippaan
Sosiaaliset taidot eivät ole kovin hyvät ja olen tosi ujo, mutta tykkään niin paljon haastaa itseäni puhelinsoitoilla esimerkiksi virallisiin paikkoihin.
Minä, enkä voi ymmärtää mikä siinä puhelimessa on niin kamalaa :D