Erkaannuin täysi-ikäisestä lapsestani. Sydän pakahtuu.

Ja mies on 25v ukko.

Kerrasta siis välit poikki, niinkö? Voisitko jutella asiasta tyttäresi kanssa? Hän on tosi nuori vielä ja saattaa tarvita tukea, älä hylkää häntä.

Oletko minun äitini? Itse kielsit minut kumppanini takia ja katkaisit välit.

Vierailija kirjoitti:

Kerrasta siis välit poikki, niinkö? Voisitko jutella asiasta tyttäresi kanssa? Hän on tosi nuori vielä ja saattaa tarvita tukea, älä hylkää häntä.

En minä laittanut välejä poikki. Olen pyytänyt tytärtä kotiin, syömään, elokuviin jne. Hän ei tule, kuin vain silloin jos miehellä on jotain muuta. Ja silloinkin mies pommittaa tytärtäni viestein niin, että yhteisestä keskustelusta ei tule mitään.

Inhoan tätä miestä sydämeni pohjasta.. Ja ei, hän ei ole 25 vuotias. Olisikin.

Mies on 35v.

Et ole tyttäresi. Anna hänen elää omaa elämäänsä. 

Voi nääs, nääs. Anna tyttäresi elää elämäänsä ja tehdä omat virheensä. Itsepähän karkoitit tyttäresi käytökselläsi, olisit ollut fiksumpi.

Tue kuitenkin tytärtäsi, vaikka mies ei olekaan hyvä. Älä kritisoi miestä, mutta muistuta tyttärelle, että olet olemassa. Ja että sinun luoksesi voi aina lopulta tulla.

 Jos mies on sitä tyyppiä, että haluaa eristää tytön hänen ystävistään ja sukulaisistaan, älä anna hänen onnistua sen vuoksi, että olet suuttunut tytölle.

Onko tämä jostain 1950 -luvun hömppäkirjasta?

Siltä kuulostaa.

Vierailija kirjoitti:

Voi nääs, nääs. Anna tyttäresi elää elämäänsä ja tehdä omat virheensä. Itsepähän karkoitit tyttäresi käytökselläsi, olisit ollut fiksumpi.

Mistäs sinä tiedät, miten AP on käyttäytynyt? Tai mikä mies on? Ties vaikka olisi narkkari.

Onko sinulla ap miestä? Kuulostaa siltä, että olet pitänyt tytärtäsi kaverinasi. Ei ole normaalia.

Tyttäresi ei ole tarkoitus elää elämää sinun mielen mukaan. Et uskonut ettet koskaan tule hyväksymään tyttäresi valintoja. Aika erikoinen ajattelutapa. En itse hyväksy kaikkia läheisten valintoja, mutta koska he ovat aikuisia ihmisiä he saavat valita omat valintansa. Olivat ne mielestäni ”oikeita tai vääriä”. Valitsen olla heidän tukenaan heidän omissa valinnoissaan.

Toki voin sanoa toiselle, että minusta tuo ei ole hyvä idea tai sinulle hyväksi, mutta jos toinen valitsee niin, olen hänen tukenaan. Se on hänen valintansa.

Yleensä tiukasti dominoivista vanhemmista lapset ottavat pesäeroa myös typerillä valinnoilla. Tekstistäsi ymmärrän, että et koskaan ajatellut menettäväsi tytärtäsi. Itsenäistymisen kuuluu irtiotto vanhemmista. Ilman irtiottoa ei voi itsenäistyä, etenkin, jos vanhempi pitää tiukasti kiinni.

Paras tapa saada tyttäresi takaisin, on antaa hänen elää ja olla tukena aidosti. Hän tulee luoksesi, jos haluaa, et voi pakottaa. Arvostelemalla, kiinni pitämällä, itkemällä tyttäresi menetystä hänelle -menetät varmasti. Itke hänen menettämisen itku yksin tai ystäväsi kanssa. Se kipu sinun tulee käsitellä itseksesi, se on sinun kasvun kipua, miten vanhempana päästää irti lapsesta. Se kipu ei kuulu tyttäresi kannettavaksi. Vanhempien kuuluukin ” menettää” lapsensa. Se on itsenäistymistä ja erkaantumista, jonkanpitäisi olla vanhemmankin tavoite että tyttö pääsee omaan elämään kiinni. Usein se ei tapahdu sinun tavallasi, koska jos tyttö tekee sen sinun tavalla, kyse ei ole hänen elämästä vaan sinun tavalla elämisestä. Haluatko olla kontrolloiva vanhempi?

Ilman erkaantumista ei voi olla yhteyttä myöhemmin. Jos suostut tähän irtipäåståmiseen, kipuun ja lapsesi vapauttamiseen elämään, lapsesi tulee takaisin myöhemmin erkaanuttuaan sinusta. Pesä ero tarvitaan, kun kasvaa erilliseksi vanhemmistaan. Yhteyden palatessa hän ei Halua vanhaan aikuinen/ lapsi suhteeseen , Mitä itse nyt kaapata ja itket, vaan aikuisena erillisenä ja itsenäisenä. Annatko hänen mennä vai pidätkö kiinni?

Jos lapsesi mies valinta on aidosti vahingollinen ( huumediileri parittajia ihmiskauppias psykopaatti, eikä vain väärän ammatin omaava) sama juttu. Kerro miten asian näet, Olet huolissasi, mutta päästä tyttäresi vapaaksi. Hän Opettelee elämää ja omien valintojen tekoa. Vastustamalla ja itkemällä koko ajan hänen täytyykin kapinoida päästäkseen sinusta terveesti irti. Eli tavallaan itse ajat häntä vahingollisia suhteisiin.

Vanhemmat itkee lasten perään itsenäistymisvaiheessa, vaikka tulisi tehdä selväksi, että mene vain ja olen täällä jos tarvitset. Itke sitten, kun tytär on mennyt, älä tarraa kiinni.

Tyttäresi ei tiedä miten itsenäistyä, koska et tue häntä siinä. Hän tekee sen nyt näin ja se on terve merkki. Tottakai olet huolissasi ja sattuu, sekin on tervettä. Vanhasta ei tule kuitenkaan pitää kiinni, vana käsitellä suru ja kipu jota tyttären ” menetys” aiheuttaa. Menetät lapsen, jotta hän voi kasvaa aikuiseksi. Ei hän voi kasva aikuiseksi sinun lähellä. Linnut lentää pesästä ja opettelee itse lentämään, ei voi lentää puolesta. Miten suhtaudut, kunlento yritys menee mäntyyn? Riennätkö paikalle ottamaan hellään huomaan vai työnnätkö ja kehottaakin yrittämään uudestaan?

Koko teksti on provo, mutta nautin vastailusta 😂

minäkin suren sitä, että minulla ja nykyään aikuisella tyttärelläni on hankalat ja etäiset välit. Ei siihen ole mitään yhtä tiettyä syytä, paitsi ehkä se, että olemme kumpikin oppineet lapsuuden perheessämme passiivisagressivisen tavan käsitellä ongelmia. Tunteita ei tunnisteta vaan ne kielletään ja peitetään, ristiriitatilanteissa vetäydytään, ainoat tunteet on syyllisyys ja/tai jonkinlainen epämääräinen vihaisuus, joka on koko ajan jossain taustalla.

Tyttärellä se viha taitaa kohdistua minuun, ehkä olen helppo kohde, koska rakastan häntä ja olen aina valmis antamaan uusia tilaisuuksia. Tai näin minä asian ajattelen, emme pysty asioista keskustelemaan, yritykset siihen ovat vain pahentaneet asioita. Ja se on varmaan ihan luonnollista, enhän voi vaatia, että tytär yhtäkkiä osaisi taitoja, joita itsekin aloin opetalla vasta, kun tuli vastaan niin vaikeita asioita, että oli ihan pakko. Sitä paitsi itsekin vasta harjoittelen enkä osaa aina toimia oikein ja järkevästi, senkin vuoksi yritykset käsitellä asioita aina eskaloituu 

Nyt olemme tilanteessa, jossa on vaan pakko pitää etäisyyttä, olla tekemisissä mahdollisimman vähän ja yrittää säilyttää välit päälle päin kunnossa, niin että yhteydenotto silloin, kun siihen on tarvetta, olisi helppoa. Minä suren, mutta siedän tämän, koska uskon ja toivon, että joskus meidänkin polut vielä lähenee. Näin minun on pakko uskoa, koska muuten elämä tuntuisi ihan hirveältä. 

Lähipiirissäni on tapaus, jossa äiti ei hyväksynyt lapsensa puolisoa, ja siitä menivät välit. Seuraus on se, että äiti ei ole ikinä nähnyt kahta lapsenlastaan (jotka tulevat jäämään ainoiksi, nyt kouluikäisiä). Nyttemmin leskeksi jäänyt äiti haluaisi kyllä tutustua lapsenlapsiinsa, mutta käyttäytyi aikoinaan anoppina niin törkeästi, että ihan hyvästä syystä lasten vanhemmat eivät ole antaneet anteeksi.

Tyttäresi on nuori, hän saattaa itse vielä lähteä siitä suhteesta. Anna ajan rauhassa kulua, äläkä lakkaa rakastamasta lastasi.

Mulla on kokemusta siitä, että lapset saattaa vaihtaa kumppaneitaan kyllä.

Kannattaa varmaan hankkia se oma elämä ja persoona.

Vierailija kirjoitti:

Tyttäresi ei ole tarkoitus elää elämää sinun mielen mukaan. Et uskonut ettet koskaan tule hyväksymään tyttäresi valintoja. Aika erikoinen ajattelutapa. En itse hyväksy kaikkia läheisten valintoja, mutta koska he ovat aikuisia ihmisiä he saavat valita omat valintansa. Olivat ne mielestäni ”oikeita tai vääriä”. Valitsen olla heidän tukenaan heidän omissa valinnoissaan.

Toki voin sanoa toiselle, että minusta tuo ei ole hyvä idea tai sinulle hyväksi, mutta jos toinen valitsee niin, olen hänen tukenaan. Se on hänen valintansa.

Yleensä tiukasti dominoivista vanhemmista lapset ottavat pesäeroa myös typerillä valinnoilla. Tekstistäsi ymmärrän, että et koskaan ajatellut menettäväsi tytärtäsi. Itsenäistymisen kuuluu irtiotto vanhemmista. Ilman irtiottoa ei voi itsenäistyä, etenkin, jos vanhempi pitää tiukasti kiinni.

Paras tapa saada tyttäresi takaisin, on antaa hänen elää ja olla tukena aidosti. Hän tulee luoksesi, jos haluaa, et voi pakottaa. Arvostelemalla, kiinni pitämällä, itkemällä tyttäresi menetystä hänelle -menetät varmasti. Itke hänen menettämisen itku yksin tai ystäväsi kanssa. Se kipu sinun tulee käsitellä itseksesi, se on sinun kasvun kipua, miten vanhempana päästää irti lapsesta. Se kipu ei kuulu tyttäresi kannettavaksi. Vanhempien kuuluukin ” menettää” lapsensa. Se on itsenäistymistä ja erkaantumista, jonkanpitäisi olla vanhemmankin tavoite että tyttö pääsee omaan elämään kiinni. Usein se ei tapahdu sinun tavallasi, koska jos tyttö tekee sen sinun tavalla, kyse ei ole hänen elämästä vaan sinun tavalla elämisestä. Haluatko olla kontrolloiva vanhempi?

Ilman erkaantumista ei voi olla yhteyttä myöhemmin. Jos suostut tähän irtipäåståmiseen, kipuun ja lapsesi vapauttamiseen elämään, lapsesi tulee takaisin myöhemmin erkaanuttuaan sinusta. Pesä ero tarvitaan, kun kasvaa erilliseksi vanhemmistaan. Yhteyden palatessa hän ei Halua vanhaan aikuinen/ lapsi suhteeseen , Mitä itse nyt kaapata ja itket, vaan aikuisena erillisenä ja itsenäisenä. Annatko hänen mennä vai pidätkö kiinni?

Jos lapsesi mies valinta on aidosti vahingollinen ( huumediileri parittajia ihmiskauppias psykopaatti, eikä vain väärän ammatin omaava) sama juttu. Kerro miten asian näet, Olet huolissasi, mutta päästä tyttäresi vapaaksi. Hän Opettelee elämää ja omien valintojen tekoa. Vastustamalla ja itkemällä koko ajan hänen täytyykin kapinoida päästäkseen sinusta terveesti irti. Eli tavallaan itse ajat häntä vahingollisia suhteisiin.

Vanhemmat itkee lasten perään itsenäistymisvaiheessa, vaikka tulisi tehdä selväksi, että mene vain ja olen täällä jos tarvitset. Itke sitten, kun tytär on mennyt, älä tarraa kiinni.

Tyttäresi ei tiedä miten itsenäistyä, koska et tue häntä siinä. Hän tekee sen nyt näin ja se on terve merkki. Tottakai olet huolissasi ja sattuu, sekin on tervettä. Vanhasta ei tule kuitenkaan pitää kiinni, vana käsitellä suru ja kipu jota tyttären ” menetys” aiheuttaa. Menetät lapsen, jotta hän voi kasvaa aikuiseksi. Ei hän voi kasva aikuiseksi sinun lähellä. Linnut lentää pesästä ja opettelee itse lentämään, ei voi lentää puolesta. Miten suhtaudut, kunlento yritys menee mäntyyn? Riennätkö paikalle ottamaan hellään huomaan vai työnnätkö ja kehottaakin yrittämään uudestaan?

Olipa hyvä kommentti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi nääs, nääs. Anna tyttäresi elää elämäänsä ja tehdä omat virheensä. Itsepähän karkoitit tyttäresi käytökselläsi, olisit ollut fiksumpi.

Mistäs sinä tiedät, miten AP on käyttäytynyt? Tai mikä mies on? Ties vaikka olisi narkkari.

Narkkarit voi parantua, tama mies "ei tule koskaan olemaan hyvaksytty".

Eli on joku semmoinen asia kyseessa, mita ei voi muuttaa. Omasta kokemuksesta veikkaan ihonvaria... 

Vierailija kirjoitti:

Tyttäresi on nuori, hän saattaa itse vielä lähteä siitä suhteesta. Anna ajan rauhassa kulua, äläkä lakkaa rakastamasta lastasi.

Mulla on kokemusta siitä, että lapset saattaa vaihtaa kumppaneitaan kyllä.

Mulla on kokemusta siitä, että vanhemmat vaihtavat kumppaneitaan kyllä.