Mitä mieltä olette naisista, jotka panee lapselle OMAN sukunimensä eikä miehen?

eikös se nyt ole ihan sama kumman sukunimi lapsella on.

Heikkoa on, jos ÄIDIN sukunimi ei lapselle kelpaa. Mitä vikaa on naisen nimessä???? Aika vanhanaikaisia ajatuksia, jos vain miehen sukunimi on sitä jotain....

Mutta nainen voi olla muuten ihan ok. Oma ihana ystäväni teki juuri noin, Tässä kohdassa vaan ajattelemme asiasta eri tavalla. On mutta itsellänikin oma kaksiosainen nimi, eli sen verran olen omaan tyttönimeeni kiintynyt.

Jos vaikka tulisi ero niin ei tarttis katella exän nimeä omassa ulko-ovessaan. Yleensähän kuitenkin lapset jää äidin luo asumaan.

Mä en taas tajua äijä jonka egoa pitää pönkittää antamalla sen sukunimi lapsille. Saatikka se että naiset ottaa miehensä nimen mennessään naimisiin. Mut mä oonki femakko;)

Itsellänikin oli äidin sukunimi siihen asti että menin naimisiin, vanhempani elivät avoliitossa. (Lisäksi isäni sukunimi ei kuulosta niin nätiltä kuin äitini;))

Itse en taas ymmärrä naisia, jotka antavat lapselleen isänsä sukunimen tilanteessa, jossa mies ei suostu edes miettimään avioliittoa. Itse olisin antanut lapselleni minun sukunimen, jos lapsi olisi syntynyt avioliiton ulkopuolella, eikä mies olisi suostunut menemään naimisiin kanssani. Minä haluan, että minulla ja lapsellani on sama sukunimi.



En ole mikään feministi, päinvastoin. Tämä vain on niitä asioita, joista en suostu joustamaan.

Meillä oli ihan itsestäänselvyys, että pojalle tulee minun sukunimi. Hyvä niin, sillä poika on niin isänsä näkönen, että on jotain minultakin...

Olen naimisissa ja pidin oman nimeni. Sitten kun teemme lapsia, he saavat minun sukunimeni. Olemme (aivan, molemmat) sitä mieltä, että koska minä synnytän ne ja mies istuu sillä aikaa mukavasti tuolilla, niin silloin minun toiveeni on ensisijainen lapsen nimien annossa.

sattuessakin näin kivempi.



Oma laspeni sai miehen nimen mutta me oltiinkin menossa naimisiin muutaman kuukauden kuluttua ja tarkoitus oli että otan miehen sukunimen joten koko perheellä sama nimi.



Jos ei oltaisi naimisissa olisi minun lapsilla minun nimi.

Lapselle tulee joko oman isänsä tai äitinsä isän suvun nimi, ellei ko. äiti sitten ole ottanut itselleen kokonaan uutta nimeä. Eli jonkun miehen nimiin menee aina.

Vierailija:

Tiedän yhden perheen (avoliitto), jossa naisella ja lapsella on äidin sukunimi ja miehellä omansa. Sen naisen sukunimi on aika ruma (tyyliin Möttönen) ja miehellä olisi paljon parempi sukunimi, mutta tämä nainen on niin feministi henkeen ja vereen, ettei olisi lasta tehnyt, jos mies ei olisi suostunut.

Mitä mieltä?

Minähän noitten lasten kanssa olenkin vuorokauden ympäri, mies käy vain kotona nukkumassa... kun ei naimisiin menosta ole tietoakaan, niin miksi ihmeessä mä antaisin omille lapsilleni miehen sukunimen?!

Eiks avoliitossa ole ihan normia antaa äidin sukunimi lapsille?! Avioliitossa sitten isän sukunimi.

Mies ei ole tavannut lasta lainkaan vuosiin. Joskus päiväkoti-iässä poika itki, miksi kaikki muut sukulaiset ovat erinimisiä ja hän on ainoa, jolla eri sukunimi.

Ei meillä ainakaan! Kyllä koko perhe ottaa naisen sukunimen!

Ja kun lapsi syntyi, hänelle ikäänkuin " jäi" minun sukunimeni, kaikissa papereissakin luki " tyttö xx" , joten ei siinä sen kummempaa filosofointia taustalla ollut.

Minun tuttavapiirissäni on aika yleistäkin se, että lapsilla on äitinsä sukunimi, mutta aina joku sitä jaksaa ihmetellä ; )

Ja ihan mies sitä ehdotti!