3-vuotiaan ”viihdyttäminen”

Minusta 3v on syytäkin ottaa aina mahdollisuuksien mukaan eri kodinaskareisiin mukaan. En nyt tiedä, mitä tarkkaan ottaen tarkoitat "neuvottelee kaikesta ", mutta kyllähän vuorovaikutus lapsen kanssa on hyväksi. Ei ratkaisuna kaikkeen voi olla, että lapai komennetaan pois omiin leikkeihin. Lapsi oppii arjen ja elämän taitoja nimenomaan tuolla tavoin, miten hän isän kanssa touhuaa.

Meidän suunnilleen samanikäinen saa aina välillä auttamiskohtauksia, mutta kyllä hän ennemmin kaipaa leikkiseuraa. Mieluummin tekisin jotain järkevää kuin leikkisin sadatta kertaa jotain mielikuvitusleikkiä.

Vaikka yksin tekeminen onkin paljon helpompaa, niin silti on vain hyötyä siitä että lapsen ottaa mukaan kotitöihin. Lapsi oppii kaiken mallista, ja näin hän kasvaa jo pienestä asti siihen että jokainen tekee oman osansa.

Minä otin lapsemme mukaan ruuanlaittoon heti pienestä pitäen. Kauhea sotku ja aikaa paloi. Mutta sitten kun alkoivat olla 10v paremmalla puolella, saatoin töistä soittaa et hei viitsitkö laittaa esim kirjolohen uuniin, keitä perunat ja tee jotain salaattia, ja pääsin valmiiseen ruokapöytään. Nyt ovat opiskelijoita ja osaavat tehdä edullista ja terveellistä ruokaa itselleen.

Ainahan voit erota tai muuttaa oman kotiin jos et kestä normaalia lapsen kasvatusta ja perhe-elämää.

Oletteko oikeasti tosissanne?? Teilläkö tämän ikäisten lasten annetaan sählätä kaikkien aikuisten töiden lomassa ja odotetaan vain kärsivällisesti että hän saa riittävän monta kertaa kaulia ennen kuin aikuinen ”saa” jatkaa?! Ja joka paikkaa rähmitään niillä käsillä jolla välillä kaivellaan nenään ja räpelletään sukkaa ja ties mitä?

Minun kanssani se toimii kun kiellän tiukasti, hän asettuu ihan ilman mitään itkuja omiin juttuihinsa.

Ap

Meillä ihan saman ikäinen 3,5v lapsi ja kaikki ollaan tyytyväisiä siitä että lapsi auttaa pienissä arkisissa askareissa. Meistä taas on ihana seurata sitä lapsen iloa siitä kun hän saa auttaa. :) Viimeksi pari tuntia sitten tyttö ylpeänä kantoi isälle työkaluja kun vaihtoi renkaita. Oppiipahan samalla sen mallin, että kotityöt kuuluvat kaikille.

Nro 4 jatkaa: jaoin tehtävät lapsille heidän edellytystensä mukaan. Esim vain minä käytin teräviä veitsiä. Jos leivottiin niin kaikki sai oman palansa taikinaa ja siitä sitten muotoili mitä halusi. Hommat etenivät koko ajan.

Meillä 2v on ikionnellinen kun touhuaa kodin askareissa mukana, ruuanlaitossa, pyykäyksessä ym. kaikessa mahdollisessa. Hän on ylpeä ollessaan apulainen. Surullista ettet anna lapsesi touhuta ja oppia uusia taitoja.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko oikeasti tosissanne?? Teilläkö tämän ikäisten lasten annetaan sählätä kaikkien aikuisten töiden lomassa ja odotetaan vain kärsivällisesti että hän saa riittävän monta kertaa kaulia ennen kuin aikuinen ”saa” jatkaa?! Ja joka paikkaa rähmitään niillä käsillä jolla välillä kaivellaan nenään ja räpelletään sukkaa ja ties mitä?

Minun kanssani se toimii kun kiellän tiukasti, hän asettuu ihan ilman mitään itkuja omiin juttuihinsa.

Ap

Niin, ajattelitko, että se lapsi vain taikaiskusta osaisi kokkailla ja olla hygieeninen?

Sen takia se lapsi otetaan mukaan hommiin, että sitä voi opettaa ja opastaa.

Mikset antanut sille omaa taikinnanpalaa ja kaulinnut samaan aikaan?

Miksi lapsella ei ole pikkukaulinta jolloin molempien hommat etenevät?

Rajansa kaikella. On todella hyvä että lapsi voi auttaa kotitöissä, mutta ei niin että ne hommat ei tule tehtyä ollenkaan. Lapsen iän mukaisesti autellaan, eli ei välttämättä auteta pitsan kaulimisessa (ehkä jos taikinaa on antaa ylimääräinen pala lapselle joka laitetaan sitten leikin jälkeen roskiin) mutta voidaan auttaa työkalun viemisessä isille kun isi vaihtaa renkaita. Ei kukaan isä varmaankaan oleta että 3v. osaa vaihtaa renkaan ja anna lapsen alkaa sitä tekemään, ihan sama juttu tuossa pitsan tekemisessä. Lapselle saa sanoa että sitten isompana voit tehdä sitä ja tätä. 

Ensin opetellaan ryömimään, sitten konttaamaan ja sitten seisomaan, kävelemään ja juoksemaan.

Muutenkaan ei lapsia tarvitse juurikaan viihdyttää, joskus voi olla että ihan alle yksivuotiasta pitää joka ei osaa vielä itse tehdä juuri mitään itseään viihdyttääkseen, yleensä kyllä osaa.

Anna miehen ja lapsen kokkailla keskenään.

Tee sinä sillä aikaa muuta.

Vierailija kirjoitti:

Rajansa kaikella. On todella hyvä että lapsi voi auttaa kotitöissä, mutta ei niin että ne hommat ei tule tehtyä ollenkaan. Lapsen iän mukaisesti autellaan, eli ei välttämättä auteta pitsan kaulimisessa (ehkä jos taikinaa on antaa ylimääräinen pala lapselle joka laitetaan sitten leikin jälkeen roskiin) mutta voidaan auttaa työkalun viemisessä isille kun isi vaihtaa renkaita. Ei kukaan isä varmaankaan oleta että 3v. osaa vaihtaa renkaan ja anna lapsen alkaa sitä tekemään, ihan sama juttu tuossa pitsan tekemisessä. Lapselle saa sanoa että sitten isompana voit tehdä sitä ja tätä. 

Ensin opetellaan ryömimään, sitten konttaamaan ja sitten seisomaan, kävelemään ja juoksemaan.

Muutenkaan ei lapsia tarvitse juurikaan viihdyttää, joskus voi olla että ihan alle yksivuotiasta pitää joka ei osaa vielä itse tehdä juuri mitään itseään viihdyttääkseen, yleensä kyllä osaa.

Ihanan tervejärkinen kommentti.

Ap, kuulostat siltä ettet halua kasvattaa lapsestasi narsistia, joka kuvittelee että kaikki pyörii hänen ympärillään ja ehdoillaan. Kerrot että lapsi asettuu kyllä tyytyväisenä tekemään omia juttujaan jos ohjeistat. Silti olet saanut kamalasti alapeukkuja.

Silloin kun ei ole aikaa siivota jälkiä, niin antakaa lapselle jokin pieni osatehtävä, jossa hän ei pääse sotkemaan, mutta kuitenkin saa osallistua ja oppii samalla. Näin muistan omien vanhempieni tehneen. Emme minä ja sisaruksenikaan saaneet kaikkea sotkuista tehdä. Joskus taas äitimme järjesti erikseen vaikka leivontapäivän, jolloin tuli sotkua, mutta silloin myös siivosimme yhdessä.

Tuo "Matti auttaa" on hieno suhtautuminen lapselta.

Minä annan kohta kolmevuotiaan tyttäreni osallistua ja nautin samalla laatuajasta lapseni kanssa.

Pizzaesimerkkinä meillä on kaksi kaulinta ja molemmat kaulimme vuoronperään. Ei siinä kauaa kestä. Päällisiä laitamme kourallisen kerrallaan ja taas vuorotellen.

Olen aika varma, että tulee vielä päivä jolloin tyttöä ei enää kiinnosta osallistua.

Lapselle ei voi antaa mitään omaa kaulinta ja taikinanpalaa koska hän haluaa väkisinkin härkkiä ”sitä itse asiaa” eli mitä tahansa mitä me tehdään.

Kyllä minä tykkään ja tietysti annan auttaa pienemmissä jutuissa ja etenkin kun rauhallista ja aikaa, mutta näihin viikonloppuihin menee hermot.

Mies ikään kuin ”laimentaa” kaikkea jotta lapsi olisi tyytyväinen ja minua se taas ärsyttää koska haluaisin että hän oppisi noudattamaan ohjeita. Ihan taas arkinen esimerkki: lapsi paiskoo kovia palikoita lattialle siten että niistä kuuluu kamala ääni. Sanon ”älä heitä vaan laske alas jos haluat leikkiä niillä”. Lapsi heittää kahta kovemmin niitä lattiaan ja isä kommentoi ”älä heitä, tuo ne sitten isälle käteen” ja isä näin toimivat, isä laski ne sitten lattialle. Ja tämä siis siksi että ei oltaisi jouduttu ottamaan niitä häneltä jäähylle paiskomisen takia ja kestämään siitä johtuvaa hetkellistä huutoa.

Ap

Nojoo, tuossa pitää osata tasapainoilla. Välillä otan mukaan, välillä totean, että äiti tekee nyt, odota hetki. Riippuu siitä kuinka kiire on, ja onko itse väsynyt.

Mutta jos aina mieluummin tekee itse ilman lasta, jää kyllä lapsi paitsi aika paljosta. Ja itsellekin se on ihan mukavaa yhdessäoloa. Rentoudu vähän ap.

koeprovo taas

Vierailija kirjoitti:

koeprovo taas

Täällä olisi ihan älyttömän tylsää jos jättäisi vastaamatta älyttömiin provoihin. Ei olisi montaa ketjua johon osallistua.