Muistatteko kun 90 luvulla naurettiin ihmisille kun puhuivat julkisilla paikoilla matkapuhelimeen

Kyllä, niitä pidettiin turhantärkeinä snobeina.

Muistan. Moni vannoi ettei ikinä osta kännykkää koska se on tarpeeton, niinkuin onkin.

Sinkkuelämää-sarjassa oli se joku kahvila, missä Samantha oli syömässä ja siellä ei saanut puhua kännykkään. :D

Mä muistan kun bussissa joku mies puhu halkoonsa mukatärkeetä puhelua kovalla äänellä ja puhelin alkoi soida😅

Joo o jotkut halusi näyttää että känny on ja leuhki sillä. Noloa.

En muista, että olisi naureskeltu.

Vierailija kirjoitti:

Mä muistan kun bussissa joku mies puhu halkoonsa mukatärkeetä puhelua kovalla äänellä ja puhelin alkoi soida😅

Joo o jotkut halusi näyttää että känny on ja leuhki sillä. Noloa.

Minäkin muistan sen urbaanitarinan.

Siriina kirjoitti:

En muista, että olisi naureskeltu.

Komia taulu sulla seinällä.

Typeräähän se on vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

Mä muistan kun bussissa joku mies puhu halkoonsa mukatärkeetä puhelua kovalla äänellä ja puhelin alkoi soida😅

Joo o jotkut halusi näyttää että känny on ja leuhki sillä. Noloa.

Sama sattui mustalle miehelle viime viikolla junassa kun piti esitellä että oli uusi iphone 11 promaxi.

Vähän aiheen vierestä,mutta silloin oli vähän noloa,jos tavallinen seinäpuhelinkin soi jos oli esim. vieraita käymässä. Nykyään olisi outoa jos jonkun puhelin ei piipittele vähän väliä ja monilla on puhelin kädessä vessassakin :D

Muistan. 1996 ostin ekan työn ekoilla palkkarahoilla 2000mk maksaneen Nokia 2110:n. En kehdannut bussissa vastata kun se soi.

Muistan myös miten suomi oli jäädä internetin ulkopuolelle kun jenkit ajatteli että rysssiä ja kommareita koko maa täynnä niin ei kannata vetää sinne piuhoja.

Ja sen miten tietokoneitten käyttö harkittiin luvanvaraiseksi niin että piti hankkia tietokoneajokortti jollakin ylikalliilla 20000mk kurssilla ensin. Ja mitä kauheinta sitä samaa miettittiin auton käytölle myös.

Muistan kuin essonbaarilainen puhui puhelimeensa ylpeenä essonbaarissa. Sitten puhelin alkoi soida ja essonbaarilainen näytti nololta.

90 luvulla puhelimeen puhumisen naureskelu oli ihan puhtaasti kateutta.

Vierailija kirjoitti:

2030-luvulla ihmetellään, että miksi nuorisolla ei ollut ehjiä housuja.

Onnettomin tämän ajan perustyyppi on se Sohvaperunoiden purkkaa jauhava ällötys. Se joka haroo hiuksiaan ja nauraa kaikille viisaammille! Nelli?

Kaverinsakin on ruma ja nauraa hohottaa asioille, mistä ei tajua mitään.

https://twitter.com/sohvaperunattv/status/982323128637493248

Ei tämä oo ensimmäinen kerta, kun rikkinäiset farkut oli muotia. 90-luvun alussakin oli.

Mä muistan kun tuli hands free toiminto ja ihmiset näytti kylähulluilta kun ne höpötti itsekseen eikä puhelinta näkynyt missään. Olin hotellissa töissä.ja oli hämmentävää kun ulkomaalaisilla liikemiehillä oli niitä eikä voinut tietää puhuvatko minulle vai jollekin toiselle. Johti noloihin tilanteisiin.

Vierailija kirjoitti:

2030-luvulla ihmetellään, että miksi nuorisolla ei ollut ehjiä housuja.

Onnettomin tämän ajan perustyyppi on se Sohvaperunoiden purkkaa jauhava ällötys. Se joka haroo hiuksiaan ja nauraa kaikille viisaammille! Nelli?

Kaverinsakin on ruma ja nauraa hohottaa asioille, mistä ei tajua mitään.

https://twitter.com/sohvaperunattv/status/982323128637493248

Älä sössötä, mimmeiltä lähtee loistavia oivalluksia. Välittömiä ja vilpittömiä. Söpöjäkin ovat!

Ja aiheeseen, nyt vasta muistikin että tuo oli ammoin ihan sketsimatskua, nykyinen normi.

Vierailija kirjoitti:

Muistan. 1996 ostin ekan työn ekoilla palkkarahoilla 2000mk maksaneen Nokia 2110:n. En kehdannut bussissa vastata kun se soi.

Haha, mulla sama eka puhelin, sama vuosi (kesällä) ja sama hinta. Puhelin oli yleensä vain kotona, ei koskaan mukana esim. yliopistolla, jossa opiskelin.

Vierailija kirjoitti:

Siriina kirjoitti:

En muista, että olisi naureskeltu.

Komia taulu sulla seinällä.

Eikö ookkin :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä muistan kun bussissa joku mies puhu halkoonsa mukatärkeetä puhelua kovalla äänellä ja puhelin alkoi soida😅

Joo o jotkut halusi näyttää että känny on ja leuhki sillä. Noloa.

Minäkin muistan sen urbaanitarinan.

Toinen urbaanilegenda on se että joku puhui julkisella paikalla puhelimeen ja joku muu sai lähellä sairauskohtauksen ja kun puhelimeen puhujaa pyydettiin soittamaan hätänumeroon, niin hän nolona joutui paljastamaan että puhelin oli leikkipuhelin.