Muistatteko kun 90 luvulla naurettiin ihmisille kun puhuivat julkisilla paikoilla matkapuhelimeen

Vierailija kirjoitti:

Mä muistan kun bussissa joku mies puhu halkoonsa mukatärkeetä puhelua kovalla äänellä ja puhelin alkoi soida😅

Joo o jotkut halusi näyttää että känny on ja leuhki sillä. Noloa.

Noin käy helposti.. puhut pitkää juttua. Jostain syystä puhelu on katkennut kun toinen jo soittaa. Itsellekkin käynyt.

Vierailija kirjoitti:

Mä muistan kun bussissa joku mies puhu halkoonsa mukatärkeetä puhelua kovalla äänellä ja puhelin alkoi soida😅

Joo o jotkut halusi näyttää että känny on ja leuhki sillä. Noloa.

Urbaanilegenda.

No en kyllä muista. Ostin ensimmäiseni -94 enkä noteerannut muita sen kummemmin kuin aiemminkaan eikä minulla tuonkaan suhteen ollut mitään egobuustailuongelmaa. Soitin ja vastasin puhelimeen kuten nytkin.

M53

Ja jos nyt hivenen muistianne virkistän, niin ne tiiliskivet ja halot jäi lähestulkoon kokonaan kasarin puolelle.

M53

Naisilla oli ainakin sitä ongelmaa, että kun lähti juhliin, niin ei voinut ottaa puhelinta mukaan, kun se ei mahtunut iltalaukkuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä muistan kun bussissa joku mies puhu halkoonsa mukatärkeetä puhelua kovalla äänellä ja puhelin alkoi soida😅

Joo o jotkut halusi näyttää että känny on ja leuhki sillä. Noloa.

Minäkin muistan sen urbaanitarinan.

Kyllä näitä sattu silloin alkuaikoina kun todella harvalla oli varaa kännyyn, tosi on.

En muista. Mutsi ostin meille ekan kännykän 1996, pieni ja näppärä enkä mitenkään hävennyt siihen vastaamista, niinkuin ei äitikään. Faijapuolella toki oli semmoinen jäätävä tiiliskivi jo aiemmin, se oli karmea.

Omilleni muutin -97 eikä mulla ole ikinä lankapuhelinta kotonani ollutkaan.

Tuo ei kyllä ole totta. Päinvastoin ihmiset halusivat herättää huomiota, jos omisti kännykän. Ja eikö se 90-luvulla ollut jo kaikkien saatavilla ja kaikki halusi puhua luuriinsa.

Ensimmäinen kännykän ostin jotain 1992.

Autoradiopuhelimet oli jo 80-luvun alussa ja myöhemmin tuli kännykät

-92 yksi luokkakaveri otti sellaisen halon mukaan koulukuvaukseen, tais olla isän oikeesti. Sellainen hervoton antennikin. NMT-puhelin.

Vierailija kirjoitti:

Tuo ei kyllä ole totta. Päinvastoin ihmiset halusivat herättää huomiota, jos omisti kännykän. Ja eikö se 90-luvulla ollut jo kaikkien saatavilla ja kaikki halusi puhua luuriinsa.

Ensimmäinen kännykän ostin jotain 1992.

Autoradiopuhelimet oli jo 80-luvun alussa ja myöhemmin tuli kännykät

Jupit halus huomiota, ei muut. Kännykät yleistyi oikeastaan -96 kun hinnat tuli alas GSM-puhelimissa.

Kun aloitin opinnot -94, vain yhdellä opiskelukavereita oli kännykkä ja hän ei sitä mielellään esitellyt.

Pienimmillään puhelimet oli siinä 2000-luvun alkupuolella, meni lompakon kolikkolokeroon.

Vierailija kirjoitti:

Mä muistan kun tuli hands free toiminto ja ihmiset näytti kylähulluilta kun ne höpötti itsekseen eikä puhelinta näkynyt missään. Olin hotellissa töissä.ja oli hämmentävää kun ulkomaalaisilla liikemiehillä oli niitä eikä voinut tietää puhuvatko minulle vai jollekin toiselle. Johti noloihin tilanteisiin.

Mä muistan myös kun olin baarissa töissä ja välillä luulin, että asiakas on sammunut kun "nuokkuu" pää alaspäin pöydässä, mutta se oli sitä aikaa kun ekat älypuhelimet tuli nettiyhteyksineen :). 

Vierailija kirjoitti:

Pienimmillään puhelimet oli siinä 2000-luvun alkupuolella, meni lompakon kolikkolokeroon.

Kyllä, ja mitä pienempi puhelin, sen kalliimpi ja "coolimpi". Nykyään kyllä ärsyttää kun puhelin ei mahdu enää farkkujen taskuun. 

Miten ihmisen sai ennen kiinni jos ei ollut kännyköitä?

Heh, muistan. Itse asiassa tuo aika tuli mieleeni eilen junassa, kun istuin noin 40-vuotiaan naisen vieressä. Puhui kovaan ääneen puhelimeen ja nauroi korvia vihlovaa teatterinaurua.

"En sano sitä, hahhhaa, tää juna on täynnä! Haluutko et sanon sen? En sano, en varmasti! Tää juna on täpötäynnä, hahhahhaa, en voi sanoa! Ai haluutko et sanon sen? No kova pano! Hahhahaha, nyt mä sanoin sen! Hahhaha sitähän sä halusit, niin!

Hei ootsä vielä siellä?

*kuuntelee puhelun toista osapuolta*

Ai että, ai että nyt tuli jo ihan ajatuksesta kauhee tissihiki, hahhahahhaa! Siis ihan hirvee tilanne! Hahahhahaa!

Hei ootsä siel vielä? Haloo?"

Luulin oikeesti hetken olevani piilokamerassa, niin kamala myötähäpeä viilsi sydäntä. Tuli ikävä niitä aikoja, kun julkisella paikalla puhelimeen kailottamista pidettiin moukkamaisena. Olin 12 v kun Sonera lähetti kotiin lapsille tarkoitetun matkapuhelinetiketti-vihkosen. Siinä sanottiin että bussissa kännykkään puhumista on syytä välttää, sillä se on epäkohteliasta.

Ja olen 27 v.