Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lasten tekeminen nuorena voi olla järkevä valinta
25.10.2019 |
Saimme ensimmäisen lapsemme, kun vaimoni oli 19 ja minä 22. Kun vaimoni oli 25, meillä oli kolme lasta. Sen jälkeen emme ole lapsista haaveilleet. Nyt olemme jo keski-ikäisiä.
Meillä kummallakin oli turvallinen lapsuus. Me kumpikin näimme vanhempiemme keskinäistä rakkautta ja kunnioitusta. Tämä sama malli siirtyi omaan elämäämme.
Totta tietenkin on, että vaikka 19-vuotias on biologisesti melkein parhaimmillaan äidiksi, niin henkisesti hän on keskenkasvuinen. Tuota keskenkasvuisuutta kuitenkin paikkaa lapsuudenkodista omaan kotiin peritty malli. Pieni lapsi vähät välittää vanhempiensa filosofisista ajatuksista. Hänelle tärkeää on hoiva, läsnäolo ja turvallinen ja rauhallinen koti.
Pahoinpa pelkään, että nykymaailmassa monet lapset kasvavat niin rikkinäisissä kodeissa, että heillä kestää kauan aikaa saavuttaa elämässään varmuus, johon omat lapset uskaltaa tehdä. Kun lapsuudenkodista ei periydy käsitystä elämän kantavuudesta, täytyy ihmisen varmistella opinnot ja elämykset ja kokeilevat parisuhteet. Ja näiden jälkeenkin kuitenkin usein saadaan aikaiseksi eroperhe.
Olemme olleet vaimoni kanssa erittäin tyytyväisiä siihen, että teimme lapset nuorena. Minä valmistuin maisteriksi karvan alle 3-kymppisenä, vaimoni jonkin vuoden yli. Hyvin olemme ehtineet tehdä koulutusta vastaavaa työtä senkin jälkeen, kun pikkulapsivaihe jäi taakse. Meidän eläkeikämme tullee olemaan 7-kympin tienoilla, joten kyllä tässä ehtii.
Meistä kumpikaan ei ole myöskään kokenut, että nuoruus olisi jäänyt elämättä. Kaikenlaista ehdimme puuhata sekä pienten lasten kanssa että lasten kasvettua. Yleensäkin ajatus siitä, että elämässä täytyy suorittaa tietty määrä elämyksiä, jotta tulisi onnelliseksi, on minulle vieras.
Kukin tehköön lapset silloin kun tahtoo, mutta harmittaa, kun nuorena lapset tehneet nähdään jotenkin vastuuttomiksi. Tosiasia kuitenkin on, että paljon enemmän vanhemmuus riippuu ihmisistä kuin iästä. Nuorena voi olla aivan yhtä hyvä vanhempi kuin vanhempanakin. Nuorena lapsuudenkodin vaikutus on kuitenkin merkittävä, koska ihminen jatkaa elämäänsä siitä, mihin se omassa lapsuudessa jäi.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisinä aloititte seurustelun?
Lukion alkupuolella.
Tuossa muuten Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch murehtii sitä, että Suomesta puuttuu lähes kokonaan puhe opintojen ja lasten yhdistämisestä. Lähes kaikki puhe keskittyy työn ja lasten yhteen sovittamiseen, vaikka monilla aloilla yliopistossa lapset sujahtaisivat mukavasti opintojen sekaan, kun vain yliopisto joustaisi.
Omana aikanani rajoituksia ei vielä ollut. Opiskelin minkä opiskelin ja hoidin lapsia välillä. Opinnot etenivät hitaasti, mutta tulivat kuitenkin valmiiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisinä aloititte seurustelun?
Lukion alkupuolella.
Tuossa muuten Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch murehtii sitä, että Suomesta puuttuu lähes kokonaan puhe opintojen ja lasten yhdistämisestä. Lähes kaikki puhe keskittyy työn ja lasten yhteen sovittamiseen, vaikka monilla aloilla yliopistossa lapset sujahtaisivat mukavasti opintojen sekaan, kun vain yliopisto joustaisi.
Omana aikanani rajoituksia ei vielä ollut. Opiskelin minkä opiskelin ja hoidin lapsia välillä. Opinnot etenivät hitaasti, mutta tulivat kuitenkin valmiiksi.
Kumpi teistä oli lukion alkupuolella? Oliko vaimosi tuossa vaiheessa yläasteen alkupuolella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisinä aloititte seurustelun?
Lukion alkupuolella.
Tuossa muuten Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch murehtii sitä, että Suomesta puuttuu lähes kokonaan puhe opintojen ja lasten yhdistämisestä. Lähes kaikki puhe keskittyy työn ja lasten yhteen sovittamiseen, vaikka monilla aloilla yliopistossa lapset sujahtaisivat mukavasti opintojen sekaan, kun vain yliopisto joustaisi.
Omana aikanani rajoituksia ei vielä ollut. Opiskelin minkä opiskelin ja hoidin lapsia välillä. Opinnot etenivät hitaasti, mutta tulivat kuitenkin valmiiksi.
Kumpi teistä oli lukion alkupuolella? Oliko vaimosi tuossa vaiheessa yläasteen alkupuolella?
Kumpikin oli lukion alkupuolella. Minulla meni yläkoulun jälkeen muutama vuosi muualla.
Monet, joskaan eivät kaikki, nuoret äidit, ovat mielestäni olleet erinomaisia äitejä. Heillä on ollut äitiyteen jonkinlainen vietti, vahva sisäinen motivaatio.
Vastaavasti taas kauhistuttavat neljää kymppiä lähestyvät tai iän ylittäneet äidit, jotka ovat tehneet elämässään projektin toisensa perään ja sitten ryhtyvät lapsiprojektiin.
Näistä aina syntyy vaikutelma, että lapset ovat heille jonkinlainen väline itsensä toteuttamiseen.
Kyllä! Olisi tärkeää, että opiskeluaikana voisi perustaa perheen eikä siinä olisi mitään outoa! Itse en uskaltanut opiskeluaikana, mutta heti kun oli maisterinpaperit saatu, aloin odottaa esikoistani. Olin 24. Aloitin työelämäni rakentamisen lähes nollasta samalla kun olin äitiyslomalla. Siinäkään ei kyllä nuorelle äidille juuri ymmärrystä herunut työelämän suunnalta. Lapsi oli joka paikassa miinus cv:ssäni ja osa työnantajista myös sanoi tämän jo työhaastattelussa. Kaikkein ilkeimpiä olivat minua itseäni vanhemmat äidit! Ehkä he halusivat kostaa omat kokemuksensa nuoremmille. Olin luullut maailmaa jo vähän nykyaikaisemmaksi, vaan ei. Mutta sisulla selvittiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä! Olisi tärkeää, että opiskeluaikana voisi perustaa perheen eikä siinä olisi mitään outoa! Itse en uskaltanut opiskeluaikana, mutta heti kun oli maisterinpaperit saatu, aloin odottaa esikoistani. Olin 24. Aloitin työelämäni rakentamisen lähes nollasta samalla kun olin äitiyslomalla. Siinäkään ei kyllä nuorelle äidille juuri ymmärrystä herunut työelämän suunnalta. Lapsi oli joka paikassa miinus cv:ssäni ja osa työnantajista myös sanoi tämän jo työhaastattelussa. Kaikkein ilkeimpiä olivat minua itseäni vanhemmat äidit! Ehkä he halusivat kostaa omat kokemuksensa nuoremmille. Olin luullut maailmaa jo vähän nykyaikaisemmaksi, vaan ei. Mutta sisulla selvittiin.
Minulla on aivan sama kokemus, tosin minulla on vain kandin paperit. Ehkä elämme sitten epävarmuuden aikaa ja monen on vaikea sietää sitä, etteivät toiset ole yhtä epävarmoja (eli on myös heitä, jotka tietävät ja rohkenevat tehdä lapsia jo nuorina eri elämäntilanteessa kuin joku toinen). Perheenperustaminen opiskeluaikana voi kuitenkin olla taloudellisesti vaikeaa kun ei ole vielä varallisuutta ja juuri sen vuoksi opiskelun ja perhe-elämän yhteensovittaminen voi olla haaste. Lapsen kanssahan voi olla kotona ja lykätä opintoja 1-2 vuotta (per lapsi), mutta on myös heitä, jotka eivät edisty riittävän nopeasti opinnoissaan samalla kun on perhe ja tekevät osa-aikaista työtä (etenkin yh:t). Sen suhteen tarvittaisiin nimenomaan joustoa, jotta opinnot eivät jäisi kesken niin tylsästä syystä kuin, että opintotukikuukaudet loppuivat ja piti tehdä enemmän töitä. En tarkoita, että opintotukea pitäisi maksaa loppu elämä jos opinnot eivät edisty vaan sitä, että opintoja saisi lykättyä tarvittaessa enemmän ja käytyä täysaikaisesti töissä kunnes on taas varaa opiskella. Opiskelijan vanhempainvapaat tulevat valtiolle lopulta hyvin edullisiksi eli jos jotain halutaan tukea ja kannustaa synnytystalkoisiin niin nuoria ihmisiä.
Hyvä kirjoitus. Itse tein lapset 20- ja 23-vuotiaana, nyt nelikymppisenä tuntuu hyvältä, kun lapset on isoja ja löytämässä paikkaansa maailmassa. Itse kyllä tein virheitä,koska olin nuori. Isävalinta ei mennyt putkeen (erosimme,kun olin 26v) ja en osannut opettaa lapsille tunnetaitoja niin hyvin kuin nyt ajattelen, että olisi pitänyt. Olin myös välillä tiukilla,kun olin yksin ja opiskelin ja muistan huutaneeni lapsille turhaan.
Minulla ei ollut hyvää kotia,josta saada mallia tai tukea. Kuitenkin arki oli lapsille selkeää ja turvallista, ehkä suoritin sitä oppikirjamaisesti,koska tosiaan sitä mallia ei ollut. Ruokailu,päiväunet,rytmit ja rutiinit oli meille tärkeitä.
Olen itse aikuistunut,kasvanut ja korjaillut virheitäni. Ollut niiden suhteen avoin lasten suuntaan. En tiedä,olisinko ollut virheettömämpi nytkään...
Tukea nuoret vanhemmat tarvii, mutta ainakin itse koen,että silloin olin tosi paljon joustavampi omien halujen suhteen kuin nykyään. Rahaakaan ei ollut, muttei sitä kaivannut kun ei sitä koskaan ollut ollutkaan. Nyt on talous turvattu ja omaa aikaa alkaa olla niin paljon kuin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta olisi parasta, jos ja kun vosimme itse kukin saada lapsia silloin kun itse koemme olevamme valmiita ja halukkiata; nuorempana ai vanhempana.
Itse olisin ollut jo monta vuotta valmis ja halukas saamaan lapsen (tai lapsia), mutta luontto, kohtalo mikä lie on osaltani -toistaiseksi- päätänyt puolestani toisin, enkä monivuotisesta haaveestani ja unelmastani huolimatta ole saanut lasta.
Viime vuodet on myös puuttunut kumppani, jonka kanssa jakaa tämä haave ja mahdollisuus. Toisaalta hyvää elämää voi kokea ja tuntea ilman kumppania tai lasta. Mutta ei siinäkään mielestäni ole mitään pahaa, että heistä yhdessä ja erikseen toisnaan hieman haaveksii. - Ei siinäkään, jos haluaa jakaa eloaan yksin. Itse olen ollut niin jätetty että jätäjä, eikä kumpikaan ole ollut erinomaisen helppo tilanne. Onnekseni voin tänään olla hyvissä tai ainakin asiallisissa väleissä kaikkien ex-kumppaneideni kanssa; ei heitä montaa toki ole.
Sinkkumies
Olen 24v ja opiskelen ja käyn töissä yhtä aikaa. Jos olisi lapsia, ei saisi oikeaa työkokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 24v ja opiskelen ja käyn töissä yhtä aikaa. Jos olisi lapsia, ei saisi oikeaa työkokemusta.
Ikinä? Jos ei tee lapsia, ei saa lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 24v ja opiskelen ja käyn töissä yhtä aikaa. Jos olisi lapsia, ei saisi oikeaa työkokemusta.
Ikinä? Jos ei tee lapsia, ei saa lapsia.
Alan töiden saaminen on todella vaikeaa ja monille mahdotonta vain tutkinnon avulla. Minä jätän lapset tekemättä, jos en pärjää edes itsekseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten tekeminen nuorena on TYPERÄÄ JA JÄRJETÖNTÄ! Mitä jos myöhemmin alkaa kaduttaa, ja huomaa ettei olisi halunnutkaan lapsia? Nuorena ihminen tekee helposti tyhmiä ja harkitsemattomia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Lasten tekeminen nuorena on TYPERÄÄ JA JÄRJETÖNTÄ! Mitä jos myöhemmin alkaa kaduttaa, ja huomaa ettei olisi halunnutkaan lapsia? Nuorena ihminen tekee helposti tyhmiä ja harkitsemattomia asioita.
Monen kohdalla se olisi nimenomaan järkevää. Tänäänkin on palstalla 38-vuotta täyttävä keinohedelmöityksellä raskautunut odottaja ihmetellyt, että voisiko vielä saada toisen, kolmannen tai neljännen - pakkasessa on yksi alkio ja ivf:ssä ei juuri munasoluja irronnut kolmeseiskanakaan. Että joidenkin olisi tosiaan järkevää aloittaa yrittäminen vähän aiemmin. Jotkut on tarpeeksi järkeviä tietääkseen aiemmin kuin toiset - ei tuo lähes neljäkymppinenkään nainen osannut vielä sanoa haluaako yhden vai sittenkin useamman lapsen, ehtiikö vielä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs sitten, jos ei tee lapsia nuorena vaan vähän myöhemmin? Sehän katkaisee tehokkaasti työuran.
Minä olin vahvassa nousukiidossa, kunnes tein lapset. Taustalla olivat korkeakouluopinnot ja ensimmäiset askeleet eteenpäin organisaatiossa. Sitten tulivat mukulat ja heidän myötään minusta tavallinen rivityöntekijä koko loppuelämäksi.
Jos tahtoo tehdä nousujohteisen uran, lapset on tehtävä mahdollisimman nuorena. Tosiasia näet on, että nousujohteisuus ja lapset sopivat huonosti yhteen. Jos lapsia alkaa suunnitella siinä kolmen ja neljän kympin välissä, se on uran kannalta mahdollisimman surkea ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sitten, jos ei tee lapsia nuorena vaan vähän myöhemmin? Sehän katkaisee tehokkaasti työuran.
Minä olin vahvassa nousukiidossa, kunnes tein lapset. Taustalla olivat korkeakouluopinnot ja ensimmäiset askeleet eteenpäin organisaatiossa. Sitten tulivat mukulat ja heidän myötään minusta tavallinen rivityöntekijä koko loppuelämäksi.
Jos tahtoo tehdä nousujohteisen uran, lapset on tehtävä mahdollisimman nuorena. Tosiasia näet on, että nousujohteisuus ja lapset sopivat huonosti yhteen. Jos lapsia alkaa suunnitella siinä kolmen ja neljän kympin välissä, se on uran kannalta mahdollisimman surkea ratkaisu.
Entä jos kipuaa uralla alle kolmekymppisenä? Kaatuu väistämättä?
Itse olin 24, juuri insinöörin paperit kouraan saanut, kun sain lapseni. Parisuhde oli vakaa ja muutenkin elämä mallillaan. Opintotukiin tottuneena äitiysraha ja kotihoidontuki olivat lähes luksusta. Koen että nyt jaksan paremmin lapsen kanssa ja kun lapsi muuttaa pois kotoa saan elää vapaasti niin että on varaakin, toisin kun jos olisin odotellut lapsen hankintaa jotta saan elää nuoruuttani..
Kunnianhimoisen kannattaa tehdä lapset nuorena eikä riskeerata uraansa karvaa vaille nelikymppisenä.
Taitaa naisjohtajilla lähes järjestään olla vanhempia lapsia kuin ikäisillään naisilla. Voihan olla, että kunnianhimoisimmat ovat pelanneet tuonkin asian varman päälle ja laskeneet todennäköisyyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Kunnianhimoisen kannattaa tehdä lapset nuorena eikä riskeerata uraansa karvaa vaille nelikymppisenä.
Taitaa naisjohtajilla lähes järjestään olla vanhempia lapsia kuin ikäisillään naisilla. Voihan olla, että kunnianhimoisimmat ovat pelanneet tuonkin asian varman päälle ja laskeneet todennäköisyyksiä.
Toisaalta onko enää yhdessä lastensa isän kanssa?
Fiksumpi saattaa laskea tosissaan raskauden todennäköisyyden tietyssä iässä, ymmärtää kudosten kestävyyden ( ei välttämättä raskausarpia), tajuaa ettei ura keskeydy myöhemmin ja laskee myös lasten iät tietyissä elämänvaiheissa, mahdollisuuden matkustaa, parisuhteen kestävyyden ja miehen sitoutumisen.
Älykkäät naiset laskee todella paljon.
Alue: Aihe vapaa
Minkä ikäisinä aloititte seurustelun?