Mikä ero on itsetunnolla ja omanarvontunnolla?
Kommentit (8)
Minusta ovat sama asia ja omanarvontunto on kuvaavampi sana, itsetunto taas ei ole oikein mitään.
Itsetunto ei voi olla liian hyvä, sen sijaan omanarvontunto voi olla ylikorostunut, jopa harhainen.
Itsetunto = Olen pystyvä, olen kyvykäs.
Omanarvontunto = Olen arvokas tällaisena kuin olen, vikoineni ja puutteineni.
Vierailija kirjoitti:
Itsetunto = Olen pystyvä, olen kyvykäs.
Omanarvontunto = Olen arvokas tällaisena kuin olen, vikoineni ja puutteineni.
Tuo oli kuvaava selitys. Kiitos tuosta.
Narsistilla on äärimmäisen korkea oman arvontunto ja äärimmäisen heikko itsetunto.
Estyneellä on alhainen/olematon oman arvontunto ja äärimmäisen heikko itsetunto.
Vierailija kirjoitti:
Itsetunto = Olen pystyvä, olen kyvykäs.
Omanarvontunto = Olen arvokas tällaisena kuin olen, vikoineni ja puutteineni.
No eihän tuo ole totta. Sanoisin, että juurikin toisinpäin. Näin ainakin itsetunnosta kirjoitetun Wikipedia-artikkelin mukaan. Ja jos tuo pitäisi paikkansa, kykenemättömällä ihmisellä olisi aina huono itsetunto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsetunto = Olen pystyvä, olen kyvykäs.
Omanarvontunto = Olen arvokas tällaisena kuin olen, vikoineni ja puutteineni.
No eihän tuo ole totta. Sanoisin, että juurikin toisinpäin. Näin ainakin itsetunnosta kirjoitetun Wikipedia-artikkelin mukaan. Ja jos tuo pitäisi paikkansa, kykenemättömällä ihmisellä olisi aina huono itsetunto.
Eiköhän tuolla viitattu käsitykseen itsestä, ei varsinaisiin tekoihin.
Mielestäni minulla on ihan hyvä itsetunto. Olen vain viiltävän rehellinen itseäni kohtaan. En mitenkään haihattele omia kykyjeni, koska se olisi harhakuvitelmaa.
Jos ymmärrän oikein omanarvontunteen, on ikäänkuin itsensä jalustalle nostamista. En halua olla jalustallakaan. Haluan seisoa omilla jaloillani.