Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kauan rakastuminen kestää haastavia olosuhteita?
24.10.2019 |
Mietin tätä, koska n. vuosi sitten tapasin miehen, joka on ihan erilainen kuin muut miehet, joista olin aiemmin ollut kiinnostunut. Minulla jonkinlainen traumausta ja olen koko aikuisikäni ajan päätynyt minua jollain tavalla esineellistäviin sekä hyväksikäyttäviin suhteisiin. En ole lapsena tottunut olemaan hyväksytty, rakastettu ja riittävä itsenäni.
Päädyin siis vuosien sinkkuilun jälkeen ttreffeille ja yllättäen kiinnostuin tästä yhdestä miehestä. Sain häneltä positiivista huomiota, jota en ole tottunut saamaan. Samaan aikaan minulla on ollut ehkä elämäni haasteellisin vuosi käynnissä aloitettuani yritystoiminnan alalla, joka on vaatinut minulta todella paljon opettelua. Kerroin miehelle, että tarvitsen aikaa ja että minun on vaikeaa luottaa vaikka olenkin jo nelikymppinen. Alkuun olisi pitänyt nähdä puolet viikosta vähintään ja myönnän epäröineeni.
Vuoden jälkeen lopputulos on se, että tajusin tehneeni virheen halutessani päättää suhteen pikaistuksissani pienen riidan jälkeen. Mies syyttää minua ajan puutteesta (olen oikeasti tehnyt töitä, töitä ja töitä yksinäni saadakseni yrityksen toimimaan), minä taas olen oikeasti kokenut elämäni raskaimman vuoden työnteon suhteen vaativalla alalla. Itse rakastan edelleen miestä edelleen mutta hänestä emme voi enää olla muuta, kuin ystäviä.
Mitä pitää ajatella siitä, että vielä muutama kuukausi sitten hän vannoi rakkauttaan ja sanoi minun olevan hänen elämänsä nainen? Olen itse koko ajan sanonut sitä, että oma arkeni ei tule olemaan tällaista jatkossa. Kohtasinko kuvitelmistani huolimatta valehtelijan vai onko oikeasti niin, että kunnolla rakastettuaankin (näin mies väitti muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen) ihminen voi täysin julmasti torjua kumppaninsa verrattain lyhytaikaisiin haasteisiin vedoten? Itselläni homma ei käy niin nopeasti, omat rakastumiseni ovat kestäneet vuosia lähes yksipuolisinakin.
Olen aika poissa tolaltani siksi, että luulin löytäneeni ihmisen, joka ymmärtää taustani ja on valmis antamaan minulle aikaa. Mietin, olenko liian rikkinäinen vastaanottamaan rakkautta ikinä; puolet elämästä kuitenkin jo takana.
Kommentit (33)
Käsitinkö oikein: erositte sinun päätöksestäsi ja nyt haluaisit hänet takaisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käsitinkö oikein: erositte sinun päätöksestäsi ja nyt haluaisit hänet takaisin?
Käsitit oikein, minulla vain meni aikaa tajuta erinäisiä asioita. Huomio tuntui omituiselta ja vieraalta koska en ole tottunut sellaiseen. Olen tottunut vetäytymään ja tottunut siihen, että kukaan ei saa minusta otetta koska harvemmin uskallan paljastaa itseäni.
Jälkikäteen tuntuu pahalta koska tämä kyseinen ihminen oli sellainen, johon en ollut kuvitellutkaan ikinä törmääväni ja jonka en olisi edes uskaltanut toivoa rakastuvan minuun.
En osaa sanoa muuta, kuin että 20-vuotisen aikuiselämäni aikana olen tottunut saamaan vain nenälleni niinä harvoina kertoina, kun olen itse ollut ihastunut ja pelko saman toistumisesta teki oloni epämukavaksi. Ikäväähän tämä on jälkikäteen tajuta ja mietin, onko peli menetetty vai voisinko vielä yrittää palauttaa miehen uskon itseeni hyvänä kumppanina.
Mun mielestä on silti raukkamaista syyttää miestä, jos kerran itse halusit erota. Mies ei ole tehnyt mitään väärää. Hän on ollut rakastunut sinuun ja halunnut viettää kanssasi enemmän aikaa. Sinulla ei sitä aikaa ole ollut/et ole jaksanut/halunnut raivata tilaa parisuhteen kehittymiselle tarpeeksi. Miehen tunteet ovat laimenneet. That’s it.
Kysymys ei tässä ole kuinka kauan rakastuminen kestää haastavia olosuhteita, vaan kuinka kauan rakastuminen kestää jättämistä. Mulla kestää yleesä aika kauankin, mutta en anna sille sijaa vaan loukkauksen voimalla pidän itseni kylmänä kaikille takaisinryömimisyrityksille kunnes oikeasti pystyn siirtymään eteenpäin. Jättäjä siinä on näyttänyt, ettei hänen rakkautensa ole kestävää.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys ei tässä ole kuinka kauan rakastuminen kestää haastavia olosuhteita, vaan kuinka kauan rakastuminen kestää jättämistä. Mulla kestää yleesä aika kauankin, mutta en anna sille sijaa vaan loukkauksen voimalla pidän itseni kylmänä kaikille takaisinryömimisyrityksille kunnes oikeasti pystyn siirtymään eteenpäin. Jättäjä siinä on näyttänyt, ettei hänen rakkautensa ole kestävää.
Tätä minäkin mietin. Jätetty on saattanut oikeasti olla rakastunut ja rakastaa edelleenkin, mahdollisesti rakastaa koko loppuelämänsä. Jättämisen jälkeen ei kuitenkaan voi luottaa siihen, että jättäjä tuntee häntä kohtaan samoin ja hänen tunteensa ovat aidot. Jos jättäjä olisi rakastanut, hän ei olisi jättänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on silti raukkamaista syyttää miestä, jos kerran itse halusit erota. Mies ei ole tehnyt mitään väärää. Hän on ollut rakastunut sinuun ja halunnut viettää kanssasi enemmän aikaa. Sinulla ei sitä aikaa ole ollut/et ole jaksanut/halunnut raivata tilaa parisuhteen kehittymiselle tarpeeksi. Miehen tunteet ovat laimenneet. That’s it.
Välttämättä tunteet eivät ole laimenneet mutta jo kertaalleen jätetyksi tultuaan epäilee vastapuolen tunteita (syystäkin) niin paljon, ettei enää näe suhdetta mahdollisena. Kertoo aika paljon jättäjästä ja hänen tunteistaan, jos hän päättää suhteen pikaistuksissa jonkin pienen riidan jälkeen. Aivan hyvin saattaa tehdä niin vastaisuudessakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys ei tässä ole kuinka kauan rakastuminen kestää haastavia olosuhteita, vaan kuinka kauan rakastuminen kestää jättämistä. Mulla kestää yleesä aika kauankin, mutta en anna sille sijaa vaan loukkauksen voimalla pidän itseni kylmänä kaikille takaisinryömimisyrityksille kunnes oikeasti pystyn siirtymään eteenpäin. Jättäjä siinä on näyttänyt, ettei hänen rakkautensa ole kestävää.
Tätä minäkin mietin. Jätetty on saattanut oikeasti olla rakastunut ja rakastaa edelleenkin, mahdollisesti rakastaa koko loppuelämänsä. Jättämisen jälkeen ei kuitenkaan voi luottaa siihen, että jättäjä tuntee häntä kohtaan samoin ja hänen tunteensa ovat aidot. Jos jättäjä olisi rakastanut, hän ei olisi jättänyt.
Sanoitin tuon ehkä vähän eri lailla kuin mitä oikeasti ajattelen. Uskon että rakkaus voi olla ihan todellista mutta jotkut ihmiset vaan ovat niin epävakaita tai eivät osaa olla toisten kanssa tai eivät ole sisäisesti tasapainossa tms. etteivät he todellisista tunteista huolimatta pysty olemaan luotettavia läheisiä. Musta pitkä vaiheilu, ajan puuttuminen, huono kohtelu ja lopulta huonosta syystä jättäminen osoittavat totaalisesti, ettei kyseistä ihmistä ole itselle hyväksi rakastaa. Silloin ei oikeastaan ole hyväksi jäädä liikaa arvuuttelemaan, mitä toisen mielessä oikeasti liikkuu. Jos rakkauteen on uskonut aiemmin ja luottamus siihen on ollut itselle tärkeää eikä ole erityisiä syitä epäillä toisen esittäneen tai valehdelleen, musta on hyvä uskoa siihen edelleen. Se satuttaa vähemmän, säilyttää kykyä luottaa ja edesauttaa rakkauden löytymistä tulevaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitus oli kuin omasta elämästäni. Erosta on nyt kolme ja puoli vuotta, enkä usko hänen aiemman kantansa muuttuneen. Hän ei siis halunnut minua takaisin. Elämä ei aina mene niin kuin elokuvissa...
Jatkan vielä.
On helppoa ymmärtää jätetyn tunteita ja päätöstä olla palaamatta toisin kuin jättäjän tuntemuksia ja ajatuksia. Totuus on kuitenkin se, että elämässä voi joskus tulla vaiheita, jolloin toista säästääkseen on helpompi päästää irti hetkeksi kuin hoitaa omia murheitaan/kiireitään/traumojaan ja samalla rakentaa parisuhdetta. On rakkautta päästää irti, mutta rakkautta on myös palata. Ehkä ap:n ex kuten omanikaan ei vaan loppujen lopuksi rakastanut riittävästi.
#9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä.
On helppoa ymmärtää jätetyn tunteita ja päätöstä olla palaamatta toisin kuin jättäjän tuntemuksia ja ajatuksia. Totuus on kuitenkin se, että elämässä voi joskus tulla vaiheita, jolloin toista säästääkseen on helpompi päästää irti hetkeksi kuin hoitaa omia murheitaan/kiireitään/traumojaan ja samalla rakentaa parisuhdetta. On rakkautta päästää irti, mutta rakkautta on myös palata. Ehkä ap:n ex kuten omanikaan ei vaan loppujen lopuksi rakastanut riittävästi.
#9
Sä syytät sun exääsi näköjään vieläkin. Sinä et voi tietää exäsi tunteista. Kenelläkään ihmisellä ei ole mitään velvollisuutta yrittää ”parantaa” traumataustaista puolisoa. Traumat käsitellään itse. Vasta sitten on valmis parisuhteeseen. Tämä myös ap:lle.
Kuulostaa siltä, että aikuinen nainen on tottunut leikkimään vaikeasti tavoiteltavaa ja leikki nyt rakkaansa tunteilla. En osaa auttaa, ota opiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä.
On helppoa ymmärtää jätetyn tunteita ja päätöstä olla palaamatta toisin kuin jättäjän tuntemuksia ja ajatuksia. Totuus on kuitenkin se, että elämässä voi joskus tulla vaiheita, jolloin toista säästääkseen on helpompi päästää irti hetkeksi kuin hoitaa omia murheitaan/kiireitään/traumojaan ja samalla rakentaa parisuhdetta. On rakkautta päästää irti, mutta rakkautta on myös palata. Ehkä ap:n ex kuten omanikaan ei vaan loppujen lopuksi rakastanut riittävästi.
#9
Sä syytät sun exääsi näköjään vieläkin. Sinä et voi tietää exäsi tunteista. Kenelläkään ihmisellä ei ole mitään velvollisuutta yrittää ”parantaa” traumataustaista puolisoa. Traumat käsitellään itse. Vasta sitten on valmis parisuhteeseen. Tämä myös ap:lle.
Et siis lukenut viestiäni, ei se mitään :) Toistamiseen: on rakkautta päästää irti, kun hoitaa traumojaan tai muita ongelmiaan.
Ehkä seuraavalla kerralla onnistut paremmin, tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä.
On helppoa ymmärtää jätetyn tunteita ja päätöstä olla palaamatta toisin kuin jättäjän tuntemuksia ja ajatuksia. Totuus on kuitenkin se, että elämässä voi joskus tulla vaiheita, jolloin toista säästääkseen on helpompi päästää irti hetkeksi kuin hoitaa omia murheitaan/kiireitään/traumojaan ja samalla rakentaa parisuhdetta. On rakkautta päästää irti, mutta rakkautta on myös palata. Ehkä ap:n ex kuten omanikaan ei vaan loppujen lopuksi rakastanut riittävästi.
#9
Sä syytät sun exääsi näköjään vieläkin. Sinä et voi tietää exäsi tunteista. Kenelläkään ihmisellä ei ole mitään velvollisuutta yrittää ”parantaa” traumataustaista puolisoa. Traumat käsitellään itse. Vasta sitten on valmis parisuhteeseen. Tämä myös ap:lle.
Et siis lukenut viestiäni, ei se mitään :) Toistamiseen: on rakkautta päästää irti, kun hoitaa traumojaan tai muita ongelmiaan.
Ehkä seuraavalla kerralla onnistut paremmin, tsemppiä!
Ja sen jälkeen väität, että rakkautta on myös palata takaisin. Väität, että omasi ei rakastanut tarpeeksi eikä ap:nkaan. Joten kyllä, luin viestisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä jos jätetty edes haluaa olla jonkinlaisessa ystävyyssuhteessa. Itsehän en taatusti jätettynä toimisi noin.
t. mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä.
On helppoa ymmärtää jätetyn tunteita ja päätöstä olla palaamatta toisin kuin jättäjän tuntemuksia ja ajatuksia. Totuus on kuitenkin se, että elämässä voi joskus tulla vaiheita, jolloin toista säästääkseen on helpompi päästää irti hetkeksi kuin hoitaa omia murheitaan/kiireitään/traumojaan ja samalla rakentaa parisuhdetta. On rakkautta päästää irti, mutta rakkautta on myös palata. Ehkä ap:n ex kuten omanikaan ei vaan loppujen lopuksi rakastanut riittävästi.
#9
Sä syytät sun exääsi näköjään vieläkin. Sinä et voi tietää exäsi tunteista. Kenelläkään ihmisellä ei ole mitään velvollisuutta yrittää ”parantaa” traumataustaista puolisoa. Traumat käsitellään itse. Vasta sitten on valmis parisuhteeseen. Tämä myös ap:lle.
Et siis lukenut viestiäni, ei se mitään :) Toistamiseen: on rakkautta päästää irti, kun hoitaa traumojaan tai muita ongelmiaan.
Ehkä seuraavalla kerralla onnistut paremmin, tsemppiä!
Ja sen jälkeen väität, että rakkautta on myös palata takaisin. Väität, että omasi ei rakastanut tarpeeksi eikä ap:nkaan. Joten kyllä, luin viestisi.
Niin, tuota mieltä olen. Exäni varmasti rakasti minua. Sen näki hänen katseestaan ja kosketuksestaan.
Hän ei kuitenkaan rakastanut minua niin paljon, että olisi halunnut rakentaa luottamuksen uudelleen. Hän löysi pian eron jälkeen uuden naisen ja oli omien sanojensa mukaan hyvin onnellinen hänen kanssaan - ainakin vielä pari vuotta sitten.
Mikä on oma kantasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä.
On helppoa ymmärtää jätetyn tunteita ja päätöstä olla palaamatta toisin kuin jättäjän tuntemuksia ja ajatuksia. Totuus on kuitenkin se, että elämässä voi joskus tulla vaiheita, jolloin toista säästääkseen on helpompi päästää irti hetkeksi kuin hoitaa omia murheitaan/kiireitään/traumojaan ja samalla rakentaa parisuhdetta. On rakkautta päästää irti, mutta rakkautta on myös palata. Ehkä ap:n ex kuten omanikaan ei vaan loppujen lopuksi rakastanut riittävästi.
#9
Sä syytät sun exääsi näköjään vieläkin. Sinä et voi tietää exäsi tunteista. Kenelläkään ihmisellä ei ole mitään velvollisuutta yrittää ”parantaa” traumataustaista puolisoa. Traumat käsitellään itse. Vasta sitten on valmis parisuhteeseen. Tämä myös ap:lle.
Et siis lukenut viestiäni, ei se mitään :) Toistamiseen: on rakkautta päästää irti, kun hoitaa traumojaan tai muita ongelmiaan.
Ehkä seuraavalla kerralla onnistut paremmin, tsemppiä!
Ja sen jälkeen väität, että rakkautta on myös palata takaisin. Väität, että omasi ei rakastanut tarpeeksi eikä ap:nkaan. Joten kyllä, luin viestisi.
Niin, tuota mieltä olen. Exäni varmasti rakasti minua. Sen näki hänen katseestaan ja kosketuksestaan.
Hän ei kuitenkaan rakastanut minua niin paljon, että olisi halunnut rakentaa luottamuksen uudelleen. Hän löysi pian eron jälkeen uuden naisen ja oli omien sanojensa mukaan hyvin onnellinen hänen kanssaan - ainakin vielä pari vuotta sitten.
Mikä on oma kantasi?
Ei kyse ole rakkaudesta. Vaan luottamuksen menettämisestä. Kun sen on kerran menetetty, sitä ei voi takaisin saada, ei vaikka kuinka rakastaisi.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä jos jätetty edes haluaa olla jonkinlaisessa ystävyyssuhteessa. Itsehän en taatusti jätettynä toimisi noin.
t. mies
Jos on ollut rakastunut niin eron jälkeen ei saa jatkaa ystävinä ennen kuin rakastuminen/riippuvuus on ohi. Tutkittu juttu. Jos rakastunut yrittää erota, mutta olla tekemisissä, hän kärsii eikä se onnistu. Jos rakastumisen huuma jo ohi ja eroaa niin sitten ehkä voi jatkaa kaverina
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä.
On helppoa ymmärtää jätetyn tunteita ja päätöstä olla palaamatta toisin kuin jättäjän tuntemuksia ja ajatuksia. Totuus on kuitenkin se, että elämässä voi joskus tulla vaiheita, jolloin toista säästääkseen on helpompi päästää irti hetkeksi kuin hoitaa omia murheitaan/kiireitään/traumojaan ja samalla rakentaa parisuhdetta. On rakkautta päästää irti, mutta rakkautta on myös palata. Ehkä ap:n ex kuten omanikaan ei vaan loppujen lopuksi rakastanut riittävästi.
#9
Sä syytät sun exääsi näköjään vieläkin. Sinä et voi tietää exäsi tunteista. Kenelläkään ihmisellä ei ole mitään velvollisuutta yrittää ”parantaa” traumataustaista puolisoa. Traumat käsitellään itse. Vasta sitten on valmis parisuhteeseen. Tämä myös ap:lle.
Et siis lukenut viestiäni, ei se mitään :) Toistamiseen: on rakkautta päästää irti, kun hoitaa traumojaan tai muita ongelmiaan.
Ehkä seuraavalla kerralla onnistut paremmin, tsemppiä!
Ja sen jälkeen väität, että rakkautta on myös palata takaisin. Väität, että omasi ei rakastanut tarpeeksi eikä ap:nkaan. Joten kyllä, luin viestisi.
Niin, tuota mieltä olen. Exäni varmasti rakasti minua. Sen näki hänen katseestaan ja kosketuksestaan.
Hän ei kuitenkaan rakastanut minua niin paljon, että olisi halunnut rakentaa luottamuksen uudelleen. Hän löysi pian eron jälkeen uuden naisen ja oli omien sanojensa mukaan hyvin onnellinen hänen kanssaan - ainakin vielä pari vuotta sitten.
Mikä on oma kantasi?
Ei kyse ole rakkaudesta. Vaan luottamuksen menettämisestä. Kun sen on kerran menetetty, sitä ei voi takaisin saada, ei vaikka kuinka rakastaisi.
Voi kuule, kyllä voi. Se vaatii tahtoa ja sitä rakkautta. Olosuhteet muuttuu ja ihmiset kasvavat ja kehittyvät - myös aikuisina :)
Kuulostaa joltain ihmeen teinisekoilulta. Ihan hyvä ehkä että menitte omiin suuntiinne.
Lisäyksenä vielä anteeksipyyntö aivan kamalan pitkästä selostuksesta. Mietin, kuvitteliko mies vain rakastavansa.