Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
ADD-epäily lapsella - selvittäisitkö?
24.10.2019 |
Tytölläni on jonkin verran keskittymiseen liittyvää vaikeutta, joka näkyy mm. tavaroiden ja läksyjen unohteluna, huolimattomuutena kokeissa ja puutteellisena keskittymisenä oppitunneilla. Tyttö on 5. luokalla ja koulu kyllä sujuu silti ok, numerot kokeista on tavallisesti noin kasia tai vähän yli.
Opettaja nosti kahdenkeskisessä vanhempainvartissa esiin, että haluaisimmeko selvittää mahdollista keskittymisvaikeutta. Olin tätä ennen kertonut, että tällaista tiettyä huolimattomuutta, unohtelua yms. on, ja tytöllä on usein monta rautaa tulessa.
Olen vähän kahden vaiheilla sen suhteen, että onko hyvä vai huono juttu lähteä selvittämään asiaa. Mieheni veljellä on diagnosoitu ADD ja miehelläni mitä ilmeisemmin samoja haasteita, mutta ilman diagnoosia. Mieheni on joutunut tekemään aika paljon töitä opintojensa ja töidensä eteen, mutta saanut opintonsa päätökseen, löytänyt paikkansa ja menestynyt työssään. Miehen veli on puolestaan aina mennyt diagnoosinsa taakse ja hyvin herkästi todennut, että joku ei voikaan onnistua, kun on tämä ADD. Hän on aloittanut monet opinnot, mutta ei ole saanut niitä päätökseen eikä ole työllistynyt.
Omassa perhepiirissä diagnoosi ei ole siis tällä pienellä otannalla mitenkään auttanut saajaansa vaan päinvastoin. Periaatteessa ajattelisin, että selvittäminen ja mahdollinen tuki olisivat lapselle eduksi, mutta sitten taas voi käydä noinkin kuin mieheni veljelle. Tietysti voi olla niinkin, että selvitysten perusteella tytölläni ei ole mitään tuen tarvetta, varmaa tietoa minulla ei ole mihinkään suuntaan.
Miten muut olette kokeneet, kun lapsen ADD-epäilyjä on selvitetty? Onko diagnoosista ollut haittaa vai hyötyä? Miksi?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Kiitos näkökulmista! Selvästi vaakakuppi kallistuu siihen, että on parempi tutkia kuin jättää tutkimatta. Varmaan sitten vaan täytyy olla tarkkana, jos joku diagnoosi tulee, että keskitytään tarvittavaan tukeen eikä käyttämään diagnoosia selityksenä mille tahansa.
Mä en ainakaan vetoa mihinkään diagnoosiin, se on noloa. Mutta kyllä pitää ymmärtää ettei toimi normaalissa ajassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juurikin ihmiset joilla ei ole diagnoosia, he kuvittelevat että ihmiset käyttää diagnooseja syyksi ..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos näkökulmista! Selvästi vaakakuppi kallistuu siihen, että on parempi tutkia kuin jättää tutkimatta. Varmaan sitten vaan täytyy olla tarkkana, jos joku diagnoosi tulee, että keskitytään tarvittavaan tukeen eikä käyttämään diagnoosia selityksenä mille tahansa.
En pidä asenteestasi. Siis kuka rupeaisi käyttämään diagnoosia selityksenä mille tahansa? Lapsesi? No tuskin. Hänelle varmasti riittää se että saa helpotusta oireisiinsa ja toimintakyky paranee.
Diagnoosi kannattaa hommata siitäkin syystä, että jos saa apua/lääkitystä, lapsen edellytykset menestyä koulussa ja opinnoissa paranevat. Etkö toivo sitä lapsellesi?
Jos luit aloitukseni, niin mieheni veli nimenomaan käyttää diagnoosiaan selityksenä mille tahansa. Tämä on ollut ihan jatkuvaa vuosikausia ja tosiaan siihen tyyliin, että "en pysty tekemään lopputyötä, koska mulla on ADD" ja "en onnistu nousemaan ajoissa töihin, koska mulla on ADD" ja "jätin opinnot kesken, koska en pärjännyt ADD:n takia" ja "en ehdi laittaa ruokaa, koska mulla on ADD". Ymmärrän, että ADD vaikeuttaa näitä kaikkia asioita, mutta mieheni veljen asenne ei koskaan ole ollut se, että yrittäisi ADD:sta huolimatta selvitä asioista tai miettisi, mitä hän tarvitsisi selvitäkseen. Kouluissa ja työpaikoilla on oltu valmiita tulemaan vastaan ja tarjottu hänelle erilaisia järjestelyjä ja vaihtoehtoja, mutta hän on nimenomaan käyttänyt diagnoosina selityksenä, miksi mikään ei koskaan ole mahdollista. En siis ole temmannut tätä tuulesta vaan seurannut tällaista läheltä vuosikausia.
Sitä en väitä, että tämä olisi tavallista tai yleistä, tai suuri riski kenenkään toisen diagnoosin saaneen kohdalla. Mutta mahdotonta tällainen ei silti ole.
No kyllähän mitä tahansa muutakin diagnoosia voi käyttää väärin. Huono syy olla tutkimatta.
Alue: Aihe vapaa
En pidä asenteestasi. Siis kuka rupeaisi käyttämään diagnoosia selityksenä mille tahansa? Lapsesi? No tuskin. Hänelle varmasti riittää se että saa helpotusta oireisiinsa ja toimintakyky paranee.
Diagnoosi kannattaa hommata siitäkin syystä, että jos saa apua/lääkitystä, lapsen edellytykset menestyä koulussa ja opinnoissa paranevat. Etkö toivo sitä lapsellesi?