Lue keskustelun säännöt.
MTV: 490 000 suomalaista käyttää masennuslääkkeitä
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä todella surullista, että terapiaa pantataan ja sinne pääsyä pitkitetään samalla kun masennuspotilaille annetaan lääkkeitä hoidoksi. Masennuslääkkeen ei ikinä pitäisi olla itse hoito, vaan esimerkiksi vaikeassa masennuksessa astinlauta kohti toimintakyvyn nostoa, jonka jälkeen terapia voidaan aloittaa.
Uskon että erityisesti suomalaisilla on paljon tukahdutettua vihaa ja kiukkua taakkanaan lapsuudesta asti, välttelevää kiintymyssuhdetta ja puutetta vanhemman aidosta aikuisuudesta (eli vanhempi on lasta varten ja rakastaa ehdoitta, mikä ei toki tarkoita minkä tahansa käytöksen hyväksymistä ja rajatta elämistä). Voi kun saisin pennin aina kun joku kaveri kertoo, kuinka äitinsä/isänsä on tukeutunut häneen lapsuudessaan ja vanhemman ja aikuisen suhde on ollut päinvastainen. Tästä on seurannut omien tunteiden ja tarpeiden tukahduttamista sekä aikuisuuteen jatkuvaa suorittamista ja syyllisyydentunnetta. Ihan hirveän yleinen toimintamalli vuorovaikutuksessa meillä suomalaisilla.
Toki masennukseen vaikuttaa myös työllisyys, taloudellinen tilanne jne. mutta ei mitenkään tuo määrä selity vain sen hetkisillä elämäntilanteilla.
Suomalaisen terapian tasokin on ihan surkea, olen kokenut. Hoito perustuu potilaan syyllistämiseen sen sijaan, että kriittisesti tutkittaisiin esim. vanhempien ja yhteiskunnan toimintamallien vaikutusta. Onneksi mulla on rakastava perhe ja ihme ja kumma, olen mun vanhempieni kanssa voinut puhua näistä vaivaannuttavistakin asioista.
Minkähänlaisessa "terapiassa" olet mahtanut käydä? Kognitiivisen ja psykodynaamisen psykoterapian hyvästä tehosta masennuksen hoidossa on tieteellistä näyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ateisti28 kirjoitti:
työttömät tulisi velvoittaa ottamaan lääkkeensä valvotusti
vain otettu lääke auttaa
Tarkoitatko, että työttömyyskorvaus maksetaan työttömille vain jos he ottavat masennuslääkkeen valvotusti? Kaikille työttömille?
No mutta sehän on ihan hyvä idea? Sitähan psykiatria jo toteuttaa. Virheen tehnyt syrjäytetään, ja sitten syrjäytetty "lääkitään". Lopuksi muutakin.
Se ikään kuin todistaa, että sivussa olo ei ole ainakaan sivuun työntäjästä johtuvaa, vaan jotain muuta. Varmuuden vuoksi asia vielä lopuksi allekirjoitetaan ja siirretään rekisteriin.
Virheen korjaamisesta on tehty lailla kiellettyä.
Melkoinen systeemi yksilöä kohtaan. Harva uskonto lienee kyennyt samaan?
Vierailija kirjoitti:
490 000 eli 8,9% suomalaisista käyttää masennuslääkkeitä.
5 023 000 eli 91,1% suomalaista ei käytä masennuslääkkeitä.
Eikun joka vuosi tuo 490 000, eli noin 11 vuodessa jokainen on käyttänyt :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä todella surullista, että terapiaa pantataan ja sinne pääsyä pitkitetään samalla kun masennuspotilaille annetaan lääkkeitä hoidoksi. Masennuslääkkeen ei ikinä pitäisi olla itse hoito, vaan esimerkiksi vaikeassa masennuksessa astinlauta kohti toimintakyvyn nostoa, jonka jälkeen terapia voidaan aloittaa.
Uskon että erityisesti suomalaisilla on paljon tukahdutettua vihaa ja kiukkua taakkanaan lapsuudesta asti, välttelevää kiintymyssuhdetta ja puutetta vanhemman aidosta aikuisuudesta (eli vanhempi on lasta varten ja rakastaa ehdoitta, mikä ei toki tarkoita minkä tahansa käytöksen hyväksymistä ja rajatta elämistä). Voi kun saisin pennin aina kun joku kaveri kertoo, kuinka äitinsä/isänsä on tukeutunut häneen lapsuudessaan ja vanhemman ja aikuisen suhde on ollut päinvastainen. Tästä on seurannut omien tunteiden ja tarpeiden tukahduttamista sekä aikuisuuteen jatkuvaa suorittamista ja syyllisyydentunnetta. Ihan hirveän yleinen toimintamalli vuorovaikutuksessa meillä suomalaisilla.
Toki masennukseen vaikuttaa myös työllisyys, taloudellinen tilanne jne. mutta ei mitenkään tuo määrä selity vain sen hetkisillä elämäntilanteilla.
Suomalaisen terapian tasokin on ihan surkea, olen kokenut. Hoito perustuu potilaan syyllistämiseen sen sijaan, että kriittisesti tutkittaisiin esim. vanhempien ja yhteiskunnan toimintamallien vaikutusta. Onneksi mulla on rakastava perhe ja ihme ja kumma, olen mun vanhempieni kanssa voinut puhua näistä vaivaannuttavistakin asioista.
Minkähänlaisessa "terapiassa" olet mahtanut käydä? Kognitiivisen ja psykodynaamisen psykoterapian hyvästä tehosta masennuksen hoidossa on tieteellistä näyttöä.
Mitä terapia on? Se on opetuksen kuuntelua. Ei mitään muuta. Kuitenkin tuo opetus samalla määrittelee, ettei opetettava voi tulla niiden veroiseksi, joita ei samoin opeteta.
Opissa ja opettajassa on jotakin vikaa. Ja pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sähköhoito auttaisi monia mielisairaita
Ennen kaikkea terapia. En ymmärrä, miksi ihmisiä pelottaa mennä terapiaan.
Terapia auttaa terveitä enemmän kuin sairaita. Siinä tulee paremmaksi ihmiseksi ja etevämmäksi elämään elämäänsä, mutta aika vähän mitkään todelliset masennus- tai ahdistusoireet helpottavat.
Mua monen vuoden aiemmalla kokemuksella pelottaisi mennä terapiaa siksi, että valtaosa terapeuteista on tehtäväänsä yksinkertaisesti epäpäteviä, ja terapeutin etsiminen hyvin raskasta, ja itselle jää ihan liikaa maksettavaksi.
Olen täysin eri mieltä. Psykoterapian tarkoituksena ei todellakaan ole tehdä ihmisestä "parempaa", vaan opetella tunnistamaan ja ymmärtämään tunteitaan, läpikäydä keskenjääneitä kehitysvaiheita, työstää traumoja, saada keinot traumaperäisen oireilun kanssa elämiseen jne. Tiedän mistä puhun, koska psykoterapiaa aloittaessani minulla oli vaikean masennuksen, ahdistuneisuushäiriön ja paniikkihäiriön sekä traumaperäisen stressihäiriön diagnoosit. Sain elämäni takaisin terapiassa, pääsin takaisin työelämään, sain perheen ja elän tasapainoista elämää. En olisi elossa ilman terapiaa. Monta vuotta siinä meni, mutta se kaiken vaivan arvoista. Kela-terapia maksaa n. 30e/kerta. Minusta se on pieni summa, kun miettii mihin se menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä todella surullista, että terapiaa pantataan ja sinne pääsyä pitkitetään samalla kun masennuspotilaille annetaan lääkkeitä hoidoksi. Masennuslääkkeen ei ikinä pitäisi olla itse hoito, vaan esimerkiksi vaikeassa masennuksessa astinlauta kohti toimintakyvyn nostoa, jonka jälkeen terapia voidaan aloittaa.
Uskon että erityisesti suomalaisilla on paljon tukahdutettua vihaa ja kiukkua taakkanaan lapsuudesta asti, välttelevää kiintymyssuhdetta ja puutetta vanhemman aidosta aikuisuudesta (eli vanhempi on lasta varten ja rakastaa ehdoitta, mikä ei toki tarkoita minkä tahansa käytöksen hyväksymistä ja rajatta elämistä). Voi kun saisin pennin aina kun joku kaveri kertoo, kuinka äitinsä/isänsä on tukeutunut häneen lapsuudessaan ja vanhemman ja aikuisen suhde on ollut päinvastainen. Tästä on seurannut omien tunteiden ja tarpeiden tukahduttamista sekä aikuisuuteen jatkuvaa suorittamista ja syyllisyydentunnetta. Ihan hirveän yleinen toimintamalli vuorovaikutuksessa meillä suomalaisilla.
Toki masennukseen vaikuttaa myös työllisyys, taloudellinen tilanne jne. mutta ei mitenkään tuo määrä selity vain sen hetkisillä elämäntilanteilla.
Suomalaisen terapian tasokin on ihan surkea, olen kokenut. Hoito perustuu potilaan syyllistämiseen sen sijaan, että kriittisesti tutkittaisiin esim. vanhempien ja yhteiskunnan toimintamallien vaikutusta. Onneksi mulla on rakastava perhe ja ihme ja kumma, olen mun vanhempieni kanssa voinut puhua näistä vaivaannuttavistakin asioista.
Minkähänlaisessa "terapiassa" olet mahtanut käydä? Kognitiivisen ja psykodynaamisen psykoterapian hyvästä tehosta masennuksen hoidossa on tieteellistä näyttöä.
Mitä terapia on? Se on opetuksen kuuntelua. Ei mitään muuta. Kuitenkin tuo opetus samalla määrittelee, ettei opetettava voi tulla niiden veroiseksi, joita ei samoin opeteta.
Opissa ja opettajassa on jotakin vikaa. Ja pahasti.
Mahdatkohan edes tietää, minkälaista on käydä pitkään esim. Psykodynaamisessa psykoterapiassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä todella surullista, että terapiaa pantataan ja sinne pääsyä pitkitetään samalla kun masennuspotilaille annetaan lääkkeitä hoidoksi. Masennuslääkkeen ei ikinä pitäisi olla itse hoito, vaan esimerkiksi vaikeassa masennuksessa astinlauta kohti toimintakyvyn nostoa, jonka jälkeen terapia voidaan aloittaa.
Uskon että erityisesti suomalaisilla on paljon tukahdutettua vihaa ja kiukkua taakkanaan lapsuudesta asti, välttelevää kiintymyssuhdetta ja puutetta vanhemman aidosta aikuisuudesta (eli vanhempi on lasta varten ja rakastaa ehdoitta, mikä ei toki tarkoita minkä tahansa käytöksen hyväksymistä ja rajatta elämistä). Voi kun saisin pennin aina kun joku kaveri kertoo, kuinka äitinsä/isänsä on tukeutunut häneen lapsuudessaan ja vanhemman ja aikuisen suhde on ollut päinvastainen. Tästä on seurannut omien tunteiden ja tarpeiden tukahduttamista sekä aikuisuuteen jatkuvaa suorittamista ja syyllisyydentunnetta. Ihan hirveän yleinen toimintamalli vuorovaikutuksessa meillä suomalaisilla.
Toki masennukseen vaikuttaa myös työllisyys, taloudellinen tilanne jne. mutta ei mitenkään tuo määrä selity vain sen hetkisillä elämäntilanteilla.
Suomalaisen terapian tasokin on ihan surkea, olen kokenut. Hoito perustuu potilaan syyllistämiseen sen sijaan, että kriittisesti tutkittaisiin esim. vanhempien ja yhteiskunnan toimintamallien vaikutusta. Onneksi mulla on rakastava perhe ja ihme ja kumma, olen mun vanhempieni kanssa voinut puhua näistä vaivaannuttavistakin asioista.
Terapia syyllistää aina lopulta. Ja pahasti. Paha uskonto, joka sanoo : Et voi tulla toisten veroiseksi. Sille annetaan koodi, ja se allekirjoitetaan.
Sitten se siirrretään rekisteriin.
Koittakaa hyvät ihmiset muuttaa tämä viallinen järjestelmä.
Että tulisi parempaa tilalle, mihin uskoa, ja mitä luulla, ajatella ihmiestä.
Olet todella hakoteillä. Ajatuksesi kuulostavat kovin narsistisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä todella surullista, että terapiaa pantataan ja sinne pääsyä pitkitetään samalla kun masennuspotilaille annetaan lääkkeitä hoidoksi. Masennuslääkkeen ei ikinä pitäisi olla itse hoito, vaan esimerkiksi vaikeassa masennuksessa astinlauta kohti toimintakyvyn nostoa, jonka jälkeen terapia voidaan aloittaa.
Uskon että erityisesti suomalaisilla on paljon tukahdutettua vihaa ja kiukkua taakkanaan lapsuudesta asti, välttelevää kiintymyssuhdetta ja puutetta vanhemman aidosta aikuisuudesta (eli vanhempi on lasta varten ja rakastaa ehdoitta, mikä ei toki tarkoita minkä tahansa käytöksen hyväksymistä ja rajatta elämistä). Voi kun saisin pennin aina kun joku kaveri kertoo, kuinka äitinsä/isänsä on tukeutunut häneen lapsuudessaan ja vanhemman ja aikuisen suhde on ollut päinvastainen. Tästä on seurannut omien tunteiden ja tarpeiden tukahduttamista sekä aikuisuuteen jatkuvaa suorittamista ja syyllisyydentunnetta. Ihan hirveän yleinen toimintamalli vuorovaikutuksessa meillä suomalaisilla.
Toki masennukseen vaikuttaa myös työllisyys, taloudellinen tilanne jne. mutta ei mitenkään tuo määrä selity vain sen hetkisillä elämäntilanteilla.
Suomalaisen terapian tasokin on ihan surkea, olen kokenut. Hoito perustuu potilaan syyllistämiseen sen sijaan, että kriittisesti tutkittaisiin esim. vanhempien ja yhteiskunnan toimintamallien vaikutusta. Onneksi mulla on rakastava perhe ja ihme ja kumma, olen mun vanhempieni kanssa voinut puhua näistä vaivaannuttavistakin asioista.
Terapia syyllistää aina lopulta. Ja pahasti. Paha uskonto, joka sanoo : Et voi tulla toisten veroiseksi. Sille annetaan koodi, ja se allekirjoitetaan.
Sitten se siirrretään rekisteriin.
Koittakaa hyvät ihmiset muuttaa tämä viallinen järjestelmä.
Että tulisi parempaa tilalle, mihin uskoa, ja mitä luulla, ajatella ihmiestä.
Olet todella hakoteillä. Ajatuksesi kuulostavat kovin narsistisilta.
Psykiatrialla, ja siiihen uskovilla ei ole muita tyokaluja kyseenalaistaa ihmisten mielipiteitä, kuin oma luulemiseen perustuva oppinsa.
Psykiatria perustuu luulemiseen, joka luuleminen vaikuttaa myös luulemisen kohteeseen. Tämä on tieteellinen totuus. Psykiatria pitäisikin erottaa lääketieteestä. Ehkä ennemmin julistaa uskonnoksi, koska se ei ole millään tapaa eksakti luonnontiede.
Ei viinihuuruja tarjoavaa uskontoa kummempi, vaan yksilöä kohtaaan pahempikin. Olkoon tämä rinnastuksena sen lääkkeisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun työpaikan masennuslääkekäyttäjillä (4 hlöä ja ovat avoimesti kertoneet asiasta) on nykyään nämä yhteiset piirteet:
- teennäistä tekopyhää lässytystä joka asiasta, jopa työasioista
- työtahtinsa hidastuneet noin puolella
- jokainen turvonnut viidestä viiteentoista kiloon alle vuodessa
- ovat vainoharhaisia ja mm. kuvittelevat johtajien salaliittoteorioita
- ihonsa ovat menneet huonon ja vanhan näköisiksi
Sattumaako.....?
Selviä vaihdevuosioireita.
Ai sillä yhdellä miehelläkin......?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenterveysongelmia aiheuttaa:
1. Työelämä
2. Sen puute
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetytti tässä, miten tämä nainen (tuolloin vielä tyttö) on saanut essitalopraamia 50 mg/pv + 200 mg Ketipinoria!!!! Mulle psykiatri sanoi että 20 mg on suurin määrä essiä, mitä voidaan määrätä. Ei muutenkaan suositellut käyttämään mitään muuta reseptilääkevalmistetta essin rinnalla, bentsoja vähän ja vain äärimmäisissä tilanteissa. Onko noilla suljetuilla osastoilla jotain sadisteja töissä?
Ihan normaalisti lääkärit määräilee psyykenlääkkeitä kaikenmoisina cocktaileina adjuvantteineen. En tiedä mitä sun psykiatri on sulle oikein tuosta sanonut, ehkä ymmärsit väärin. Ei varmasti tarkoittanut, että jos sulle määrätään antibioottikuuri tai tarvitset ehkäisyä, ne pitäis jättää ottamatta cipralexin takia.
Sori jos puhuin epäselvästi. Hän siis tarkoitti sitä, että monet syö useampaa psyykelääkettä samaan aikaan! Ja on olemassa esim. sienilääkkeitä, joita ei voida essin käyttäjille määrätä.
Mulla on ollut hyvä lääkäri, ei pitänyt masennuslääkkeitä ns. iisinä hoitomuotona ja tiesi paljon mahdollisista (yhdistelmä)haittavaikutuksista.
Niin, moni syö useampia psyykenlääkkeitä yhtä aikaa, koska heidän hoitava lääkärinsä määrää ne joko yhdistelmänä tai eri vaivoja hoitamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapia on niin paljon kalliimpaa kun lääkkeet. Ja lääkkeet niin paljon helpompi hoito toteuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sähköhoito auttaisi monia mielisairaita
Ennen kaikkea terapia. En ymmärrä, miksi ihmisiä pelottaa mennä terapiaan.
terapia ja sähköshokkihoito eivät sulje toisiaan pois, vaan terapialla tuetaan sähköshokkihoitoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ne kaikki katsoo vain MTV:n "ohjelmia".
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveysongelmia aiheuttaa:
1. Työelämä
2. Sen puute
3. MTV:n ohjelmat
Vierailija kirjoitti:
ateisti28 kirjoitti:
työttömät tulisi velvoittaa ottamaan lääkkeensä valvotusti
vain otettu lääke auttaa
Tarkoitatko, että työttömyyskorvaus maksetaan työttömille vain jos he ottavat masennuslääkkeen valvotusti? Kaikille työttömille?
yksi tapa olisi laittaa suljetulle osastolle ne jotka kieltäytyvät syömästä lääkeeitä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sähköhoito auttaisi monia mielisairaita
Ennen kaikkea terapia. En ymmärrä, miksi ihmisiä pelottaa mennä terapiaan.
Terapia auttaa terveitä enemmän kuin sairaita. Siinä tulee paremmaksi ihmiseksi ja etevämmäksi elämään elämäänsä, mutta aika vähän mitkään todelliset masennus- tai ahdistusoireet helpottavat.
Mua monen vuoden aiemmalla kokemuksella pelottaisi mennä terapiaa siksi, että valtaosa terapeuteista on tehtäväänsä yksinkertaisesti epäpäteviä, ja terapeutin etsiminen hyvin raskasta, ja itselle jää ihan liikaa maksettavaksi.
Olen täysin eri mieltä. Psykoterapian tarkoituksena ei todellakaan ole tehdä ihmisestä "parempaa", vaan opetella tunnistamaan ja ymmärtämään tunteitaan, läpikäydä keskenjääneitä kehitysvaiheita, työstää traumoja, saada keinot traumaperäisen oireilun kanssa elämiseen jne. Tiedän mistä puhun, koska psykoterapiaa aloittaessani minulla oli vaikean masennuksen, ahdistuneisuushäiriön ja paniikkihäiriön sekä traumaperäisen stressihäiriön diagnoosit. Sain elämäni takaisin terapiassa, pääsin takaisin työelämään, sain perheen ja elän tasapainoista elämää. En olisi elossa ilman terapiaa. Monta vuotta siinä meni, mutta se kaiken vaivan arvoista. Kela-terapia maksaa n. 30e/kerta. Minusta se on pieni summa, kun miettii mihin se menee.
"Parempi ihminen ja etevämpi elämään elämäänsä" tarkoitti tuossa ihan täsmälleen noita samoja tunnetaitojen opettelemisia ja perittyjen traumojen ja muiden solmukohtien selvittelyjä kun mitä säkin kuvaat. En tiedä mitkä arvot oletit taustalle, mutta musta tunnetaidot on ihan ihmisyyden ydintä ja kun ne on alikehittyneet niin ihminen ei ole kovin hyvä ihmisenä olossa.
Ja jut kut rikastuu kun lampaat on doupattuina
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä todella surullista, että terapiaa pantataan ja sinne pääsyä pitkitetään samalla kun masennuspotilaille annetaan lääkkeitä hoidoksi. Masennuslääkkeen ei ikinä pitäisi olla itse hoito, vaan esimerkiksi vaikeassa masennuksessa astinlauta kohti toimintakyvyn nostoa, jonka jälkeen terapia voidaan aloittaa.
Uskon että erityisesti suomalaisilla on paljon tukahdutettua vihaa ja kiukkua taakkanaan lapsuudesta asti, välttelevää kiintymyssuhdetta ja puutetta vanhemman aidosta aikuisuudesta (eli vanhempi on lasta varten ja rakastaa ehdoitta, mikä ei toki tarkoita minkä tahansa käytöksen hyväksymistä ja rajatta elämistä). Voi kun saisin pennin aina kun joku kaveri kertoo, kuinka äitinsä/isänsä on tukeutunut häneen lapsuudessaan ja vanhemman ja aikuisen suhde on ollut päinvastainen. Tästä on seurannut omien tunteiden ja tarpeiden tukahduttamista sekä aikuisuuteen jatkuvaa suorittamista ja syyllisyydentunnetta. Ihan hirveän yleinen toimintamalli vuorovaikutuksessa meillä suomalaisilla.
Toki masennukseen vaikuttaa myös työllisyys, taloudellinen tilanne jne. mutta ei mitenkään tuo määrä selity vain sen hetkisillä elämäntilanteilla.
Suomalaisen terapian tasokin on ihan surkea, olen kokenut. Hoito perustuu potilaan syyllistämiseen sen sijaan, että kriittisesti tutkittaisiin esim. vanhempien ja yhteiskunnan toimintamallien vaikutusta. Onneksi mulla on rakastava perhe ja ihme ja kumma, olen mun vanhempieni kanssa voinut puhua näistä vaivaannuttavistakin asioista.
Minkähänlaisessa "terapiassa" olet mahtanut käydä? Kognitiivisen ja psykodynaamisen psykoterapian hyvästä tehosta masennuksen hoidossa on tieteellistä näyttöä.
Ei kai psykodynaamisesta ole? Mutta se että terapia sinänsä toimii ei tarkoita, että terapeutit osaavat antaa sitä.
Terapia auttaa terveitä enemmän kuin sairaita. Siinä tulee paremmaksi ihmiseksi ja etevämmäksi elämään elämäänsä, mutta aika vähän mitkään todelliset masennus- tai ahdistusoireet helpottavat.
Mua monen vuoden aiemmalla kokemuksella pelottaisi mennä terapiaa siksi, että valtaosa terapeuteista on tehtäväänsä yksinkertaisesti epäpäteviä, ja terapeutin etsiminen hyvin raskasta, ja itselle jää ihan liikaa maksettavaksi.