Olenko liian tiukka?

Toivottavasti ulkoilette monta tuntia päivässä, tuon ikäiset tarvitsevat sitä energian purkamista= juoksemista tosi paljon! Meillä aika pitkälti samat säännöt, mutta kyllä kotona juosta saa!

Me miehen kaa herkutellaan niin paljon, että lapsi haluaa tietysti myös herkkuja... mutta ei karkkia, pullaa,limpparia jne. todellakaan saa joka ikinen päivä. Mutta pari kertaa viikossa vähintään.



Lelut kerätään mekin porukalla, että lapsi oppii siivoamaan jne.

tuo minäkin allekirjoitan, ettei ruoan kanssa leikitä. mutta kyllä meillä jälkiruoan saa vaikkei se ruoka aina maistuisikaan.

meillä tytöt on 3v3kk ja 1v7kk.... ja olen tässä ajatellut, että voisi hemmotella joskus enemmänkin.. näin kesällä ainakin jäätelö kuuluu meidän päiviin jos vaan aurinko paistaa ja välillä vaikkei paistaisikaan.



voisit joskus yllättää lapsesi ja keksiä jotain kivaa... vaikka pikku retki herkkukorin kanssa.

Miten ihmeessä onnistuu tuo " sisällä ei juosta eikä huudeta" ? Meillä huudetaan joka päivä, sekä vanhemmat että muksu...

Tiedän liian monta perhettä, joista kuri puuttuu...

Meilläkin on ruoka-aikaan 2 vaihtoehtoa: joko syödään, mitä tarjotaan tai sitten ei syödä. mitään. Myöskään sisällä ei juosta eikä huudeta, ym...

meillä tytöillä on juoksukilpailujakin sisällä..

Meiläl lapset saavat toteuttaa itseään ja tykkääävät esim. leikkiä imurilla kun siivotaan ja saavat sitä tehdä. Yhdessä tehdään kotitöitä, jos tuon ikäinen on innokas kokeilemaan. En pakota kuitenkaan, mutta innokkaita ovat kuitenkin luutulla leikkimään.

Sisällä ei juosta tarkoitin sitä, että päätön riehuminen on kielletty. Totaalinen jouksu kielto nyt ei onnistu tuon ikäisiltä kuin autoon kiinnitettynä. Ja meillä saa puhua, mutta turha huuto on kielletty jo ihan kaikkien korvien takia. Pihalla saa huutaa niin paljon kuin haluaa ja on lääniä missä juosta.



Retket ja muut on erikoistapauksia, missä juodaan pillimehua ja syödään keksejä, mutta nämä onkin sitten sitä extraa, mistä nauttivat sekä vanhemmat ja lapset.

En tosin tajua, miksi pienempi saa vähemmän karkkia, vaikka ei ole edes paljon toista nuorempi. Kummallekin yhtä paljon.

Mekin juostiin lapsena sisällä, kunnes veljellä halkesi takaraivo. Suosittelen! Lämpimästi!

Mutta jos se toimi teillä niin mikäs siinä.



Onko kaikilla joka paikassa ns. samat säännöt? Meillä kotona on eri säännöt kun esim kyläillessä. Vaikka kotona saa juosta ja jopa kiipeillä sohvilla (kunhan se ei häiritse ketään) niin vierailla ei todellakaan tehdä niin. Kotona meillä on karkkipäivä kerran viikossa mutta jos ollaan muualla niin lapset saavat syödä ehkä enemmän, lomilla esim.



Pullia jne syödään joskus, kun mieli tekee. Itsekin syön. Vierailla ei kuitenkaan ronguta mitään, vaan syödään sitä mitä tarjotaan, kiitetään nätisti ja käyttäydytään kohteliaasti.



Itse olen sitä mieltä että lapsia voi opettaa käyttäytymään ja arvostamaan ja kunnioittamaan muita ihmisiä, vaikka kotona saakin vähän riehua. Olen opettanut että on syötävä terveellistä ruokaa ja moinpuolisesti, sillon ei pienistä pullista sillon tällön ole haittaa. Joku lääkäri sanoikin että ei ole mitään väliä mitä syö joulun ja uudenvuoden välissä, vain se merkitsee mitä syö sitten uudenvuoden välissä...



Toivon että olemme hyvinkäyttäytyviä, terveellisesti syöviä jne mutta että pikkuasioilla elämä tulee myös hauskaksi joka päivä.

Mä silti luulisin että ulkona juostessa on suurempi riski satuttaa itsensä vakavasti kuin sisällä juostessa. Lapsia ei kuitenkaan voi eikä pidäkään kieltää juoksemasta kokonaan.

siis " uudenvuoden ja joulun välissä" .

Meillä saman ikäiset lapset ja suunnilleen samantapaiset säännöt. Karkin syömättä jättäminen tuskin voi olla liian tiukkaa kuria, toisaalta itsellä sellainen linja herkkujen suhteen, että kohtuus kaikessa. Eli mielummin ei syödä ollenkaan ja jos täytyy herkutella, niin harvoin sitten. Isompana liiasta tiukkuudesta herkkujen suhteen saattaa tulla vastakkainen reaktio, eli ahmitaan tolkuttomasti jos pienenä ne kielletty liian tiukasti.



Tiukasta kurista yleensä: Ei kai ne säännöt ja rajoitukset ole ongelma, vaan tyyli ja tapa millä niitä valvotaan. Eli jos lapselle ei kaikista rajoista huolimatta kamalasti huudeta ja raivota, vaan rajat jaksetaan pitää asiallisesti ja rakastavasti, mutta kuitenkin johdonmukaisesti.

Monesti näkee perheitä joissa lapset olleet aika vapaasti ja sitten alkaa hermo palaa kun pitäisi saada lapset joskus tottelemaan tai lopettamaan ikävät tapansa.

On muka erityisen hienoa, jos päiväohjelma on minuutilleen säännöllinen, ruuan suhteen eletään lähes askeesissa, lapsille ei opeteta käsitettä poikkeus ja että asiat voivat eri paikoissa olla eritavalla ja pahimmassa tapauksessa vielä vaaditaan muutakin maailmaa elämään omien sääntöjen mukaan. Sitten ihmetellään, että ihmiset ahdistuvat, kun oikea maailma onkin moniarvoinen ja joustavuutta vaativa.

Syömishäiriöiset muistaa lapsuuden muistoistaan vain sen mitä söivät tai jättivät syömättä. Eli tervettä on oppia että elämässä on muitakin nautintoja kuin pelkästään vatsan kautta. Nykyään turhan usein otetaan herkkuja kun on tylsää, kun on kiukku, kun itkettää, kun on iloinen, tai kun ei muuta keksi. Se on lähinnä sairautta toi jokapäiväinen herkkujen mussuttelu.



Meillä herkutellaan kuten teilläkin, mutta vanhemmat kyllä useammin kun lapset nukkuvat tms.

En usko, että ulkona tasaisella nurmikolla juokseminen on vaarallisempaa, kuin sisällä jossa on seiniä ja mattoja vastassa.



Kyllä meillä kyläillessä saa syödä pullaa ja keksiä, niinhän me aikuisetkin, mutta kotona niitä on harvoin äidin ikuisen dieetin ja ehkä leipomislaiskuuden takia...



Karkin syömään opettelu olisi minun mielestä voinut siirtyä vielä myöhemmäksi. Kyllä meillä sitten otetaan karkkipäivä käyttöön, kun karkkia aletaan vaatimaan. Nyt lapset eivät sitä osaa edes vaatia, muuta kuin silloin jos näkee, että äiti on karkkihyllyllä ja silloin myö ostamme lapsille jotain pientä karkkia. Tällä hetkellä herkkuina menee omenanpalaset, porkkanat ja kurkut ja näistä lapset oikeasti tykkää.



Ja on meillä näitä extrapäiviä, milloin tehdään pizzaa ja syödään jäätelöä, mutta harvoin, koska ei meille aikuisillekaan maistu usein. Välipalaksi saattaa joskus olla naminami, mutta harvinaista on sekin.



Sisällälluetaan kirjoja ja köllötellään äitin vieressä, ajellaan autoilla tai rakennetaan legoista. Suurin ilo on sormivärit ja muovailuvahat joiden ääressä jaksavat olla vaikka päivän.



ap

rajojen pito on jotenkin askeettista. Höpö höpö velliperseet! Ehkä jotkut ovat kyllästyneet kurkkuaan myöten pikkuisiin herran terttuihin, jotka terrorisoivat kaikkialla missä liikkuvat. Kylään tullaan riehumaan niin, että tavarat rikkoutuu tai ainakin on kova stressi päällä vahtia ettei mikään mene rikki. Ja meteli on nii ntolkutonta kenenkään rajoittamatta ettei aikuistenkaan keskusteluista tule mitään. Karkkia vedetään niin että selkä on leveä kuin silavalla päällystetty norsu.

Ei ihme, että kouluun mennessä osa lapsista on totaalisen alikehittyneitä fyysisesti ja sehän tietysti heijastuu myös akateemisiin taitoihin.

Vierailija:

En usko, että ulkona tasaisella nurmikolla juokseminen on vaarallisempaa, kuin sisällä jossa on seiniä ja mattoja vastassa.

ap

Harva kaupunkilaislapsi pääsee edes nurmikolle kun nykyajan pihat on sitä tasaista asfalttia...

Ja jos juoksu on sisällä kielletty, niin tuskin huonekaluillekaan saa kiivetä, sängyllä pomppia, pomppia sohvalta lattialle, kiipeillä huonekalulta toiselle mahdollisimman pitkä reitti, niin että välissä ei kosketa lattiaa jne. tavallisia motorisia ominaisuuksia kehittäviä leikkejä.