NYT palaa pinna!!

meillä poika on tehnyt nukkumisesta yhtä helvettiä,tänään ei siis ole nukkunut päikkäreitä kuin puol tuntia ja kello on kuitenkin jo aika paljon,viime yönä päätti olla hereillä 23-1.30...mies sai mojovat mätkyt sopivasti jouluksi ja parisuhdekin on ollut kovilla/on edelleen.. koita jaksaa! aina löytyy pieniä ilon aiheita ihan etsimättäkin. esim.viime yönä,vaikka kuinka nukutti,niin hekottelin itsekseni pojalle,kun pilkko pimeässä jokelteli ja pyrryytti sylkeä,minkä kerkesi :D asiat tuppaa järjestymään aina parhain päin :)



aurinkoista kesää sinulle

tulihan tuosta vähän lohtua ja on se hienoa huomata että on edes yks minun lisäkseni jolla asiat ei aina luista niin hyvin... on vaan niin kurjaa kun tuntuu että kaikki jaksaa nää kaikki jutut vaan niin hyvin ja koen itseni erittäin kurjaksi äidiksi/vaimoksi kun " en jaksa kuin pitäisi" . onhan noita pikkuisia hyviäkin hetkiä, mutta ei niitä sitten muista kun on toooosi paha olla....valoisan puolen näkeminen tuottaa yhtenään vaikeuksia...kaikki kaveritkin on kaikonneet!!

" kaikki asiat vituttaa" -päivä! Tuntu että ihan joka ikinen asia meni päin persettä ja poikakin vaan kitisi ja kitisi. Seinät kaatu päälle ja äiti oli VÄHÄN väsynyt... Välillä ajattelin jopa, perkeles kohta lähden kävelemään asunnosta ja jätän koko kaaoksen!! Nämä ovat vain asioita, joista ei saa yleensä puhua ettei vaan leimautuisi huonoksi vanhemmaksi.



Tänään on onneksi ollut jo parempi päivä. Miusta tuntuu että, täällä palstalla usein muut äidit on niin täydellisiä muitten perheet täysin onnelisia ilman esim. rahahuolia ja parisuhdeongelmia. Mutta oon ajatellu että, monet kirjottelee tänne silloin kun heillä on hyvä päivä ja he ovat onnelisia. Tuskin muut palstalaiset ovat yhtään sen täydellisempiä kuin muutkaan.



En tiedä oliko vastauksestani mitään hyötyä, mutta anyway et ap ole todellakaan ainut jonka elämä ei aina ole yhtä ruusuilla tanssimista.



Pusuja!



- emilia ja poika 9.5kk

Tunnustan että kuulun minäkin epätäydellisiin naisiin ja äiteihin!

Väsyttää, esikoinen saa taas puuhastella melkein mitä vain kun äiti ei jaksa ojentaa ja keksiä tekemistä..

(tosin " onneksi" vaan pelaa pleikkaa, mutta...ei kai sekään pidemmän päälle ole hyvä " kasvattaja" )

Pieni ei suostu nukkumaan päivällä kuin tisulla ja sylissä, niskat ja selkä huutaa hoosiannaa..

Raha ja suhde asiat taitaa olla pitkästä aikaa kunnossa (tai sitten on vain ole jaksanut niihin enää kiinnittää huomiota). Tosin esim. petielämä-mikä se on..??? =)



Mutta kuten sanottu, aina löytynee niitä hyviäkin puolia.. Jos vain jaksaa kaivaa.



Ja ehkä se onkin oikeesti nyky-täydellis-yhteiskunta ja elämänmeno joka aiheuttaa tän väsymisen ja siitä johtuvan huonoudentunteen..



Ollaan epätäydellisiä ja täydellisiä sitten kun siltä tuntuu..



Aurinoista viikonloppua kuitenkin!

Pinna niin kireällä, että oon vähän väliä ottamassa eroa niin miehestä kuin lapsestakin vaikken edes naimisiin sen miehen kanssa oo ehtiny vaan päinvastoin pitäis häitä suunnitella ;)



Kai tää heikko rahatilanne ja parisuhdekähinät kuuluu tähän vauvavuoteen etenkin esikoisen kohdalla....



Voimia!!!!

maaly ja neiti 8kk

Ensin aamulla esikoinen rikkoi pikkuveljensä pinnasängyn kun kiipesi siihen reunalle... Noh, sen saa korjattua, mutta kun yöllä ei oltu nukuttu lasten takia kunnolla vedin jo tästä pultit!



No, päästään alakertaan aamupalalle ja huomaan, että olen illalla jättänyt jogurttipurkin pöydälle ja itselleni ei ole mitään aamiaista koska en jaksanut eilen käydä kaupassa. Päätän odottaa ruokailuni suhteen lounaaseen.



Tämän jälkeen kun saan kahdelle kiljuvalle kakaralle ruuat, päätämme lähteä ulos viilentämään äidin hermoja.

Eteisessä esikoinen kaataa isin juhlakenkiin lasillisen vettä. Mistä se lasi ilmestyi?!?

Yritän pukea todella itkuista ja väsynyttä vauvaa ja itseäni samalla, ja etsiä rintareppua, joka on tietysti JUURI tänään kadoksissa. Esikoinen kiljuu samalla eteisessä että minun on tultava JUURI NYT etsimään hänen toista kenkäänsä, joka lopulta löytyy keskeltä olohuonetta (?).

Päästään ulos. Käyn hakemassa autosta sinne eilen unohtaneen kassin ja samalla lyön pääni!



No, taas onnellisesti siällä ja lapset todella väsyneitä. Pieninkään ei nukahtanut ulkona, vaikka olikin todella väsyneitä. Yritetään syödä lounasta nopeasti että päästään päiväunille. Saan esikoiselle ruokaa ja vauva kiljuu nälkäänsä syöttötuolissa. Yritän nopeasti lämmittää itselleni eilisen ruuan lopun.

Sitten TIETENKIN, lautanen tippuu lattialle ja ruuat likaisella lattialla sirpaleiden keskellä, joten lounaskin jää minulta väliin!



Sitten sentään päästiin hengissä päiväunille.



Päiväunien jälkeen piti lähteä hakemaan isää töistä. Lähtiessämme pudotan eteisestä kukan ruukkuineen lattialle. Tässä vaiheessa olen jo niin loppu, että mietin että alanko itkeä ja jään lattialle makaamaan... Päätän kuitenkin pakata lapset vain autoon ja jättää kukat sotkuineen lattialle odottamaan isää!



Isän kanssa mennään koko perheen voimin ravintolaan syömään, koska minulla kiljuva nälkä! Tietysti vauva herää juuri rattaissaan kun saan ruuan eteeni. Sovittiin mieheni kanssa että hän syö nopeasti ja ottaa vauvan sitten. Tänä aikana vauva ehtii törkätä kätensä lautasellani olevaan kastikkeeseen kaksi kertaa!



Nyt sentään olen lopulta onnellisesti kotona ja mieheni on siivonnut kukankin jo lattialta ja minä pakenin hetkeksi yksin yläkertaan... ja voin vaan todeta, että ÄITI ON VÄHÄN VÄSYNYT!



Miksi kaikki pa*ka aina osuu samalla päivälle?!



Viivi ja Vaavi ½v ja tyttö 4v

Yleensä se onkin niin että kun on todella väsynyt niin asiat rupeaa kaatuilemaan niskaan. Minä olen kanssa ollut todella väsynyt muutaman päivän, enkä edes voi tyttöä syyttää, kun neiti nukkuu yöt heräämättä. Mieskin valitteli tekemisen puutetta ja kysyi voisiko lähteä kavereiden kanssa " juhlimaan" , en jaksanut ruveta edes tappelemaan, vaan annoin mennä. Ihanaa olla yksin, nyt tosin pitäisi mennä nukkumaan, ettei univelkaa kerry lisää.



Ja rahahuolet painaa täälläkin, toden teolla, mies on pistänyt sata euroa tuulemaan johonkin ja nyt sitten pitäisi lapsilisiin saakka elää vähän alle sadalla eurolla, huh! Ja päivästä toiseen mietin että miksi roikun tässä suhteessa. Tunnen itseni kahden lapsen yksinhuoltajaksi (mies ja 10kk tyttö), olisi paljon helpompaa olla kaksin tytön kanssa.



Ja keittiökin täynnä muurahaisia, se on se suurin huolenaiheeni tällä hetkellä...:D

Kyllä meillä kaikilla siis on kamalia päiviä! Osa kavereista vain ei näytä eikä kerro niistä hetkistä mitään, vaan hehkuttavat sitäkin enemmän niitä positiivisia. Meillä on yksi lapsi, puolivuotias, mutta tulee hänenkin kanssa eläessä niitä huonoja päiviä. Ei ole kauankaan kun vauva huusi pinnasängyssään oven takana ja itse paruin keittiössä ja paiskoin tavaroita lattialle minkä jaksoin! Suurimmaksi osaksi pöydällä lojuneita lehtikasoja, joten suurta vahinkoa ei koitunut. Soitin miehelle, joka sinä iltana sattui olemaan vanhempiensa tilalla hommissa, että nyt kotiin ja heti!



Kurjilla asioilla on myös taipumusta kasaantua. Sitten voi tulla taas pitkiä hyviä ajanjaksoja.