Lue keskustelun säännöt.
Vertaitukea duunarimaisterille
Akateeminen duunari
21.10.2019 |
Joidenkin mielestä tämä on varmaan jo loppuun kaluttu aihe, mutta olen kokenut ajoittain ahdistusta tilanteeni vuoksi. Tiedän kyllä, että tänäpäivänä pitäisi olla kiitollinen työstä kuin työstä. Kiitollisuus pääsee kuitenkin välillä unohtumaan työni sisällön ja vaativuuden ollessa täysin päivastaiset koulutustasooni nähden. Olen siis suorittanut akateemisen loppututkinnon (maisteri) alalta, jolla oli opiskeluaikanani hyvät työnäkymät.
Valmistumisen jälkeen työelämän todellisuus iski kuitenkin rajusti päin näköä ja tajusin hyvistä arvosanoistani huolimatta olevani vain yksi tusinamaisteri muiden joukossa. Oman alan paikat olivat kiven alla ja yleisluontoisiin toimistotehtäviin puolestaan miljoona hakijaa. Tilanteeni on kuitenkin siinä mielessä hyvä, että sain jatkaa opiskeluaikaisessa työpaikassani ja palkka ylityökorvauksilla on varsin kohtuullinen.
Olen yrittänyt hakea toista työtä varsin laihoin tuloksin. Neljän vuoden yrittämisen jälkeen hain uudelleen opiskelemaan ja sainkin paikan. Nyt opiskelen töiden ohessa ja toivon parasta. Välillä katkeruus koulutusjärjestelmää kohtaan kuitenkin nostaa päätään ja epätoivo iskee; tunnen tulleeni huijatuksi. Vanhojen opiskelukavereiden työtilanteet ovat varsin vaihtelevat: osalla menee hyvin, toiset tekevät hanttihommia/opiskelevat uutta alaa.
Tiedän, etten ole yksin kokemukseni kanssa ja toivoisin muiden jakavan tarinoitaan vertaistuen hengessä.
Kommentit (2)
Maisterikoulutis mullakin, itse asiassa tuplana.
Olen myös tehnyt koulutustani vastaavaa työtä, mutta se oli aika paskaa (ja kokonaistyöaikapalkka suhteessa siihen että työ edellytti 24/7 sitoutumista ja jatkuvaa ajan tasalla pysymistä ei ollut riittävä)
Nyt olen varastopäällikkönä/jokapaikan hanslankarina pienehkössä firmassa ja teen kai työtä mihin riittäisi hyvinkin joku AMK tutkinto (koska minulla ei ole lainkaan alan tutkintoa ). Ja nautin. Kun ovi pamahtaa selkäni takana kiinni jätän työt sinne ja vietän vapaata. Työkaverit on mukavia ja ”harmittomia” ei potentiaalisesti selkäänpuukottavia pyrkyreitä ja pomokin on OK ja antaa minun tehdä asiat kuten parhaaksi näen. Ei valittamista (vaikkei tämä tosiaan mikään ’tavoiteammattimi ollutkaan )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mulla sama paitsi että oma ala on aika huonosti työllistävä. Viihdyn nykyisessä työssä, mutta tietysti palkka on huonompi ja tähän on pikakoulutus vrt. mun maisteriopintoihin. Harmittaahan se että koulutus meni hukkaan työn puolesta, itseni kannalta olen silti iloinen että opiskelin alaa mikä kiinnosti. Mutta tosiaan duunarihommia teen. Yritin myös hakea toimistotöitä mutta ihan toivotonta, hakijoita satoja. En varsinaisesti ole katkeroitunut koska olen downshiftaajaluonne eikä raha niin hirveästi merkkaa, nykyinen työ on rentokin, en pidä stressistä. Mutta ei tää ihan mennyt kuten kuvittelin, kai