Onko työ sinulle prioriteetti?

Ei.

Ei, käyn töissä vaan rahan takii, vaikka työstäni pidänkin.

Ei. Tai on silloin kun on työvuoro niin tehdään töitä. Tosin esim. läheisen äkkisairastuminen tai kuolema menisi silloinkin edelle.

Työ on minulle vain väline jolla saan paremman elannon. Onneksi työ alkaa hiljalleen kadota ja koneet alkavat hoitaa työmme niin pääsee siitäkin kurimuksesta oravanpyörästä. Nyt pitäisi alkaa hiljalleen kehittää kansalaispalkkaa ja koneiden verotusta yms. Kun työnteko käy tarpeettomaksi.

Ei ole. Sen ohi menee oikeastaan kaikki muu; teen vähän töitä omasta halusta, sellaista josta ei tarvitse stressata, fyysistä jotta työ (esim. istumatyö) ei tuhoaisi peruskuntoa.

Näillä kriteereillä olen työni valinnut.

Kyllä työ on minulle ykkönen ja menee kaiken muun ohi.

Rahaa kuitenkin tarvitaan ja laskut on maksettava. Muu tulee sitten sen jälkeen.

Monella tuntuu nykyään olevan sellainen lottovoittajan mentaliteetti, että raha ei markkaa mitään ja minä en tee mitään epämielekästä jne.

Sitten samat ihmiset vollottaa, kun ei ole rahaa ja kaikki on niin vaikeaa ja miksi mulla on tällaista. Nii-ih. Semmosta se on sitten, kun raha ei merkkaa mitään.

Mulle se merkkaa. Paljon. Enkä häpeä myöntää asiaa.

Kyllä menee. Elämäni olisi hyvin erilainen ilman nykyistä työtäni. Nyt on varaa tehdä kaikenlaista mukavaa vapaa-ajalla.

Olen kait keskiluokkaisesta taustasta, missä koulutusta ja työn tekoa on aina arvostettu. ”Työ tekijäänsä kiittää” ”Ken ei työtä tee, ei sen syömäänkään pidä” jne.

Pidän työstäni, ja on se jonkin sortin prioriteetti. ”Velvoitteet tulee hoitaa ” mutta yhtä lailla arvostan kaikkea työtä, ja vapaa-alallakin haluan tehdä. Ole se sitten metsähommia, marjastusta tai vaikkapa remonttia. En osaa nauttia ”lomasta” jos se ei tosiaan ole ”lomaa työn teosta”.

Kaikkein tärkein on kuitenkin perhe, ja olisin valmis esim downshiftaamaan työtäni, jos lastenlasten etu sitä selkeästi kaipaisi.