Lue keskustelun säännöt.
Kuinka avoimia tai sulkeutuneita teidän puolisonne on?
20.10.2019 |
Kuinka paljon avautuu omista tunteistaan,toiveistaan, ajatuksistaan noin yleisesti? Vai pystyykö lainkaan puhumaan "oikeista" asioista? Oletteko samalla tasolla keskustelussa, vai koetteko,että keskusteluyhteys ei toimi?
Avaudutteko itse luontevasti vai onko se vaikeaa?
Kiinnostaa,koska meillä tämä perinteinen; mies ei juuri puhu arkipäivän asioita syvemmin, eikä tunnista tarvetta sille sen kummemmin,kun asiat on hyvin (mitä onkin). Joskus ison riidan kautta joudutaan ja päästään syvemmälle asioihin ja silloin keskustelu jotenkuten onnistuu, mutta tokihan minä sitä hallitsen,valitettavasti.
Sekään ei ole hyvä.. toivoisin että mies saisi oikeasti puhuttua vapaasti, muttei tosiaan koe tarvetta, siihen kai on tyytyminen.
Pariterapiaankaan ei halua lähteä,koska ei ole mikään"puhuja". Sinänsä sille olekaan muuta tarvetta, paitsi että haluaisin,että puhuisimme enemmän. Välillä mietin, että kuinka hyvin me tunnetaan edes toisiamme lopulta.
Miten te olette ratkoneet puhumiseen liittyviä ristiriitaisuuksia?
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mies ei puhu oikeastaan mistään muusta kuin arkielämän asioista ja työasioista. Hän ei ole esim ikinä sanonut että rakastaa minua tai lapsia. Olemme olleet yhdessä jo parikymmentä vuotta ja välillä olen kipuillut tämän asian kanssa paljon. Nyt meiltä on loppunut seksi ja muukin läheisyys, tässä on varmaan tämän suhteen viimeiset ajat käsillä. Mies ei tätä varmaankaan ymmärrä, mutta itse en enää jaksa elää tuollaisen tunteettoman mykän kanssa.
Kuinka paljon avautuu omista tunteistaan,toiveistaan, ajatuksistaan noin yleisesti? Vähän.
Vai pystyykö lainkaan puhumaan "oikeista" asioista? Asioista kyllä, tunteista ei niinkään.
Oletteko samalla tasolla keskustelussa, vai koetteko,että keskusteluyhteys ei toimi? Koen että olemme samalla tasolla keskusteluissa. Keskustelu yhteys toimii vaihtelevasti.
Avaudutteko itse luontevasti vai onko se vaikeaa? Puhuminen itselleni on nykyisin melko luontevaa.
Miten te olette ratkoneet puhumiseen liittyviä ristiriitaisuuksia? Riitelemällä, joskus käytiin pariterapiassakin, nykyisin enemmänkin hyväksymällä sen että olemme erilaisia keskustelijoita.
Vierailija kirjoitti:
Minun mies ei puhu oikeastaan mistään muusta kuin arkielämän asioista ja työasioista. Hän ei ole esim ikinä sanonut että rakastaa minua tai lapsia. Olemme olleet yhdessä jo parikymmentä vuotta ja välillä olen kipuillut tämän asian kanssa paljon. Nyt meiltä on loppunut seksi ja muukin läheisyys, tässä on varmaan tämän suhteen viimeiset ajat käsillä. Mies ei tätä varmaankaan ymmärrä, mutta itse en enää jaksa elää tuollaisen tunteettoman mykän kanssa.
Täysin sama tilanne täällä. Mies ei edes tajua, ettei mua kiinnosta seksi puhumattoman miehen kanssa. Sattaa mennä useitakin päiviä ettemme puhu mitään. Miestä "ei huvita" puhua tästä ongelmasta. Lapsellista käytöstä 5-kymppiseltä mieheltä.
Meillä on ton suhteen sukupuolinormit ihan päälaellaan. Mä oon se mykkä, joka patoaa sisäänsä kaiken eikä oikein kysyttäessäkään saa suustaan mikä vaivaa ja pohtii asioita liikaa yksinään.
Miehen tarve ilmaista itseään on lähes lapsenomaisella tasolla, se tulee luonnostaan ja avautuu ihan itse mieltään vaivaavista asioista, pohtii ja puhuu myös suhteestamme helposti. Ihailen tuota ominaisuutta hänessä, ei tarvitse arvuutella mitään. Toisaalta suuttuu kuin pieni lapsi jos kokee vääryyttä, mutta leppyykin nopeasti ja pyytää anteeksi. Muistaa myös sanoa rakastavansa useasti päivässä ja kehuu jos siihen on aihetta (ja usein vaikka ei oliskaan).
Kyllä me ollaan puhuttu kummankin kipupisteet, elämän rankimmat asiat ja salaisuudet puolin ja toisin, yleensä miehen aloitteesta. Musta on ihana ja turvallinen kun uskaltaa puhua ja kysyä, sillä tavalla oppii tuntemaan toisen ja se luo luottamusta.
Itse ainakin olen oppinut miehen kanssa olemaan avoimempi ja suorasukaisempi, ei sen kanssa muuten pärjäis :D