Voiko valehtelun antaa anteeksi suhteessa?
Tuore suhde kyseessä. Tutustumisvaiheessa tietysti käytiin läpi mennyttä elämää, mutta mies päätti valehdella. Ollaan kolmekymppisiä. Hän valehteli, ettei ole koskaan ollut naimisissa, mutta että on yksi lapsi edellisestä suhteesta. Sitten myöhemmin kävi ilmi, että onkin ollut naimisissa, mikä siis ei minua haittaa, mutta se, että päätti valehdella, on se ongelma. Sitten keskustellessa käytti "meidän lapset" sanamuotoa, mitä ihmettelin ja sanoi, että puhuu exänsä lapsista näin. Myöhemmin kävi ilmi, että lapsia onkin hänellä 3. Ei halunnut kertoa, koska ei halunnut menettää minua.
Minua ei haittaa ex-vaimot, eikä lapset vaan nimenomaan valehtelu. Tuntuu, että kyseenalaistan nyt kaiken mitä hän on ikinä minulle kertonut, sillä tästäkin on keskusteltu paljon ja minulle on vakuuteltu, ettei ikinä valehtelisi.
Nyt mietin, että voiko tästä vielä mennä yhdessä eteenpäin vai pitäisikö lähteä eri teille. Voinko vielä oppia luottamaan? Toistuva valehtelu ainakin saa ottamaan kovasti taka-askelia.
Kommentit (18)
Minä en voisi enää luottaa, etkä todennäköisesti sinäkään enää täysin, koskaan. Aina mietit, että puhuikohan totta, mitäs jos?
No on aika heikot lähtökohdat suhteella, jos näinkin tärkeistä asioista pitää valehdella. Ei jatkoon.
On kyllä niin isoista asioista valehdellut, että todennäköisesti valehtelee aika lailla kaikesta. Senkin jälkeen kun jäi kiinni naimisista valehtelusta, ei kertonut muista lapsistaan, se kertoo paljon. Sekin kertoo todella paljon miehestä, jos kieltää omat lapsensa, haluatko oikeasti olla sellaisen miehen kanssa ja ehkä hankkia omia lapsia?
Jätä tuollainen sontakimpale ihan suosiolla seuraavalle! Mies on jo käytöksellään osoittanut ettei uskalla kohdata sinua ihmisenä (=kertoa omia taustojaan todenmukaisesti), hänellä ei ole ongelmaa valehdella naamaasi päin, että hänen maailmassaan musta voi olla valkoista/vaimo olla tyttöystävä/kolme lasta = yksi, kunhan hän vain niin päättää sinulle valehdella.
Kuulostaa siltä että hän kalibroi sinua nähdäkseen miten paljon paskaa olet valmis hyväksymään hymyssäsuin ja silti jatkaa suhdetta. Ei ole aikasi arvoinen suhde.
Suoraan sanottuna mies tuntuu olevan pelkuri ja täys sutki.
Vaikeaa kuvitella onnellista yhdessäoloa hänen kaltaisensa kanssa.
Millainen suhde miehellä on lapsiinsa, jos pimittää heidän olemassaolonsa? Ilmeisesti ei juuri ole kiintymystä eikä välittämistä.
Voi olla, että on vielä muitakin asioita, joita ei sinulle ole kertonut.
En luottaisi mieheen, en vähääkään.
Pelkäsi menettävänsä sinut? Eli valehteli asiasta, jota piti niin suurena, että ajatteli sen olevan sinulle ratkaiseva tekijä seurustelun jatkamisessa? Ja koki oikeudekseen kävellä sinun päätösvaltasi yli? Hyi yäk, suhteeseen huijaaminen on minusta niin läpeensä vastenmielisen ihmisen merkki, etten koskisi tuollaiseen ihmiseen tikullakaan.
Onko mies vähän tyhmä? Tuollaiset asiat selviää aina ennemmin tai myöhemmin. Miten sitten ajatteli luikerrella tilanteesta.Eipä kovin miehekästä toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Pelkäsi menettävänsä sinut? Eli valehteli asiasta, jota piti niin suurena, että ajatteli sen olevan sinulle ratkaiseva tekijä seurustelun jatkamisessa? Ja koki oikeudekseen kävellä sinun päätösvaltasi yli? Hyi yäk, suhteeseen huijaaminen on minusta niin läpeensä vastenmielisen ihmisen merkki, etten koskisi tuollaiseen ihmiseen tikullakaan.
Juuri näin. Ja nyt kun tästä valehtelusta suutuin hän päätteli olleensa oikeassa. "Arvasin, että lapset olisi ongelma. Siksi en kertonut"
Logiikka tässä ontuu tietenkin, kun olisihan se joka tapauksessa tullut ilmi jossain vaiheessa. Samantapainen keskustelu käytiin, kun vahingossa puhui ex-vaimosta. "Jos olisin heti kertonut, meidän välille ei olisi kuitenkaan syntynyt suhdetta." Mikä ei edes ole totta, kyllä minä aikuisena ihmisenä ymmärrän, että ihmisillä on menneisyys. Valehtelua en ymmärrä.
Vaikeaa olisi luottaa enää tuollaisen jälkeen, jos ei mahdotonta. Jos päätät jatkaa miehen kanssa, voit olla varma että valehtelua on luvassa jatkossakin.
Kyse ei ole siitä, voiko valehtelun antaa anteeksi (voi), vaan siitä, mitä valehtelu toisesta kertoo. Minusta se kertoo, että henkilö on valmis toimimaan vilpillisesti saadakseen tahtonsa läpi eikä itse näe toiminnassaan mitään pahaa. Tällainen kertoo manipulatiivisesta, ehkä jopa narsistisesta tai psykopaattisesta persoonasta. On varmaa, että valheita on ja tulee olemaan muitakin kuin ne, mistä mies on jäänyt kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Onko mies vähän tyhmä? Tuollaiset asiat selviää aina ennemmin tai myöhemmin. Miten sitten ajatteli luikerrella tilanteesta.Eipä kovin miehekästä toimintaa.
Tyhmyydestä en tiedä mutta ainakaan pitkälle ei ole ajatellut. Mietin, onkohan edes siinä vaiheessa etsinyt vakavaa suhdetta ja ollut ap:n kanssa tosissaan, kun meni asioista velehtelemaan? Epäilen. Jos etsii tositarkoituksella suhdetta, rehellisyyden merkitys korostuu alusta asti. Jokainen varmaan ymmärtää miksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkäsi menettävänsä sinut? Eli valehteli asiasta, jota piti niin suurena, että ajatteli sen olevan sinulle ratkaiseva tekijä seurustelun jatkamisessa? Ja koki oikeudekseen kävellä sinun päätösvaltasi yli? Hyi yäk, suhteeseen huijaaminen on minusta niin läpeensä vastenmielisen ihmisen merkki, etten koskisi tuollaiseen ihmiseen tikullakaan.
Juuri näin. Ja nyt kun tästä valehtelusta suutuin hän päätteli olleensa oikeassa. "Arvasin, että lapset olisi ongelma. Siksi en kertonut"
Logiikka tässä ontuu tietenkin, kun olisihan se joka tapauksessa tullut ilmi jossain vaiheessa. Samantapainen keskustelu käytiin, kun vahingossa puhui ex-vaimosta. "Jos olisin heti kertonut, meidän välille ei olisi kuitenkaan syntynyt suhdetta." Mikä ei edes ole totta, kyllä minä aikuisena ihmisenä ymmärrän, että ihmisillä on menneisyys. Valehtelua en ymmärrä.
Juokse ja lujaa. Huomaatko, mies kääntää syyn valehtelustaan sinulle! Ensimmäisenä tulee mieleen joku pers-häiriöinen ihminen...
Miksi tämä kultakimpale onkaan eronnut :D
En luottaisi tuollaiseen mieheen enää
Valehtelee varmasti kaikesta muustakin