Lue keskustelun säännöt.
Mille vuosikymmenelle sinä olet jämähtänyt?
19.10.2019 |
Ihminen jämähtänee eniten nuoruusvuosiin tai nuoren aikuisen aikaan.
Mä olen jämähtänyt siihen aikaan kun tietokoneet oli vielä suht harvinaisia perheissä ja kännyköitä ei ollut. Itselläni on nyt tietokone päivittäin käytössä, mutta vanhan mallinen peruspuhelin.
Kommentit (19)
Eli tuo viittaa 90-luvun alkupuoliskolle. Lasten kasvatuksessa olen samassa ajassa. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja paras musakin tehtiin 80-luvulla tai sitä ennen. Metalliin olen eniten aina ollut kallellaan, mutta kyllä ne 60-luvun ulkomaiset pophelmet on uskomattoman hyviä, kun vertaa nykyajan autotunepaskaan ja typeriin nykyajan musiikkimaailman poptähtiin.. onko sellasia edes, kaikki samaa sontaa... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vuosimallin72N kirjoitti:
Niin ja paras musakin tehtiin 80-luvulla tai sitä ennen. Metalliin olen eniten aina ollut kallellaan, mutta kyllä ne 60-luvun ulkomaiset pophelmet on uskomattoman hyviä, kun vertaa nykyajan autotunepaskaan ja typeriin nykyajan musiikkimaailman poptähtiin.. onko sellasia edes, kaikki samaa sontaa... :D
Siis 80-luvun pophelmet, ei 60-luvun )sillonkin on tehty uskomattoman hyvää musaa, mutta nyt tuli tohon äskeiseen harmittava kirjotusvihre).
70-luvulle. Just laitoin Sladen soimaan. Ja se on sitten "SLA_DE", ei mikään halvatun "sleid".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itse olen jämähtänyt jonnekin 80-luvulle ja 90-luvun keskelle asti. Silloin oli vaan moni asia paremmin. Myös tietokonepelit/musiikki. Lidl tuli Suomeen tosin vähän myöhemmin, taisin ensimmäistä kertaa käydä Pasilan Lidlissä vuonna 2003 tai 2004.
T. Lidl-mies.
Kivikaudelle. Erilaisten työkalujen ja tulenteon ihmeellisyys kiehtoo edelleen.
Terveisin Naispelko26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ysärille. Meikki- ja tukkajutut on vahvasti virittyneet sillä aikakaudella, samoin makuni vaatteisiin.
Silloin osattiin jo arvostaa tasa-arvoa kotitöiden jaossa, ei ole enää naisten ja miesten töitä, miehetkin siivoaa. Lapset on kuitenkin etupäässä äidin projekti. Etenkin kaikki terveydenhoitoa liippavat on perheessä naisten hommia, miehet ei oikein osaa.
Nykynuorten tasa-arvonäkemykset ja seksuaalisten vähemmistöjen jutut menee ohi kovaa ja korkealta. Sellaisia edes ollut minun nuoruudessani.
Lama on muistissa, tarvittaessa pitää osata elää nuukasti ja tulla toimeen vähällä. Kaikkinainen tavaroilla ja maallisella elvistely on vaan mautonta. Pitää muistaa vähän peitellä, että on taloudellisesti asiat hienosti, kun kaikilla muilla ei ole eikä halua niiden mieltä pahoittaa. Ehkä vähän myös muistaa pelätä, että tästä vielä huonommaksi menee. Naisella pitää olla oma työ ja omat rahat, kaikelle varalle vaikka perhettäkin olisi.
Omillaan pitää pärjätä ja uutterasti yrittää ja töitä tehdä. Koulutus on tärkeää ja ovi parempaan elämään. Etenkin naiselle koulutus on väylä parempaan ja tasa-arvoisempaan elämään, kun muuten jää kuitenkin työelämässä naisena huonommalle osalle.
Seksi on kiva juttu, mutta ei sellaisista julkisesti puhella. Ei mitään somea. Viestejä lähetetään kavereille. Luetaan paljon ja myös monta eri lehteä, kirjastosta varataan säännöllisesti kirjoja. Paperista sanomalehteä ei enää sentään tule. Ylipäätään osataan lukea ja kirjoittaa, ja yleissivistys on laajempi kuin nykynuorisolla.
Terveellinen ruoka on tärkeää. Kaikkea eksoottisempaakin syödään, chili con carnea ja fetajuustoa nyt esimerkiksi. Nyhtökaurasta olen kuullut puhuttavankin. Tiedän paljon vegaaniruokavaliosta, sillä minulla on laaja yleissivistys ja koulussa kotitaloustunneilla opiskeltiin erityisruokavalioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen jämähtänyt jonnekin vuosiin 2009-2013, siitä lähtien en oikein ole osannut sisäistää ajan kulumista. Olen syntynyt -90 ja tuntuu tosi oudolta ajatella, että olisin kohta kolmekymppinen.
En mielestäni millekään. Nuoruus oli 80-luvulla, osin ysärillä, mutten koe jämähtäneeni niille vuosikymmenille. Päinvastoin: been there, done that! N48
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2000-luvun alkuun jolloin olin parikymppinen tyttönen. Nelikymppiset naiset on mielessäni seestyneitä, rempseitä, kypsiä, itsevarmoja ja kovaäänisiä, itse olen edelleen huonoitsetuntoinen, ujo ja arka. En tosin tiedä mistä olisin itsevarmuutta saanut kun olen epäonnistunut kaikessa mitä olen yrittänyt.
Vierailija kirjoitti:
2000-luvun alkuun jolloin olin parikymppinen tyttönen. Nelikymppiset naiset on mielessäni seestyneitä, rempseitä, kypsiä, itsevarmoja ja kovaäänisiä, itse olen edelleen huonoitsetuntoinen, ujo ja arka. En tosin tiedä mistä olisin itsevarmuutta saanut kun olen epäonnistunut kaikessa mitä olen yrittänyt.
Oletko ikinä harkinnut kelpuuttavasi vähän vähemmän suositun komean ja karismaattisen miehen, vai aiotko loppuelämäsi toivoa jotain Pano-Chadia itsellesi?
Mä olen jämähtänyt jonnekin 2000-luvun alkuun, jolloin olin kolmekymppinen. Mun aivot ei suostu uskomaan, että olen viisikymppinen. Ei sitten millään. Hyvä, jos edes jotenkin aikuiseksi itseni tunnen. Mutta toisaalta tunnen itseni jo vanhaksi, en jaksa enää välittää muodista ja ikä tuntuu kropassakin. Ristiriitaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2000-luvun alkuun jolloin olin parikymppinen tyttönen. Nelikymppiset naiset on mielessäni seestyneitä, rempseitä, kypsiä, itsevarmoja ja kovaäänisiä, itse olen edelleen huonoitsetuntoinen, ujo ja arka. En tosin tiedä mistä olisin itsevarmuutta saanut kun olen epäonnistunut kaikessa mitä olen yrittänyt.
Oletko ikinä harkinnut kelpuuttavasi vähän vähemmän suositun komean ja karismaattisen miehen, vai aiotko loppuelämäsi toivoa jotain Pano-Chadia itsellesi?
Voi voi, kaikki (n 3 kpl) ns poikaystäväni ovat olleet semmoisia jotka ei oikein muille kelpaa. Silti tai juuri siksi he tuppasivat koko ajan arvioimaan ja arvostelemaan jokaikistä vikaani päivittäin. Sitten kun kyllästyin tuohon kohteluun niin eipä ole miehiä näkynyt.
En osaa sanoa. Olen kasarinuori ja omat lapseni, nyt jo täysi-ikäiset, eivät ole koskaan ”hävenneet” minua ja edelleen kelpaan seuraksi baariin/yökerhoon.
Joo, siihen teiniaikaan, 80-luvun loppuun 90-alkuun.
Mustaa mustaa mustaa, kuten sillonkin, vain päälläin pidäön, ja tukkakin rehottaa ilman parturikäyntejä, tosin sitä on puolet vöhemmän kuin sillon, ja vuosirenkaita on kosolti ympärille kasvanut.