Kokemuksia *norjalaisista metsäkissoista* lapsiperheessä

Aivan mahtava kissa, minäkin haluun... ;)



Aika isokokoinen, rauhallinen, pitkäkarvainen joten tarvii vähän hoitoa (turkin säännöllinen harjaus).

On kärsivällinen ja leikkisä.



http://www.incatsuomi.fi/norjalainenmetsakissa.asp

Teininä siis, lapsiperheellinen en silloin ollut. Leikattu narttu, ihana kissa, mutta protestoi mm. uusia poikaystäviäni vastaan kuseskelemalla tahallaan näiden vaatteet, kengät jne. Muille kuin mulle tuli aina kynsitassua ja sähinää jos yrittivät silitellä. En tiedä miksi tyttönen oli niin vinksahtanut, sillä mielestäni sillä ei elämänsä aikana ollut edes mitään traumaattisia kokemuksia. Me eleltiin kaksistaan lähes 8v.



Nyt kissa on jo vainaja, mutta kynsi aika pahasti mm. siskoni lapset kun olivat kylässä minun luona. Kissa jäi auton alle.

Ja juuri siksi kun se oli ainoa ja lellitty kissa pitkään ennen kuin meille tuli lapsia. Oli siis todella hellitty lapsenkorvike joka luulee vieläkin olevansa no 1, vaikka onkin pudonnut tärkeysjärjestyksessä. Nyt vanhemmiten siitä on kasvanut ärhäkkä ja äänekäs erakko, joka protestoi aika ajoin raapimalla, tai vain jalkoihin hyökkäämällä. Ei onneksi kuseksi.



Jos kissa taas pennusta asti tottuu lapsiin en usko, että tuollaisia ongelmia tulee. ;)