Miksi ihminen jakaa koko elämänsä someen? Mistä se kielii?

”Mistä se kielii?”

Kieli on suussa.

Vierailija kirjoitti:

Säälittää sekin tyyppi, joka selfieiden ohessa vaihtaa jatkuvasti profiilikuvaansa, että saisi (pakolliset tuttujen) tykkäykset. Ei rassukka ymmärrä, että ne tykkää vaan kohteliaisuudesta. Ottaa kai ne muodolliset kehut niin todesta.

Jatkuva kehujen kalastelu ärsyttää.

Tai humble-braggääminen: kunhan tässä nyt vaan tällaisen sushipöydän ohimennen perheelle tekaisin, ihan huono, eikö? No hittoako otit siitä kuvan ja jaoit kaikille, häh?!

yleensä ne omakuvatkin on 99 % täysin samanlaisia, vain paita vaihtuu :'))

Narsismi, kateus ja yksinäisyys. Oman navan ympärillä pyöriminen on muotia, halutaan herättää kateutta ulkomaan kuvilla ja jos muuta sosiaalista piiriä ei ole, se löytyy nykyään somesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on mielenkiintoinen aihe. Uskon et taustalla on tiedostamatonta halua näyttää ja/tai hakea hyväksyntää. Ja siihen huomioon tulee ehkä myös riippuvaiseksi. On myös omakohtaista kokemusta.

Tiedostaako ne ihmiset sen miten laaja yleisö niillä kuvilla voi olla jos ne on jaettu julkisesti?

Ei varmaankaan. Tämän huomaa välillä siitä että menee katsomaan jonkun puolitutun instastorieseja. Sitten ne pistää tilin salaiseksi :) ei siinä mitään, mutta mielenkiintoista että vasta siinä vaiheessa huomaavat etteivät halua että ihan kuka tahansa pääsee seuraamaan. Ja ennen siitä siis saattanut olla satoja kuvia julkisena

Oma instatilini on ihan tarkoituksella julkinen. Käytän paljon tageja, jotta mahdollisimman moni myös löytäisi sen.

Minulla sama. Ihan ulkomaita myöten seuraajia. En koe oloani uhatuksi tai muutakaan. Loppujen lopuksi tietävät elämästäni ei juurikaan mitään. Asun Suomessa, olen käynyt paikoissa x ja y, näytän tältä, minulla on koira joka näyttää tuolta, harrastan tätä ja tota, liikun paljon luonnossa ja valokuvaan asioita x. Tiedän, että ottamiani kuviani on varmasti levinnyt ympäri nettiä ja muut jakavat niitä ominaan, mutta se on vaan voi voi. Kaikella on hyvät ja huonot puolensa. Siksi kannattaakin miettiä, onko valmis myymään ottamansa kuvansa ilmaiseksi miljoonien ihmisten käyttöön.

Ilmaiseksi myyminen on antamista ei myymistä.

Mua ärsyttää ne selfiet. Muijat on täydessä tällingissä tissipaidat päällä ja reisi vilahtaa mukavasti, asento on selvästi suunniteltu ja kokeiltu monta kertaa täydellistä kuvaa. Sitten filtterit päälle ja teksti "vietän tässä rauhallista sunnuntaiaamua" hastageja on 300 erilaista perässä.

Tai saman tyylinen kuva ja tekstissä ilmoitetaan kuinka on ollut niiiiiiin sairas/menossa töihin/kouluun/viettää kotipäivää/lähtee viihteelle jne. Miksi hitossa se pitää ilmoittaa ja vielä kuvan kanssa? Kyllä kaverit tietää miltä se toinen näyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa ymmärtää. En ymmärrä heitä, yleensä äitejä jotka postaavat lapsiensa kuvia yhtenään fb:n. Eihän lapsi ole päättämässä asiaa, eikä sitä tajua jos kysyis pieneltä lapselta. Siksipä en juuri käy fasessa, kun pitäs paukuttaa jne... tyhmää.

Minäkin postailin vauvan ja taaperon kuvia 1-4 kertaa kuussa, mutta lapsen ollessa jonain 6-vuotiaana hän ilmoitti minulle, ettei tykkää, että hänestä otetaan valokuvia. Keskustelimme aiheesta ja myöskin facebookiin jakamisesta (olin joskus näyttänyt hänelle kuvia sieltä). Hän ei tykkää ylipäänsä, että otan valokuvia, mutta joissain tilanteessa oikein pyytää minua ottamaan niitä (esim. sellaiset tilanteet, joissa hän on jonkun eläimen kanssa tai harrastuksensa parissa). Facebookin suhteen aloin kysymään lapselta luvan, vaikka tilini on yksityinen, enkä kelpuuta kaveriksi kuin oikeasti tuttuja. Lapsi on nyt 11 ja näillä mennään edelleen. Laitan ehkä kerran kuussa sellaisen kuvan facebookiin, jossa lapsi näkyy ja saan käytännössä aina lapselta luvan, koska tiedän jo, minkälaisille kuville hän antaa suostumuksensa. Usein kasvojen näyttäminen kokonaan on tarpeetonta ja kuva on ihan yhtä hyvä, vaikka otan sen esim. takaviistosta. Kyllä joillain lapsilla on kyky ilmaista mielipiteensä jo pieninä. Uskoisin, että lapseni tulee isompana julkaisemaan somessa jotain harrastuksiin tai arkielämän asioihin liittyviä kuvia, mutta ei omakuvia. Hän on luonteeltaan sellainen. En ota itsestänikään selfieitä, en vaan tykkää.

Onhan se eri tapa pitää sukulaisiin ja kavereihin yhteyttä. Ennen vanhaa asuttiin samassa naapurustossa tai kirjoitettiin etanapostia. Valokuvia katsottiin sukujuhlissa. Nyt ajat on muuttunu ja saa realiaikaista tietoa menoista ja tapahtumista. Juhlissa seurustellaan sit enemmän niistä tapahtumista.

Ja siis olen vain facebookissa, en oikein ymmärrä sitä instan miljoona kuvaa per päivä -juttua. Tykkään enemmän lukea ja samalla katsoa asiaan liittyviä kuvia.

Mulla on avoin instatili jossa tosiaan jaan kuvani koko maailmalla, mutta nuo kuvat on harrastuksiin liittyviä. Ei mitään liian henkilökohtaista, eikä todellakaan kuvia lapsistani. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on avoin instatili jossa tosiaan jaan kuvani koko maailmalla, mutta nuo kuvat on harrastuksiin liittyviä. Ei mitään liian henkilökohtaista, eikä todellakaan kuvia lapsistani. 

Jos ne kuvat ovat merkityksettömiä, miksi ne pitää jakaa?

- ihminen tulee riippuvaiseksi virtuaalihyväksynnän saamisesta

- itserakkaus

- heikko itsetunto

- elämän sisällöttömyys

Kuulin kaverilta, että heidän tuttavaperheen rouva käytti koko yhteisen illallisen valokuvien ottamiseen ruoasta, sisutuksesta jne... omaa blogiaan varten. Eipä olisi minun ystäväni kovin pitkään.

Tykkään seurata joidenkin somevaikuttajien elämää. On ihmisiä, joilla on taito poimia arjestaan kiinnostavia asioita ja kertoa niistä viihdyttävällä tavalla. Olen kiinnostunut ruoanlaitosta, sisustamisesta, käsitöistä ja kulttuurista. Saan somesta muilta hyviä vinkkejä näihin.

Sitten on tietysti myös ihmisiä, joilta kyky kuvata elävästi arkeaan puuttuu mutta jotka silti haluavat esitellä elämäänsä. Tulee mieleen yksi tuttu, joka postaa päivittäin kymmenkunta kuvaa tai videota instastooreihin. Sisältö on tyypillistä "nyt syön aamupalaa", "nyt olen matkalla töihin" -huttua. Hän matkii puhuessaan tiettyjä somevaikuttajien maneereita, vaikka hänellä on ehkä sata seuraajaa eikä mitään kiinnostavaa sanottavaa. Minusta tämä on ihan samaa arvostelukyvyn ja itsekritiikin puutetta, joka voi näkyä millä tahansa elämän osa-alueella.

nolot ihmiset

some ja pintaliitoglamour.

Vierailija kirjoitti:

Tää on mielenkiintoinen aihe. Uskon et taustalla on tiedostamatonta halua näyttää ja/tai hakea hyväksyntää. Ja siihen huomioon tulee ehkä myös riippuvaiseksi. On myös omakohtaista kokemusta.

Usko että kyse on tästä. Jotain pimeetä on siinäkin että elämä näyttää somessa siloitellulta kun oikeesti taustalla on vaikka mitä vastoinkäymisiä menossa.

Narsisti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on avoin instatili jossa tosiaan jaan kuvani koko maailmalla, mutta nuo kuvat on harrastuksiin liittyviä. Ei mitään liian henkilökohtaista, eikä todellakaan kuvia lapsistani. 

Jos ne kuvat ovat merkityksettömiä, miksi ne pitää jakaa?

Ainakin minua kiinnostaa katsella harrastuksiin liittyviä kuvia, vaikka en tuntisi niiden postaajaa, joten jos harrastan samaa asiaa kuin edellinen, niin olen tosi iloinen siitä, että hän jakaa niitä.

Ap ei voi olla katsomatta toisten intiimejä paljastuksia. Mistä tirkistely kertoo?

Vierailija kirjoitti:

Jotkut luulevat olevansa niin kiinnostavia, että muutkin haluavat kuulla ihan kaiken heidän elämästään.

Suuri tekijä on myös kaverit ja ystävät, pitää olla samanlainen kuin he.

Ei uskalleta olla erilaisia, kulkea omaa tietään, myös ajatellaan, jäädään jotain suurta paitsi, jos ei koko ajan lymyä somen sokkkeloissa.

Ja kun joku piilottaa kaiken itsestään oletkin sitä mieltä, että joku kuvittelee olevansa niin kiinnostava, että täytyy piilottaa kaikki, niin kuin ketään kiinnostaisi niitä muutenkaan katsoa.

Itse tykkään seurailla muiden elämä ja arkeakin, niin tuttujen kuin kiinnostavien tuntemattomienkin ihmisten. Kiinnostavampaa kuin julkkisten ja kuninkaallisten juorut ja käänteet, helpompi samaistua tavan ihmisiin. Ihmettelen miksi ihmiset jaksavat noin ärsyyntyä ja vihastua muiden somettelusta, tilit on kamalan helppo laittaa pois näkyvistä tai lähteä vaikka itse koko somesta?

Itse harrastan voimailua ja juoksemista ja päivitän kaikki treenini instaan, en oikeastaan mitään muuta.

Ne jotka eivät harrasta liikuntaa jaksavat valittaa tästä jatkuvasti, mutta olen saanut, myös paljon tsemppi-tuttuja ja muita alan-harrastajia ystäviksi ja seuraajiksi. Vaihdamme melkein päivittäin vinkkejä ja käymme keskusteluja heidän kanssaan.

Nämä keskustelut eivät tietysti näy taas muille, jotka ihmettelevät miten jaksan postailla treenijuttujani.