Onko kukaan muu kokenut "virheitä matrixissa"/ glitch in the matrix -tyyppisiä tilanteita?
Eli onko muut kokeneet selittämättömiä tapahtumia, jotka saavat epäilemään, että on olemassa rinnakkaisuniversumeja, enneaavistuksia, aikahyppelyä tms?
Aloitan kertomalla omat kaksi kokemustani.
Kävimme veljeni kanssa vaateostoksilla, kun näimme vaatekauppaan sisään astuessamme vihaisen, vihreään takkiin sonnustautuneen punahiuksisen naisen, joka huusi myyjälle ja vaati hyvitystä jostain ostamastaan tuotteesta. Menimme toiselle puolelle kauppaa ja hetken päästä näimme naisen rynnistävän ulos kaupasta tuohtuneena. Häneltä putosi lattialle nenäliina, kuitti tai vastaava. Naurahtelimme vähän naisen huonolle käytökselle. Valitsimme veljeni kanssa vaatteet, menimme sovituskoppiin ja päädyin ostamaan yhden paidan. Menimme kassalle. Sydän hyppäsi kurkkuun, sillä kassalla oli käynnissä täysin sama tilanne kuin kauppaan tullessamme. Siinä oli tismalleen sama nainen huutamassa tismalleen samat sanat myyjän vastatessa tismalleen samalla tavalla kuin hetkeä aiemmin. Sitten nainen rynnisti ulos tavalla, jonka olimme jo kerran nähneet. Nenäliina/kuitti putosi jälleen naiselta lattialle. Jokainen yksityiskohta oli identtinen. Veljeni ja minä hätkähdimme tilannetta niin paljon, että puhumme siitä vielä vuosien jälkeenkin.
Ollessani noin 14-vuotias, minulla oli muutaman viikon kausi, jolloin näin edeltävänä yönä unen, joka täsmäsi aina lempisarjani seuraavan jakson kanssa. Osasin aina kertoa perheelleni etukäteen jakson tapahtumat ja jopa repliikit, koska olin ne jo nähnyt unessa. Sarja lopetettiin, joten en tiedä, kauanko tätä olisi jatkunut.
Kommentit (1609)
Vierailija kirjoitti:
Heräsin yöllä ja katsoin kelloa, se näytti 2:48. Myöhemmin heräsin uudelleen ja kello olikin vasta 1:20. Ja varmasti katsoin ja näin oikein, kun kävin ihan kunnolla hereillä.
Mahdollinen selitys:
Jokin esine esti sinua näkemästä digitaalikellon näytön vasenta reunaa: Tämän takia, kun kello oli oikeasti 22:48, koska esine peitti näkökentästäsi vasemmanpuoleisen numeron "2", niin näit tuon muodossa "2:48". Myöhemmin heräsit uudelleen yöllä klo 1:20.
Vierailija kirjoitti:
Toimintahäiriö matriisissa ei vaan kuulosta samalta.
Häiriö matriisissa on hyvä, toimintahäiriö on kömpelö.
Tai matriisissa pätkii 😃
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimintahäiriö matriisissa ei vaan kuulosta samalta.
Häiriö matriisissa on hyvä, toimintahäiriö on kömpelö.
Tai matriisissa pätkii 😃
Matriisissa pätkii 👍
Olen yli neljäkymmentä, enkä ole kömpelö. En juurikaan törmäile ja tiputtele asioita.
Kerran tönäisin tyhjän mukin pöydän reunalta lattialle. Mukissa törrötti pikkulusikka. Lusikka vääntyi täysin mutkalle, muki säilyi täysin ehjänä. Nostin ne ylös, mukin pöydälle ja lusikan käteen. Lapseni olivat paikalla ja esittelin heille miten kaikki putoamisen voima osui lusikkaan ja olipa jännä miten lusikka pysyi mukissa putoamisen ajan ja oli juuri oikeassa kohdassa maahan osumisen hetkellä.
Olin menossa näyttämään lusikkaa toisessa huoneessa olevalle puolisolle, ja tönäisin mukin lattialle. Tällä kertaa se meni aivan palasiksi. Käsikirjoituksessa selvästi oli, että se muki menee nyt rikki.
Tästä on nyt viitisentoista vuotta, enkä ole pudottanut sen jälkeen yhtäkään astiaa.
Voi olla mahdollista, ihmettelin muuten kun äsken luin tutun tarinan ja täähän on mun vuosien takaa kirjottama :D jotenki vaa aattelin et olis jotain liikettä sitten ollut siellä vielä ja se oli siis aika avaraa seutua. Tätä on vaikee kuvailla kun se tunne oli ihan erilainen kuin normaali, ihanku jostain metsänpeitosta olis hypänny tosimaaimaan mut voihan se olla joku normaali juttukin. Mutta myös sen mun kaverin reaktio oli outo ku ei se pelkää mitään ja tosiaan mitään ei näkynyt tai kuulunu enää ojan toisella puolella, ihanku joku rauha olis laskeutunu
Lainaus meni päin persettä eli tuo tarkotin tota jollain sivun 85 ollutta metsätarinaa
Vierailija kirjoitti:
Lainaus meni päin persettä eli tuo tarkotin tota jollain sivun 85 ollutta metsätarinaa
Tai sit meen vaan nukkuu 🙈 en nyt muista mikä sivu mutta ihan sama
Edelleni pyöräili henkilö suoraan eteenpäin, hetken kuluttua sivutieltä eteeni tuli kuin tämä sama henkilö (vaatetus ym. sama). Hetken toivoin taaksepäinkelausta ja uusintaa, jotta ymmärtäisin, mitä tapahtui. Todennäköisesti oli eri henkilöt, mutta hämmentävää.
Vierailija kirjoitti:
Minulla sattui toisen poikani kanssa useamman kerran hänen ollessaan alle kouluikäinen, että ajattelimme jotain satunnaista asiaa yhtä aikaa ja tavallaan aloitimme siitä ääneen keskustelun keskeltä keskustelua. Olin pojan kanssa hyvin läheinen ja meillä on samanlainen ajatuksenjuoksu, joten pistin sen vain telepatian piikkiin. Joskus tosin hätkähdin kun poika alkoi puhua aivan kuin olisi kuullut ajatukseni.
Etiäiset, enneunet ja telepatia on ihan normijuttuja. Ja kuolleet ihmiset eläimen hahmossa. Mullekin tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla sattui toisen poikani kanssa useamman kerran hänen ollessaan alle kouluikäinen, että ajattelimme jotain satunnaista asiaa yhtä aikaa ja tavallaan aloitimme siitä ääneen keskustelun keskeltä keskustelua. Olin pojan kanssa hyvin läheinen ja meillä on samanlainen ajatuksenjuoksu, joten pistin sen vain telepatian piikkiin. Joskus tosin hätkähdin kun poika alkoi puhua aivan kuin olisi kuullut ajatukseni.
Mulle käy toisen lapseni kanssa usein näin. Ja juuri niin että tuntuu että hän lukee ajatuksiani. Esim. kerran luin puhelimelta laivamatkatarjouksia, lapsi oli leikeissään selkä minuun päin ja kysyy yhtäkkiä innostuneena, ai mennäänkö me laivalle? (Asiasta ei ollut puhuttu mitään lapsen kanssa).
Sikiöaikana lapsen soluja päätyy äidin elimistöön ja niitä on löydetty vuosia myöhemmin mm. äidin aivoista. Olenkin arvellut että lapseni soluista on muodostunut aivoihini joku "vakoiluelin" :D
Itselläni on 5v poikani kanssa myös kuin telepatiaa, ainakin vireystasosta. Todella usein kun itse käyn lepäämään poika havahtuu, nykyään se on unissaan huudahtamista, itkeskelyä, kävelemään lähtemistä tai muuta levottomuutta unessa. Tosi monena iltana/yönä, vaikka menisin eri aikoihin nukkumaan. Ihan kuin aistisi että en ole varjelemassa häntä/elinvoimani on heikompaa.
Tyttäreni kanssa en ole kokenut samaa, poika on ollut aina muutenkin paljon enemmän minussa kiinni.
Mulla on aikuisen tyttäreni kanssa sellaista, että kun mietin, että pitäisi soittaa tyttärelleni, niin hän soittaakin minulle. Ja välillä ihan vaan sellaisia "Ei ollut mitään asiaa." -puheluitakin.
Törmäsin Primassa vanhaan luokkakaveriin,juteltiin ja halattiin. Noin 15 min myöhemmin osuin kassalla hänen peräänsä,hymyiltiin ja moikattiin taas mutta kiinnitin huomiota että hänellä oli täysin eri asu! Aiemmin yksinkertainen musta syystakki,siniset farkut ja keltainen kassi olalla,nyt punainen nahkatakki ja mustat farkut sekä musta reppu selässä. En kehdannut kysyä että "öö mihin sun äskeinen asu katos?"
Piti oikein etsiä tämä keskustelu. Olin sukulaisten kanssa mökillä, nukuin itse ulkorakennuksessa ja meillä on ollut tapana syödä aamupalaa yhdessä kuistilla. Heräsin aamulla lähdin kävelemään polkua päämökille ja katsoin onko muut jo aamiaisella kuistilla. Pöytä oli tyhjä, ketään ei näkynyt ja oli ihan hiljaista. Ihmettelin vähän, mutta ajattelin että ehkä nukkuvat vielä.
Koska polulla jolla kävelin oli juurakkoa, vilkaisin ihan sekunnin jalkojani, ja kun nostin katseeni, koko viiden hengen porukka istui kaikessa rauhassa syömässä kiireettömästi aamupalaa ja juttelemassa ja selvästi olivat istuneet siinä jo pitkään.
En kehdannut sanoa tästä kenellekkään, niin outo juttu. Olin ihan selvinpäin ja muutenkin normaalissa tilassa, hyvin levänneenä. Ikinä ei ole käynyt vastaavaa, vaikka joskus jotain näkeekin nopeasti väärin, tässä oli niin monta asiaa: iso kuisti tyhjänä, tyhjä pöytä, hiljaisuus, ei ketään ja sekunnin päästä puhetta, tavaraa pöydällä, isohko porukka ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mistään mitään. Mut mun ja kumppanin tarina on erittäin outo. Ihan kuin käsikirjoitus.
Ollaan lapsesta asti törmäilty toisiimme. Suomessa ja ulkomailla. Ei olla ikinä tutustuttu tai edes sanottu sanaakaan toisillemme silloin..
Lopulta törmätään sattumusten summan seurauksena ja tuntuu että ollaan tunnettu toisemme ikuisesti. Suhde etenee ja aletaan puhua historiasta ja kokoajan törmätään outouksiin. Me oltiin perheen kanssa Kanarialla 95, niin mekin. Mihin aikaan vuodesta tammikuun 4-11.. alan kaivaa omia valokuvia kanaria tammikuu 4-11pv. Ja vaikka kukaan ei usko niin tota osastoa on paljon. Ollaan oltu kesät tyyliin mökki naapureita. Ollaan oltu samas rakennuksessa töissä. Muistan jopa nähneeni hänet eräällä uimarannalla kun ollaan oltu 12v. Ja hän on kerran käynyt siellä vanhempiensa kanssa ohi ajaessa.
Mäkin tutustuin äsken ihmiseen, jonka kanssa ollaan oltu monta kertaa samassa paikassa yhtä aikaa. Ei vain olla nähty toistamme.
Nuorena menin uudenvuoden opiskelijajuhliin, tai ainakin ne pidettiin sellaisessa tilassa. Paikalla oli eräs henkilö, jonka kanssa sen aikainen mieheni oli muinoin hengannut. Aikaa oli kulunut useita vuosia. Ei se vielä mitään, mutta sinne ilmestyi myös nainen, jonka kanssa mies oli ollut samaan aikaan kihloissa. Tunnistin hänet vanhojen kuvien perusteella.
Heidän suhteessa ollessaan mies oli löytänyt autiotalon raunioista vanhat henkilöpaperit. Tyttöystävän äiti tunnisti niiden omistajan. He olivat olleet läheisellä maatilalla nuorina piikomassa.
Olen tuon kirjoittaja.
Seurustelen nykyisin ensiksi mainitsemani henkilön kanssa.
Olemme siis kotoisin eri kaupungeista, mutta jotenkin olleet monessa paikassa yhtä aikaa jo teineistä asti. Hän on ollut jonkin verran julkisuudessa, minkä vuoksi tulin hänestä tietoiseksi. Kiinnostuin hänestä ihmisenä.
Lopulta asuimme (tietämättäni ) melko lähekkäin, mutta molemmat olivat pitkissä suhteissa. Eronsa jälkeen hänellä meni huonosti, mistä kuulinkin. En silti koskaan nähnyt häntä.
Kun päätin lopettaa eroni jälkeen kuivan kauteni, arvoin kahden eri keikkapaikan välillä. Valitsin toisen, hän oli ollut ensimmäisessä.
Sain viettää vielä reilun vuoden ajan sinkkuelämää, ennen kuin hän tupsahti eteeni -koska oli päättänyt jatkaa matkaa entiseen kotikaupunkiinsa.
Lisäksi hänen ystävänsä oli ollut paikalla soittamassa molemmilla kerroilla, kun valitsin keikkaa. Ja oli myös sinä päivänä kun tutustuimme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mistään mitään. Mut mun ja kumppanin tarina on erittäin outo. Ihan kuin käsikirjoitus.
Ollaan lapsesta asti törmäilty toisiimme. Suomessa ja ulkomailla. Ei olla ikinä tutustuttu tai edes sanottu sanaakaan toisillemme silloin..
Lopulta törmätään sattumusten summan seurauksena ja tuntuu että ollaan tunnettu toisemme ikuisesti. Suhde etenee ja aletaan puhua historiasta ja kokoajan törmätään outouksiin. Me oltiin perheen kanssa Kanarialla 95, niin mekin. Mihin aikaan vuodesta tammikuun 4-11.. alan kaivaa omia valokuvia kanaria tammikuu 4-11pv. Ja vaikka kukaan ei usko niin tota osastoa on paljon. Ollaan oltu kesät tyyliin mökki naapureita. Ollaan oltu samas rakennuksessa töissä. Muistan jopa nähneeni hänet eräällä uimarannalla kun ollaan oltu 12v. Ja hän on kerran käynyt siellä vanhempiensa kanssa ohi ajaessa.
Mäkin tutustuin äsken ihmiseen, jonka kanssa ollaan oltu monta kertaa samassa paikassa yhtä aikaa. Ei vain olla nähty toistamme.
Nuorena menin uudenvuoden opiskelijajuhliin, tai ainakin ne pidettiin sellaisessa tilassa. Paikalla oli eräs henkilö, jonka kanssa sen aikainen mieheni oli muinoin hengannut. Aikaa oli kulunut useita vuosia. Ei se vielä mitään, mutta sinne ilmestyi myös nainen, jonka kanssa mies oli ollut samaan aikaan kihloissa. Tunnistin hänet vanhojen kuvien perusteella.
Heidän suhteessa ollessaan mies oli löytänyt autiotalon raunioista vanhat henkilöpaperit. Tyttöystävän äiti tunnisti niiden omistajan. He olivat olleet läheisellä maatilalla nuorina piikomassa.
Olen tuon kirjoittaja.
Seurustelen nykyisin ensiksi mainitsemani henkilön kanssa.
Olemme siis kotoisin eri kaupungeista, mutta jotenkin olleet monessa paikassa yhtä aikaa jo teineistä asti. Hän on ollut jonkin verran julkisuudessa, minkä vuoksi tulin hänestä tietoiseksi. Kiinnostuin hänestä ihmisenä.
Lopulta asuimme (tietämättäni ) melko lähekkäin, mutta molemmat olivat pitkissä suhteissa. Eronsa jälkeen hänellä meni huonosti, mistä kuulinkin. En silti koskaan nähnyt häntä.
Kun päätin lopettaa eroni jälkeen kuivan kauteni, arvoin kahden eri keikkapaikan välillä. Valitsin toisen, hän oli ollut ensimmäisessä.
Sain viettää vielä reilun vuoden ajan sinkkuelämää, ennen kuin hän tupsahti eteeni -koska oli päättänyt jatkaa matkaa entiseen kotikaupunkiinsa.
Lisäksi hänen ystävänsä oli ollut paikalla soittamassa molemmilla kerroilla, kun valitsin keikkaa. Ja oli myös sinä päivänä kun tutustuimme.
En myöskään tiennyt miltä hän näyttää, vaikka hän onkin esiintynyt kuvissa. Arvasin kyllä lähelle.
Kun aloin puhua hänelle ensimmäisen kerran, arvasin kenen kanssa olen tekemisissä, ennen kuin hän esitteli itsensä.
Tavallaan manifestoin hänet itselleni. Halusin puhua hänen kanssaan, ja arvasin että näin käy vielä.
Tunsin pitkään hänen olevan jossain lähellä. Kaikki oli vain ajan kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en jaksa uskoa Matrix-teoriaan koska en keksi mitään järkevää syytä miksi joku alieni haaskaisi aikaa, vaivaa ja laskentatehoa mun tylsän elämän simuloimiseen. Nytkin syön pitkästyneenä leipää lattialla ja kuuntelen hanhien kaakatusta. Katsooko jossain joku kolmikätinen alien tätä ja vetää tumppuun?
No miksi ihmiset pelaavat jotain Sims-pelejä? Sama juttuhan se olisi, paitsi että me satumme olemaan vähän kehittyneempiä älyllisesti yms.
Ovatko Sims-hahmot tietoisia olemassaolostaan?
Ei, mutta ilmeisesti missasit pointin. Jos ihmisiä kiinnostaa pelata Simsiä niin miksei sitten meidänkin elämä voisi olla jonkun Sims-peli. Kuvitellaan vaan että päätöksemme ovat omiamme jne., vaikka oikeasti meitä kliksuttelee joku pelaaja tekemään jotain. Ja nauraa ratketakseen, kun tyyppi syö leipää lattialla ja kuuntelee hanhien kaakatusta.
Itse ulvon sisäistä huutonaurua aina kun joku arvostettukin tiedemies tosissaan selittää miten tuntemamme universumi voi olla simulaatio.
Koska sinä tiedät paremmin, että se on ihan Tyhmää.
Ei vaan älyllistä epärehellisyyttä. Jos maailmankaikkeus on simulaatio on sillä oltava luoja. Kuitenkin nämä simulaatiosta selittävät ovat vankkumattomia ateisteja.
Sekoitat nyt käsitteet. Pelin tekijä ei ole jumala, vaikka olisikin pelin luoja. Epäuskottava viittauksesi ateismiin ei ole vain paikkansapitämätön, vaan jopa loukkaava. Itseasiassa, kantasi on aika lailla kreationistien esittämien "nolojen mielikuvitusleikkien" kaltainen yritys aiheuttaa kiistoja asioissa joissa niitä ei ole.
Itselleni kävi kummallinen juttu n. 20 vuotta sitten. Muutin kaupungista toiseen, vein kierrätykseen lähes kaiken. Uuteen asuntoon ostin uutta. Ostin 6 kpl sarjan harmaita kahvimukeja ja 6 harmaata lautasta. Pesin ja laitoin tyhjään kaappiin. Sitten piti seuraavana aamuna juoda kahvia, mutta kahvimukeja ei ollut missään. Kaapeissa oli hyvin vähän tavaraa ja kävin joka paikan läpi, mukeja ei löytynyt. Ostin uuden mukisarjan beigenä.
Asuin tuossa 3 vuotta ja muutin taas. Tällä kertaa tavarat mukana lähelle. Kun purin uudessa asunnossa tavarat, löytyi kaksi mukisarjaa. Tämä käytössä ollut beige, sekä ostohetkellä 3 vuotta sitten kadonnut harmaa sarja. Ihan käärittynä sanomalehteen kuten muutkin astiat.
En vieläkään ymmärrä, mitä tapahtui. Käytössä on edelleen nuo kaikki mukit.
En tiedä, kuuluuko tuon matriisin alle, mutta olen huomannut ihan lähivuosina, että aurinko ei ole enää keltainen, kuten se oli aiemmin. Tätä kutsutaan joksikin mandela-efektiksi. Jotkut eivät tiedä mistä puhun mutta netistä olen lukenut, etten ole ainoa, joka tätä on ihmetellyt. Monet eivät ole huomanneet mitään eroa.
Toinen tällainen mandela-efekti, mistä ihmiset kirjoittelee, on aikoinaan college-asuissa ollut hedelmä-torvi, monet sen muistaa, mutta sitä ei kuulemma ole koskaan ollut näissä puseroissa. Fruit of the loom on se merkki ja myydään kai vieläkin.
Mulla ei ole mitään vatun matriisia. Se on tyhmä käsitteenmäärittely jo elokuvissakin. Siksipä dorkat tunnistaakin siitä, että ne käyttävät tuota sanontaa.
t. parempi ihminen
Toimintahäiriö matriisissa ei vaan kuulosta samalta.