Onko kukaan muu kokenut "virheitä matrixissa"/ glitch in the matrix -tyyppisiä tilanteita?

Muistan hyvin vuodelta, olisko ollut 2002-04 välillä joskus, kun joku kertoi nähneensä näyn, että oli Suomen valtion hautajaiset ja salossa liehui Neuvostoliiton lippu. Hän uskoi täysin omaan näkyynsä siitä huolimatta, ettei Neuvostoliittoa siinä vaiheessa enää ollutkaan. 

 

Luin ketjua ja tämä on siis lainaus joltain tähän ketjuun kommentoineelta ajalta ennen Ukrainan sotaa. Tämänhetkisen maailmantilanteen valossa tuo näky kuulostaa melko ahdistavalta.

Vierailija kirjoitti:

Aivojen toiminnasta ja havaintokyvystä muistui mieleen yksi työpaikan virkistyspäivä, jossa meille näytettiin lyhyt filmi joukkuepelistä. En enää muista, oliko se koripalloa, jalkapalloa vai mitä. Oleellista oli, että filmin jälkeen kysyttiin, moniko meistä huomasi, että yksi pelaaja oli pukeutunut karhuksi. Luulisi, että tuollaisen huomaa, mutta en minäkään sitä huomannut. Osa oli sen havainnut mutta ei läheskään kaikki.

 

Se oli gorilla, ei karhu 😉

Vierailija kirjoitti:

Mä taas olen huomannut et osa ihmisistä on luupissa. Toistavat samat jutut, voi mennä vuosia välissä ja pieniä muutoksia voi olla mut kumminkin ja näiden seurassa muutkin asiat jotenkin aina toistuvat mikä on sinällään aika jännää.

NPC

Vierailija kirjoitti:

Muistan hyvin vuodelta, olisko ollut 2002-04 välillä joskus, kun joku kertoi nähneensä näyn, että oli Suomen valtion hautajaiset ja salossa liehui Neuvostoliiton lippu. Hän uskoi täysin omaan näkyynsä siitä huolimatta, ettei Neuvostoliittoa siinä vaiheessa enää ollutkaan. 

 

Luin ketjua ja tämä on siis lainaus joltain tähän ketjuun kommentoineelta ajalta ennen Ukrainan sotaa. Tämänhetkisen maailmantilanteen valossa tuo näky kuulostaa melko ahdistavalta.

Pahkasika - lehdessä oli joskus 80luvulla kansi, jossa Ukrainan kohdalla pommin kuva, ja lehdessä juttu, jossa Suomen presidentti on Sanna Mari (ilman lopun n - kirjainta). Kyseinen lehti oli siis aikoineen varsin suosittu akateemista huumoria sisältänyt lehti. Tuosta lehden numerosta on kirjoiteltu jonkin verran. 

Tässä hiljattain istuin bussissa Helsingin Hämeentiellä, bussi pysähdyksissä liikennevaloissa. Näin vasemmalla puolella katua jalkakäytävällä vanhan pariskunnan kävelemässä, jostain syystä kiinnitin huomiota heihin, ehkä jotain erikoista heidän olemuksessaan, vaatteissa tms. Sitten katsoin hetken puhelintani, ja kun nostin katseeni ja vilkaisin oikealle oli täsmälleen sama pariskunta yhtäkkiä kadun oikealla puolella kävelemässä samaan suuntaan kuin äsken, täysin epäloogisesti. Kyseessä leveä katu, jossa ratikkakiskot keskellä ja tuossa kohdassa vielä ratikkapysäkki, jossa aita, eli ei voi ihan noin vain hypätä kadun toiselle puolelle, ja lisäksi oli kummallista että he kävelivät ikään kuin samassa kohdassa katua samaan suuntaan, mutta nyt siis vastakkaisella puolella. Vähän vaikea selittää tuota tilannetta, mutta tuossa tuli ihan sellainen olo, että nyt sattui joku "ohjelmointivirhe".

Joskus autoa ajaessa näkee auton takanaan ja kun seuraavan kerran hetken päästä vilkaisee takapeiliin, se onkin kadonnut. 😀

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan hyvin vuodelta, olisko ollut 2002-04 välillä joskus, kun joku kertoi nähneensä näyn, että oli Suomen valtion hautajaiset ja salossa liehui Neuvostoliiton lippu. Hän uskoi täysin omaan näkyynsä siitä huolimatta, ettei Neuvostoliittoa siinä vaiheessa enää ollutkaan. 

 

Luin ketjua ja tämä on siis lainaus joltain tähän ketjuun kommentoineelta ajalta ennen Ukrainan sotaa. Tämänhetkisen maailmantilanteen valossa tuo näky kuulostaa melko ahdistavalta.

Pahkasika - lehdessä oli joskus 80luvulla kansi, jossa Ukrainan kohdalla pommin kuva, ja lehdessä juttu, jossa Suomen presidentti on Sanna Mari (ilman lopun n - kirjainta). Kyseinen lehti oli siis aikoineen varsin suosittu akateemista huumoria sisältänyt lehti. Tuosta lehden numerosta on kirjoiteltu jonkin verran. 

Se johtui siitä, että oli valittu yleisimmät nimet: Sanna ja Mari. Toisin päin olisi ollut laiton, viitaten päihteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Tässä hiljattain istuin bussissa Helsingin Hämeentiellä, bussi pysähdyksissä liikennevaloissa. Näin vasemmalla puolella katua jalkakäytävällä vanhan pariskunnan kävelemässä, jostain syystä kiinnitin huomiota heihin, ehkä jotain erikoista heidän olemuksessaan, vaatteissa tms. Sitten katsoin hetken puhelintani, ja kun nostin katseeni ja vilkaisin oikealle oli täsmälleen sama pariskunta yhtäkkiä kadun oikealla puolella kävelemässä samaan suuntaan kuin äsken, täysin epäloogisesti. Kyseessä leveä katu, jossa ratikkakiskot keskellä ja tuossa kohdassa vielä ratikkapysäkki, jossa aita, eli ei voi ihan noin vain hypätä kadun toiselle puolelle, ja lisäksi oli kummallista että he kävelivät ikään kuin samassa kohdassa katua samaan suuntaan, mutta nyt siis vastakkaisella puolella. Vähän vaikea selittää tuota tilannetta, mutta tuossa tuli ihan sellainen olo, että nyt sattui joku "ohjelmointivirhe".

----------

Revontulet olisi ihmeellinen ja kumma juttu, jos ei tietäisi, mistä on kyse.. Jos tietää, niissä ei ole mitään erikoista. Bussi voi tehdä U-käännöksen, tai autoissa, liikenteessä on ikkunoita, jotka peilaa. Myös peilejä käytetään paljon. Kyseessä joku luonnollinen asia, joka meni sulta vähän ohi. 

Vierailija kirjoitti:

Joskus autoa ajaessa näkee auton takanaan ja kun seuraavan kerran hetken päästä vilkaisee takapeiliin, se onkin kadonnut. 😀

Se on kääntynyt pois päätieltä, ajanut erkanemiskaistaan tai ramppiin tai kääntynyt risteyksestä. Kyllä. Täytyy olla virhe Matrixissa. Ootko edes nähnyt koko elokuvaa?

Vierailija kirjoitti:

Näin kuolleen poikani, kaksoisolennon,  kaupassa missä kävimme useasti yhdessä hänen eläessään. Välimatkaa oli joku kymmenen metriä. Hän sisällä kaupassa, minä ulkopuolella joulukuun pimeässä. Isot ikkunat, Biltemasta kyse.  Sama kävelytyyli. 

Ilahduin, sama tunne tuli sydämeeni kun hänen eläessään.

Mutta melkeenpä samassa hetkessä järkeni sanoi että ei voi olla poikani koska hänhän on kuollut.

Kuolemasta oli mennyt joku puoli vuotta. Kun pyydän saan häneltä merkkejä että kaikki hyvin.

Tänään viimeeksi. Pyysin merkkiä ja mikrokupin kansi katosi ihmeellisesti. Ja palautu. Kerkesin jo etsiä. Naureskelin että oli piilottanut sen multa.

Asun hänen vanhassa asunnossaan, missä hän myös menehtyi.

Tunnen rakkautta tässä asunnossa.

Täytyy olla eri ulottuvuuksia, ja luulenpa että sielut pystyvät matkaamaan vapaasti näitten välillä.

----------

Mikrokupin kannen katoaminen ei ole mikään merkki mistään. Olet kehitellyt itse illuusioita, joihin uskot itse. Todennäköisesti poikasi ei olisi toivonut sun uskovan tälläisiin juttuihin, eikä ne kunnoita toisen muistoa. Ihmisellä on tapana etsiä väkijoukosta jotain kaivattua henkilöä. Ja sitten luulee näkevänsä sen, jos jokin muistuttaa. 

Mulle kävi lapsena kerran niin että oltiin leikkimässä mun veljen kanssa leikkimökissä. Tulin ite sieltä pois ja kohta tuli myös mun veli joka sanoi menevänsä sisälle taloon ja meni. Ite menin sit takas leikkimökkiin ja mun veli olikin edelleen siellä leikkimökissä eikä ollu poistunu sieltä missään vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi lapsena kerran niin että oltiin leikkimässä mun veljen kanssa leikkimökissä. Tulin ite sieltä pois ja kohta tuli myös mun veli joka sanoi menevänsä sisälle taloon ja meni. Ite menin sit takas leikkimökkiin ja mun veli olikin edelleen siellä leikkimökissä eikä ollu poistunu sieltä missään vaiheessa.

Hän siis juksasi menevänsä taloon, mutta ei sitten mennytkään. Pienet lapset kujeilee ja narraa toisinaan aika paljonkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan hyvin vuodelta, olisko ollut 2002-04 välillä joskus, kun joku kertoi nähneensä näyn, että oli Suomen valtion hautajaiset ja salossa liehui Neuvostoliiton lippu. Hän uskoi täysin omaan näkyynsä siitä huolimatta, ettei Neuvostoliittoa siinä vaiheessa enää ollutkaan. 

 

Luin ketjua ja tämä on siis lainaus joltain tähän ketjuun kommentoineelta ajalta ennen Ukrainan sotaa. Tämänhetkisen maailmantilanteen valossa tuo näky kuulostaa melko ahdistavalta.

Pahkasika - lehdessä oli joskus 80luvulla kansi, jossa Ukrainan kohdalla pommin kuva, ja lehdessä juttu, jossa Suomen presidentti on Sanna Mari (ilman lopun n - kirjainta). Kyseinen lehti oli siis aikoineen varsin suosittu akateemista huumoria sisältänyt lehti. Tuosta lehden numerosta on kirjoiteltu jonkin verran. 

Kun naispappeus oli vielä keskustelun alla, eräs tiedostava naistenlehti julkaisi huumorikolumnin " Miespappeus, ajan kysymys."

Siinä oli "haastateltu" piispaa, jonka etunimi oli Mari. Sukunimi on unohtunut, ties vaikka olisikin ollut Leppänen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin kuolleen poikani, kaksoisolennon,  kaupassa missä kävimme useasti yhdessä hänen eläessään. Välimatkaa oli joku kymmenen metriä. Hän sisällä kaupassa, minä ulkopuolella joulukuun pimeässä. Isot ikkunat, Biltemasta kyse.  Sama kävelytyyli. 

Ilahduin, sama tunne tuli sydämeeni kun hänen eläessään.

Mutta melkeenpä samassa hetkessä järkeni sanoi että ei voi olla poikani koska hänhän on kuollut.

Kuolemasta oli mennyt joku puoli vuotta. Kun pyydän saan häneltä merkkejä että kaikki hyvin.

Tänään viimeeksi. Pyysin merkkiä ja mikrokupin kansi katosi ihmeellisesti. Ja palautu. Kerkesin jo etsiä. Naureskelin että oli piilottanut sen multa.

Asun hänen vanhassa asunnossaan, missä hän myös menehtyi.

Tunnen rakkautta tässä asunnossa.

Täytyy olla eri ulottuvuuksia, ja luulenpa että sielut pystyvät matkaamaan vapa

Joskus näkee hakematta. Omalla pojallani on tietty, erottuva tyyli. Niin pukeutumisessa kuin liikkeissään. Hän on myös pitkä ja laiha. Eräällä risteilyllä, jossa hän ei ollut mukana, näin hänen "isoveljensä ", ts. vähän vanhemman, mutta hyvin saman kaltaisen nuoren miehen. 

Samalla viikolla pojan isoäiti oli nähnyt oman kotinsa nurkilla jonkun tämän näköisen miehen. 

Serkun mies tekee silloin tällöin dj-keikkoja eräässä baarissa. Kerran siellä soitti livenä toinen, mutta aivan yksi yhteen -näköinen tyyppi. Kun hämmentyneenä kävimme hänen nettisivuillaan, mies osoittautui myös henkiseksi kaksoseksi.

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi lapsena kerran niin että oltiin leikkimässä mun veljen kanssa leikkimökissä. Tulin ite sieltä pois ja kohta tuli myös mun veli joka sanoi menevänsä sisälle taloon ja meni. Ite menin sit takas leikkimökkiin ja mun veli olikin edelleen siellä leikkimökissä eikä ollu poistunu sieltä missään vaiheessa.

Yllä videolinkki. Siinä Uuno Turhapuro "hyppää" taksiin, niin että painaa vain auton perää alas (kohdassa 1:12)... Ei kuitenkaan hyppää kyytiin. Veljesi teki samankaltaisen jymäytyksen. Meni taloon, mutta livahti takaisin mökkiin huomaamattasi.  

Vierailija kirjoitti:

Lapsi kaatui eilen asvaltille polvensa auki ja tietysti sattui. Annoin särkylääkettä ja kun sen vaikutus lakkasi, alkoi omia polviani särkeä ja särkee muuten edelleen. Lapsella sen sijaan kipua polvissa ei ole tuntunut enää kaatumisen jälkeen vaikka toki ruvella edelleen ovat. Ihan kuin kipu olisi siirtynyt omiin polviini.

Outoa. Lapseltani murtui solisluu. Alkuun oli tosi kipeä, mutta noin kolmen viikon kuluttua alkoi olla entisellään, lapset kun paranee yllättävän nopeasti. Niihin aikoihin minun solisluuni kohdalta alkoi särkemään, juuri samalta puolelta missä lapsellani oli murtuma. Mihinkään en ollut sitä loukannut ja oli tosi ihmeellistä, kun harvoin siinä kohdassa on aiemmin minkäänlaista kipua tuntenut. Särky jatkui pari viikkoa ja sitten hävisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi kaatui eilen asvaltille polvensa auki ja tietysti sattui. Annoin särkylääkettä ja kun sen vaikutus lakkasi, alkoi omia polviani särkeä ja särkee muuten edelleen. Lapsella sen sijaan kipua polvissa ei ole tuntunut enää kaatumisen jälkeen vaikka toki ruvella edelleen ovat. Ihan kuin kipu olisi siirtynyt omiin polviini.

Outoa. Lapseltani murtui solisluu. Alkuun oli tosi kipeä, mutta noin kolmen viikon kuluttua alkoi olla entisellään, lapset kun paranee yllättävän nopeasti. Niihin aikoihin minun solisluuni kohdalta alkoi särkemään, juuri samalta puolelta missä lapsellani oli murtuma. Mihinkään en ollut sitä loukannut ja oli tosi ihmeellistä, kun harvoin siinä kohdassa on aiemmin minkäänlaista kipua tuntenut. Särky jatkui pari viikkoa ja sitten hävisi. 

Kyseessä voi olla jokin symbioosi, mutta ei millään tavalla "virhe Matrixissa". Toki kun ajattelet asiaa, niin saat samat kivut itsellesi... Jos lapsi syö vieressä jäätelö, niin sama maku maistuu sullakin suussa. Taitaa olla ihan perusjuttuja.  

Kissani oli keittiössä, kun menin kahvini kanssa olohuoneeseen kissani oli olohuoneessa. En nähnyt että se sinne itse olisi ollut kävellyt mutat siellä se nökötti sohvalla tyytyväisenä.

Vierailija kirjoitti:

Kissani oli keittiössä, kun menin kahvini kanssa olohuoneeseen kissani oli olohuoneessa. En nähnyt että se sinne itse olisi ollut kävellyt mutat siellä se nökötti sohvalla tyytyväisenä.

"En nähnyt, että se meni sinne"... Se meni sinne siis huomaamattasi. Kannattaisi ensi kerralla seurata sen liikkeitä vähän paremmin, niin hämmenny ihan niin paljoa. 

Onhan näitä deja vu tapauksia ollut varmaan aika monella. Aina ne pistää miettimään mitä hassumpia juttuja.