Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko kukaan muu kokenut "virheitä matrixissa"/ glitch in the matrix -tyyppisiä tilanteita?
Eli onko muut kokeneet selittämättömiä tapahtumia, jotka saavat epäilemään, että on olemassa rinnakkaisuniversumeja, enneaavistuksia, aikahyppelyä tms?
Aloitan kertomalla omat kaksi kokemustani.
Kävimme veljeni kanssa vaateostoksilla, kun näimme vaatekauppaan sisään astuessamme vihaisen, vihreään takkiin sonnustautuneen punahiuksisen naisen, joka huusi myyjälle ja vaati hyvitystä jostain ostamastaan tuotteesta. Menimme toiselle puolelle kauppaa ja hetken päästä näimme naisen rynnistävän ulos kaupasta tuohtuneena. Häneltä putosi lattialle nenäliina, kuitti tai vastaava. Naurahtelimme vähän naisen huonolle käytökselle. Valitsimme veljeni kanssa vaatteet, menimme sovituskoppiin ja päädyin ostamaan yhden paidan. Menimme kassalle. Sydän hyppäsi kurkkuun, sillä kassalla oli käynnissä täysin sama tilanne kuin kauppaan tullessamme. Siinä oli tismalleen sama nainen huutamassa tismalleen samat sanat myyjän vastatessa tismalleen samalla tavalla kuin hetkeä aiemmin. Sitten nainen rynnisti ulos tavalla, jonka olimme jo kerran nähneet. Nenäliina/kuitti putosi jälleen naiselta lattialle. Jokainen yksityiskohta oli identtinen. Veljeni ja minä hätkähdimme tilannetta niin paljon, että puhumme siitä vielä vuosien jälkeenkin.
Ollessani noin 14-vuotias, minulla oli muutaman viikon kausi, jolloin näin edeltävänä yönä unen, joka täsmäsi aina lempisarjani seuraavan jakson kanssa. Osasin aina kertoa perheelleni etukäteen jakson tapahtumat ja jopa repliikit, koska olin ne jo nähnyt unessa. Sarja lopetettiin, joten en tiedä, kauanko tätä olisi jatkunut.
Kommentit (1543)
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut. Sen tarkemmin en kerro, kuin että esine ilmestyi ja katosi, noin puolen vuoden välillä. En tosiaan vieläkään ymmärrä miten. Ei ole sen jälkeen tapahtunut vastaavaa.
Itselleni ilmestyi kotiin yksi vaate. Vieläpä juuri sellainen, jollaista olin suunnitellut ostavani :D ei selkeästikään ollut uusi, joten sulkee pois sen, että olisin sen ostanut ja unohtanut. En omista mitään vaatevuorta, vaan muistan kyllä omistamani vaatteet. Kylässä ei ollut käynyt aikoihin.
Tuota kyllä mietti pitkään, kävi mielessä olisiko joku käynyt luvatta asunnossa, mutta huono murtovaras jos jättää jälkeensä tavaraa sen sijaan että jotain voisi.
En tiedä, ei selvinnyt asia koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unenomainen tunne, josta olen lukenut, että se liittyisi ahdistukseen.
Koululaisena se tuli usein aamuisin, kun menin kouluun. Ensimmäinen tunti koulussa tuntui siellaiselta, että ajattelin, olenko oikeasti tässä vai jossain muualla, ja jos suljen ja avaan silmät, olenko kotona. Mitä enemmän sitä mietti, sitä ikävämmältä se tuntui.
Aikuisena sitä en ole kokenut yhtä usein. Muutaman kerran kuitenkin, etenkin aamuisin heti tultuani töihin.
Siihen ei kuitenkaan ole liittynyt deja vu -kokemusta.
Minullakin lapsena yhtäkkinen tunne, että kuulee ja näkee ympäristön "näyteltynä".
Mulle tuli tuollainen kerran päiväkodissa. Olin syömässä ja katsoin muita lapsia yhtäkkiä mulle tuli sellainen epäuskoinen olo. Ja ajattelin vaan että 'siis mä olen nyt päiväk
Itse muista alle kouluikäisenä kokeneeni ahdistavia tunteita, kun välillä tuli hetkiä, jolloin en oikein tiennyt mitä olen. Siis tunne, kuin en kokisi kehoani, peilikuvaani, yhtään mitään ns. omakseni. En oikein osaa paremminkaan kuvailla, mutta ahdistava tunne oli. Näin välillä samassa iässä myös ahdistavia unia aiheeseen liittyen.
Katosi sitten iän myötä. En tiedä, liittyisikö jotenkin pikkulapsen minäkuvan rakentumiseen.
Ketjun ensimmäisessä viestissä kerrotaan naisesta kaupassa, joka pudotti kutin lattialle. Kaksi kertaa samalla tavalla. Tilanteet toistui, lyhyen ajan sisällä.
-Olisiko mahdollista, että kyseinen nainen on vaan tullut uudestaan kauppaan samalla tavalla. Kuitti tippui sattumalta samalla tavalla, tilanne toistui sattumalta.
-Olen itsekkin ensin mennyt kauppaan ja ostanut 2 maitoa. Sitten mennyt hetken päästä uudestaan ja ostanut taas 2 maitoa... Olen välillä toivonut, ettei kassaneiti olisi heikkomielinen. Ettei menisi hämilleen. Tai luule joksikin dejavuu-tilanteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Nousin kerran bussiin utössä ja hetken päästä totesin meneväni kyseistä linjaa ihan väärään suuntaan.
Painoin pysäytysnappulaa ja nousin linja-autosta. Huomasin olevani karilla. Kävelin tien yli toiselle puolelle ja saman tien sieltä tulikin eri linjaa toiseen suuntaan kulkeva linja-auto. Näytin pysäytysmerkkiä ja nousin linja-auton kyytiin, jota ajoi Kari. Olin minäkin kuljettajana ja ajoin sitä bussia, josta olin juuri noussut.
XD nyt on keksittyy settii selvästi
Olin 6- tai 7-vuotias, kun mietin että mitä jos olenkin robotti. Ei telkkarista 80-luvun alussa mitään sellaisia sarjoja tullut mitä nykypäivänä ja ihmettelinkin vähän mistä sellainen tuli mieleeni. Näin jälkikäteen tuo asia välillä muistuu mieleen. En epäile että olisin robotti.
Joskus näen unta jostain ventovieraasta ihmisestä, jonka kasvot jäävät mieleen vielä herättyäkin. Silloin käy mielessä elääkö se ihminen jossain parhaillaan ja onko hän ehkä jonkinlaisessa pulassa. Eihän siinä tilanteessa muuta voi kuin lähettää rukouksen sen ihmisen puolesta, mikä tilanne ikinä onkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä tapahtui ihan tässä vuorokauden sisään.
Ystäväni olivat luonani yökylässä, kun aamulla heräsin puhelimen herätyskellon ääneen. Nukuimme kaikki kolmiomme eri huoneissa, ovet avoinna. Hetken heräiltyäni tajusin, että töistä varmaan soitellaan (soittelevat välillä viikonloppuisinkin) ja menin työpuhelimen luo. Katsoin näyttöä, samalla edelleen kuullen tätä hälytysääntä, ja totesin, että ei ollutkaan töistä. Hälytysääni loppui (soi noin 20 sekuntia), joten oletin jollain ystävälläni olleen vahingossa herätys päällä, ja painelin takaisin nukkumaan.
Kaikkien ollessa hereillä tuli tämä hälytys puheeksi. Pian kävi selväksi, ettei kenelläkään ollut tälle päivälle kyseiseen kellonaikaan eikä samalla äänelläkään päällä mitään hälytyksiä - olimme kaikki heränneet tähän samaan hälytysääneen. Tuplatsekkasin vielä sen työpuhelimenikin. Aloin epäillä mieheni työpuhelinta, mutta hänkin muistutti, että heiltä on työpuhelimet poistuneet käytöstä jokin aika sitten - mieheni oli siis pois kotoa kyseisen yön, hänen oma puhelin luonnollisesti hänellä mukanaan. Katsoin jopa mieheni vanhan, käytöstä poistetun puhelimen (jota piti pitää 10 minuuttia laturissa että ylipäätään meni päälle, oli akku niin finaalissa) hälytykset, mutta ei mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unenomainen tunne, josta olen lukenut, että se liittyisi ahdistukseen.
Koululaisena se tuli usein aamuisin, kun menin kouluun. Ensimmäinen tunti koulussa tuntui siellaiselta, että ajattelin, olenko oikeasti tässä vai jossain muualla, ja jos suljen ja avaan silmät, olenko kotona. Mitä enemmän sitä mietti, sitä ikävämmältä se tuntui.
Aikuisena sitä en ole kokenut yhtä usein. Muutaman kerran kuitenkin, etenkin aamuisin heti tultuani töihin.
Siihen ei kuitenkaan ole liittynyt deja vu -kokemusta.
Minullakin lapsena yhtäkkinen tunne, että kuulee ja näkee ympäristön "näyteltynä".
Mulle tuli tuollainen kerran päiväkodissa. Olin syömässä ja katsoin muita lapsia yhtäkkiä mulle tuli sellainen epäu
Hei mä tunnistan nää kans täysin! Sain tämän olon itelleni myös tietoisesti aikaan hokemalla itselleni esim. "miten minä voin olla olemassa??" koko ajan uudelleen. Tähän tilaan pääsemiseks auttoi myös mulla jostain syyystä se että mietin itteeni vanhana istumalla kuistilla muistellen niitä "lapsuuden aikoja" mitä sillä hetkellä parhaillaan elin. En osaa myöskään yhtään paremmin kuvailla tota fiilistä. Enkä oo kellekään yrittänytkään, just siksi että sen kuvaaminen on niin vaikeaa. Nyt aikuisena en enää oo kertaakaan päässyt tohon tilaan, loppui ehkä esiteini-iässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ollut tavannut entistä työkaveriani moneen vuoteen ja eräänä kevätperjantaina, työajan jälkeen, ajattelin että käyn katsomassa jos hän on saanut veneensä vesille. Pääväylä oli mökkiläisten ja tietöiden takia todella tukossa. Samoin oli liittyvä tie jota pitkin itse ajoin. Oma jononi takerteli kävelyvauhtia eteenpäin kun autot änkesivät yhtä hitaasti pääväylää pitkin kulkevien autojen sekaan. Kun vihdoin pääsin tuhansien autojen sekaan päätielle, nostin katseeni peruutuspeiliin, ja näin että juuri tämä kaverini oli autonsa kanssa takanani. Hän kertoi että oli poikkeuksellisesti juuri tänä päivänä ajanut tätä reittiä Liian kova juttu sattumaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unenomainen tunne, josta olen lukenut, että se liittyisi ahdistukseen.
Koululaisena se tuli usein aamuisin, kun menin kouluun. Ensimmäinen tunti koulussa tuntui siellaiselta, että ajattelin, olenko oikeasti tässä vai jossain muualla, ja jos suljen ja avaan silmät, olenko kotona. Mitä enemmän sitä mietti, sitä ikävämmältä se tuntui.
Aikuisena sitä en ole kokenut yhtä usein. Muutaman kerran kuitenkin, etenkin aamuisin heti tultuani töihin.
Siihen ei kuitenkaan ole liittynyt deja vu -kokemusta.
Minullakin lapsena yhtäkkinen tunne, että kuulee ja näkee ympäristön "näyteltynä".
Mulle tuli tuollainen kerran päiväkodissa. Olin syömässä ja katsoin muita lapsia yhtäkkiä mulle tuli sellainen epäu
Googlaa depersonalisaatio. Ahdistusoire.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on sattunut neljä kertaa tilanne, jossa selitän samat asiat samassa paikkaa samalle ihmiselle ja teen samoja kotiaskareita samassa järkässä, mutta valitsen eri vaihtoehdon. Pari ensimmäistä kertaa valitsin saman asian ja kai mulle annettiin tilaisuus valita oikein. Kolmannella kerralla tunnistin tilanteen ja valitsin eri tavalla. Neljännellä kerralla muistin valintani ja valitsin eri lailla myös. Mieli pyyhkii aina yksityiskohdat pois, mutta koen että mulle annettiin uusi tilaisuus jotta elämä menisi oikealla polulla.
Minulla on kaksi tapausta. Ennen töihin lähtöä käänsin sätkää keittiön pöydän ääressä,join samalla kahvia ja meikkasin ja siinä sähellyksessä huitaisin purupussin lattialle. Konttasin etsimään ja en löytänyt. Istahdin takaisin pöydän ääreen ja siinähän se purupussi oli,keskellä pöytää!
Toinen tapaus oli kun hiukan flunssaisena katselin tv:tä sohvalla,aivastin ja sekunnin kuluttua joku aivasti keittiössä kuin vastaten. Asun yksin ja rivarin päätykämpässä joten naapuri se ei ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on olohuoneen laminaattilattiassa selvästi erottuva lommo. Joitakin vuosia sitten havahduin kerran siihen, ettei muistamaani vauriota enää näkynytkään. Tutkiskelin lattiaa, epäilin vain erehtyneeni kohdasta, mutta en missään nähnyt tuttua lommoa. Kului sitten joitakin viikkoja tai kuukausia, niin taas yllätyin kun huomasin, että lommo olikin taas entisellään. En ymmärrä, miten olisin voinut olla huomaamatta sitä etenkään silloin kun erityisesti sitä etsin.
Ei mitään mitä voisi todistaa mutta häviäviä ihmisiä sattuu tämän tästä kohdalle ja doublegangereitä. Monet kerrat sattuu sitä että kiinnitän huomiota johonkin ihmiseen vaikka autossa ollessani, katson hetkeksi pois ja yhtäkkiä tyyppiä ei ole enää missään. Ja nämä kävelevät sellaisissa paikoissa että eivät ne hetkessä ehdi mihinkään kulman taakse edes juosten. Samoja tyyppejä ovat nähneet mun kanssa muutkin niin hulluuden piikkiin ei vielä mahdu. Ne vain häviää jonnekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viime keväänä minulla oli tyhjä Ed energiajuomatölkki pöydällä. Minä jotenkin huitaisin sitä kädellä, näin kun se tippui lattialle pöydän toiselle puolelle ja kuulin selvästi kun se tippui sinne. Mutta sitä pulloa ei löytynyt mistään, ei siis todellakaan mistään eikä ole vieläkään melkein vuoden jälkeen löytynyt. Mihin se saattoi niin hyvin kadota reilun 30 neliön asunnossa? Ehkä täällä on vähän sekaista, mutta ei sentään niin sekaista, että sellainen puolen litran pullo tippuu lattialle eikä sitä ole vieläkään löytynyt. Taisi mennä sitten kokonaan jonnekin toiseen ulottuvuuteen jonkun väliaikaisen madonreiän kautta ja sitten jossain rinnakkais universumissa toinen minä ihmetteli, että mistä se pullo yllättäen hänen lattialle ilmestyi?
Tämä sattui pari viikkoa sitten.
Herättiin, mies nousi kahvinkeittoon ja sitten lähti ulos lumitöihin. Minä sanoin nukkuvani vielä hetken.
Heräsin ulko-oven kolahdukseen, kun mies tuli ulkoa ja huhuili, että "aiotko nukkua koko päivän?"
Nousin heti ylös ja katsoin kelloa: 10.03
Vedin vaatteet nopeasti päälleni, nousin ylös ja katsoin kelloa: 11.00 !!!
Kysyin mieheltä, milloin hän tuli ulkoa, vastaus "no, just äsken, miten niin?"
Minulla on vasemman jalan jalkapöydässä pieni syntymämerkki. Muistan sen olleen minulla aina. Mutta kun minä, vielä elossa oleva äitini ja 2 isoveljeäni selvästi kaikki neljä muistamme, että se oli lapsuudessani oikeassa jalassa. Mutta jossain vaiheessa se olikin siirtynyt vasempaan jalkaan ja oikeassa jalassa ei ole mitään merkkiä.
Minä olin syönyt kaapit tyhjäksi, kuten mulla usein käy. Siinä hernesoppaa useamman päivän syötyäni kävin vielä kaapit läpi, että eihän vaan olisi kuitenkin vielä nuudelipaketti jossain tai jotain muuta vaihtelua. No ei löytynyt.
Olin sitten jonkun päivän päästä jo käynyt kaupassa, kun seisoin siinä kaapin edessä ja olin ehtinyt unohtaa että mitähän olinkaan ottamassa, ja yhtäkkiä huomasin tuijottavani nuudelipussia. Ihan suoraan siinä keskellä silmieni korkeudella.
Oliko niin nälkä että näköä haittasi, vai palauttiko kotitonttu myöhässä pöllimänsä paketin...
joo on näitä ollut.
Joulun alla viimeksi kun kävin kaupassa. Kori oli jo täynnä ostoksia kun päätin ottaa vielä yhden piparkakku paketin. Laitoin sen korin päällimmäiseksi ja kassalla ollessa muistan, että hihnalle laitoin ja maksoinkin.
Pakattuani ostokset menin autolle. Autolla laitoin kassin takapenkille ja pengoin ostoksia siitä läpi sekä nostin tämän piparkakkupaketin penkille sekä takaisin pussiin.
No sitten ajelin kotiin, kotipihalla tarkastin vielä takapenkillä ostokset ja tämä paketti oli pussissa siinä päällimmäisten joukossa näkyvällä paikalla. Menin sisälle ja aloin purkamaan ostoksia. Mutta kappas piparipakettia löytynytkään enää mistään. Autoon tämä ei ollut myöskään jäänyt.
Muistan, että hädissäni pengoin keittiönkin kaapit läpi ja kysyin mieheltä oliko tämä nähnyt kyseistä pakettia missään.
Ei vieläkään käsitystä mitä kävi
Vierailija kirjoitti:
joo on näitä ollut.
Joulun alla viimeksi kun kävin kaupassa. Kori oli jo täynnä ostoksia kun päätin ottaa vielä yhden piparkakku paketin. Laitoin sen korin päällimmäiseksi ja kassalla ollessa muistan, että hihnalle laitoin ja maksoinkin.
Pakattuani ostokset menin autolle. Autolla laitoin kassin takapenkille ja pengoin ostoksia siitä läpi sekä nostin tämän piparkakkupaketin penkille sekä takaisin pussiin.
No sitten ajelin kotiin, kotipihalla tarkastin vielä takapenkillä ostokset ja tämä paketti oli pussissa siinä päällimmäisten joukossa näkyvällä paikalla. Menin sisälle ja aloin purkamaan ostoksia. Mutta kappas piparipakettia löytynytkään enää mistään. Autoon tämä ei ollut myöskään jäänyt.
Muistan, että hädissäni pengoin keittiönkin kaapit läpi ja kysyin mieheltä oliko tämä nähnyt kyseistä pakettia missään.
Ei vieläkään käsitystä mitä kävi
Olisiko pudonnut parkkikselle ja joku noukkinut matkaansa? Joskus joku tavara näyttänyt olevan kassissa tukevasti, mutta kallistunut jossain vaiheessa niin sopivasti että tipahtanut. Jos lunta maassa niin ei välttämättä edes kuule kun tippuu.
Alue: Aihe vapaa
Ubbb