Onko kukaan muu kokenut "virheitä matrixissa"/ glitch in the matrix -tyyppisiä tilanteita?

Olin ollut vierailemassa kaverini luona viikonlopun Helsingissä. Kaverini oli viikonlopun aikana myös kertonut, että hänellä on hanskat jotka ovat muuten samanlaiset kuin mitä monilla muilla näkee, mutta niissä oli joku yksityiskohta erilainen. En enää muista tarkkaan mitä, mutta kyseessä oli sellaiset nahkaiset rukkaset, mutta vuori taisi olla jotenkin erilainen kuin muissa saman näköisissä hauskoissa.

Olin lähdössä pois Helsingistä. Istuin kaverini kanssa Kampin linja-autoaseman penkeillä odottamassa linja-autoani. Hänellä oli vähän kiire, joten kun linja-autoni tuli, lähdimme heti eri suuntiin. Kun nousimme penkeiltä, näin sivusilmällä kun jotain putosi. Vastapäisillä penkeillä istuvat sanoivat, että ”hei sulta putosi hanskat”. Kaverini kuitenkin käveli eteenpäin. Huomasin maassa penkkien edessä kaverini hanskat. Nostin ne, mutta kaverini oli jo niin kaukana, ettei enää kuullut. Soitin hänelle että huomasitko että hanskasi jäivät. Hän vastasi niiden olevan kädessään. Kysyi vielä olivatko ne sellaiset joissa yksityiskohta on erilainen. Ne olivat juuri samanlaiset, eli sellaiset ”harvinaisemmat” hanskat.

Kukaan ei tullut hakemaan rukkasia enkä keksi keneltä muultakaan ne olisi pudonneet. Lopulta jätin ne vain penkille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaksa uskoa Matrix-teoriaan koska en keksi mitään järkevää syytä miksi joku alieni haaskaisi aikaa, vaivaa ja laskentatehoa mun tylsän elämän simuloimiseen. Nytkin syön pitkästyneenä leipää lattialla ja kuuntelen hanhien kaakatusta. Katsooko jossain joku kolmikätinen alien tätä ja vetää tumppuun?

No miksi ihmiset pelaavat jotain Sims-pelejä? Sama juttuhan se olisi, paitsi että me satumme olemaan vähän kehittyneempiä älyllisesti yms.

Ovatko Sims-hahmot tietoisia olemassaolostaan?

Ei, mutta ilmeisesti missasit pointin. Jos ihmisiä kiinnostaa pelata Simsiä niin miksei sitten meidänkin elämä voisi olla jonkun Sims-peli. Kuvitellaan vaan että päätöksemme ovat omiamme jne., vaikka oikeasti meitä kliksuttelee joku pelaaja tekemään jotain. Ja nauraa ratketakseen, kun tyyppi syö leipää lattialla ja kuuntelee hanhien kaakatusta.

Itse ulvon sisäistä huutonaurua aina kun joku arvostettukin tiedemies tosissaan selittää miten tuntemamme universumi voi olla simulaatio.

Jos olisit elänyt satoja vuosia sitten, olisit varmasti nauranut kuin hyvälle vitsille myös silloin kun tiedemiehet saivat selville että Maa kiertääkin Aurinkoa eikä toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Heitin rintsikkani tuolille mutta ne tippuivat äänettömästi lattialle , meni ehkä 2 sekuntia ja nyt kuului se  putoamisääni. Mietin siinä että mitä helkkaria?

Miksi heitit rintsikat pois senkin itsensäpaljastelija? Kuulut varmaan niihin perversseihin jotka käyvät suihkussakin alasti

Vierailija kirjoitti:

Minulla tapahtui kerran koiraa ulkoiluttaessa pelottava tällainen. Lähdin kävelemään tuttua reittiä Helsingissä Arabianrannassa. Oli iltapäivä. Siinä omissa ajatuksissani kuljin, kun yhtäkkiä tajusin, että mutta eihän tämä reitti yleensä näin pitkä ole. No, kuittasin sillä että olen ollut niin ajatuksissani, että siksi ajantaju ei ole ihan normaali. Skarppauduin tarkkailemaan ympäristöäni. No niin, nyt tuttu lintutorni edessä, siitä ei ole kuin jokunen sataa metriä kävelysillalle, jota pääsee polullle joka vie takaisin Arabianrantaan Viikki/Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueelta. Mutta: lintutornin jälkeen polku jatkui ja jatkui, ja mikä hirveintä: lintutorni tuli vastaan uudestaan säännöllisesti. Sillä reitillä ei ole kuin 1 lintutorni, olen sen myöhemmin kävelyillä varmistanut (eikä siellä ole myöskään mitään rengasmaista polkua, jota voisi siltoja ylittämättä pyöriä ympyrää samaa reittiä). Kävelin ja kävelin ja alkoi jo hätäännys iskeä, kun ilta alkoi pimentyä, eikä koirakaan olisi enää halunnut tarpoa. Aina vaan oikealla oli kaislikko, vasemmalla puro/pieni joki, Lammassaaren polku ja lintutorni toistuivat. 

Lopulta en epätoivoissani keksinyt muuta, kuin sanoa kuten uskovainen eksäni: "Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä, jos tässä on joku lumous niin katoa". En edes usko Jeesukseen enkä lumouksiinkaan, mutta mitäpä teet jos olet kävellyt 4 tuntia reittiä jonka pitäisi olla alle puoli kilometriä... Jonkun ajan päästä, taas kerran lintutornin kohdalla, tuli vastaan joukko otsalamppujen kanssa juoksijoita (en tosiaan ollut ennen sitä nähnyt yhtäkään ihmistä, mikä myös on outoa, koska tuolla liikkuu yleensä aika paljon ulkoilijoita). Yhtäkkiä tuntui kuin joku painostava tunnelma olisi loppunut, luonnon äänetkin palasivat. Ja nyt löysin sieltä mistä pitääkin, noin parinsadan metrin päästä, vasemmalle puron yli vievän sillan ja siitä pääsin kotiin päin. Kai se oli sitten se vanhojen aikojen "metsänpeitto", ainakin kokemus muistuttaa paljon sen kuvauksia.

Tämä metsänpeitto kuulostaa aivan uskomattomalta ja luen siitä nyt kaiken tiedon mitä internetistä löydän 😃😃 sori ohis muuten huippu ketju.

Itselläni kävi vasta kesällä niin, että ajoin vanhan kotipaikkakuntani läpi kohti kesämökkiä. Ajattelin vanhaa ihastuttanut ketä en ole nähnyt vuosiin tai pitänyt mitään yhteyttä häneen, hän ei edes tiennyt ihastuksestani. Välillä hän on tullut uniini ehkä kerran vuodessa, viimeksi unessa hän istui pöydän toisella puolen ja sanoi minulle ”ei minulta mitään puutu” (siis häneltä itseltään, uskon sen tarkoittaneen että hänen elämänsä on hyvin).

Joka tapauksessa olin jo ajanut kaupungin läpi ja kääntymässä maantielle ja ajattelin ennen kääntymistä että entä jos törmäänkin ihastukseni seuraavalla kylällä. Mietin että voihan se olla, jos hän on vaikka ollut töissä siellä.. sitten ajattelin että aika kaukaa haettua ja epätodennäköistä ja että miksi nyt yhtäkkiä vanhaa ihastustani ajattelen näin, höpsöä.

Käännyin maantielle risteyksestä risteyksen jälkeen näen miehen lenkkeilevän maantien laitaa vastaan . Hän oli vanha ihastukseni ja lenkkeili autoni ohitse. Minun oli pakko hidastaa ja tuijottaa että ei voi olla totta! En ole nähnyt häntä vuosiin. Ja mikä epätodennäköinen paikka, lähimpään kylään 30km ja kaupunkiin 10, ei kyseessä laisin mikään yleinen lenkkipaikka.

Tämä oli kai enemmän sitä telepatiaa 😊

No tähän on varmaan joku luonnollinen selitys, mutta kerran kun oltiin yhdellä laavulla grillaamassa yöllä, niin sieltä lähtiessämme erään talon ikkunassa oli tasan mun näköinen nainen. Ihan kuin olisin peiliin katsonut. Mentiin siitä uudestaan ohi eikä siellä enää ollut ketään ja ikkuna oli pimeänä. Jotenkin mietin että oliko tuo esimerkiksi tulevaisuudesta joku näky, tulenko asumaan siinä talossa joskus tms. Aika hämmentävää tuollainen :D

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaksa uskoa Matrix-teoriaan koska en keksi mitään järkevää syytä miksi joku alieni haaskaisi aikaa, vaivaa ja laskentatehoa mun tylsän elämän simuloimiseen. Nytkin syön pitkästyneenä leipää lattialla ja kuuntelen hanhien kaakatusta. Katsooko jossain joku kolmikätinen alien tätä ja vetää tumppuun?

Onhan sims - pelikin aika tylsä, vaan silti suosittu peli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä vauvapalstalla on ollut muutama keskustelu joita olen lukenut vaikkapa 12.10. Jostain syystä sama keskustelu onkin tavallaan uutena keskusteluna vaikkapa 15.10. Sisältö on täsmälleen sama eikä ketjusta ole poistunut viestejä. Joko  se systeemi joka näitä keskusteluja pyörittää tekee tämän virheen tai kyse on samasta ilmiöstä mistä joku jo täällä kirjoittikin: asioiden tuplaantumisesta.

Joskus nuo keskustelut käydään aivan identtisinä uudelleen. Vanhin löytämäni on vuodelta 2006 ja se käytiin uudelleen viime kesänä. Kuinka on mahdollista että nuo keskustelijat ja heidän ajatuksensa ovat tuplaantuneet 12 vuoden jälkeen?

Voisitteko linkata esimerkkejä tästä?

Mulla on vaan sellasta kokemusta, et aavistan joskus tai useinkin etukäteen, että tulee jotain harmia tai vaikeuksia. Sellanen epämiellyttävä outo olo, et jotain tulee tapahtumaan. Tai sitten mä aavistan, et joku ei pidä minusta, enkä tiedä miksi, en ole sanonut tai tehnyt mitään ikävää heille, en päin naamaa enkä selän takana.

- Vein kukkia  hautausmaalle ja portilla  vastaan tuli käsikynkkää kaksi mummelia joista toinen sanoi " ehtoota!", kun  kävelin peremmälle  vastaan tulivat sammat mummot ja toinen sanoi taas  "ehtoota!" . Hautausmailla kävelee paljon vanhuksia, mutta ne olivat 100 %  varmuudella samat mummot.

- Tönäisin kahvikupin nurin ja ajattelin huudahtaa "oho" mutta en huudahtanutkaan sitä ääneen vaan jupisin mielessäni, kun nousin hakemaan rättiä kuului takaani vaimea kaatuvan kupin kolahdus ja naisen kimeä huudahdus  "oho ". 

- Minusta ja ystävästäni on kuva joka on otettu Tallinassa yhdessä hotellissa. Ystäväni on ollut siellä mutten minä ikinä, lisäksi näytän kuvassa olevan raskaana mutta  liian nuoren näköisenä (sain esikoiseni 33-vuotiaana). 

- Kävelin kaupungin keskustassa olevan pienen puiston läpi ja  näin äitini  kävelevän selkää pidellen,  huusin äitiä ja koetin juosta kiinni mutta tämä ehti kadota . Soitin sittenäidille mutta tämä vastasi  ettei ole keskustassa vaan terveyskeskuksessa, satutettuaan selkänsä.

Osa näistä ilmiöistä selittyy sillä, että tietoisuus ei ole yhtä yksiselitteinen tai stabiili kuin omasta mielestämme sen koemme. Erään teorian mukaan tietoisuus ei synny ja pysy toiminnassa suoraan aistiärsykkeiden varassa, vaan tietoiset kokemukset syntyvät muistin kautta. Tämä on helppo uskoa esim

dejavu-kokemuksista.

Tietoisuus on myös hallittua hallusinaatiota. Tietoisuus joutuu tulkitsemaan raakoja ja puutteellisia / "pakattuja" aistihavaintoja lähimuistista ja tulkitsemaan ja täydentämään maailmaa puuttuvilta osin näihin ja erityisesti aiempiin kokemuksiin tukeutuen. Eli tietoisuus on jatkuvasti täydentyvä ja purkautuva tilkkutäkki, joka yrittää kuvata todellisuutta. Siksi esim. tuttua pöytäjärjestystä katsoessa saattaa vasta hetkiä myöhemmin yht'äkkiä havahtua siihen, että jokin esine vaikuttaa siirtyneen.

Kaikki tämä myös selittää miksi on helppoa muuttaa muistikuvia asioista. Esim. näytetään käsitelty valokuva lapsuudestasi, jossa kerrotaan tapahtuneen jotain, mitä ei ole todellisuudessa tapahtunut. Istuttamalla tällaisia tilannekuvia kuvien ja kertomusten avulla, tietoisuus täydentää loput ja tarina onkin uskottava . Ja mikä pahinta: tämä tallentuu pitkäaikaismuistiin pysyväksi osaksi lapsuuden muistoja, joita voi vanhainkodissa muistella ( tai ainoa asia mitä muistaa!).

Paljon on juttuja, joita ei vaan pysty selittämään. Hyvä puoli on se, että näistä on viime aikoina alettu keskustella avoimemmin, kun vielä joku aika sitten sai vain naurut päälleen jos jotain tällaista kertoi.

Itse asuin lapsuuteni vanhassa talossa maaseudulla, siis pääkaupunkilaisittain "aivan skutsissa". Ei naapureita, vain peltoa ja hiljaisuutta.

Siellä tapahtui yhtä sun toista, joka toisinaan vaivaa edelleen. Oli melkeinpä päivittäistä, että pihalla soratiellä kuului kävelyaskelia, vaikkei ketään näkynyt. Näitä kuuli siis muutkin kuin vain minä. Joskus kesällä istuin pihalla autossa auton ovi auki, ja lueskelin jotain sarjakuvaa. Askeleet kuului taas ja kuuluivat niin, että joku olisi kävellyt suoraan eteeni ja pysähtynyt siihen. Tuli vähän kiire sisälle.

Vanhassa heinäladossa, jonka vintti oli aivan laho, kuului vintiltä raskaat askeleet, kuin joku isokokoinen mies olisi varmoin askelin kävellyt vintin poikki. Ja ketään siellä ei ollut.

Vahvin ja pelottavin juttu oli kuitenkin se, kun olin juuri ihmetellyt, missä yksi tavarani on, niin se lensi huoneen toisesta päästä jalkojeni juureen. Ei vierinyt, ei pudonnut, vaan lensi samaan tapaan kuin joku olisi heittänyt sen.

Muualla tuollaista ei ole ollut, monessa asunnossa ehtinyt asua tuon paikan jälkeen, mutta ei ole enää ollut tuollaista.

On kyllä erikoinen paikka. Ehkä joskus tulevaisuudessa noista oudoista ilmiöistä tiedetään enemmän, kuka tietää.

Vierailija kirjoitti:

Parikymppisenä kuulin kun naapurin pikkutytöt supisivat ohikulkiessani: Toi on kyllä noita.

Etiäisiä ja telepatiaa olen kokenut, minulla on monen tutun ja tuntemattoman mielestä salaperäiset ja "sulle en uskalla alkaa" -silmät, vaikka omasta mielestäni olen hyvinkin lauhkea tyyppi, en edes pukeudu kovinkaan kummallisesti. Monenlaiset miehet tuntevat vetoa minuun, osa on haaveillut vuosikymmeniä tietämättäni, vaikken millään tavalla tyrkytä enkä juuri osaa aloitteitakaan tehdä. Sisällä palaa vahva seksuaalisuus.

Lapset usein rauhoittuvat lähelläni, jäävät tuijottamaan, eläimet pitävät minusta vaikken itse ole kovin eläinrakas. Toiveeni tuntuvat usein toteutuvan, tosin yleensä vasta sitten kun olen lähes unohtanut sellaisia toivoneeni.

Kuvailit juuri minut. Kiva, että meitä on muitakin.

Mä muistan monia mun unia lapsuudesta asti. Noin kymmenen kertaa elämässä olen päätynyt tilanteeseen, jossa toistuu joku vuosia sitten näkemäni uni. Ne unet on jääneet jotenkin vaivaamaan yksityiskohtaisuuden takia ja kun tilanne sitten tapahtuu, niin tulee sellainen "no niin, tässähän tää nyt on, tiedän mitä tapahtuu" -olo.

Mä lasken tuon eläinten ja lasten (ja miesten) kanssa tapahtuvan niin, että käyttäydyn jotenkin vaistonvaraisesti muiden olotiloja peilaten ja siksi minua on helppo lähestyä.

Etiäisinä olen kokenut äidin sairastumisen syöpään ja isoisäni kuoleman. Etenkin äidin kanssa meillä on muidenkin kuvaama telepaattinen yhteys ja lapseni kertoilee asioita etukäteen. Muutama viikko sitten hän kertoi, että äiti, sun täytyy viedä auto hinausautolla korjaukseen ja toden totta, seuraavana päivänä töistä lähtiessä näin kävi. Vika oli yllättävä, eikä etukäteen tiedossa.

Koen moniakin asioita aina uudelleen ja uudelleen. Jokin vakava ryppy oltava Matrixin koodeissa:

- neiti Torppa aiheuttaa myötähäpeää toiminnallaan ja olen kiukkuinen aina vain uudelleen ja uudelleen

- ihmiset eivät ota opiksi virheistään vaan toistavat samoja virheitään, minäkin

- löydän itseni selittämättömästä syystä vauva-foorumilta vaikka en järjellisestä syystä halua tänne. Tämä toistunut tänään jo kahdesti.

Onko takuu umpeutunut?

Mulle ei ole mitään ihmeellistä sattunut onneksi koskaan. Kerran lähdin kauppaan ja kuuntelin helmiradiota ja juuri parkkipaikalle päästyäni harmittelin kun yksi lempikappaleistani alkoi soimaan. Lähdin kesken kappaleen ja tullessani takaisin vartin päästä radio alkoi soittaa samaa kappaletta täsmälleen samasta kohtaa kuin mihin se jäi lähtiessäni. Olin ymmälläni kun kyse ei ollut mistään hittirenkutuksestakaan, joka soi koko ajan jossain.

Kerran myös lähdin junalla ystäväni luo ja näin juna-aseman aulassa erikoisen näköisen naisen. Katsoin häntä aika pitkään ja kävelin laiturille päin. Portaita ylös noustessani näin tämän saman naisen tulevan rappusia alas. Hän ei olisi mitenkään voinut päästä laiturille ennen minua. Se ihmetytti pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla sattui toisen poikani kanssa useamman kerran hänen ollessaan alle kouluikäinen, että ajattelimme jotain satunnaista asiaa yhtä aikaa ja tavallaan aloitimme siitä ääneen keskustelun keskeltä keskustelua. Olin pojan kanssa hyvin läheinen ja meillä on samanlainen ajatuksenjuoksu, joten pistin sen vain telepatian piikkiin. Joskus tosin hätkähdin kun poika alkoi puhua aivan kuin olisi kuullut ajatukseni.

Mulle käy toisen lapseni kanssa usein näin. Ja juuri niin että tuntuu että hän lukee ajatuksiani. Esim. kerran luin puhelimelta laivamatkatarjouksia, lapsi oli leikeissään selkä minuun päin ja kysyy yhtäkkiä innostuneena, ai mennäänkö me laivalle? (Asiasta ei ollut puhuttu mitään lapsen kanssa).

Sikiöaikana lapsen soluja päätyy äidin elimistöön ja niitä on löydetty vuosia myöhemmin mm. äidin aivoista. Olenkin arvellut että lapseni soluista on muodostunut aivoihini joku "vakoiluelin" :D

Tää kuulostaa tutulta. Luin viime viikolla kuolinilmoituksia lehdestä, siis mielessäni, en ääneen. Oli joku Liisa niminen kuollut, niin 2 vuotias lapseni sanoi samalla hetkellä Liisa. Hän luki ajatukseni. Tätä on sattunut aiemminkin mutta en nyt muista esimerkkiä. Lapsen ja äidin välillä voi olla telepaattinen yhteys.

Mihinkähän fysikaaliseen menetelmään se telepatia perustuu?

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei ole mitään ihmeellistä sattunut onneksi koskaan. Kerran lähdin kauppaan ja kuuntelin helmiradiota ja juuri parkkipaikalle päästyäni harmittelin kun yksi lempikappaleistani alkoi soimaan. Lähdin kesken kappaleen ja tullessani takaisin vartin päästä radio alkoi soittaa samaa kappaletta täsmälleen samasta kohtaa kuin mihin se jäi lähtiessäni. Olin ymmälläni kun kyse ei ollut mistään hittirenkutuksestakaan, joka soi koko ajan jossain.

Kerran myös lähdin junalla ystäväni luo ja näin juna-aseman aulassa erikoisen näköisen naisen. Katsoin häntä aika pitkään ja kävelin laiturille päin. Portaita ylös noustessani näin tämän saman naisen tulevan rappusia alas. Hän ei olisi mitenkään voinut päästä laiturille ennen minua. Se ihmetytti pitkään.

Voihan olla, että näit kaksossiskokset, joissa toinen ollut asemalla odottamassa, ja toinen kävellyt sinua rappusissa vastaan mennessään asemalla odottavan siskonsa luo.

Vaikka olisi samanlaiset tai samantyyppiset vaatteet, niin silti.

Me emme siskoni kanssa ole kaksosia, mutta pieni ikäero on. Usein käy niin, että kun tavataan pitkästä alkaa, niin meillä saattaa esim. olla täsmälleen samanlaiset paidat päällä. Samankokoisia ja aikalailla sama vaatetyyli.

Kerran, joskus yli 10v sitten asuttiin poikaystäväni kanssa yhdessä. Istuttiin olohuoneessa, hän tietokoneen ääressä ja minä katsoin sohvalla telkkaria.

En muista tismalleen, miten se meni, mutta katottiin aikaa tai mä kysyin häneltä mitä kello on. Hetken päästä, kun oli kulunut joku n. 20 minuuttia, ei oltu uskoa kumpikaan kun kello oli yhtäkkiä 2-3 tuntia enemmän. En muista miten hoksattiin tuo, varmaan itse huudahdin ett hei kello on xx ja hän siihen että HÄH??!! Keskusteltiin siitä että hetkinen eikö tässä mennyt 20 minuuttua, mähän kysyin 20 minuuttua sitten ett mitä kello on, enkö kysynytkin 15-20min sitten, eihän oo voinut mitenkään olla kulua yli puolituntia.

Jäi mieleen. Kyse ei ollut mistään ett ois katsottu kelloa väärin tai kello väärässä. Hän oli siis tietokoneella ja minä telkkarin ääressä. Kattelin muistaakseni jotain ohjelmaa, oisko puolen tunnin kestävää?

Tää jäi mieleen molemmille. Sen jälkeen olen ollut vakuuttunut siitä, ettei aika kulu tasaisesti tai että ajan pituus ei ole vakio. Eikö joku tiedemies, olisko ollut jopa Einstein sanonut ettei aika tosiaan ole koko ajan sama.

Oli hämmentävä kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Tosi usein tällä palstalla, iltalehdissä tai facessa tulee vastaan joku asia, jota olen juuri miettinyt. Esim tänään olen potenut hirveää Hampaan poiston jälkeistä hammassarkyä, ja kun Nyt avasin palstan, ekana osui silmään aloitus jossa kysytään kauanko hampaan poiston jälkeinen hammassärky kestää. Olen miettinyt, että uutissivustoille ja mainoksiin saattaa nousta asioita googlauksen perusteella, mutta usein en ole edes googlannut mitään.

Tuollainenhan johtuu ihan vain siitä, että aivosi rekisteröivät sellaisen tiedon, joka sinulle on sillä hetkellä merkityksellistä. Tuo aloitus olisi ollut palstalla silloinkin, vaikka et olisi hampaan poistosta kärsinytkään. Jos mietit eroa, bongaat todennäköisesti täältä paljon eroa ja ihmissuhdevaikeuksia käsitteleviä aloituksia, mutta jos asia ei kosketa sinua, et noteeraa niitä samoja otsikoita, kuin ne olisi juuri sinulle kohdennettu.

Kerran, joskus yli 10v sitten asuttiin poikaystäväni kanssa yhdessä. Istuttiin olohuoneessa, hän tietokoneen ääressä ja minä katsoin sohvalla telkkaria.

En muista tismalleen, miten se meni, mutta katottiin aikaa tai mä kysyin häneltä mitä kello on. Hetken päästä, kun oli kulunut joku n. 20 minuuttia, ei oltu uskoa kumpikaan kun kello oli yhtäkkiä 2-3 tuntia enemmän. En muista miten hoksattiin tuo, varmaan itse huudahdin ett hei kello on xx ja hän siihen että HÄH??!! Keskusteltiin siitä että hetkinen eikö tässä mennyt 20 minuuttua, mähän kysyin 20 minuuttua sitten ett mitä kello on, enkö kysynytkin 15-20min sitten, eihän oo voinut mitenkään olla kulua yli puolituntia.

Jäi mieleen. Kyse ei ollut mistään ett ois katsottu kelloa väärin tai kello väärässä. Hän oli siis tietokoneella ja minä telkkarin ääressä. Kattelin muistaakseni jotain ohjelmaa, oisko puolen tunnin kestävää?

Tää jäi mieleen molemmille. Sen jälkeen olen ollut vakuuttunut siitä, ettei aika kulu tasaisesti tai että ajan pituus ei ole vakio. Eikö joku tiedemies, olisko ollut jopa Einstein sanonut ettei aika tosiaan ole koko ajan sama.

Oli hämmentävä kokemus.

Elokuvassahan deja-vu on virhe Matrixissa. Tosin ilmiölle löytyy psykologinen aivojen toimintaan liittyvä selitys.

Ihmisistä 60–70 prosenttia kertoo kokeneensa déjà-vu -ilmiön ainakin kerran. Ilmiö on keskimääräistä yleisempi koulutetuilla ja korkeassa sosioekonomisessa asemassa olevilla ihmisillä, jotka matkustelevat paljon. Déjà-vu -kokemukset ovat yleisimmillään 15–25 vuoden iässä, minkä jälkeen ne harvenevat jyrkästi.

Havaintopsykologi Jukka Häkkisen (hyvä kirja Outojen kokemusten psykologia, kirjasta minulle kertoi tuttu psykoterapeutti kun kerroin hänelle Valituista Paloista (onpä tosiaan hyvä "lähde" 😂 kuinka esim. lapsi on nähnyt yöllä makuuhuoneen seinällä pienen silmättömän pojan, joka on kertonut etsivänsä äitiään yms.) mukaan ilmiö saattaa johtua siitä, että kaksi tiedonkäsittelyvirtaa etenee hetken aikaa erilaista vauhtia. "Missä"-tieto tuleekin poikkeuksellisesti perille vasta "mikä"-tiedon jälkeen, minkä seurauksena ihmisen valtaa tuttuuden tunne.

Tosin jos se teillä molemmilla oli sekä sinulla että veljellä niin tuo ap:n kokemus vaatekaupassa on todella outo ja erikoinen, yhdellä ihmisellä sen selittäisi tuolla yllä kuvatulla mekanismilla, todella vahvana ja pitkäkestoisena.

Jos lukee kirjat Kari Engvist: Olemisen porteilla ja Esko Valtaoja: Kaiken käsikirja, niin saa ymmärrystä minkälainen universumi on nykykäsityksen eli modernin fysiikan ja kosmologian mukaan ja miten se toimii ja miten hämmästyttävä koko universumin olemassaolo tällaisenaan on ja miten pienistä sattumuksista on kiinni että maapallolla on tällaisenaan elämää ja että elämää voi ylipäätään olla olemassa ja miten pienistä sattumuksista on kiinni että universumi tällaisenaan on olemassa kuin se nykyään on.

Engvist tosin melkoisen nihilistisesti kirjassaan redusoi kaiken olevan pelkästään hiukkasten ja kvarkkien vuorovaikutusta eikä missään tapauksessa ole niin että kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa kun taas Valtaojalla on aivan toisenlainen näkemys, tosin Engvist on nimenomaan fyysikko ja Valtaoja kosmologi, mutta kannattaa lukea molemmat kirjat niin saa laajemman kokonaiskäsityksen eri arvioiden osalta, mitä nykykäsitys viimeisen tutkimuksen mukaan on. Kirjoissa on kyllä lähteitä tutkimuksiin mainittu.

Itse en lakkaa ihmettelemästä miten universumilla on taipumus ollut ikään kuin jonkin paineen tai voiman vaikutuksesta väkisin kehittyä aina vain monimutkaisemmaksi olemassaolonsa aikana vuosimiljardien aikana siis. Esim. elämän kehittyminen ja taipumus että elämä löytää aina keinonsa ja kehittyy joka paikkaan, missä se vain on mahdollista ja sopeutuu aina jos on pakko että laji pysyy hengissä.

Meni vähän aiheen vierestä edellä. Mutta todella oudot kokemukset sinänsä voivat selittyä aivojen erikoisella toiminnalla kuten tuossa em. psykologi Jukka Häkkisen kirjassa hyvin kerrotaan, esim. ruumiistapoistumiskokemukset on helppo selittää nykyisen aivotutkimuksen pohjalta, tuossakin kirjassa on lähteet tutkimuksiin.

Kvanttimekaanisia ilmiöt voivat tietysti myös olla, kvanttimekaniikka on niin outoa ja arkijärjen vastaista ja totta kuitenkin. Esim. äärimmäisessä tapauksessa (joka on niin epätodennäköinen että sitä ei ilmeisesti koskaan ole vuosimiljardien aikana tapahtunut) voi aine siirtyä paikasta toiseen, esim. ihminen siirtyä seinän läpi vaikka kahdeksannessa kerroksessa ollessaan esim. metrin verran seisoessaan seinän vieressä ja siirtyä seinän ulkopuolelle itsestään yhtäkkiä ja pudota kadulle.