Onko kukaan muu kokenut "virheitä matrixissa"/ glitch in the matrix -tyyppisiä tilanteita?

Minua on jäänyt vaivaamaan, kun ensimmäiselle luokalle kouluun mennessä saimme jotkut tehtäväkirjat. Kaverini oli sairaana, ja menin viemään koulun jälkeen hänelle hänen kirjansa.

Kirjaan piti piirtää oma kuva, ja olin piirtänyt oman kuvani omaan kirjaan tunnilla. Kahdesta identtisestä kirjasta avasin sen kirjan, jossa oli kuvani, ja ojensin kaverille TOISEN kirjan, jossa ei pitäisi olla piirrosta. Myöhemmin tämän kaverin äiti sanoi minulle "enpä tiennytkään että kirjaan piti piirtää kaverin kuva", siis tajusin että kaverilleni ojentamassa kirjassa oli ollut piirrokseni. En muista vastasinko mitään, niin hämmentynyt olin.

En tiedä liittykö aiheeseen mutta nämä dejavu ilmiöt, niin itselle tulee toisinaan näitä. Havahdun kesken arkisen asian että tää on se tilanne ja hetki siitä filmistä. Niissä hetkissä, sekunnin sadasosissa koen että olen katsonut joskus elämäni lapsuudesta kuolemaan pikakelauksella ja nämä hetket ovat todella pieniä palasia siitä filmistä. Sitä tunnetta on tosi vaikia selittää. Tulee tunne että se palanen siitä filmistä, minkä äsken koin nyt oikeasti, on todella tärkeä hetki. Vaikka olis kuinka arkinen asia muuten. Ehkä siihen liittyy myös tunne siitä että olisi kehon ulkopuolella helevetin lyhyen ajan.

Ei ehkä matrix virhe, mutta joskus kun 3-vuotias tyttäreni tulee luokseni lauleskelemaan ja hyräilemään jotain omakeksimäänsä random melodiaa, niin pystyn ikäänkuin hyppäämään mukaan lauluun. Eli siis päästelemme samaan aikaan samoja satunnaisia nuotteja. Lasta tämä naurattaa, mutta itse mietin että mikähän solutason yhteys siinä muodostuu. Voimakasta hetken telepatiaa tms.

Mulla on ollut sellaisia kokemuksia, kun olen ollut jossakin tapahtumassa ja siinä lähellä on joitakin random tyyppejä, niin joku niistä tyypeistä vaikuttaa minusta jotenkin tutulta, aivan kuin olisin tuntenut hänet joskus. Mikä siitä tekee vielä ihmeellisempää se toinen tyyppi katsoo välillä minua kuin miettien olenko joku tuttu.

Sitten kerran yhdessä konsertissa oli lähelläni yksi lapsi, minulle tuli hirveä tarve ja halu halata häntä. Jotenkin surin ja säälin häntä, vaikka ei mitään näkyvää syytä ollut siihen. Oli ihan vaikeaa olla halaamatta.

Vierailija kirjoitti:

Tää on kyllä nyt niin arkipäiväinen juttu mutta tapahtui ihan tänä aamuna:

Heräsin vähän muita myöhempään kun mulla oli etäpäivä. Mies ja lapsi lopettelivat aamupalaa ja minä menin suihkuun, olivat jo lähteneet kun tulin pois. Menin sit tekemään aamiaista ja havaitsin, että paketillinen saunapalvikinkkua oli jääkaapista hävinnyt. Vaikka muistaakseni pari päivää sit ostettiin. Pengoin jääkaapin, kävin jopa ylähyllyn takaosan läpi ja olin aivan että hmm outoa, ehkä sit muistan vaan väärin ja se paketti meni aamulla muilta loppuun. Mies oli vienyt roskat mennessään joten en voinut sitäkään tarkistaa. Tein sit vaan juustoleipiä.

Lounaaksi otin jääkaapista elisen ruoan jämät ja lämmitin ne. En havainnut kinkkua.

Illemmalla mies tuli töistä ja sanoi tekevänsä voikkarin itselleen. Kun menin keittiöön, havaitsin kinkkupaketin pöydällä ja miehen voitlemasss leipää. Sanoin että okei kävit tuon just ostamassa. Mies katsoi kummissaan ja sanoi että suoraan töistä ajoi kotiin ja jääkaapista kinkun otti. Luulin että laski leikkiä, mutta vannoi että oli keskihyllyltä sen napannut, siitä mihin sen jätti. Sanoin että minä pengoin sen koko jääkaapin, enkä löytänyt, että miten voi olla. Mies vaan kohautti olkapäitään.

Tää on ehkä pahin esineen katoaminen mitä mulle on käynyt. Jääkaapissa on ylipäätään tosi vähän tavaraa tällä hetkellä, kun tyhjäsin ja pesin sen sunnuntaina ja heitin kaikki jämäpurnukat ja vastaavat pois. Kinkku ei voinut olla hautautuneena minnekään. Sitä pidetään aina samassa kohtaa, ja etsin oikeasti hylly kerrallaan sitä. Tämä jäi oikeasti vaivaamaan. Vaikkakin näin arkipäiväinen asia.

Minulle tapahtui vähän samantapainen juttu muutamia vuosia sitten. Sisko oli miehensä ja pienen vauvansa kanssa mun ja silloisen puolisoni luona käymässä, istuttiin takapihalla, grillattiin (ei juotu alkoholia, huom.). Siskon perheellä oli mukanaan omat eväät, jotka laittoivat meidän jääkaappiin.

Myöhemmin, kun vieraat oli jo lähteneet, minä menin jääkaapille ajatuksella että teen voileivän. Olin ottamassa leikkelepakettia siitä, missä se aina oli, tietyltä hyllyltä, mutta eihän se siinä ollutkaan. Pengoin ja etsin, mutta ei. Pyysin puolisonkin siihen katsomaan ja etsimään ja yhdessä sitä sitten ihmeteltiin, käytiin joka hylly läpi, nosteltiin tavarat pois ja laitettiin sitten takaisin. Tultiin siihen tulokseen, että siskoni oli varmaan napannut leikkelepaketin mukaansa vahingossa, kun pakkasivat loppuja omia ruokiaan mukaansa. Harmitti kyllä, kun se oli juuri ostettu, melkein täysi paketti. Tein sitten leipäni ilman leikkelettä.

Vielä myöhemmin, illalla menin taas jääkaapille ja kun avasin oven niin siinähän se leikkelepaketti oli, täsmälleen omalla paikallaan. Huusin hämmästyneenä puolisonkin katsomaan ja molemmat seisottiin siinä ja oltiin aika sanattomia. Miten voi olla, että kaksi täysjärkistä ihmistä ei sitä pakettia nähnyt tai käsillään tuntenut? Mihin se meni ja miksi?

Monesti kuulen koko lauseen mitä hän on sanomassa, ennen kuin keskustelukumppani edes sanoo mitään.

Minulla on joku mystinen kaksoisolento tässä pienehkössä kaupungissa. Kaupan kassat ja kadulla ihmiset saattavat alkaa juttelemaan asioista ja ihmisistä joista minulla ei ole mitään käsitystä tai tietoa, puhuvat esimerkiksi ”veljestäni” jota minulla ei ole.

Ystävät laittavat joskus viestiä miksi en tervehtinyt heitä ja jopa oma puoliso oli nähnyt kerran ”minut” ja oli kummastellut miksi olin mennyt keskellä päivää baariin.

Oli mikä oli, tämä kaksoisolento olisi kyllä kiva nähdä itsekin joskus.

Vierailija kirjoitti:

Semmosia tilanteita, että olen etsinyt jotain esinettä ja vaikka haravoinut pöytää katseellani ja toisella katsomisella esine on paikassa, jossa en sitä muutama sekunti sitten nähnyt.

Tämän kaltainen tilanne on tapahtunut myös minulle usein. Olen etsinyt jotain tavaraa ja löytänyt sen sitten paikasta, johon olen katsonut monesti ja se esine ei todellakaan ole ollut aikaisemmilla katsomisilla siinä. Kuitenkin se lopulta löytyy siitä. Tai esine on jossain missä se hetki sitten 100% varmuudella ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on kyllä nyt niin arkipäiväinen juttu mutta tapahtui ihan tänä aamuna:

Heräsin vähän muita myöhempään kun mulla oli etäpäivä. Mies ja lapsi lopettelivat aamupalaa ja minä menin suihkuun, olivat jo lähteneet kun tulin pois. Menin sit tekemään aamiaista ja havaitsin, että paketillinen saunapalvikinkkua oli jääkaapista hävinnyt. Vaikka muistaakseni pari päivää sit ostettiin. Pengoin jääkaapin, kävin jopa ylähyllyn takaosan läpi ja olin aivan että hmm outoa, ehkä sit muistan vaan väärin ja se paketti meni aamulla muilta loppuun. Mies oli vienyt roskat mennessään joten en voinut sitäkään tarkistaa. Tein sit vaan juustoleipiä.

Lounaaksi otin jääkaapista elisen ruoan jämät ja lämmitin ne. En havainnut kinkkua.

Illemmalla mies tuli töistä ja sanoi tekevänsä voikkarin itselleen. Kun menin keittiöön, havaitsin kinkkupaketin pöydällä ja miehen voitlemasss leipää. Sanoin että okei kävit tuon just ostamassa. Mies katsoi kummissaan ja sanoi että suoraan töistä ajoi kotiin ja jääkaapista kinkun otti. Luulin että laski leikkiä, mutta vannoi että oli keskihyllyltä sen napannut, siitä mihin sen jätti. Sanoin että minä pengoin sen koko jääkaapin, enkä löytänyt, että miten voi olla. Mies vaan kohautti olkapäitään.

Tää on ehkä pahin esineen katoaminen mitä mulle on käynyt. Jääkaapissa on ylipäätään tosi vähän tavaraa tällä hetkellä, kun tyhjäsin ja pesin sen sunnuntaina ja heitin kaikki jämäpurnukat ja vastaavat pois. Kinkku ei voinut olla hautautuneena minnekään. Sitä pidetään aina samassa kohtaa, ja etsin oikeasti hylly kerrallaan sitä. Tämä jäi oikeasti vaivaamaan. Vaikkakin näin arkipäiväinen asia.

Minulle tapahtui vähän samantapainen juttu muutamia vuosia sitten. Sisko oli miehensä ja pienen vauvansa kanssa mun ja silloisen puolisoni luona käymässä, istuttiin takapihalla, grillattiin (ei juotu alkoholia, huom.). Siskon perheellä oli mukanaan omat eväät, jotka laittoivat meidän jääkaappiin.

Myöhemmin, kun vieraat oli jo lähteneet, minä menin jääkaapille ajatuksella että teen voileivän. Olin ottamassa leikkelepakettia siitä, missä se aina oli, tietyltä hyllyltä, mutta eihän se siinä ollutkaan. Pengoin ja etsin, mutta ei. Pyysin puolisonkin siihen katsomaan ja etsimään ja yhdessä sitä sitten ihmeteltiin, käytiin joka hylly läpi, nosteltiin tavarat pois ja laitettiin sitten takaisin. Tultiin siihen tulokseen, että siskoni oli varmaan napannut leikkelepaketin mukaansa vahingossa, kun pakkasivat loppuja omia ruokiaan mukaansa. Harmitti kyllä, kun se oli juuri ostettu, melkein täysi paketti. Tein sitten leipäni ilman leikkelettä.

Vielä myöhemmin, illalla menin taas jääkaapille ja kun avasin oven niin siinähän se leikkelepaketti oli, täsmälleen omalla paikallaan. Huusin hämmästyneenä puolisonkin katsomaan ja molemmat seisottiin siinä ja oltiin aika sanattomia. Miten voi olla, että kaksi täysjärkistä ihmistä ei sitä pakettia nähnyt tai käsillään tuntenut? Mihin se meni ja miksi?

Olen jo vuosia vitsaillut, että pikkuruinen musta aukko vie tavaroita ja palauttaa ne myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Tää on niin pöhkö että tän on pakko olla joku bugi. Ladybugi...

Katselin jotain Avara luonto -tyyppistä ohjelmaa, oli talvi. Ohjelmassa seurattiin leppäkerttujen elämää ja zoomattiin tosi lähelle niitä, ja tutkijamies piti yhtä leppistä kädellään ja kamera seurasi sitä. No sit ihmettelin, että mikä mun rannetta kutittaa, niin siinä oli leppäkerttu. Silloin kyllä oikeasti kiljuin, poikaystäväkin tuli kysymään, että mitä tapahtuu. Olihan se leppis voinut tosiaan kömpiä jostain seinän kolosta, mutta meidän asunto on korkealla, eikä ennen tai jälkeen tuon tapauksen ole näkynyt leppäkerttuja asunnossa. 

Mulle on käynyt samantapaista. Katsoin tv:stä dokumenttia hirviperheen elämästä ja näin siinä hirvikärpäsiä, joita en ollut koskaan aiemmin nähnyt kuvassa enkä luonnossakaan, vaikka paljon ulkona liikun. Ajattelin, että onpa ällöttäviä ötököitä nuo.

Siinä samassa kainaloani alkoi kutittaa ja sain melkoisen hepulin kaivettuani paidan sisältä ...hirvikärpäsen. Tästä on aikaa kohta 20 vuotta enkä ole törmännyt hirvikärpäsiin sen jälkeen. Tapaus on jäänyt mieleen outoudessaan, vaikka näen kyllä mahdolliset syy-seuraussuhteet ulkoiluun liittyen.

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaksa uskoa Matrix-teoriaan koska en keksi mitään järkevää syytä miksi joku alieni haaskaisi aikaa, vaivaa ja laskentatehoa mun tylsän elämän simuloimiseen. Nytkin syön pitkästyneenä leipää lattialla ja kuuntelen hanhien kaakatusta. Katsooko jossain joku kolmikätinen alien tätä ja vetää tumppuun?

Alieneilla on kolme sormea. Sellaisia hanskojakin on löydetty ihan, joissa kolmelle sormelle vaan sijaa ja kapea käsi.

Kaksi arkkitehdin rakentamaa Matrixia on havaittu: Kuvitteellinen ja vain rokotteilla aikaansaatu Korona-epidemia, täydellinen Matrix illuusio... kaikki kuolevat Koronaan on viesti ja todellisuudessa koko Korona kehitettiin valtavan rahastuksen aikaansaamiseksi - eliitti sai täydellisen rahastuksen pyörimään siitä huolimatta että ihmiset olivat jo valmiiksi köyhtyneet...

Ja arkkitehdin toinen Matrix: Ilmastonmuutoksella pelottelu... Jäätiköt sulavat ja meret nousevat ja kaupungit hukkuvat veden alle... näin piti käydä jo vuosien ajan... mutta eliitin valtava rahastus ja pelottelu jatkuu vaikka ennustukset eivät tule koskaan toteutumaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on niin pöhkö että tän on pakko olla joku bugi. Ladybugi...

Katselin jotain Avara luonto -tyyppistä ohjelmaa, oli talvi. Ohjelmassa seurattiin leppäkerttujen elämää ja zoomattiin tosi lähelle niitä, ja tutkijamies piti yhtä leppistä kädellään ja kamera seurasi sitä. No sit ihmettelin, että mikä mun rannetta kutittaa, niin siinä oli leppäkerttu. Silloin kyllä oikeasti kiljuin, poikaystäväkin tuli kysymään, että mitä tapahtuu. Olihan se leppis voinut tosiaan kömpiä jostain seinän kolosta, mutta meidän asunto on korkealla, eikä ennen tai jälkeen tuon tapauksen ole näkynyt leppäkerttuja asunnossa. 

Mulle on käynyt samantapaista. Katsoin tv:stä dokumenttia hirviperheen elämästä ja näin siinä hirvikärpäsiä, joita en ollut koskaan aiemmin nähnyt kuvassa enkä luonnossakaan, vaikka paljon ulkona liikun. Ajattelin, että onpa ällöttäviä ötököitä nuo.

Siinä samassa kainaloani alkoi kutittaa ja sain melkoisen hepulin kaivettuani paidan sisältä ...hirvikärpäsen. Tästä on aikaa kohta 20 vuotta enkä ole törmännyt hirvikärpäsiin sen jälkeen. Tapaus on jäänyt mieleen outoudessaan, vaikka näen kyllä mahdolliset syy-seuraussuhteet ulkoiluun liittyen.

Se tyuli ohjelmasta.

Mul o semmone, ett ku matriksis ne siioni väki asu omas harmonises rauhas, ja sit mr.Anderssonin ja muitte hyviste peräs oli kaikelaisii poliiseja, ni nyt o vähä sama ku noi koro napiikki fasi stit ovat piikittömien perässä, samalainen tappamise meininki ku matrixis

Nyt etäaikana oli noin tunnin kestävä teams-info työasioista. Meillä kuuntelijoilla oli mikrofoni kiinni, koska vain esittäjä puhui., joten hän ei voinut kuulla meitä. Hän puhui kotonaan, noin sadan kilometrin päässä sieltä, missä kuuntelin. Noin 35 minuutin kuluttua nenääni alkoi kutittaa ja aivastin. Saman tien kuin napista painaen aivasti myös kokouksen puhuja. Kumpikaan aivastanut toista kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei tunnu tietävän tai muistavan että

r -kioskilta sai joskus about 15 vuotta sitten ja aiemminkin vuokrattua leffoja ja myytävinä oli ihanat r-pussit, kerran kysyin r kioskin myyjältä joka oli 50-60 vuotias kun rupateltiin että muistatko kun teiltä pystyi vuokraamaan vuorokausi hinnalla leffoja,katsoi mua kuin tyhmää;D kukaan ei muista tai sanovat että eihän oo myyty ikinä,ei vaikka olisivat mua 3 kertaa vanhempia! Kyllä sitten ajattelin että olenko nähnyt unta sitten? Teininä 2006-2009 muistan että vuokrasin leffoja ärrältä:0

Itsekin muistan, että ärrältä sai vuokrata leffoja. Muistan, kun niitä leffoja sai ostaa halvalla, kun ärrä lopetti niiden vuokrauksen

Täysin tuntemattomat ihmiset tervehtivät minua aina joskus kadulla aivan kuin olisimme tuttuja.

Se on hämmentävää. Silleen hyvin ystävällisesti morjestavat, ja mä yritän aivot tulessa kelata että kukahan tääkin tyyppi oli? Olen kyllä ollut kerran televiossa keskusteluohjelman vieraana vuosia sitten ja parissa lehdessä, en tiedä onko sillä mitään vaikutusta.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä liittykö aiheeseen mutta nämä dejavu ilmiöt, niin itselle tulee toisinaan näitä. Havahdun kesken arkisen asian että tää on se tilanne ja hetki siitä filmistä. Niissä hetkissä, sekunnin sadasosissa koen että olen katsonut joskus elämäni lapsuudesta kuolemaan pikakelauksella ja nämä hetket ovat todella pieniä palasia siitä filmistä. Sitä tunnetta on tosi vaikia selittää. Tulee tunne että se palanen siitä filmistä, minkä äsken koin nyt oikeasti, on todella tärkeä hetki. Vaikka olis kuinka arkinen asia muuten. Ehkä siihen liittyy myös tunne siitä että olisi kehon ulkopuolella helevetin lyhyen ajan.

Mulla noi liittyy yleensä vanhoihin uniin. Silloin about luokkaa kerran vuodessa sattuvat.

Tajuan yhtäkkiä kesken arkielämän, että olen ollut juuri tässä tilanteessa/nähnyt juuri tämän näkymän aikaisemmin unessa.

Istuin metrossa ja näin ikkunasta ulos katsoessani ikään kuin ennakko katsauksen heijastuksen, televisioruudusta josta näkyi kuvaa ensi kevään valtavista mellakoista Euroopassa. Mijoonat ihmiset riehuivat ja kaikki oli tulessa, ja jotenkin kaikki liittyi koronaan/rokotuksiin. Valveunta mitä lie.

Mikähän lienee siinäkin, että meninpä ihan mihin tahansa aikaan asunnostani ulos, aina on se sama naapurin ukko joko jo valmiiksi pihalla tai ilmestyy jostain siihen. Suorastaan jo ärsyttävää, eikö maailmassa ole enää ketään muita jäljellä kuin minä ja hän...