Onko kukaan muu kokenut "virheitä matrixissa"/ glitch in the matrix -tyyppisiä tilanteita?

Vierailija kirjoitti:

Näitä esineiden katoamisia kyllä sattuu. Jopa niin, että kaksi etsii, eikä näe. Miten voi molempien havantomaailma mennä just samalla tavalla jumiin? Jotain outoa tässä on, ja juuri siksi, kun tilanteet ovat aina niin arkipäiväisiä. Jotenkin ymmärrän, että pää voi kehittää outoja aistimuksia vaikka läheisen kuoleman yhteydessä mutta just joku random esineen hukkuminen ja vielä niin, että se saattaa olla hukassa useammalta eikä kukaan löydä, kunnes se paikallistuu kohtaan, josta oli jo etsitty.

Ja näitä vastaavia on ollut aina. Mummo kertoi, miten hänen mummonsa oli kertonut että ennen vanhaan ihmiset uskoivat kotitontun vieneen sen esineen, ja tonttu piti lepyttää esim pyytämällä anteeksi ja sanomalla, että voisiko hän palauttaa sen. Ja sitten se jossain kohtaa palautui juuri siihen kohtaan kuin mistä sitä oli alun perin etsitty.

Lapsena kävi juuri noin mummolassa, häneltä meni avainnippu hukkaan ja niin mummo kuin me lapsenlapset etsittiin hukkaan menneitä avaimia ties kuinka kauan. Oltiin juuri lähdössä uimaan niin avaimet oli pakko löytää sitä ennen.

Muistan miten epätoivoinen olin siinä tilanteessa kun niitä ei vain löytynyt, niinpä laitoin silmät kiinni ja toivoin että ne löytyisivät pian. Muistan miten istuin silloin sohvalla ja avasin silmät ja kuinkas ollakkaan, ensimmäisenä katseeni kiinnittyi keltaiseen pyöreään avaimenperään joka roikkui vastapäisen seinän avainnaulakosta ja siinähän ne avaimet oli. Omalla paikallaan.

Sain löydöstäni karkkipussin ja uimaankin päästiin. En tiedä oliko se sattumaa vai oliko siinä jotain taustalla. Sen verran oli jännä tapaus että mieleen on jäänyt.

Olin viimeisilläni raskaana ja yhtäkkiä vauva lakkasi liikkumasta. Kun kotikonstit ei tepsineet niin pyysivät sairaalaan käyrälle. Siellä sitten hoitaja juotti mehut ja tuuppi vauvaa, joka oli paikallaan vain. Sydänäänet oli hyvät, mutta hoitajat ei uskaltaneet päästää kotiin ennen kuin liikettä näkyy.

Hetken päästä kuulen verhon läpi kuinka kaksi hoitajaa juttelee hiljaa "omituista... sama nimi.. Mutta tämä toinen on X-kaupungista ja toinen y."

Aamuyöllä vauvani alkoi liikkua ja pääsin kotiin.

Myöhemmin selvisi, että siskoni oli samaan aikaan vastaanotolla keskenmenon vuoksi. Hoitajat ihmetteli meidän harvinaista sukunimeä, melkein samaa etunimeä ja olemme lähes identtiset.

Minun vauvani syntyi viikkoa myöhemmin ihan terveenä. Tästä sattumasta meillä on molempien siskosten kirjaukset todisteena, mutta silti ihmiset ei tykkää kun kerrotaan tätä.

Olin juuri unnuttanut, posket helakat ja punaiset, vähän hiki. Sitten ei yhtäkkiä ollutkaan.

Minä olen nähnyt kerran täysin selittämättömän jutun joka jäänyt vaivaamaan. Pari vuotta sitten kävelin noin puolen kilometrin pituista kävelytien pätkää, jossa toisella puolella autotie ja toisella puolella puita tai harvaa metsää, johon ei mene polkuja. Edessäni käveli kaksi naista jotka ihan yhtäkkiä vaan katosivat. Oli todella hämmentävää, koska siinä ei mene mitään suojateitä tms ja jos olisivat menneet autotien yli, olisin nähny, samoin jos olisivat menneet tuolle metsäalueelle olisin nähnyt. He vain katosivat edestäni yhtäkkiä. En ole keksinyt mitään selitystä ja mietin, että voiko olla noin vahva harha, tai miten voisi ja mihin kummaan naiset katosivat suoralta tieltä!

Vierailija kirjoitti:

Voiko virheeksi matrixissa lukea sen jos kaksi ihmistä on epäilyttävän samankaltaisia muttei kuitenkaan sisaruksia? Esim julkisuudenhenkilöistä Anna Abreu ja Alma Hätönen syntyneet samoihin aikoihin, samanlaiset tatuoinnit, koira, puoliso, etunimi, ulkonäkö, pituus yms kaikki jotenkin matrixissa tuplaantunut.

Olen huomannut saman ja ajatellut, että saman saapumiserän ihmisillä on samoja piirteitä. On säästetty koodauksessa ja käytetty samoja pohjia?

Mulla on ollut nyt noin pari kuukautta vaihe, jossa lähes joka kerta kun katson aikaa puhelimesta, niin se näyttää "tuplanumeroita" 12:12, 15:15, 23:23 jne tai sitten 0:00, 0:01.

Vähän jänskättää että onko nyt joku lähtölaskenta käynnissä. Olen kuullut tästä ilmiöstä, mutta nyt se on omalla kohdalla eka kertaa ja vielä näin pitkään. Olen yrittänyt rauhoitella itseäni ja miettinyt että se on voimakas vihje siitä, että minun tulee nyt luopua omassa käytöksessäni joistakin jutuista ja ottaa kasvuharppaus oman pääni sisällä.

Tuttu on leski. Kun hän hukkaa tavaroitaan niin hän puhuu ääneen edesmenneelle puolisolleen, pyytää kertomaan missä se tavara on ja se löytyy heti. Toimii kuulemma aina.

Elämässäni oli todella vaikea hetki ja ajattelin että en enää jaksa. Näin seuraavana yönä todentuntuisen unen, jossa asuin tietynmuotoisessa (harvinainen) asunnossa ja olin erittäin onnellinen. Tämä uni antoi toivoa ja auttoi jaksamaan.

Meni vuosia, elämä meni eteenpäin ja yhtenä päivänä muistin unen ja tajusin että se oli toteutunut.

Eihän me tiedetä aivojen toiminnasta juuri mitään vielä. Tutkimus etenee ja pikku hiljaa saadaan selitystä monenlaisiin ilmiöihin, joita koemme (ja joita vielä pidämme jotenkin outoina, virheinä tai epäjohdonmukaisuuksina).

Minun aivoillani on sellainen ominaisuus, että jos olen ajatellut tiettyä henkilöä jonkin sattumuksen takia tavallista enemmän, olen taipuvainen 'näkemään' hänet ihmisten joukossa. Lähempää nähtynä henkilö onkin joku vieras. Sama juttu jos olen ikävöinyt jota kuta, näen hänen kasvonsa. Ehkä aivoni haluavat jotenkin järjestää minulle edes pienen kohtaamisen kaipaamani henkilön kanssa?

Minulla on luja usko sattumaan. Joskus sattuma voi olla ihmeen kaltainen. Olin erään kerran lähtenyt kotoani vähän kauemmas shoppailemaan. Lähimenneisyydessä oli tapahtunut aika ikävä episodi lähipiiriini kuuluvan henkilön kanssa. Kävelin kauppakeskuksen käytävää ja äkkiä havaitsin että edessäni käveli hyvin paljon tuota henkilöä olemukseltaan muistuttava ihminen. Ehkä välähdyksenomaisesti aivoissani pyörähti ajatus, että nyt taas näen näitä 'omiani'. Muutamien hetkien kuluttuani silmäni jotenkin avautuivat näkemään sen porukan, jonka seurassa tämä henkilö oli. Uskomatonta, mutta totta. Hän se oli!

Sain viettää valtavan onnellisen hetken seurassa, jota olin kaikkein eniten kaivannut. Kun ajelin tapahtuman jälkeen takaisin kotiin, tuntui kuin olisin toisessa maailmassa. Kaikki oli hyvin, kaikki oli muuttunut tuon ihmeellisen sattuman ansiosta.

Edelleenkin, uskon sattumaan. Joskus sattuu todella pahoja asioita, niitä ei voida selittää mitenkään. Joskus sattuma tulee korjaamaan jotakin virheellisessä asennossa olevaa paikalleen. Otan kiittäen vastaan.

Hulluhan luulee olevansa ainoa täysjärkinen ja omat harhat siis kuvitellaan johtuvan jostain matrix bugista. Kannattaa laittaa lääkitys kohdalleen ensin.

Oli satanut lunta, kun eräänä aikaisena aamuna menin taloyhtiömme parkkipaikalle lähteäkseni töihin. Minun autoni oli ainut auto, jota ei peittänyt reilu lumikerros. Se ei ollut putsattu, vaan näytti lekottelevan siinä kuin ei olisi lunta nähnytkään. Oli vähän jännää istua auton kyytiin noina hiljaisina aamun tunteina.

Minä ja pikkuveljeni näimme kerran samaa unta yhtä aikaa. Rupesin aamulla kertomaan että näin outoa unta, en nyt enää muista tarkalleen tapahtumia, mutta en ehtinyt kertoa unen tapahtumia loppuun, kun veljeni kertoi miten uni jatkui, ja se oli täsmälleen sama! Se oli kyllä outoa. Se ei edes liittynyt mihinkään mitä olisimme yhdessä kokeneet esim vaikka johonkin elokuvaan.

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui talvella ennen koronahysteriaa. Matkasin bussilla toiseen kaupunginosaan hakeakseni minulle tulleen kirjatun postilähetyksen. Sain lähetyksen noudettua ja menin bussipysäkille odottamaan bussia, jolla pääsisin takaisin asunnolleni. Pysäkille tuli pian pitkänhuiskea nuorimies, joka ei tervehtinyt minua tai sanonut minulle mitään, meni vain ohi, kuten tuntemattomat tekevät. Nuorimies istahti bussikatoksen penkille näytti selailevan puhelintaan ja keskittyvänsä omiin asioihinsa.

Parin minuutin kuluttua pysäkkiä alkoi lähestyä bussi, joka kuitenkin pysähtyi edeltävän risteyksen liikennevaloihin. Nyt nuorimies nousi penkiltä, vilkaisi bussia ja tuli viereeni seisomaan. Yhtäkkiä hän kysyi minulta etunimeäni käyttäen, meneekö kyseinen bussi keskustaan asti, tyyliin: "sanos xxxxx, meneekö tää bussi keskustaan asti, vai jääkö se siihen sairaalalle".

Olin niin yllättynyt, että vastasin vain bussin jäävän sairaalan pysäkille, mihin nuorimies totesi "joo kiitos" ja meni takaisin istumaan penkille. Minä nousin hämmentyneenä pysäkille tulleeseen bussiin ja mietin, kuinka nuorimies oli tiennyt etunimeni. 

Sanottakoon, että olen jokseenkin täydellisen yksityinen henkilö. En omista sometilejä, enkä jaa kuviani tai puhelinnumeroani tuntemattomille. Se, kuinka ko. tuntematon nuorimies oli tiennyt tai arvannut nimeni, minulla ei ole harmainta aavistusta.

Onko sun nimi joku Pirkko, Mimmi, Lyyli tai muu vastaava, jota voisi käyttää synonyyminä naisesta?

Vierailija kirjoitti:

Ihmiselle näytetään ennen syntymää asioita sun tulevasta elämästä, sen pääpiirteitä. Ei mikään ihme että on dejavu-ilmöitä.

Ei mun dejavut ainakaan ole mistään elämän päähetkistä, vaan tyyliin "mies sanoo nämä sanat katsoessaan telkkaria samalla, kun minä kuutioin perunoita keittiössä". Ei voisi olla vähäpätöisempää hetkeä, joka syntymättömälle olisi näytetty ennen elämän alkua 😅

Tiedättekö Matrix elokuvan? Auttaisi ymmärtämään tätä aikaa. 1 osa on dokumentti, se ei ole fiktiota. Mirä siinä on? Katsokaa. Keanu R Matrix tulee sarjan 4 osa jouluna Usassa. Kun sais laitettua videon kaapista käyttöön minulla on se on videon 1 osa 20 vuotta sitten. Ihmisiä on kloonattu jo n z ajoista lähtien..mengelöintiä.

Kun olen nytn 2v viettänyt tuntikausia aikaa netissä päivittäin niin aina kun löytää kiinnostavan tiedon niin huomaa kuinka vähän tietää maailmasta lopulta. Koulu ja media eksyttää valheillaan historia,uskonto ym. Huomaa myös kuinka helposti joku asia saa tarkennusta,täydennystä. Osaa jotenkin vain mennä oikeaan paikkaan oikeaan aikaan jatkamaan tiedon ketjua.

Esineiden katoamisesta. Kadotin sen kuukausia sitten kotona enkä muista minne laitoin. Tiedän paikat mihin en ole voinut laittaa. Kaikki todennäköisimmät paikat jo monta x katsonut. Esineen koko n 15cm x 5 -10cm. Siivotessa mennyt paperiroskiin jos ei löydy.

Tapasin kerran suomalaisen naisen joka ei ollut ihme hyssykkä, rasittava kaakattaja tai ylimielinen vaatija. Oli niin kerrassaan harvinainen tapaus että päädyin viemään hänet vihille. Mistä lie ilmestyi moinen enkeli. Ollaan edelleen onnellisesti yhdessä näin 15 vuotta myöhemmin.

Tyttäreni teki itsemurhan, siitä on nyt jo toistakymmentä vuotta. Hänen elämänsä oli täynnä henkisiä myrskyjä ja vaikeita ajanjaksoja. Uskoin kuitenkin, että tytöllä meni silloin paremmin, vaikka kuulinkin hänen elämästään usein vain sukulaisten ja kavereiden kautta.

Olin tytön silmissä välillä maailman rakkain ihminen, ja silloin meillä oli todella ihana suhde. Ja aina, poikkeuksetta aivan puun takaa, tuli sitten aika, jolloin olinkin yhtäkkiä vihamies numero yksi; silloin hän pisti välit minuun täysin poikki. Maailmani romahti kerta toisensa jälkeen; huoli tytöstä oli valtava.

Itsemurhaa edeltävä ajanjakso oli tätä hyytävää aikaa; en saanut häneen kuukausiin minkäänlaista yhteyttä. En voinut muuta kuin luovuttaa ja ajatella, että tilanne taas jossain vaiheessa muuttuu, kuten aina ennenkin.

Sinä päivänä, kun hän kuoli, mieheni joutui soittamaan minulle ambulanssin, elämäni ensimmäistä ja toivottavasti viimeistä kertaa. Luulin saaneeni sydänkohtauksen ja kuolevani siihen paikkaan, mutta diagnoosi oli lopulta ns. särkyneen sydämen syndrooma. Lääkäri ihmetteli asiaa.

Kaksi päivää myöhemmin sain tietää tyttäreni kuoleman tarkan ajankohdan. Se oli täsmälleen se hetki, jolloin mieheni tarttui puhelimeen.

Oliko tarkoitus, että lähden täältä yhdessä lapseni kanssa, mutta jokin siinä meni pieleen...

kovaa meisinkiä:

https://www.infinityexplorers.com/strange-case-william-taylor-traveled-…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaksa uskoa Matrix-teoriaan koska en keksi mitään järkevää syytä miksi joku alieni haaskaisi aikaa, vaivaa ja laskentatehoa mun tylsän elämän simuloimiseen. Nytkin syön pitkästyneenä leipää lattialla ja kuuntelen hanhien kaakatusta. Katsooko jossain joku kolmikätinen alien tätä ja vetää tumppuun?

Jatka samaan malliin, kahdessa käsistäni on mullakin leipää ja kaakaota.

Olen minäkin miettinyt että mitä järkeä tämmöisessä mun elämän simuloinnissa olisi, lattialla maaten kuluu aika mullakin, sitä leipää en useinkaan onnistu hankkimaan.

Pitäiskö meidän av-mammojen tehdä joku flash mob, tiettyyn aikaan syötäisiin kaikki lattialla juustoleipää ja kaakaota?

Jos miettii tietokonepelejä, niin niissähän nimen omaan joku yksittäinen hahmo voi olla todella tylsä ja yksiulotteinen, koko homman juju on enemmän se kokonaisuus, joka yksityiskohdista muodostuu. Näin ollen, jos eläisimme tietokonesimulaatiossa, sen hienous olisi nimen omaan siinä, kuinka moniulotteinen kokonaisuus sen yksityiskohdista muotoutuu. Ei niinkään siis yksittäinen osa (ihminen).