Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan muu kokenut "virheitä matrixissa"/ glitch in the matrix -tyyppisiä tilanteita?
Eli onko muut kokeneet selittämättömiä tapahtumia, jotka saavat epäilemään, että on olemassa rinnakkaisuniversumeja, enneaavistuksia, aikahyppelyä tms?
Aloitan kertomalla omat kaksi kokemustani.
Kävimme veljeni kanssa vaateostoksilla, kun näimme vaatekauppaan sisään astuessamme vihaisen, vihreään takkiin sonnustautuneen punahiuksisen naisen, joka huusi myyjälle ja vaati hyvitystä jostain ostamastaan tuotteesta. Menimme toiselle puolelle kauppaa ja hetken päästä näimme naisen rynnistävän ulos kaupasta tuohtuneena. Häneltä putosi lattialle nenäliina, kuitti tai vastaava. Naurahtelimme vähän naisen huonolle käytökselle. Valitsimme veljeni kanssa vaatteet, menimme sovituskoppiin ja päädyin ostamaan yhden paidan. Menimme kassalle. Sydän hyppäsi kurkkuun, sillä kassalla oli käynnissä täysin sama tilanne kuin kauppaan tullessamme. Siinä oli tismalleen sama nainen huutamassa tismalleen samat sanat myyjän vastatessa tismalleen samalla tavalla kuin hetkeä aiemmin. Sitten nainen rynnisti ulos tavalla, jonka olimme jo kerran nähneet. Nenäliina/kuitti putosi jälleen naiselta lattialle. Jokainen yksityiskohta oli identtinen. Veljeni ja minä hätkähdimme tilannetta niin paljon, että puhumme siitä vielä vuosien jälkeenkin.
Ollessani noin 14-vuotias, minulla oli muutaman viikon kausi, jolloin näin edeltävänä yönä unen, joka täsmäsi aina lempisarjani seuraavan jakson kanssa. Osasin aina kertoa perheelleni etukäteen jakson tapahtumat ja jopa repliikit, koska olin ne jo nähnyt unessa. Sarja lopetettiin, joten en tiedä, kauanko tätä olisi jatkunut.
Kommentit (1543)
Vähän sama homma. Olen ollut isojen yhtiöiden asiakaspalvelussa töissä ja puheluliikenteen määrä on täysin mustavalkoinen.
Joko kaikki soittavat yhtä aikaa tai kukaan ei soita. Sama reklamaatioasiakkaiden kohdalla. Kaikki valittavat samaan aikaan, kuin maailma olisi "kärttyinen" samana hetkenä, ja toisina aika-kausina taas ei mitään ja kellään ei ole nokan koputtamista.
Mitenkäs sitten selität, planeettojen asennolla vai millä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niitä on tullut vastaan niin monta että olen alkanut epäillä oman itsenikin olemassaoloa. Kun miettii omaa elämää niin minkä ihmeen takia olen edes enää elossa? Tipuin päissään kerran todella korkealta alas, makasin hetken maassa ja tuona hetkenä mun olisi kaiken järjen mukaan pitänyt kuolla. Vielä mitä, nousin ylös ja jatkoin iltaa. Vai jatkoinko?
kuali kirjoitti:
Vähän sama homma. Olen ollut isojen yhtiöiden asiakaspalvelussa töissä ja puheluliikenteen määrä on täysin mustavalkoinen.
Joko kaikki soittavat yhtä aikaa tai kukaan ei soita. Sama reklamaatioasiakkaiden kohdalla. Kaikki valittavat samaan aikaan, kuin maailma olisi "kärttyinen" samana hetkenä, ja toisina aika-kausina taas ei mitään ja kellään ei ole nokan koputtamista.
Mitenkäs sitten selität, planeettojen asennolla vai millä..
Olen ollut mättölässä töissä joka oli auki aamusta iltaan. Niin vain sitä isoummat asiakasmäärät kävivät aamiais-lounas-päivällinen-iltapala aikaan. Muina aikoina satunnaisesti asiakkaita jos ollenkaan. Vastaus kysymykseesi: laumasieluisuus.
Eräs mieleenpainuvimmista jutuista on ollut se kun vuosia sitten olin ystäväni kanssa laivalla. Minulle tuli yhtäkkiä eräs julkisuuden henkilö mieleen ja sanoin ystävälleni vitsillä että miten huvittavaa olisi nähdä tämä henkilö laivalla. Meni muutama minuutti ja näimme kuin näimmekin tämän henkilön istumassa laivan ravintolassa. Olimme kuin puulla päähän lyötyjä!
Näitä on ollut minulla usein ja ne voi varmasti selittää jotenkin järkevästi mutta kyllä ne silti ihmetyttävät :D
Voi olla toki matrix tai aivoperäinen dejavu moni näistä, itse olen ainakin hyvin utelias ja avoin asioiden suhteen. Jotain pieniä juttuja itsekin kokenut joskus.
Joskus tullut sitäkin mietittyä että aistimmeko vain mahdollisesti ajan tulevia ja menneitä tapahtumia ihan "tieteellisessäkin" mielessä jossain määrin? Aikahan on ulottuvuus siinä missä tilaulottuvuudetkin ja voisiko sieltä tulla jotain etiäisiä satunnaisesti, mitkä eivät olisi sen kummallisempaa huuhaata kuin veteen heitetyn kiven väreet jotka heijastuvat aina jossain määrin rantaan asti?
Tai multiversumit joita voi hyvinkin olla? Jokaisen ajanhetken jokainen valinta/vaihtoehto atomien tilojen tai vaikka tietoisten valintojen suhteen synnyttää rinnakkaisaikajanan ja olemme ehkä joskus tekemisissä risteävien todellisuuksien kanssa alitajuisesti tai muuten?
Ja voi kaikki olla myös simulaatiota, ehkäpä tulevaisuuden ihmisten roolipelisimulaatio?
Tai toisen kehittyneen lajin?
Tai ehkä selittämättömät asiat ovat kehittyneempien lajien piipahduksia, kuin tiedemies taskulampun kanssa sammakkojen suolla tai varomaton marjastaja kompastuessaan muurahaispesään?
Mistäpä näitä varmaksi tietää.
Parasta on pitää avoin mieli eikä myöskään lähteä mukaan jokaiseen salaliittoteoriaan väkisin. Yksinkertaisin selitys kuitenkin monesti on se oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mättölässä laumasieluisuuden ymmärtää, mutta kuinkas puhelinlinjalla jossa hoidetaan asiakas kerrallaan?
Tuskin myöskään päättävät pirteissään eri vioista valittaa samanaikaisesti.
Tai ehkä kokoontuivat ensin siellä mättölässä ja päättivät yhteistuumin kaataa lokaa aspanumeroon :D
Voiko virheeksi matrixissa lukea sen jos kaksi ihmistä on epäilyttävän samankaltaisia muttei kuitenkaan sisaruksia? Esim julkisuudenhenkilöistä Anna Abreu ja Alma Hätönen syntyneet samoihin aikoihin, samanlaiset tatuoinnit, koira, puoliso, etunimi, ulkonäkö, pituus yms kaikki jotenkin matrixissa tuplaantunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä muuta kuin että lumisadettahan tuo välillä näyttää :P
Mulla soi herätyskello joka aamu viideltä. Kerran kävi niin että heräsin jo ennen kellon herätystä ja katsoin herätyskelloa joka näytti 4:50. Ajattelin nukkua vielä sen 10 minuuttia ja kun heräsin kello oli taas 4:50. Tuntui että olin nukkunut tunteja ja kello oli tismalleen saman verran. Hieraisin silmiäni ja laitoin sen vain unihöperyyden piikkiin. Venyttelin hieman ja nousin ylös, puin vaatteet päälle ja olin laittamassa sen tulevan, turhan herätyksen pois päältä ja kun katsoin sitä herätyskelloa kello oli edelleen 4:50. Siinä vaiheessa piti katsoa aika niin puhelimesta ja muistakin kelloista niin sama aika oli niissäkin. Tuntui että se aika alkoi kulkea vasta kuin katsoi sekuntiviisarin liikkumista. Se oli outo tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana tuoreen ajokortin saaneena ajelin autolla paljon ihan vain huvikseen. Yks pimeä syysilta lähdin taas ajelemaan syrjäisempiä pikkuteitä kaupungin laitamilla. Tie on soratie, paljon mutkia. Harvemmin siellä kukaan huvikseen ajelee.
Kuuntelin musaa isolla ja fiilistelin, kunnes taustapeilistä näkyi toisen auton valot kaukaa. Sammutin stereot. Valot läheni ja läheni. Jotenkin se tuntui ahdistavalta. Takaa tullut auto ajoi aivan taakseni ja taustapeilistä loistavat valot häikäisivät niin paljon että käänsin koko taustapeilin sivuun.
Sillä sekunnilla se takaa tullut auto hävisi olemattomiin. Pelästyin tosi paljon. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa ja pysähdyin. Ulkona oli pilkkopimeää enkä uskaltanut poistua autosta. Käänsin kuitenkin auton ympäri ja osoitin valoja joka suuntaan eikä siitä autosta oikeasti ollut jälkeäkään. Auto ei ollut ajanut tieltä ulos, se vain katosi olemattomiin.Mietin mitä helvettiä äsken tapahtui?Kuvittelinko kaiken? Jatkoin matkaani enkä katsonut taakseni. Ilahduin kaukaa siintävistä katuvaloista ja koin helpotusta. Seuraavana päivänä valoisan aikaan kävimme kaverin kanssa uudestaan samalla paikalla, eikä siellä edelleenkään sitä autoa, eikä mitään jälkeä missään, mikä selittäisi sen ulosajoksi tai muuksi järjellä selitettäväksi asiaksi.
Tapahtumasta on jo parikymmentä vuotta ja silti se aina välillä mielessä on.
Jos se olikin ufo.
Vierailija kirjoitti:
Voiko virheeksi matrixissa lukea sen jos kaksi ihmistä on epäilyttävän samankaltaisia muttei kuitenkaan sisaruksia? Esim julkisuudenhenkilöistä Anna Abreu ja Alma Hätönen syntyneet samoihin aikoihin, samanlaiset tatuoinnit, koira, puoliso, etunimi, ulkonäkö, pituus yms kaikki jotenkin matrixissa tuplaantunut.
Toisaalta kanaparvessa kanat muistuttavat aika paljon toisiaan. Hankala niitä on toisistaan erottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorempana näin kerran unta, jossa paiskauduin käsivarret edellä katuun. Katuun osuessani heräsin ja ihmettelin hetken että olipas omituinen uni, mutta en jäänyt asiaa sen kummemmin miettimään. Sitten pari päivää myöhemmin auto töytäisi pyörääni ja lensin käsivarret edellä katuun. Se on outo tunne kun kesken ilmalennon tajuaa että tismalleen tämä tilanne tapahtui jo, tiedän miten tulen osumaan maahan. Onneksi ei tullut muuta kuin ruhjeita ja asfaltti-ihottumaa, huonomminkin olisi voinut käydä.
Tää on kyllä nyt niin arkipäiväinen juttu mutta tapahtui ihan tänä aamuna:
Heräsin vähän muita myöhempään kun mulla oli etäpäivä. Mies ja lapsi lopettelivat aamupalaa ja minä menin suihkuun, olivat jo lähteneet kun tulin pois. Menin sit tekemään aamiaista ja havaitsin, että paketillinen saunapalvikinkkua oli jääkaapista hävinnyt. Vaikka muistaakseni pari päivää sit ostettiin. Pengoin jääkaapin, kävin jopa ylähyllyn takaosan läpi ja olin aivan että hmm outoa, ehkä sit muistan vaan väärin ja se paketti meni aamulla muilta loppuun. Mies oli vienyt roskat mennessään joten en voinut sitäkään tarkistaa. Tein sit vaan juustoleipiä.
Lounaaksi otin jääkaapista elisen ruoan jämät ja lämmitin ne. En havainnut kinkkua.
Illemmalla mies tuli töistä ja sanoi tekevänsä voikkarin itselleen. Kun menin keittiöön, havaitsin kinkkupaketin pöydällä ja miehen voitlemasss leipää. Sanoin että okei kävit tuon just ostamassa. Mies katsoi kummissaan ja sanoi että suoraan töistä ajoi kotiin ja jääkaapista kinkun otti. Luulin että laski leikkiä, mutta vannoi että oli keskihyllyltä sen napannut, siitä mihin sen jätti. Sanoin että minä pengoin sen koko jääkaapin, enkä löytänyt, että miten voi olla. Mies vaan kohautti olkapäitään.
Tää on ehkä pahin esineen katoaminen mitä mulle on käynyt. Jääkaapissa on ylipäätään tosi vähän tavaraa tällä hetkellä, kun tyhjäsin ja pesin sen sunnuntaina ja heitin kaikki jämäpurnukat ja vastaavat pois. Kinkku ei voinut olla hautautuneena minnekään. Sitä pidetään aina samassa kohtaa, ja etsin oikeasti hylly kerrallaan sitä. Tämä jäi oikeasti vaivaamaan. Vaikkakin näin arkipäiväinen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko virheeksi matrixissa lukea sen jos kaksi ihmistä on epäilyttävän samankaltaisia muttei kuitenkaan sisaruksia? Esim julkisuudenhenkilöistä Anna Abreu ja Alma Hätönen syntyneet samoihin aikoihin, samanlaiset tatuoinnit, koira, puoliso, etunimi, ulkonäkö, pituus yms kaikki jotenkin matrixissa tuplaantunut.
Toisaalta kanaparvessa kanat muistuttavat aika paljon toisiaan. Hankala niitä on toisistaan erottaa.
Joskus olen matkaillut työmatkoilla Venäjällä. Siellä tulee vastaan paljon suomalaisten kavereiden kaksoisolentoja, tai siis vain heitä ulkoisesti muistuttavia kasvoja.
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä nyt niin arkipäiväinen juttu mutta tapahtui ihan tänä aamuna:
Heräsin vähän muita myöhempään kun mulla oli etäpäivä. Mies ja lapsi lopettelivat aamupalaa ja minä menin suihkuun, olivat jo lähteneet kun tulin pois. Menin sit tekemään aamiaista ja havaitsin, että paketillinen saunapalvikinkkua oli jääkaapista hävinnyt. Vaikka muistaakseni pari päivää sit ostettiin. Pengoin jääkaapin, kävin jopa ylähyllyn takaosan läpi ja olin aivan että hmm outoa, ehkä sit muistan vaan väärin ja se paketti meni aamulla muilta loppuun. Mies oli vienyt roskat mennessään joten en voinut sitäkään tarkistaa. Tein sit vaan juustoleipiä.
Lounaaksi otin jääkaapista elisen ruoan jämät ja lämmitin ne. En havainnut kinkkua.
Illemmalla mies tuli töistä ja sanoi tekevänsä voikkarin itselleen. Kun menin keittiöön, havaitsin kinkkupaketin pöydällä ja miehen voitlemasss leipää. Sanoin että okei kävit tuon just ostamassa. Mies katsoi kummissaan ja sanoi että suoraan töistä ajoi kotiin ja jääkaapista kinkun otti. Luulin että laski leikkiä, mutta vannoi että oli keskihyllyltä sen napannut, siitä mihin sen jätti. Sanoin että minä pengoin sen koko jääkaapin, enkä löytänyt, että miten voi olla. Mies vaan kohautti olkapäitään.
Tää on ehkä pahin esineen katoaminen mitä mulle on käynyt. Jääkaapissa on ylipäätään tosi vähän tavaraa tällä hetkellä, kun tyhjäsin ja pesin sen sunnuntaina ja heitin kaikki jämäpurnukat ja vastaavat pois. Kinkku ei voinut olla hautautuneena minnekään. Sitä pidetään aina samassa kohtaa, ja etsin oikeasti hylly kerrallaan sitä. Tämä jäi oikeasti vaivaamaan. Vaikkakin näin arkipäiväinen asia.
Mulla on vähän vastaava kun kerran meni kodin avain hukkaan. Avainta etsittiin ja etsittiin monta tuntia isolla joukolla monet kerrat samat paikat, luovutettiinkiin jo osittain mutta siinä se sitten keskellä olohuoneen paljasta sohvapöytää se helkutin avain loppujen lopuksi oli. Monet kerrat asialle on naurettu että se vain ilmestyi siihen pöydälle jostakin. Jokainen muisti katsoneensa monet kerrat sen pöydän päällisenkin, eikä siinä silloin mitään avainta ollut.
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä nyt niin arkipäiväinen juttu mutta tapahtui ihan tänä aamuna:
Heräsin vähän muita myöhempään kun mulla oli etäpäivä. Mies ja lapsi lopettelivat aamupalaa ja minä menin suihkuun, olivat jo lähteneet kun tulin pois. Menin sit tekemään aamiaista ja havaitsin, että paketillinen saunapalvikinkkua oli jääkaapista hävinnyt. Vaikka muistaakseni pari päivää sit ostettiin. Pengoin jääkaapin, kävin jopa ylähyllyn takaosan läpi ja olin aivan että hmm outoa, ehkä sit muistan vaan väärin ja se paketti meni aamulla muilta loppuun. Mies oli vienyt roskat mennessään joten en voinut sitäkään tarkistaa. Tein sit vaan juustoleipiä.
Lounaaksi otin jääkaapista elisen ruoan jämät ja lämmitin ne. En havainnut kinkkua.
Illemmalla mies tuli töistä ja sanoi tekevänsä voikkarin itselleen. Kun menin keittiöön, havaitsin kinkkupaketin pöydällä ja miehen voitlemasss leipää. Sanoin että okei kävit tuon just ostamassa. Mies katsoi kummissaan ja sanoi että suoraan töistä ajoi kotiin ja jääkaapista kinkun otti. Luulin että laski leikkiä, mutta vannoi että oli keskihyllyltä sen napannut, siitä mihin sen jätti. Sanoin että minä pengoin sen koko jääkaapin, enkä löytänyt, että miten voi olla. Mies vaan kohautti olkapäitään.
Tää on ehkä pahin esineen katoaminen mitä mulle on käynyt. Jääkaapissa on ylipäätään tosi vähän tavaraa tällä hetkellä, kun tyhjäsin ja pesin sen sunnuntaina ja heitin kaikki jämäpurnukat ja vastaavat pois. Kinkku ei voinut olla hautautuneena minnekään. Sitä pidetään aina samassa kohtaa, ja etsin oikeasti hylly kerrallaan sitä. Tämä jäi oikeasti vaivaamaan. Vaikkakin näin arkipäiväinen asia.
Tämmöinen on käsittääkseni yllättävän yleistä: että etsitään jotain mutta ei löydetä, ja sitten osoittautuu kuitenkin, että se etsitty asia oli koko ajan siinä silmien edessä. Minulle on käynyt näin aika ajoin, samoin ystävilleni. Se on todella omituista. Yhden kerran vielä liikutin kättäni siinä paikassa, hyllyn reunalla, josta etsitty tavara sitten myöhemmin löytyi. Luulisi, että sormet olisivat tunteneet sen, jos silmät jostain syystä eivät kunnolla toimineetkaan.
quantum kirjoitti:
Voi olla toki matrix tai aivoperäinen dejavu moni näistä, itse olen ainakin hyvin utelias ja avoin asioiden suhteen. Jotain pieniä juttuja itsekin kokenut joskus.
Joskus tullut sitäkin mietittyä että aistimmeko vain mahdollisesti ajan tulevia ja menneitä tapahtumia ihan "tieteellisessäkin" mielessä jossain määrin? Aikahan on ulottuvuus siinä missä tilaulottuvuudetkin ja voisiko sieltä tulla jotain etiäisiä satunnaisesti, mitkä eivät olisi sen kummallisempaa huuhaata kuin veteen heitetyn kiven väreet jotka heijastuvat aina jossain määrin rantaan asti?
Tai multiversumit joita voi hyvinkin olla? Jokaisen ajanhetken jokainen valinta/vaihtoehto atomien tilojen tai vaikka tietoisten valintojen suhteen synnyttää rinnakkaisaikajanan ja olemme ehkä joskus tekemisissä risteävien todellisuuksien kanssa alitajuisesti tai muuten?
Ja voi kaikki olla myös simulaatiota, ehkäpä tulevaisuuden ihmisten roolipelisimulaatio?
Tai toisen kehittyneen lajin?Tai ehkä selittämättömät asiat ovat kehittyneempien lajien piipahduksia, kuin tiedemies taskulampun kanssa sammakkojen suolla tai varomaton marjastaja kompastuessaan muurahaispesään?
Mistäpä näitä varmaksi tietää.
Parasta on pitää avoin mieli eikä myöskään lähteä mukaan jokaiseen salaliittoteoriaan väkisin. Yksinkertaisin selitys kuitenkin monesti on se oikea.
Entinen läheinen oli selvänäköinen ihminen. Hän kertoi tulevaisuudestani asioita, jotka ovat liki kaikki toteutuneet.
Nyt olen vaiheessa, jonka en tahtoisi toteutuvan sanasta sanaan mutta symbolisesti sekin pitää paikkansa, ikävä kyllä.
Yritän uskoa, että kolmen vuoden päästä helpottaa kuten on luvattu...
Näitä esineiden katoamisia kyllä sattuu. Jopa niin, että kaksi etsii, eikä näe. Miten voi molempien havantomaailma mennä just samalla tavalla jumiin? Jotain outoa tässä on, ja juuri siksi, kun tilanteet ovat aina niin arkipäiväisiä. Jotenkin ymmärrän, että pää voi kehittää outoja aistimuksia vaikka läheisen kuoleman yhteydessä mutta just joku random esineen hukkuminen ja vielä niin, että se saattaa olla hukassa useammalta eikä kukaan löydä, kunnes se paikallistuu kohtaan, josta oli jo etsitty.
Ja näitä vastaavia on ollut aina. Mummo kertoi, miten hänen mummonsa oli kertonut että ennen vanhaan ihmiset uskoivat kotitontun vieneen sen esineen, ja tonttu piti lepyttää esim pyytämällä anteeksi ja sanomalla, että voisiko hän palauttaa sen. Ja sitten se jossain kohtaa palautui juuri siihen kohtaan kuin mistä sitä oli alun perin etsitty.
Ihmettelen vieläkin miten h*lvetissä olen voinut olla niin huolimaton, mutta kerran etsin avaimia, ja lopulta paljastui, että olin edellisenä iltana ilmeisesti sitten ensimmäistä kertaa koskaan jättänyt ne ulko-oven ulkopuolelle lukkoon roikkumaan!
Onneksi kukaan ei ollut niitä varastanut, siinä olisi mennyt auton ja asunnon avaimet ja kaikki!
Prkele että teki mieli vasaralla takoa päähän että antaa olla viimeinen kerta!
Nuorempana tuoreen ajokortin saaneena ajelin autolla paljon ihan vain huvikseen. Yks pimeä syysilta lähdin taas ajelemaan syrjäisempiä pikkuteitä kaupungin laitamilla. Tie on soratie, paljon mutkia. Harvemmin siellä kukaan huvikseen ajelee.
Kuuntelin musaa isolla ja fiilistelin, kunnes taustapeilistä näkyi toisen auton valot kaukaa. Sammutin stereot. Valot läheni ja läheni. Jotenkin se tuntui ahdistavalta. Takaa tullut auto ajoi aivan taakseni ja taustapeilistä loistavat valot häikäisivät niin paljon että käänsin koko taustapeilin sivuun.
Sillä sekunnilla se takaa tullut auto hävisi olemattomiin. Pelästyin tosi paljon. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa ja pysähdyin. Ulkona oli pilkkopimeää enkä uskaltanut poistua autosta. Käänsin kuitenkin auton ympäri ja osoitin valoja joka suuntaan eikä siitä autosta oikeasti ollut jälkeäkään. Auto ei ollut ajanut tieltä ulos, se vain katosi olemattomiin.
Mietin mitä helvettiä äsken tapahtui?Kuvittelinko kaiken? Jatkoin matkaani enkä katsonut taakseni. Ilahduin kaukaa siintävistä katuvaloista ja koin helpotusta. Seuraavana päivänä valoisan aikaan kävimme kaverin kanssa uudestaan samalla paikalla, eikä siellä edelleenkään sitä autoa, eikä mitään jälkeä missään, mikä selittäisi sen ulosajoksi tai muuksi järjellä selitettäväksi asiaksi.
Tapahtumasta on jo parikymmentä vuotta ja silti se aina välillä mielessä on.