Onko kukaan muu kokenut "virheitä matrixissa"/ glitch in the matrix -tyyppisiä tilanteita?

Jäänyt mieleen teiniajoista asti kun kerran näin sivusilmällä vieressäni olleen oven kahvan menevän nopeasti alas ja takaisin ylös. Ei ole mahdollista että joku sitä liikutti. Monesti olen miettinyt että näin kai sivusilmällä vain harhaa, mutta se tuntui kyllä ihan todelliselta ja  jäi vähän pelottamaan.

Kadonneista tavaroista, parikymppisenä kadotin silmälasini ihan mystisesti. Kotelo kotona enkä koskaan lähtenyt mihinkään lasien kanssa ilman koteloa. Ainoa selitys että joku vierailija on vienyt ne asunnostani, mutta mitä järkeä siinä olisi. Pois muuttaessani niitä ei edelleenkään mistään löytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heinäkuussa halusin eräänä aamuna välttämättä kuunnella João Gilberton bossanovaa. En ollut kuunnellut sitä vuosiin. Puolisoni kysyi minulta yhtäkkiä ”onko hän vielä elossa?”. Sanoin, etten tiedä, joten googlasimme yhdessä. Totesimme, että mies on vielä elossa.

Seuraavana päivänä luimme lehdistä, että mies oli kuollut edellisenä päivänä.

Elokuussa katsoin yksin elokuvaa, jossa soitettiin kirjailija Toni Morrisonille, joka oli opettajana jossain Yhdysvaltojen yliopistossa. (Oli myös tosielämässä) Aloin ajatella hänen kirjaansa Jazz, jonka luin lukiossa ja mietin siinä samalla, että onko tuo kirjailija muka vielä hengissä. Katsoin Wikipediasta ja olihan hän.

Seuraavana aamuna luin uutisen, että hän oli kuollut juuri edellisenä päivänä.

Nämä tapaukset tapahtuivat melkein tasan kuukauden välein.

Mielenkiintoista! Minä taas hyräilin itsekseni heinäkuun alussa Corcovado- kappaletta, vaikka edellisestä kuuntelukerrasta oli jo vuosia aikaa. Minullekin tuli yllätyksenä, että João Gilberto kuoli siitä jonkun ajan päästä.

Kävin tänään kirppiksellä. Selailin levypinoa, 60-70-luvun kamaa.

Useampi biisi oli tullut tänään mieleen, soinut äsken päässä tms. Erään ennestään tuntemattoman studioprojektin takana oli kuuluisan halloween -hupilaulun tuottaja, biisin kuulin juuri laivalla.

Älyttömintä on, kun jostain löytyy vanha ja itselleen tuntematon laulu, joka alkaa sen jälkeen soida radiossa - myös vanha suomennos-ja siitä tehdään jopa uusia versioita.

Ihmisen aivot eivät ole mikään 100 prosenttisen varmatoiminen elin, kyllä sekin voi heittää erroria, tiltata tai hajota kokonaan niinkuin tietokone milloin vain.

Vierailija kirjoitti:

Mulle käy jatkuvasti niin että keksin kiinnostua jostain asiasta, josta en ole kuullut tai lukenut mistään ja ehkä noin puolen vuoden päästä se on otsikoissa, ja hehkutetaan miten nyt on "löydetty" tällainen uusi juttu. Ihan kuin aivot nappaisi sen ilmasta ennakkoon. Myös jotkut typerät vitsit mitä olen keksinyt ja möläyttänyt, ovat tulleet jonkin ajan päästä vastaan telkkarissa, joskus peräti sarjan aiheena. En tietääkseni tunne ketään joka moisia tekisi. Se pistää kyllä miettimään onko ohjelmassa joku bugi.

Tavallaanhan aivot nappaavatkin sen ennakkoon muttei toki ilmasta, vaan ympäröivästä kulttuurista. Siksi esimerkiksi sama ilmiö nousee esille eri puolilla suhteellisen yhtä aikaisesti. Emme elä tyhjiössä ja toisaalta aivomme suodattaa jatkuvasti valtavan määrän sisältöä ja olemme tietoisia vain osasta siitä.

Eräs esimerkki mekaanisesti ilmiöstä mekaanisesti tuotettuna esimerkiksi Derren Brownin temppu, jossa mainosmiehet saadaan tuottamaan ennalta ennustettu mainoskampanjaehdotus:

Tänään just sattui: Torkutin 20 minuutin välein ja katsoessani kelloa se oli 07.22. Uudestaan katsoessa se oli edelleen 07.22.

Aluksi ajattelin muistavani edellisen vilkaisun kellonajan väärin, mutta kun se oli edelleen neljännelläkin torkutuksella 07.22 ja olin jo varma ja tiesin, että niin se oli ollut edelliselläkin kerralla, säikähdin jo.

Ajattelin sitten puhelimeni jotenkin jumittuneen ja menin katsomaan tietokoneen kelloa, mutta kun SEKIN oli 07.22, säikähdin todella!

Pelkäsin jo juuttuneeni johonkin luuppiin, aikasilmukkaan, jossa muu maailma jatkaa menoaan, mutta minä katoan ja kello on minulle ikuisesti 07.22.

Vähän niinkuin elokuvassa Päiväni murmelina ja se Mrs Pettitgrain and her peculiar children, tai jokin sellainen. Tai Matrixin Neo, joka juuttuu sille tyhjälle metroasemalle, joka vaan jatkuu ja jatkuu, eikä Neo pääse pois sieltä ilman apua.

Rukoilin jo, että "Jumala, päästä minut tästä aikasilmukasta!" Helpotus oli SUURI, kun kello tuli 07.23.

Huh! Kyllä tuollaista tapahtuu, enkä yhtään ihmettelisi, että jotkut kadonneet ihmiset ovat juuttuneet johonkin aikasilmukkaan tai hävinneet rinnakkaistodellisuuteen. Kaikenlaista kokeneena minulla ei ole minkäänlaisia vaikeuksia uskoa pidentyneitä metsäreittejä ja maisemia, jotka vain jatkuvat samana tuntikausia, kuten jotkut tässä ketjussa ovat kertoneet. Minua ei nykyään hämmästytä enää mikään.

Liittyen näihin kaksoisolentotarinoihin:

Olin kuntosalilla lämmittelemässä juoksumatolla, kun viereiselle juoksumatolle tuli eräs mies, jota usein näin salilla ja taisimme vaihtaa pari sanaakin. Kävin salilla yleensä melko samaan aikaan, joten siellä näki samoja tyyppejä ja kasvot tulivat tutuiksi, vaikkei tervehtimistä enempää puhuttukaan.

Siirryin juoksumatolta tekemään muuta treeniä ja huomasin hetken kuluttua, että mies oli nyt jalkaprässillä. Paitsi että hetkinen - hän oli samaan aikaan myös vähän matkan päässä edelleen juoksumatolla!

Olin pienen hetken häkeltynyt, mutta sitten rekisteröin, että miehillä oli erilaiset vaatteet, jopa eri väriset hiukset. Olin todellisuudessa säännöllisesti nähnyt heitä molempia (erikseen) salilla tajuamatta, että kyseessä on kaksi eri henkilöä. Minulle oli olemassa vain se yksi tuttu mies... Heillä oli kyllä samanlaisia piirteitä, mutta jos seisoisivat rinnakkain, tuskin näyttäisivät kovinkaan samalta.

Eli selitykseni (joihinkin) näihin glitcheihin: emme usein katso vieraita ihmisiä kovin tarkkaan, mistä syystä joku sama piirre saattaa huijata uskomaan kaksoisolennoksi tai jopa samaksi ihmiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla tapahtui kerran koiraa ulkoiluttaessa pelottava tällainen. Lähdin kävelemään tuttua reittiä Helsingissä Arabianrannassa. Oli iltapäivä. Siinä omissa ajatuksissani kuljin, kun yhtäkkiä tajusin, että mutta eihän tämä reitti yleensä näin pitkä ole. No, kuittasin sillä että olen ollut niin ajatuksissani, että siksi ajantaju ei ole ihan normaali. Skarppauduin tarkkailemaan ympäristöäni. No niin, nyt tuttu lintutorni edessä, siitä ei ole kuin jokunen sataa metriä kävelysillalle, jota pääsee polullle joka vie takaisin Arabianrantaan Viikki/Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueelta. Mutta: lintutornin jälkeen polku jatkui ja jatkui, ja mikä hirveintä: lintutorni tuli vastaan uudestaan säännöllisesti. Sillä reitillä ei ole kuin 1 lintutorni, olen sen myöhemmin kävelyillä varmistanut (eikä siellä ole myöskään mitään rengasmaista polkua, jota voisi siltoja ylittämättä pyöriä ympyrää samaa reittiä). Kävelin ja kävelin ja alkoi jo hätäännys iskeä, kun ilta alkoi pimentyä, eikä koirakaan olisi enää halunnut tarpoa. Aina vaan oikealla oli kaislikko, vasemmalla puro/pieni joki, Lammassaaren polku ja lintutorni toistuivat. 

Lopulta en epätoivoissani keksinyt muuta, kuin sanoa kuten uskovainen eksäni: "Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä, jos tässä on joku lumous niin katoa". En edes usko Jeesukseen enkä lumouksiinkaan, mutta mitäpä teet jos olet kävellyt 4 tuntia reittiä jonka pitäisi olla alle puoli kilometriä... Jonkun ajan päästä, taas kerran lintutornin kohdalla, tuli vastaan joukko otsalamppujen kanssa juoksijoita (en tosiaan ollut ennen sitä nähnyt yhtäkään ihmistä, mikä myös on outoa, koska tuolla liikkuu yleensä aika paljon ulkoilijoita). Yhtäkkiä tuntui kuin joku painostava tunnelma olisi loppunut, luonnon äänetkin palasivat. Ja nyt löysin sieltä mistä pitääkin, noin parinsadan metrin päästä, vasemmalle puron yli vievän sillan ja siitä pääsin kotiin päin. Kai se oli sitten se vanhojen aikojen "metsänpeitto", ainakin kokemus muistuttaa paljon sen kuvauksia.

Tuon tapaisia kokemuksia on ollut muillakin.

Miten olet pärjäillyt asian kanssa? Jos omalle kohdalle ajattelee, niin tuollaisesta jäisi kyllä trauma.

Ei ole varsinaisesti traumaa jäänyt, mutta muutaman kerran kyllä mahanpohjaa vähän jännityksestä/ahdistuksesta kuristanut metsälenkeillä koiran kanssa, että ei kai taas, jos on esim. tuntunut että oliko se reitti muka näin pitkä. 

Tuon jälkeen näin myös todella kummallisia unia, jossa joku selitti minulle asioita kuten että minun pitäisi jotenkin tietää, että koko ajanhan me pompimme rinnakkaistodellisuuksien säikeiltä toisille, minä vaan tein tavanomaista isomman hyppäyksen, kauempaan säikeeseen kuin yleensä ja siksi tuli todellisuuden epäjatkuvuuden tunne. Ja omituista juttua siitä miten ihminen luo oman todellisuutensa sillä, miten aistit käsittelevät informaatiota, miten aivot käsittelevät aistien raakadataa ja miten perususkomukset esim. ajan olemuksesta vaikuttavat kokemukseen. Unihahmo kehotti hyppäämään tuntemattomaan ja tutkimaan todellisuuden luonnetta, olisin siinä kuulemma erityislahjakas jostain aivoihin liittyvästä syystä. En todellakaan halua kyllä mitään moisia kokemuksia enää koskaan!

Tuo kuulostaa kyllä ihan provolta.

Nyt kävi vasta tällainen tilanne.

Mies rakastaa maapähkinävoita. Ostin hänelle sitä kaksi purkkia ja näytin että katso mitä ostin sinulle ja mies oli iloinen. Tavallista eko-maapähkinävoita, merkkiä mitä ei ole ennen käytetty.

Seuraavana aamuna otan maapähkinävoipurkin ja katson ihmeissäni sitä että se on chilimaapähkinävoita ja etiketissä on näyttävästi chilejä.

Miehen kanssa molemmat ollaan varmoja ettei ne chilit ollut siinä edellisenä päivänä ja että etikettikin oli erilainen!

Vierailija kirjoitti:

Nyt kävi vasta tällainen tilanne.

Mies rakastaa maapähkinävoita. Ostin hänelle sitä kaksi purkkia ja näytin että katso mitä ostin sinulle ja mies oli iloinen. Tavallista eko-maapähkinävoita, merkkiä mitä ei ole ennen käytetty.

Seuraavana aamuna otan maapähkinävoipurkin ja katson ihmeissäni sitä että se on chilimaapähkinävoita ja etiketissä on näyttävästi chilejä.

Miehen kanssa molemmat ollaan varmoja ettei ne chilit ollut siinä edellisenä päivänä ja että etikettikin oli erilainen!

Tämä on tämmöinen perus- ohjelman päivitys moka. Muutetaan pelissä jonkin komponentin ulkoasua päivityksen yhteydessä

Laitoin aamuvarhaisella pyykkejä narulle yläkerrassa, alakerrassa lapset tekivät lähtöä kouluun. Kuulin kuorossa epävireisesti  kiljaistun moikka äiskän ja oven kolauksen, hymyilin itsekseni ja jatkoin pyykkihommaani. Kunnes pari minuuttia myöhemmin äänten kuoro huusi taas moikkaa ja ovi kävi, siinä vaiheessa jähmetyin että mitä ihmettä? Ei ole mahdollista että kaikki kolme olisivat unohtaneet jotain ja tulleet hakemaan vaan kuulin selvästi heidän lähtönsä toiseen kertaan . 

Mies juo yövuoroissa energiajuomaa ja esitteli yhtenä päivänä kaupasta löytämäänsä uutta Batterymakua, tölkki oli sellanen värikäs. Myöhemmin kun tuli aika lähteä töihin, tölkki oli kuitenkin  perusmusta ja maku se tavallinen maustamaton. Mies kyseli jo että onko hän hullu, sanoin että siinä tapauksessa ollaan molemmat.

Kolmas tapaus on kaikista karmein, kävelin nimittäin lähikauppaan  tuttua lyhyttä metsäpolkua pitkin ja äkkiä tajusin että polku tuntuu olevan liian pitkä eikä kauppaa näy, normaalisti kulkisin tuon matkan viidessä minuutissa mutta nyt tuntui että aikaa oli mennyt vähintään 20 min ! Aloin paniikissa juosta ja kaaduin, kun nousin tajusin että kaupan parkkipaikka on nenäni edessä ja kaikki taas  kuten pitääkin.

Olen käynyt lukemassa Redditissä vastaavia tarinoita ja tulee jotenkin kylmäävä fiilis..... mikä on totta ja mikä ei.

Aikoinaan  makoilimme siskoni  huoneessa ja juttelimme, kysyin mitä kello on ja sisko vastasi että neljä, katso itse laiskuri ja käännyin katsomaan herätyskelloa joka todellakin oli neljä. Vaihdoimme vielä muutaman sanan ja menimme kahvinkeittoon, keittiössä vilkaisin seinäkelloa ja hämmästyin sen ollessa kuusi. Kysyin hoo moilasena että mitt vit... eikö kello ollu just neljä? ja sisko myönteli että oli se. Katsottiin olkkarin kello ja siskon huoneen kello, loogisin vaihtoehtohan oli tietysti että siskon kello oli pysähtynyt. Mutta ei, sekin oli kuusi. Jokainen kello talossa oli kuusi!  Ajalta, joka tuntui parilta minuutilta meiltä hävisi pari tuntia tuhka tuuleen.

Olen varma, että tämä ketju oli aktiivinen marras/joulukuussa, mutta nyt kuin katson, se on ollut tauolla monta kuukautta, muutama postaus vain lähiaikoina.

Uppista!

Minulla on useampi kokemus

- Teininä meikkasin aamulla vessassa ja äiti kopautti oveen  hihkaisten "Jenni, mä meen nyt""  , vastasin vain että "Jep, moikka", Meni ehkä noin 5 minuuttia ja taas ovelta kopautus sekä ilmoitus "Mä meen nyt", siinä vaiheessa nousi ihokarvat pystyyn että mitä helkuttia?

- Vähän vanhempana, jo omilla asuessa tilasin Kotipitsasta pitsaa. Sain ruokani ja ehdin syödäkin jo puolet kun  ovikello soi ja menin ovelle. Siellä seisoi se sama aikasempi pitsalähetti! "Moi, bolognese pitsa?" " Ööh.. ei?"

- Kuulin pimeästä keittiöstä särkyvän lautasen äänen ja naisen hätääntyneen kirkaisun, ei ollut mahdollista että ääni olisi tullut naapurista.

up

Kiva ketju ollut lukea, piti pohdiskella omia kokemuksia ja tämä setti tuli mieleen yhdeltä ja tähän asti ainoalta Interrail-reissulta:

- Glitch1: Tässä vaiheessa reissua olin yksikseni Munchenissä ja menin mukaan Pub Crawl -kuppilakierrokselle. Olisikohan yhteensä 20-30 tyyppiä ollut kierroksella. Eräässä kuppilassa sitten istahdettiin alas tietyllä viiden hengen porukalla alas ja juttelemaan. Minä, plus miehiä Saksasta, Uudesta-Seelannista, Etelä-Koreasta ja taisi olla joku muukin. Kävi ilmi, että kaikilla on sama nelikirjaiminen etunimi. Pakko oli ottaa kuva pöytäseurueesta.

- Glitch2: No ilta sitten jatkui ja siinä ehtii muodostumaan kuppikuntia. Jossain kohtaa ihmeteltiin, että mihin yksi heppu hävisi. Ei sitten sen koommin hänestä kuultu. Asia jäi vähän vaivaamaan, ei tiedetty numeroa yms. Ihan tarkalleen en muista missä kaikkialla pyörin Munchenin jälkeen viikon verran ennen saapumistani Berliiniin. Kävin päiväsaikaan holokausti-muistomerkilla ja siellä oli muutama muukin turisti pyörimässä. Nousi nyhdelle kivipaaseista saadakseni paremman kuvan. Eikös se viikko sitten kadonnut heppu huomannut minut siitä kiven päältä killumasta...

Käyttäjä32496 kirjoitti:

Kiva ketju ollut lukea, piti pohdiskella omia kokemuksia ja tämä setti tuli mieleen yhdeltä ja tähän asti ainoalta Interrail-reissulta:

- Glitch1: Tässä vaiheessa reissua olin yksikseni Munchenissä ja menin mukaan Pub Crawl -kuppilakierrokselle. Olisikohan yhteensä 20-30 tyyppiä ollut kierroksella. Eräässä kuppilassa sitten istahdettiin alas tietyllä viiden hengen porukalla alas ja juttelemaan. Minä, plus miehiä Saksasta, Uudesta-Seelannista, Etelä-Koreasta ja taisi olla joku muukin. Kävi ilmi, että kaikilla on sama nelikirjaiminen etunimi. Pakko oli ottaa kuva pöytäseurueesta.

- Glitch2: No ilta sitten jatkui ja siinä ehtii muodostumaan kuppikuntia. Jossain kohtaa ihmeteltiin, että mihin yksi heppu hävisi. Ei sitten sen koommin hänestä kuultu. Asia jäi vähän vaivaamaan, ei tiedetty numeroa yms. Ihan tarkalleen en muista missä kaikkialla pyörin Munchenin jälkeen viikon verran ennen saapumistani Berliiniin. Kävin päiväsaikaan holokausti-muistomerkilla ja siellä oli muutama muukin turisti pyörimässä. Nousi nyhdelle kivipaaseista saadakseni paremman kuvan. Eikös se viikko sitten kadonnut heppu huomannut minut siitä kiven päältä killumasta...

Siis nousit holokausti-muistomerkin päälle??

Vierailija kirjoitti:

Minulla on useampi kokemus

- Teininä meikkasin aamulla vessassa ja äiti kopautti oveen  hihkaisten "Jenni, mä meen nyt""  , vastasin vain että "Jep, moikka", Meni ehkä noin 5 minuuttia ja taas ovelta kopautus sekä ilmoitus "Mä meen nyt", siinä vaiheessa nousi ihokarvat pystyyn että mitä helkuttia?

- Vähän vanhempana, jo omilla asuessa tilasin Kotipitsasta pitsaa. Sain ruokani ja ehdin syödäkin jo puolet kun  ovikello soi ja menin ovelle. Siellä seisoi se sama aikasempi pitsalähetti! "Moi, bolognese pitsa?" " Ööh.. ei?"

- Kuulin pimeästä keittiöstä särkyvän lautasen äänen ja naisen hätääntyneen kirkaisun, ei ollut mahdollista että ääni olisi tullut naapurista.

Pitsalähetti on voinut seuraavaa toimitusta toimittaessa erehtyä osoitteesta.

Olin tämän sattuessa nuori, noin 16. Olin ollut kylässä poikakaverilla ja lähdin kotiin, kello oli suurinpiirtein 19 illalla. Oikaisin aina pururataa pitkin, se oli kilometrin pätkä siitä poikakaverin kotirivareilta kerrostaloon jossa asuin.  Yleensä vastaan tuli runsaasti koirien iltapissittäjiä mutta tällä kertaa  ei yhtään. Tajusin myös,etten  kuule läheisen iso autotien huminaa. Oli lähes aavemaisen hiljaista kun ei tennarinikaan purussa paljon ääntä pitäneet. Paniikkini yltyi kun tajusin että minun oisi pitänyt jo nähdä kotitaloni parvekkeet puiden yläpuolella, mutten nähnyt. Oli tullut hämärää, pururadan valot syttyivät räpsien ja taivaalle nousi kuu. Mietin itkuisena olenko kuollut ja jumissa tässä kuun valaisemalla tyhjällä pururadalla ikuisesti?!

Muistin mummoni kertoneen metsänpeitosta ja kuperkeikasta. Että pitäisi tehdä kuperkeikka. Tunsin itseni aika hemmetin ääliöksi, mutta  irrotin vyölaukkuni ja heitin kuperkeikan.  Samassa vastaan juoksi koira ja omistaja seurasi flexin päässä, kuulin autojen äänet, näin kotitaloni. Kaikki  oli taas normaalisti.

En tiedä oliko se  metsänpeitto vai bugi matrixissa, mutta tuon jälkeen olen vältellut  pururatoja ja metsiä etenkin iltaisin.