Onko kukaan muu kokenut "virheitä matrixissa"/ glitch in the matrix -tyyppisiä tilanteita?

Vierailija kirjoitti:

Isäni kertoo tarinaa, että teininä ollessaan hänelle oli käynyt perin merkillinen juttu. Hän oli lähtenyt kerran aamulla kesätöihin, samaan aikaan isänsä kanssa. Työmatka oli lyhyt, siihen meni vain 20 minuuttia, ja he lähtivät joka aamu samaan aikaan kello 7 jälkeen. Kuitenkin isäni oli tänä nimenomaisena aamuna jostain syystä töihin tultuaan huomannut, että kello olikin tunnin enemmän, kuin mitä sen olisi pitänyt olla, hän oli siis myöhästynyt töistä. Isäni kysyi illalla isältään asiasta, ja pappani oli kuitenkin ollut normaaliin aikaan työpaikallaan, ja he olivat lähteneet kotoa samaan aikaan kuin aina ennenkin. Isäni ei vielä 50 vuoden jälkeenkään ole keksinyt syytä tapahtuneelle, johonkin hänellä oli hävinnyt kokonainen tunti tuona aamuna.

Työpaikan kello oli edellä? Pysähtynyt?

Minulla on useampi kokemus

- Teininä tein läksyjä ja kuulin julisteen repeävän, katsoin mutta jokainen juliste näytti olevan ehjä. 5 min myöhemmin äiti puhtaita pyykkejä huoneeseeni ja repäisi vahingossa ovessa olleen julisteen kahtia

- Aikuisena tein lähtöä töihin ja alaoven edessä istui kaunis musta kissa jolla perhosenmallinen laikku kyljessä , menin bussilla töihin 15 km päähän ja kun jäin bussista sama kissa istui pysäkillä

- Kuulin portaista jysähdyksen ja lapseni " Voi kökkönen!" Huudahduksen mutta lapsi ei ollut kotona vaan ratsatustunnilla. Meni noin 30 min ja lapsi tuli kotiin , lähti kiipeämään yläkertaan , tiputti kypäränsä ja huusi "voi kökkönen!"

Vierailija kirjoitti:

Kopsasin oman vastauksen tuolta "selvittämätön asia/tapahtuma"- ketjusta, kun sopivat tännekin. :) 

Tämä tosin tapahtui isälleni kymmenkunta vuotta sitten. Hän oli ajamassa aamuvarhain kesäaamuna töihin, pitkällä aukealla tienpätkällä oli ollut sumuisaa niinkuin usein ennen kuutta aamulla on. Isä oli ajanut noin 50 km/h kunnes yhtäkkiä eteen ilmestyy valoineen kaikkineen punainen traktori. Isä törmäsi siihen, pakettiauton puskuriin jäi selvät lommot ja jopa sitä punaista maaliakin. Kun hän sammutti auton ja kiirehti ulos katsomaan traktorin vauriot traktoria ei näkynytkään enää missään. Hämmentyneenä ja vauriot pikaisesti katsottuaan hyppäsi takaisin pakettiautoon ja lähti ajamaan tietä eteenpäin löytääkseen tuon pikaisesti kadonneen traktorin. Traktoria ei tosiaan tullut tuolla suoralla vastaan, eikä monen kilometrin etäisyydellä ollut mitään metsäteitä tai risteyksiä joista traktori olisi voinut kääntyä. Täydeksi mysteeriksi jäi. 

Minullakin on kokemuksia näistä yllättäen yhteydenpidon lopettavista ihmisistä, mutta kummallisin on tuttava jonka kanssa olimme pitkään harjoitellut erästä projektia joka meidän oli määrä pitää ns. näyttönä opintojeni lopuksi. Olimme sopineet kaikki valmiiksi, viestitelty vielä edellisenä päivänä asiasta kunnes hän ei koskaan saapunut paikalle eikä koskaan vastannut yhteydenottoihini. Mitään riitaa asiasta ei ollut eikä tuon henkilön ystävätkään osanneet sanoa asiaan mitään. Mitään hänelle ei tapahtunut, edelleen on hyvinkin hengissä ja elelee samalla paikkakunnalla. 

Lisäksi minulla on myös näitä liikenne-etiäisiä, ajoimme kerran mieheni kanssa tavallisesti tuttua kylätietä, vastaan tuli auto joka myös ajeli aivan rauhallisesti ilman merkkiäkään mistään epätavallisesta. Minulle kuitenkin tuli todella vahva tunne että tuo auto ajaa ojaan ja ehdin sen miehelle sanoakin kun näimme peileistä että tosiaan auto ajoi seuraavassa kaarteessa suoraan ojaan. Jäimme auttamaan ja soitimme hinauspalvelun heille avuksi mutta kummallinen fiilis siitä jäi. 

Ikävää jos joku yllättäen lopettaa yhteydenpidon, mutta tuskin siinä mitään virhettä matrixissa on tapahtunut..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän n. kuuskymppiset identtiset kaksoset jotka pukeutuvat sukkia ja huivia myöten identtisesti, myös aina samanlaiset meikit ja kampaukset. Saattavat olla samaan aikaan esim. ostoskeskuksessa mutta kiertävät eri liikkeissä. Varmasti aiheuttavat hämmennystä sellaisissa jotka eivät heitä tunne.

Yhdessä isossa tavaratalossa oli töissä identtiset kaksoset. Ihmettelin kun tuli niin usein vastaan henkilökunnan tiloissa. Piti hieraista silmiä kun kävelivät molemmat samalla kertaa vastaan. Taisin vielä tokaista että "ai, sua onkin kaks".

Minäkin tunnen eräät identtiset kaksoset. Monta kertaa on käynyt niin, että toinen heistä tulee jossain vastaan ja sanoo jotain, esim. "onpa upeat kengät, minäkin haluaisin tuollaiset, mistä ne on ostettu". Sitten saman päivän aikana tulee se toinenkin kaksonen vastaan ja sanoo täsmälleen samat sanat. Voisi olla outoa, jos ei tuntisi heitä ja tietäisi, että kyseessä on kaksi eri ihmistä.

Näen joka yö unia ja muistan niistä ison osan. Jokaisella unella on jokin viesti, joka liittyy omaan elämääni. Yhdessä vaiheessa näin kuitenkin unta lento-onnettomuuksista, jotka olivat juuri tapahtuneet/tapahtumassa. Tiesin aina uhriluvun ja selviytyikö kukaan, mutten sitä missä onnettomuudet tapatuivat. Yhdessä vaiheessa aloin näkemään unia, joissa olin itse lähdössä matkalle, mutten koskaan päässyt koneeseen asti vaan aina tuli jotain ihmeellisiä tapahtumasarjoja. Oltuani kohteessa tasan viikon, sama lentokone jolla olin lentänyt, ammuttiin alas (Malaysia Airlines lento 17, Amsterdam Kuala Lumpur. 

Olen aina kokenut, että joku pitää minusta huolen. Olen ollut monessa läheltä piti, melkein kuolin - tilanteessa, mutta selvinnyt vammoitta. Ihmiset sen sijaan ovat satuttaneet senkin edestä, mutta tämän koen olevan omissa käsissäni, enkä ole vielä löytänyt oikeaa tapaa elää. 

Lapsuuden hyvä ystävä kävi hyvästelemässä unessa kuolemaansa edeltävänä yönä. 

Lapsena minulla oli "vilkas mielikuvitus" joten en reagoinut juuri mitenkään siihen, että joka tiistai kuulin jonkun kävelen kumisaappaat jalassa talomme toisessa päässä. Kävin muutaman kerran katsomassa, ketään ei näkynyt ja annoin olla. Yhdessä vaiheessa kuulin naapurin soittavan pianoa joka yö ja valitin tästä äidilleni. Naapurilla ei kuulemma ole pianoa, eikä ole koskaan ollut. 

Erikoisin viime aikainen tapahtuma oli kun kävin läpi menneisyyttäni ja mietin kaikkia vääriä tekojani. Tuskaisena päätin jostain syystä rukoilla (en ole uskova) anteeksiantoa ja pyysin merkkiä, että saan antaa näiden asioiden olla ja antaa anteeksi itselleni. Välittömästi kuulin kuinka joku löi ulko-oveani todella kovaa. Rapussa ei näkynyt ketään eikä kuulunut liikettä, kukaan ei avannut yhtäkään ovea. 

Diagnoosi on 2-suuntainen mielialahäiriöä, mutta kukaan hoitava taho ei ole koskaan näitä kokemuksia kutsunut harhoiksi. 

Jatkan vielä (278/273)

En ole koskaan kuunnellut Cheekin musiikkia, mutta luin kuitenkin elämäkertansa. Hieman ihastuin häneen ja kuuntelin levyt läpi. Mietin mitä hän ajattelisi minusta jos tapaisimme jne, u know the stuff.

Eräänä päivänä kävelimme toistemme ohi aivan taloni lähellä (en asu Helsingissä), hymyilimme toisillemme ja se siitä. Siihen loppui ne unelmoinnit, en kokenut pienintäkään halua jäädä puhumaan tai pyytää yhteiskuvaa tms. 

:) erikoinen maailma. 

Olen AIVAN VARMA että Mökkitie ei ole alunperin Arttu Wiskarin vaan Anssi Kelan biisi. Kuuntelin kyseistä biisiä omasta mp3-soittimestani jo vuosia ennen Wiskarin versiota. Loistavia artisteja molemmat, hyviä kumpikin versio.

Vierailija kirjoitti:

Mulle käy silloin tällöin niin, että herään satunnaiseen aikaan yöllä. Mietin mielessäni, paljonkohan kello on ja kun katson kelloa, se on minuutilleen sen verran, kuin olin ajatellut... Tämä on käynyt niin monta kertaa, että vähän spookyltä tuntuu. Ja tosiaan kyseessä ei ole mikään vakioaika tyyliin lehdenjakajan kolistelu tai naapurin töihinlähtö tms. joka herättäisi aina tiettyyn aikaan.

Sama täällä! Lisäksi ollessani lomalla ja täysin rentoutunut, suunnittelin menojani tyyliin tasalta/puolelta jonkin asian aloitus. Katsoin JOKA KERTA kello minuutilleen puolelta tai tasalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kopsasin oman vastauksen tuolta "selvittämätön asia/tapahtuma"- ketjusta, kun sopivat tännekin. :) 

Tämä tosin tapahtui isälleni kymmenkunta vuotta sitten. Hän oli ajamassa aamuvarhain kesäaamuna töihin, pitkällä aukealla tienpätkällä oli ollut sumuisaa niinkuin usein ennen kuutta aamulla on. Isä oli ajanut noin 50 km/h kunnes yhtäkkiä eteen ilmestyy valoineen kaikkineen punainen traktori. Isä törmäsi siihen, pakettiauton puskuriin jäi selvät lommot ja jopa sitä punaista maaliakin. Kun hän sammutti auton ja kiirehti ulos katsomaan traktorin vauriot traktoria ei näkynytkään enää missään. Hämmentyneenä ja vauriot pikaisesti katsottuaan hyppäsi takaisin pakettiautoon ja lähti ajamaan tietä eteenpäin löytääkseen tuon pikaisesti kadonneen traktorin. Traktoria ei tosiaan tullut tuolla suoralla vastaan, eikä monen kilometrin etäisyydellä ollut mitään metsäteitä tai risteyksiä joista traktori olisi voinut kääntyä. Täydeksi mysteeriksi jäi. 

Minullakin on kokemuksia näistä yllättäen yhteydenpidon lopettavista ihmisistä, mutta kummallisin on tuttava jonka kanssa olimme pitkään harjoitellut erästä projektia joka meidän oli määrä pitää ns. näyttönä opintojeni lopuksi. Olimme sopineet kaikki valmiiksi, viestitelty vielä edellisenä päivänä asiasta kunnes hän ei koskaan saapunut paikalle eikä koskaan vastannut yhteydenottoihini. Mitään riitaa asiasta ei ollut eikä tuon henkilön ystävätkään osanneet sanoa asiaan mitään. Mitään hänelle ei tapahtunut, edelleen on hyvinkin hengissä ja elelee samalla paikkakunnalla. 

Lisäksi minulla on myös näitä liikenne-etiäisiä, ajoimme kerran mieheni kanssa tavallisesti tuttua kylätietä, vastaan tuli auto joka myös ajeli aivan rauhallisesti ilman merkkiäkään mistään epätavallisesta. Minulle kuitenkin tuli todella vahva tunne että tuo auto ajaa ojaan ja ehdin sen miehelle sanoakin kun näimme peileistä että tosiaan auto ajoi seuraavassa kaarteessa suoraan ojaan. Jäimme auttamaan ja soitimme hinauspalvelun heille avuksi mutta kummallinen fiilis siitä jäi. 

Ikävää jos joku yllättäen lopettaa yhteydenpidon, mutta tuskin siinä mitään virhettä matrixissa on tapahtunut..

Joo, se jäikin siihen erehdyksessä.

Edellisessä keskustelussa käsiteltiin selvittämättömiä juttuja ja moni muukin oli tuollaisesta kertonut, joten silloin sen sinne kirjoittelin. Muut kuitenkin sopii ok, niin ei varmaan kovin iso moka ollut. :)

Olin menossa töihin ja yhtäkkiä ihan randomisti mulle tuli ajatus että vitsi jos yksi mun

yläasteaikanen tietty opettaja tulisi nyt kulman takaa vastaan, olisi tosi kiusallista. Ei tullut vastaan mutta kun olin päässyt siihen isoon rakennukseen missä myös työpaikkani on, huomasin että se kävelee mun takana rappusissa.

En ollut nähnyt tuota opettajaa yläasteen jälkeen, eli noin 15 vuoteen

Menin aamulla töihin tavalliseen tapaan. Työpisteeni on kuudennessa kerroksessa ja menen sinne hissillä. Alhaalla olin juuri mennyt hissiin ja painanut kerrosnappia, kun kuulin työkaverin puhuvan ja kävelevän hissiä kohti. Ovet ehtivät sulkeutua ja koko hissimatkan aattelin, että miksen nopeasti vaan reagoinut ja painanut avausnappia.

Kun tulin kuudenteen ja kävelin hissistä ulos, niin sama työkaveri seisoi käytävällä kopiokoneen luona ja otti kopioita paksusta asiakirjanipusta. Hän näytti siltä kuin olisi seissyt siinä jo jonkin aikaa. Muita työkavereita siinä ei silloin ollut.

Tänään taas vaikka kuinka monta noita ajattelen asiaa, koen asian -juttuja. Ajattelin juuri erästä ihmistä, nyt näen hänen etunimeään joka paikassa, puraisin pätkispatukkaa ja samaan aikaan luen tekstistä "minttu" jne...

up

Vierailija kirjoitti:

Mulle käy usein arjessa niin että olen ajatellut jotain asiaa tai ihmistä ja sitten piakkoin näen tämän saman jutun jossain. En ole nähnyt Matrixia eikä tämä ehkä vastaa sitä ilmiötä, mutta tämä on hämäävää koska tapahtuu tosi usein. Vähän kuin jotain "etiäis-ilmiötä". Usein ne ovat ihan randomeja arkiasioita, kuin joku tietäisi ajatukseni ja toisi jutun eteeni.

Kamalimpia esimerkkejä: 12-vuotiaana palasin vkloppureissulta sisaruksen kanssa ja pihassa oli lippu puolitangossa, heitin vitsillä että vauvasisaruksemme on kuollut. Menimme sisälle ja saimme kuulla että näin on.

Tänä vuonna puhelimeeni soitettiin isäpuoleni numerosta ja ajattelin heti että äidille on tapahtunut jotain pahaa, no se olikin äitini joka soitti. Seuraavalla viikolla sain taas puhelun isäpuolen numerosta, tällä kertaa siellä oli isäpuoli joka kertoi äitini kuolleen juuri äkillisesti kotona.

Pihassa oleva lippu... Asuitteko siis kerrostalossa? Ja teille sisaruksille ei kerrottu perheenjäsenen kuolemasta, mutta koko muulle pihapiirille kerrottiin, koska oli vedetty lippu puolitankoon? Pimeetä touhua. 

Olen kirjoittanut nämä siihen pitkään ”selvittämättömiä juttu jne”- ketjuun mutta taitaa sopia myös tänne, koska vaikuttaa niin samanlaiselta kuin muiden kokemukset

Tämä nyt ei ole mikään maailman oudoin juttu mutta kummastuttaa ja mietityttää... onko omat aivot tehneet jotain temppuja vai mistä ihmeestä on kyse.

Tämä eka juttu tapahtui ehkä viime syksynä. Olin isossa ostoskeskuksessa, lähellä yhtä uloskäyntiä kun ohitseni käveli mies kohti juuri tuota ulko-ovea. En muista miksi hän kiinnitti huomioni... vaatetus oli rock-henkinen tai jotain. Jäin siinä kaivelemaan ostoskassejani hetkeksi ja lähdin sitten vastakkaiseen suuntaan takaisin ostarin sisäosiin. Olin kävellyt varmaan kymmeniä metrejä siellä kun tuo mies käveli minua vastaan! En tajua miten se oli mahdollista... se mies oli selvästi menossa eri suuntaan kuin minä ja yhtäkkiä tuleekin vastaan. Oliko kyseessä täydellinen kaksoisolento vai näinkö tuon miehen etiäisen vai minkä - en tajua.

Seuraava kerta tapahtui pari viikkoa sitten... kävelin sisälle Citymarkettiin ja vastaan käveli nainen joka kiinnitti huomioni jostain syystä vaatteillaan. Ihan tavallisen näköinen nainen yllään tavalliset vaatteet mutta jotenkin mietin että olipa kivannäköinen jakku/housuyhdistelmä. Nainen tuli siis ovien ulkopuolella vastaan juuri kun olin itse menossa sisään. No, hetken ( mielestäni max 30 S ) arvoin siinä Citymarketin aulassa että käynkö jossain muussa liikkeessä ensin ja kummasta päästä menen sisään kauppaan. Lähdin sitten kävelemään kauemmille porteille kun vilkaisin viereisen Lindexin ikkunoista sisään ja se sama nainen oli siellä katsomassa vaatteita! joko kyseessä oli taas täydellinen kaksoisolento tai jotain... en ymmärrä miten nainen olisi ehtinyt sinne ohitseni, varsinkin kun oli jo menossa pois Citymarketista.

outoja tapahtumia nämä kaksi ja olen miettinyt kaikkea pienestä aivoverenkierron häiriöstä muistinmenetykseen.toivottavasti en koe näitä enää...

Mutta ehkä nämä ovatkin jotain aikavääristymiä rinnakkaistodellisuuksia tms. ja näitä on käynyt useille.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla tapahtui kerran koiraa ulkoiluttaessa pelottava tällainen. Lähdin kävelemään tuttua reittiä Helsingissä Arabianrannassa. Oli iltapäivä. Siinä omissa ajatuksissani kuljin, kun yhtäkkiä tajusin, että mutta eihän tämä reitti yleensä näin pitkä ole. No, kuittasin sillä että olen ollut niin ajatuksissani, että siksi ajantaju ei ole ihan normaali. Skarppauduin tarkkailemaan ympäristöäni. No niin, nyt tuttu lintutorni edessä, siitä ei ole kuin jokunen sataa metriä kävelysillalle, jota pääsee polullle joka vie takaisin Arabianrantaan Viikki/Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueelta. Mutta: lintutornin jälkeen polku jatkui ja jatkui, ja mikä hirveintä: lintutorni tuli vastaan uudestaan säännöllisesti. Sillä reitillä ei ole kuin 1 lintutorni, olen sen myöhemmin kävelyillä varmistanut (eikä siellä ole myöskään mitään rengasmaista polkua, jota voisi siltoja ylittämättä pyöriä ympyrää samaa reittiä). Kävelin ja kävelin ja alkoi jo hätäännys iskeä, kun ilta alkoi pimentyä, eikä koirakaan olisi enää halunnut tarpoa. Aina vaan oikealla oli kaislikko, vasemmalla puro/pieni joki, Lammassaaren polku ja lintutorni toistuivat. 

Lopulta en epätoivoissani keksinyt muuta, kuin sanoa kuten uskovainen eksäni: "Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä, jos tässä on joku lumous niin katoa". En edes usko Jeesukseen enkä lumouksiinkaan, mutta mitäpä teet jos olet kävellyt 4 tuntia reittiä jonka pitäisi olla alle puoli kilometriä... Jonkun ajan päästä, taas kerran lintutornin kohdalla, tuli vastaan joukko otsalamppujen kanssa juoksijoita (en tosiaan ollut ennen sitä nähnyt yhtäkään ihmistä, mikä myös on outoa, koska tuolla liikkuu yleensä aika paljon ulkoilijoita). Yhtäkkiä tuntui kuin joku painostava tunnelma olisi loppunut, luonnon äänetkin palasivat. Ja nyt löysin sieltä mistä pitääkin, noin parinsadan metrin päästä, vasemmalle puron yli vievän sillan ja siitä pääsin kotiin päin. Kai se oli sitten se vanhojen aikojen "metsänpeitto", ainakin kokemus muistuttaa paljon sen kuvauksia.

Tuon tapaisia kokemuksia on ollut muillakin.

Miten olet pärjäillyt asian kanssa? Jos omalle kohdalle ajattelee, niin tuollaisesta jäisi kyllä trauma.

Ei ole varsinaisesti traumaa jäänyt, mutta muutaman kerran kyllä mahanpohjaa vähän jännityksestä/ahdistuksesta kuristanut metsälenkeillä koiran kanssa, että ei kai taas, jos on esim. tuntunut että oliko se reitti muka näin pitkä. 

Tuon jälkeen näin myös todella kummallisia unia, jossa joku selitti minulle asioita kuten että minun pitäisi jotenkin tietää, että koko ajanhan me pompimme rinnakkaistodellisuuksien säikeiltä toisille, minä vaan tein tavanomaista isomman hyppäyksen, kauempaan säikeeseen kuin yleensä ja siksi tuli todellisuuden epäjatkuvuuden tunne. Ja omituista juttua siitä miten ihminen luo oman todellisuutensa sillä, miten aistit käsittelevät informaatiota, miten aivot käsittelevät aistien raakadataa ja miten perususkomukset esim. ajan olemuksesta vaikuttavat kokemukseen. Unihahmo kehotti hyppäämään tuntemattomaan ja tutkimaan todellisuuden luonnetta, olisin siinä kuulemma erityislahjakas jostain aivoihin liittyvästä syystä. En todellakaan halua kyllä mitään moisia kokemuksia enää koskaan!

Joskus tuntuu, että ajassa on jonkinlaisia ryppyjä. Välillä pienet tavarat (avaimet jne.) katoavat, vaikka olen laittanut ne paikoilleen. Etsiessä niitä ei löydy, mutta seuraavana päivänä ne ovat taas paikoillaan. Asun yksin, joten ei niitä kukaan muukaan siirtele...

Oudoin juttu tapahtui, kun olin yläasteella ja kadotin kotiavaimeni. Käänsin joka paikan ympäri, tyhjäsin repunkin ja ravistelin sitä ylösalaisin. Ei jälkeäkään. Menin illalla nukkumaan itku silmässä, koska vanhempani olivat hyvin vihaisia.

Aamulla, juuri ennen lopullista heräämistä (tiedätte sellaisen kevyen horrostilan) kuulin selvästi, että joku käveli huoneeseeni, kävi koulupöytäni luona ja lähti pois. Ajattelin, että äiti kävi katsomassa olenko jo herännyt. Noustuani päätin vielä kerran tarkistaa reppuni, ja kas - avaimet olivat siinä repun päällä! Äiti ei ollut kuulemma kuitenkaan käynyt huoneessani.

Kaikki muu tuossa menisi unen näkemisen piikkiin, mutta mistä hitosta ne avaimet siihen ilmestyivät?

Vierailija kirjoitti:

Heinäkuussa halusin eräänä aamuna välttämättä kuunnella João Gilberton bossanovaa. En ollut kuunnellut sitä vuosiin. Puolisoni kysyi minulta yhtäkkiä ”onko hän vielä elossa?”. Sanoin, etten tiedä, joten googlasimme yhdessä. Totesimme, että mies on vielä elossa.

Seuraavana päivänä luimme lehdistä, että mies oli kuollut edellisenä päivänä.

Elokuussa katsoin yksin elokuvaa, jossa soitettiin kirjailija Toni Morrisonille, joka oli opettajana jossain Yhdysvaltojen yliopistossa. (Oli myös tosielämässä) Aloin ajatella hänen kirjaansa Jazz, jonka luin lukiossa ja mietin siinä samalla, että onko tuo kirjailija muka vielä hengissä. Katsoin Wikipediasta ja olihan hän.

Seuraavana aamuna luin uutisen, että hän oli kuollut juuri edellisenä päivänä.

Nämä tapaukset tapahtuivat melkein tasan kuukauden välein.

Mielenkiintoista! Minä taas hyräilin itsekseni heinäkuun alussa Corcovado- kappaletta, vaikka edellisestä kuuntelukerrasta oli jo vuosia aikaa. Minullekin tuli yllätyksenä, että João Gilberto kuoli siitä jonkun ajan päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle käy usein arjessa niin että olen ajatellut jotain asiaa tai ihmistä ja sitten piakkoin näen tämän saman jutun jossain. En ole nähnyt Matrixia eikä tämä ehkä vastaa sitä ilmiötä, mutta tämä on hämäävää koska tapahtuu tosi usein. Vähän kuin jotain "etiäis-ilmiötä". Usein ne ovat ihan randomeja arkiasioita, kuin joku tietäisi ajatukseni ja toisi jutun eteeni.

Kamalimpia esimerkkejä: 12-vuotiaana palasin vkloppureissulta sisaruksen kanssa ja pihassa oli lippu puolitangossa, heitin vitsillä että vauvasisaruksemme on kuollut. Menimme sisälle ja saimme kuulla että näin on.

Tänä vuonna puhelimeeni soitettiin isäpuoleni numerosta ja ajattelin heti että äidille on tapahtunut jotain pahaa, no se olikin äitini joka soitti. Seuraavalla viikolla sain taas puhelun isäpuolen numerosta, tällä kertaa siellä oli isäpuoli joka kertoi äitini kuolleen juuri äkillisesti kotona.

Pihassa oleva lippu... Asuitteko siis kerrostalossa? Ja teille sisaruksille ei kerrottu perheenjäsenen kuolemasta, mutta koko muulle pihapiirille kerrottiin, koska oli vedetty lippu puolitankoon? Pimeetä touhua. 

Omakotitalo. Olin sisarukseni kanssa viikonloppumatkalla ja kuolema oli tapahtunut edellisenä yönä.