Onko kukaan muu kokenut "virheitä matrixissa"/ glitch in the matrix -tyyppisiä tilanteita?

Vierailija kirjoitti:

Tiedän n. kuuskymppiset identtiset kaksoset jotka pukeutuvat sukkia ja huivia myöten identtisesti, myös aina samanlaiset meikit ja kampaukset. Saattavat olla samaan aikaan esim. ostoskeskuksessa mutta kiertävät eri liikkeissä. Varmasti aiheuttavat hämmennystä sellaisissa jotka eivät heitä tunne.

Yhdessä isossa tavaratalossa oli töissä identtiset kaksoset. Ihmettelin kun tuli niin usein vastaan henkilökunnan tiloissa. Piti hieraista silmiä kun kävelivät molemmat samalla kertaa vastaan. Taisin vielä tokaista että "ai, sua onkin kaks".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaksa uskoa Matrix-teoriaan koska en keksi mitään järkevää syytä miksi joku alieni haaskaisi aikaa, vaivaa ja laskentatehoa mun tylsän elämän simuloimiseen. Nytkin syön pitkästyneenä leipää lattialla ja kuuntelen hanhien kaakatusta. Katsooko jossain joku kolmikätinen alien tätä ja vetää tumppuun?

Tämä juuri todistaa, ettei joku alieni ole viitsinyt käyttää kovinkaan paljon aikaa ja laskentatehoa sinun elämäsi simuloimiseen.

Ehkä me, jotka emme mene "elämässä eteenpäin" kuten kuuluisi, olemme niitä, joiden alienit on joko kyllästyneet pelaamaan, keksineet parempaa tekemistä tai herranjestas, poistuneet vihreämmille alienmaille?

Mulle on varmaan käynyt niin että pelaaja on vaihtunut välillä :D Ensin joku on luonut mun hahmon sisäisine maailmoineen. Sitten joku on alkanut pelaamaan sillä perinteisten kaavojen mukaan... kunnes joku muu on hakkeroinut pelin ja katsonut että onpa helvetin tylsää tuollainen tasaisen tappava intohimoton perhearki ja alkanut pelaamaan niillä alkuperäisillä ominaisuuksilla XD

Kyllä on elämä nykyään meinaan pikkuisen mielenkiintoisempaa sinkkuäitinä :)

Näin unta lapseni opettajasta joka on raskaana, tiedossa on ollut että jäisi vuodenvaihteessa äitiyslomalle. En tietääkseni ole koskaan aiemmin nähnyt hänestä unta. Unessa hän oli synnytystuskissa ja koitin hakea hänelle apua.

Seuraavana päivänä tulee opettajalta Helmi-viesti jossa kertoo että jää töistä pois jo kuukauden kuluttua.

t: se joka kirjoitti sisaruksen ja äidin kuolemasta, naapurin lasten noidaksi kutsuma

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju menee pilalle kun ihmiset alkaa keksiä selityksiä näille tapahtumille. Selitys on clitch Matrixissa ja lähdetään siitä 😄

Itse olen kuullut kotona naisen ja lapsen yskäyksiä. Miehen kanssa vitsaillaan että meillä on kummitus.

Kerran kuulin aivan 100 % varmasti oman lapsen yskäyksen oman lapsen sängystä päivällä kun lapsi ei ollut kotona. Ääni kuului niin selvästi ja olin itse muutaman metrin päässä että silloin ihan pelotti.

Minulla on myös näitä, että kotona kuuluu ns vääriä ääniä. Esim teinin huone on yläkerrassa, ja kun hän pelituolillaan rullailee huoneessa, alas kuuluu ihan tietynlainen kolina/laahaava ääni. Ainoa vaan, että välillä sama ääni kuuluu, vaikkei teini ole kotona, eikä kukaan muukaan. En ole keksinyt tälle mitään edes semisti loogista selitystä, koska se ei ole mikään sellainen ääni, mikä voisi kuulua vaikkapa tuulella tai talon normaalia natinaa. Joten kai se sitten on virhe matrixissa.

Korvasi ja pääsi on tottuneet kuulemaan tuota ääntä.

Olin töissä paikassa, missä puhelin soi lähes tauotta.

Kun se oli joskus hiljaa, kaikki olivat kuulevinaan sen äänen.

Miksi en kuule muita talossa usein kuuluvia ääniä ns väärään aikaan? Kyllähän täällä kaikkea muutakin erilaista kuuluu etenkin juuri yläkerrasta alakertaan, kun lapset siellä jotain puuhaavat. Mutta ei niitä muita kuulu talon ollessa tyhjä.

Joihinkin ääniin ehdollistuu.

Kun asuin vielä vanhemmillani, oli keittiössä aina radio päällä. Kun tulin koulusta kotiin, niin ulko-oven avattua kuulin heti radion äänen.

Niillä kerroilla kun ketään ei ollut kotona, eikä myöskään siis radio päällä, niin silti ulko-oven avattuani ihan pienen hetken luulin radion äänen keittiöstä. Niin ehdollistunut siihen ja alitajuisesti odottaa kuulevansa sen äänen.

Kuopukseni oli todella huono nukkuja vauvana. Suihkuun pääsin yleensä vain iltaisin hänet juuri nukutettuani, koska nukkui silloin sikeimmin. Lähes joka kerta kun laitoin suihkun päälle olin kuulevinani vauvan itkun, sammutin suihkun eikä mitään kuulunut. Tämä tapahtui monesti, varmasti vaan siksi että kokoajan odotin että kuitenkin herää kesken suihkun.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on aika harvinainen nimi (miehen sukujuuret Hollannissa ja siksi myös hollantilainen sukunimi) ja itselläni on yksi täysnimikaima Facebookissa. Aluksi ajattelin, että tämä on huono pila, sillä hän on myös profiilikuvassaan hyvin paljon minua muistuttava. Laitoin hänelle huvikseen kaveripyynnön ja hän hyväksyi minut. Osoittautui, että olemme samana vuonna syntyneitä, melko samannäköisiä, meillä on kummallakin kolme lasta jotka ovat syntyneet samoina vuosina (eri sukupuolia kyllä) ja kumpikin olemme it-alalla ja kumpikin insinöörejä koulutukselta. Ainoa vaan, että hän on saksalainen ja minä tosiaan suomalainen. Ja yhteistä sukua meillä ei ole, hän oli jo aivan varma, että olemme kaksosia joista toinen on vauvana adoptoitu.

Olen tätä monet kerrat miettinyt, että on kyllä monta sattumaa ja onko jollain luomisolennolla loppunut ideat ja tehnyt kaksi hyvin samantapaista olentoa.

Minulla on yhdistelmänimi. Käytän siitä ensimmäistä, ja se on ikäiselleni harvinainen.

Kuitenkin syntymäkunnan naapurista löytyi toinen samanniminen ja ikäinen. Ainoa vain, ettei hänellä ole tuota loppuosaa.

Minulla ja exällä oli tandem -tädit. Nimi, ikä, miehen nimi, asuneet melkein naapureina- kun toinen muutti erääseen paikkaan, toinen lähti sieltä lapsuuskodistaan. Vain lasten määrissä ja sukupuolissa oli ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on aika harvinainen nimi (miehen sukujuuret Hollannissa ja siksi myös hollantilainen sukunimi) ja itselläni on yksi täysnimikaima Facebookissa. Aluksi ajattelin, että tämä on huono pila, sillä hän on myös profiilikuvassaan hyvin paljon minua muistuttava. Laitoin hänelle huvikseen kaveripyynnön ja hän hyväksyi minut. Osoittautui, että olemme samana vuonna syntyneitä, melko samannäköisiä, meillä on kummallakin kolme lasta jotka ovat syntyneet samoina vuosina (eri sukupuolia kyllä) ja kumpikin olemme it-alalla ja kumpikin insinöörejä koulutukselta. Ainoa vaan, että hän on saksalainen ja minä tosiaan suomalainen. Ja yhteistä sukua meillä ei ole, hän oli jo aivan varma, että olemme kaksosia joista toinen on vauvana adoptoitu.

Olen tätä monet kerrat miettinyt, että on kyllä monta sattumaa ja onko jollain luomisolennolla loppunut ideat ja tehnyt kaksi hyvin samantapaista olentoa.

Minulla on yhdistelmänimi. Käytän siitä ensimmäistä, ja se on ikäiselleni harvinainen.

Kuitenkin syntymäkunnan naapurista löytyi toinen samanniminen ja ikäinen. Ainoa vain, ettei hänellä ole tuota loppuosaa.

Minulla ja exällä oli tandem -tädit. Nimi, ikä, miehen nimi, asuneet melkein naapureina- kun toinen muutti erääseen paikkaan, toinen lähti sieltä lapsuuskodistaan. Vain lasten määrissä ja sukupuolissa oli ero.

Olen toiselta nimeltäni äitini kaima. No tämä ei ole erikoista. Mutta lasteni isä on toisilta nimiltään isäni ja setäni kaima ja hänen äidillään ja isäni äidillä on sama toinen nimi.

Vanhempani saivat kaksi lasta ja erosivat, minä ja exäni saimme kaksi lasta ja erosimme. Ei näillä nimiyhdistelmillä kannata pariutua :D

Mulle on muutamia kertoja käynyt niin, että herään ennen herätyskelloa.

Siis yksinäänhän tossa ei oo mitään erikoista, mutta kaikilla näillä

kerroilla on miettinyt, että ”herätyksenhän pitäis jo kohta soida, pitäis varmaan herätä”. Kerran arvelin kellon olevan 6.57(herätys siis 7.00) ja kun katsoin puhelimesta kelloa, sehän olikin 6.57.

Huoneessani ei ole seinäkelloa, josta olisin ”vahingossa” voinut katsoa. Näillä kerroilla on aina myös ollut herätessäni vielä väsynyt, eli kyse ei ole siitä että olisin jo nukkunut riittävästi.

Vierailija kirjoitti:

Minulla tapahtui kerran koiraa ulkoiluttaessa pelottava tällainen. Lähdin kävelemään tuttua reittiä Helsingissä Arabianrannassa. Oli iltapäivä. Siinä omissa ajatuksissani kuljin, kun yhtäkkiä tajusin, että mutta eihän tämä reitti yleensä näin pitkä ole. No, kuittasin sillä että olen ollut niin ajatuksissani, että siksi ajantaju ei ole ihan normaali. Skarppauduin tarkkailemaan ympäristöäni. No niin, nyt tuttu lintutorni edessä, siitä ei ole kuin jokunen sataa metriä kävelysillalle, jota pääsee polullle joka vie takaisin Arabianrantaan Viikki/Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueelta. Mutta: lintutornin jälkeen polku jatkui ja jatkui, ja mikä hirveintä: lintutorni tuli vastaan uudestaan säännöllisesti. Sillä reitillä ei ole kuin 1 lintutorni, olen sen myöhemmin kävelyillä varmistanut (eikä siellä ole myöskään mitään rengasmaista polkua, jota voisi siltoja ylittämättä pyöriä ympyrää samaa reittiä). Kävelin ja kävelin ja alkoi jo hätäännys iskeä, kun ilta alkoi pimentyä, eikä koirakaan olisi enää halunnut tarpoa. Aina vaan oikealla oli kaislikko, vasemmalla puro/pieni joki, Lammassaaren polku ja lintutorni toistuivat. 

Lopulta en epätoivoissani keksinyt muuta, kuin sanoa kuten uskovainen eksäni: "Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä, jos tässä on joku lumous niin katoa". En edes usko Jeesukseen enkä lumouksiinkaan, mutta mitäpä teet jos olet kävellyt 4 tuntia reittiä jonka pitäisi olla alle puoli kilometriä... Jonkun ajan päästä, taas kerran lintutornin kohdalla, tuli vastaan joukko otsalamppujen kanssa juoksijoita (en tosiaan ollut ennen sitä nähnyt yhtäkään ihmistä, mikä myös on outoa, koska tuolla liikkuu yleensä aika paljon ulkoilijoita). Yhtäkkiä tuntui kuin joku painostava tunnelma olisi loppunut, luonnon äänetkin palasivat. Ja nyt löysin sieltä mistä pitääkin, noin parinsadan metrin päästä, vasemmalle puron yli vievän sillan ja siitä pääsin kotiin päin. Kai se oli sitten se vanhojen aikojen "metsänpeitto", ainakin kokemus muistuttaa paljon sen kuvauksia.

Tuon tapaisia kokemuksia on ollut muillakin.

Miten olet pärjäillyt asian kanssa? Jos omalle kohdalle ajattelee, niin tuollaisesta jäisi kyllä trauma.

Minulle sattuu metroissa. Eräässä eurooppalaisen pääkaupungin metrossa osasin kulkea pahemmin asemakarttaa tutkimatta. Tunsin ja tiesin minne mennä ja missä vaihtaa. Toisessa kaupungissa ajoin metrolla muutaman pysäkinvälin ja kun nousin kadulle, olin siellä, mistä lähdin.

Vierailija kirjoitti:

Teen töitä kotona keittiön pöydän ääressä. Ikkunasta on katunäkymä ja vastapäätä on kauppa, joten näen päivän aikana ihmisiä aika paljon. Eräänä päivänä katsoin ulos ja näin että mies lähti kävelemään poispäin kaupalta, muistaakseni puhui kännykkään. Parin minuutin kuluttua vilkaisin ulos ja täsmälleen sama tilanne toistui. Mietin silloin, että kyseessä on varmaan tuottama väärä havainto eli että jälkimmäinen mies oli eri henkilö, mutta riittävän paljon saman näköinen, että aivoni tulkitsevat hänet samaksi henkilöksi.

Tästä toisesta kirjoitin aiemminkin. Eräänä päivänä ajattelin että pitäisi lainata kirjastosta Stephen Hawkingin kirjoittama kirja. Samalla sain voimakkaan mielikuvan, että äh, ei kannata, se kuolee kuitenkin aivan lähiaikoina ja sitten kirjastossa on näyttely sen kirjoista, ja voin ottaa kyseisen kirjan silloin (niin säästyn myös etsimisen vaivalta). Seuraavan aamun pääuutinen oli SH:n kuolema.

Mä teen tuota ensimmäistä jos oon unohtanut kaupasta jotain. :D

Itse ikäänkuin "käsikirjoitan " tilanteita etukäteen mielessäni; olin työharjoittelussa ja ihan alkupäivistä asti mietin/aavistin, että eräs tuttu n.20 vuoden takaa ilmestyy kuitenkin jonain päivänä ovesta sisään.. näin sitten kävikin.

Joskus käyn mielessäni etukäteen keskusteluja ja niiden kulkua, kunnes sitten ne keskustelut toteutuu ja olen valmiiksi jo miettinyt vastauksen kysymyksiin joita minulta kysytään.

Teininä kateissa ollut sormukseni putosi keskelle eteisen lattiaa ihan tyhjästä. Paikalla oli vanhempieni lisäksi muita sukulaisia. Kiva oli saada sormus takaisin.

Muitakin kateissa olleita tavaroita ilmestyy paikkoihin joista on etsitty moneen kertaan monien ihmisten kanssa. Yhtäkkiä ovat vain tulleet takaisin. Kutsun näitä kosmisiksi madonkoloiksi.

Herään aika ajoin päiväunilla ovikellon soittoon, menen avaamaan oven ja oven takana ei ole ketään eikä esim. Lumessa ole jalanjälkiä. Ääni on kuitenkin minut herättänyt tullen unen ulkopuolelta, eikä esim. Unessa ole mitään ovikelloon liittyvää.

Vaikka mitä näidenkaltaisia kokemuksia. Tavallaan jo tottunut niihin.

Oltiin poikaystävän kanssa jotain hassuttelemassa sängyllä, hän kutitti mua tms ja oli hajareisillään istumassa niinkuin mun sylissä. Yhtäkkiä muistin, että mun piti tehdä jotain ja nousin seisomaan, poikaystävä edelleen siinä sylissä, käännyin, laskin hänet istumaan takaisin sängylle ja kävelin keittiöön. Poikaystävä istui hölmistyneen näköisenä sängyllä, enkä kyllä oikein itsekään tiedä miten yhtäkkiä nostin 90kg painavan poikaystävän sylissäni ja laskin sängylle tällaisena melkoisen heiveröisenä naisena. Uskon, että siinä oli joku glitch painovoimassa.

Saman reissun aikana Mike Monroe ja Andy naisineen. Mike eli siinä vaiheessa metsässä hiljaiseloa. Välissä pari päivää.

Vierailija kirjoitti:

Näin unta lapseni opettajasta joka on raskaana, tiedossa on ollut että jäisi vuodenvaihteessa äitiyslomalle. En tietääkseni ole koskaan aiemmin nähnyt hänestä unta. Unessa hän oli synnytystuskissa ja koitin hakea hänelle apua.

Seuraavana päivänä tulee opettajalta Helmi-viesti jossa kertoo että jää töistä pois jo kuukauden kuluttua.

t: se joka kirjoitti sisaruksen ja äidin kuolemasta, naapurin lasten noidaksi kutsuma

Joo, minuakin naapurinlapset nimitteli noidaksi, kun olin nuorempi.

Minulla kun oli mustat hiukset ja olin ns. hevarityylinen.

Jos lapsi jotain sanoo, niin sitä ei ehkä suurimpana totuutena kannata ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin unta lapseni opettajasta joka on raskaana, tiedossa on ollut että jäisi vuodenvaihteessa äitiyslomalle. En tietääkseni ole koskaan aiemmin nähnyt hänestä unta. Unessa hän oli synnytystuskissa ja koitin hakea hänelle apua.

Seuraavana päivänä tulee opettajalta Helmi-viesti jossa kertoo että jää töistä pois jo kuukauden kuluttua.

t: se joka kirjoitti sisaruksen ja äidin kuolemasta, naapurin lasten noidaksi kutsuma

Joo, minuakin naapurinlapset nimitteli noidaksi, kun olin nuorempi.

Minulla kun oli mustat hiukset ja olin ns. hevarityylinen.

Jos lapsi jotain sanoo, niin sitä ei ehkä suurimpana totuutena kannata ottaa.

Heh, kuka nyt on liian tosissaan :D Minusta se oli vähän kummallista/huvittavaa koska, niinkuin aiemmin mainitsin, en pukeudu erikoisesti. Vaaleat tai punertavat hiukset, vihertävät silmät, huomaamaton meikki. Pitkä musta villakangastakki ainoa mitä voisi noitamaisena asusteena pitää.

Kävin keväällä ekaa kertaa veljeni haudalla hautaisten jälkeen. Veli oli pyörinyt koko päivän mielessä, ja vein haudalle kynttilän. Paria tuntia myöhemmin vanhempani laittoivat viestiä, että ovat täysin minusta tietämättä menossa myös ensimmäistä kertaa käymään haudalla viemässä kynttilää. Illalla vielä eräs veljeni ystävä oli ottanut äitiini yhteyttä kysyen veljeni hautapaikkaa, jotta voisi käydä haudalla. Kaiken tämän lisäksi sain vielä kuulla, että saman päivän aikana myös ex-mieheni veli oli löydetty kuolleena kotoaan. Tuntui vahvasti, että tuossa päivässä oli jotain mystistä.

Isäni kertoo tarinaa, että teininä ollessaan hänelle oli käynyt perin merkillinen juttu. Hän oli lähtenyt kerran aamulla kesätöihin, samaan aikaan isänsä kanssa. Työmatka oli lyhyt, siihen meni vain 20 minuuttia, ja he lähtivät joka aamu samaan aikaan kello 7 jälkeen. Kuitenkin isäni oli tänä nimenomaisena aamuna jostain syystä töihin tultuaan huomannut, että kello olikin tunnin enemmän, kuin mitä sen olisi pitänyt olla, hän oli siis myöhästynyt töistä. Isäni kysyi illalla isältään asiasta, ja pappani oli kuitenkin ollut normaaliin aikaan työpaikallaan, ja he olivat lähteneet kotoa samaan aikaan kuin aina ennenkin. Isäni ei vielä 50 vuoden jälkeenkään ole keksinyt syytä tapahtuneelle, johonkin hänellä oli hävinnyt kokonainen tunti tuona aamuna.

Kopsasin oman vastauksen tuolta "selvittämätön asia/tapahtuma"- ketjusta, kun sopivat tännekin. :) 

Tämä tosin tapahtui isälleni kymmenkunta vuotta sitten. Hän oli ajamassa aamuvarhain kesäaamuna töihin, pitkällä aukealla tienpätkällä oli ollut sumuisaa niinkuin usein ennen kuutta aamulla on. Isä oli ajanut noin 50 km/h kunnes yhtäkkiä eteen ilmestyy valoineen kaikkineen punainen traktori. Isä törmäsi siihen, pakettiauton puskuriin jäi selvät lommot ja jopa sitä punaista maaliakin. Kun hän sammutti auton ja kiirehti ulos katsomaan traktorin vauriot traktoria ei näkynytkään enää missään. Hämmentyneenä ja vauriot pikaisesti katsottuaan hyppäsi takaisin pakettiautoon ja lähti ajamaan tietä eteenpäin löytääkseen tuon pikaisesti kadonneen traktorin. Traktoria ei tosiaan tullut tuolla suoralla vastaan, eikä monen kilometrin etäisyydellä ollut mitään metsäteitä tai risteyksiä joista traktori olisi voinut kääntyä. Täydeksi mysteeriksi jäi. 

Minullakin on kokemuksia näistä yllättäen yhteydenpidon lopettavista ihmisistä, mutta kummallisin on tuttava jonka kanssa olimme pitkään harjoitellut erästä projektia joka meidän oli määrä pitää ns. näyttönä opintojeni lopuksi. Olimme sopineet kaikki valmiiksi, viestitelty vielä edellisenä päivänä asiasta kunnes hän ei koskaan saapunut paikalle eikä koskaan vastannut yhteydenottoihini. Mitään riitaa asiasta ei ollut eikä tuon henkilön ystävätkään osanneet sanoa asiaan mitään. Mitään hänelle ei tapahtunut, edelleen on hyvinkin hengissä ja elelee samalla paikkakunnalla. 

Lisäksi minulla on myös näitä liikenne-etiäisiä, ajoimme kerran mieheni kanssa tavallisesti tuttua kylätietä, vastaan tuli auto joka myös ajeli aivan rauhallisesti ilman merkkiäkään mistään epätavallisesta. Minulle kuitenkin tuli todella vahva tunne että tuo auto ajaa ojaan ja ehdin sen miehelle sanoakin kun näimme peileistä että tosiaan auto ajoi seuraavassa kaarteessa suoraan ojaan. Jäimme auttamaan ja soitimme hinauspalvelun heille avuksi mutta kummallinen fiilis siitä jäi. 

Up

No nyt! Oikea AaVee-etiäinen :D

Tapasin taannoin miehen joka lupasi ottaa yhteyttä, olin itse kyllä hyvin epäileväinen sen suhteen.

Kirjoitin äskettäin tänne yhteen keskusteluun hänen lausahduksensa minulle ja kun palasin hetken päästä katsomaan keskustelua, puhelimeni piippaa viestiä tältä tyypiltä.

Nauroin ääneen tän jutun uskomattomuutta :D