***Helmikset viikonloppuun (pe-su) ****
Kommentit (24)
Ihan ensiksi Birdy, saako udella. Montako yötä olitte reissussa? Kun mekin suunnitellaan jotain pientä Euroopan matkaa kesälle niin mietin, että 2 vai 3 yötä... nyt Simppu on jo useamman kerran ollut yhden yön jossain, mutta se on vähän liian lyhyt aika jos lähtee oikein pidemmälle reissulle.
Sunnuntaina on meidän ensimmäinen hääpäivä. Kylpyläloma odottaa. Poreallas ja siideri... ja ravintolaillallinen... eipä sitä paljoa tarvitse, jotta elämään saa ripauksen luksusta :-D
Meidän iskä tuli yöllä kotiin. Kyllä sitä olikin odoteltu!! Aamulla heräsi Simpun kanssa ja mä sain nukkua pari tuntia pidempään. Hänen silmissään poika on kuulemma viikon aikana kasvanut hurjasti ja kehittynyt. Simpun monivivahteiseen äänialaan on näet eilen ilmestynyt päristely. Oikein suloinen... tosin tarkoittaa, että kuola lentää mutta pitäähän pikkumiehen treenata äänteitä?
No, eipä tässä mitään sen kummempia uutisia ole eiliseen verrattuna. Tai joo; Simppu on päiväunilla!!! Eka kerta sitten maanantain, että se nyt ainakin on uutinen.
Olimme reissussa kolme yötä. Lähdimme maanataina aamupäivästä ja saavuimme kotiin eilen (to) illalla. Meillä oli hoitaja täällä kotona joten ei tarvinnut raahata tyttöjä ja puolta omaisuutta johonkin muualle.
Birdy
En ole saanut aikaiseksi kirjoitella vauva-ajan kuulumisia, odotuspuolella vielä harvakseltaan kirjoittelin. Ja aika vähiin jää tän palstan lukeminenkin nykyisellään. Tosin esikoisen kanssa sitä jotenkin enemmän oli vailla vertaistukea kuin nyt.
Minua hirmuisesti kiinnostaisi, että miten ihmeessä HENNOTTE jättää pienokaisenne yökylään...? Minä olen joutunut olemaan pakon sanelemana nyt vauva-aikana kahteen otteeseen sairaalassa yhteensä 4 yötä, ja jäin sairaalaan kyllä hyvin raskain mielin...
En siis missään nimessä kritisoi, enkä moralisoi. Mut kiinnostaisi, millä mielin lapsen jätätte yöhoitoon ja miksei tule mieleen ottaa lasta/lapsia myös mukaan reissuun. Niin minä varmaan tekisin...
En ole kertaakaan vielä jättänyt lasta yön yli hoitoon, kun tässä ei ole toistaiseksi matkusteltu sen kummemmin, mutta kun se ajankohtaiseksi tulee niin enpä todellakaan usko ottavani asiasta sen isompia paineita :). Jos isäntä kertoisi varanneensa parin yö hotellireissun ja järjestäneensä hoidon isovanhempien luona, tuskin miettisin hetkeäkään lähdenkö vai enkö. Hyvässä hoidossahan se tyttö on sen aikaa.
Mun mielestä tekee parisuhteellekin oikein hyvää olla välillä kahdestaan.
KL.
Kohta taas yksi viikko mennyt....täälläkin alkaa aurinko jälleen paistaa, josko se kesä tulis...
Meidänkin Eetu on oppinut päristelemään ja kyllä sylki lentää :) Suuttuu sitten kun sitä yrittää pyyhkiä naamasta pois, hehe. Toissapäivänä sitten pyörähti ekan kerran mahalta selälleen, wau!
Meidän poju on ollut kaksi kertaa mummolassa yötä, eikä se mitenkään kivalta ole tuntunut! Mä olen viikolla aikalailla yksin pojan kanssa kun mies on toisella paikakunnalla töissä ja hänellä on sellaiset vuorot, että turha ajaa jokapäivä 200km. Joskus sitä vain kaipaa sitä omaa aikaa, ja tietty aikaa oman miehen kanssa. Pitkään pallottelin asiaa kun ensimmäisen kerran oltiin viemässä poikaa yöksi hoitoon. Tunsin olevani huono äiti kun halusin vähän " vapaata" . Ilta kyllä meni ajatellessa poikaa ja aamulla oli jo kova kiire hakemaan Eetua kotiin.
Mun mielestä tämäkin on sellainen asia jonka kukin tekee omalla tavallaan, toiset eivät halua sitä omaa aikaa samalla tavalla kuin muut. Ikävähän sitä pikkuista tietty on, mutta kyllä mun mielestä se oma aikakin on tärkeää. Kukin taaplaa tavallaan :)
Oikein kivaa vkonloppua kaikille, jospa nyt olisi lämmintä!
Sasuliini ja Eetu 4kk
Ei minulla ole mitään ongelmaa jättää tyttöjä toisen hoitoon. Ikävä tulee tietenkin, mutta ei niin kauhea ettenkö olis voinut nauttia matkasta. Mielestäni on suuri rikkaus lapselle, että hänellä on muitakin turvallisia ja rakastavia hoitajia kuin vanhemmat. Esikko (kohta 4v) on ollut vauvasta asti hoidossa isovanhemmillaan sekä tädillään ja hänellä on todella lämpimät ja läheiset välit näihin ihmisiin.
Ja se oma aika sekä yhteinen aika miehen kanssa on todella tärkeää. Vaikka on äiti niin saa olla myös hiemen itsekäs :)
Tämä kuitenkin minun mielipiteeni ja minun tapani elää...
Birdy
Viikonloppu ja pihahommat edessä! Kahdet lakkiaiset myös, joten ohjelmaa riittää.
Ensi viikolla on edessä Ranskan reissu, löysin netistä ihanan ' chateaun' majapaikaksi. Lento edelleen vähän lasten kanssa hermostuttaa, takuulla on vaunut sohjona ja matkalaukut hukassa kun päästään huutavien kersojen kanssa perille...
Meilläkin esikoinen vajaa 3v on ollut molemmissa mummoloissa yökylässä, osaa kyllä itse pyytää. Pidemmäksi aikaa en vielä anna. Parisuhteeseen ehdittiin keskittyä ennen lapsia jo yli kymmenen vuotta, joten nyt saa se hoitua vähän vähemmällä vaivalla : ). Kyllä sitä aina sen verran ehtii arjen lomassakin toista huomioimaan, mä en oikein usko ' laatuaikaan' . Ja kohta mulla on taas omaa aikaa, mies tuli ajoissa töistä kotiin joten lähden humputtelemaan, eli Prismaan viikonlopun ruokaostoksille, jee. Löysin ihanan suklaajuustokakun reseptin, tarvii vissiin leipoa viikonlopuksi : )
FannyK
Ei tee lainkaan tiukkaa. Oikein hyvillä ja luottavaisilla fiiliksillä jätän vauvan hoitoon isovanhemmille ja lähden itse tuulettumaan. Huomenna menee " taas" kun lähdemme miehen kanssa viettämään 1-vuotishääpäivää. Illalla mennään syömään ja juomaan ja päivä lillutaan porealtaassa -ei siihen oikein vauva mahdu mukaan ja varmasti kaikille helpompaa, että on hoidossa.
Viimeksi oli yökylässä kun oltiin Tavastialla keikalle -sinne ei oikein vauvaa voi mukaan ottaa.
Meidän Simppu on oikein reipas pikkumies ja tietty suloinen kuin mikä. Mutta, " vaativa" kun on (eli nyt melko aurinkoinen, ekat kuukaudet todella rankkoja ja vieläkin tulee sellaisia voi-apua-päiviä), niin tekee äidille ja iskälle oikein hyvää lähteä silloin tällöin ihan vaan kaksistaan " hoitamaan parisuhdetta" tai ihan rehellisesti baariin kavereiden kanssa.
Ollaan silti ihan varmoja, että ollaan hyviä vanhempia, eikä lapsemme kehity mielenvikaiseksi :-D
Onko täällä palstalla muita erähenkisiä ihmisiä? Me tykätään miehen kanssa liikkua luonnossa ja on tarkoitus " opettaa" lapsi siihen pienestä pitäen. Ei kyllä siis olla mitään kovia vaeltajia, ihan vain nautitaan retkeilystä. Ajattelin, että voitas aloittaa kevyesti vaikka Espoon saaristosta. Niin ja veneily on mun mielestä parasta mahdollista kesänviettoa eli yritetään veneillä mun vanhempien kanssa.
Yökyläilystä sen verran, että Konsta on ollut pari kertaa yökylässä mummolassa ja hyvin on mennyt. Isovanhemmat ovat onnessaan, me saadaan vähän relata ja tähän asti vauvakin on viihtynyt, joten toimii meillä. En muutenkaan ole pelkästään kotona viihtyvää sorttia, tällä viikolla on ollut ohjelmaa ja omakin mieli sen myötä paljon parempi. Ei tietenkään liikaa actionia, mutta vanhempien hyvä tuuli tuntuu tarttuvan myös vauvaan.
Oodi, laita ihmeessä meiliä hippadiina@hotmail.com
Joko teidän vauvat tunnistaa nimensä? Meillä ei taideta vielä tuntea mutta päristelemään on alettu täälläkin!! Eikä kääntyillä vielä.
Gotta go, mies tuli kotiin. On kuulemma hommannut pojalle kalalätsän..
Nippu ja Konsta
En enää tiedä mitenpäin olisin joten piti tulla tänne purkamaan. Mies sai tänään tiedon töissä, että syksyllä olis muutto Saksaan, Dusseldorfiin!!!!!! Eli juurikin sinne minne ollaan kaikkein eniten haluttu ja mihin ollaan jäämässä =) Kaikki varmistuu heinäkuun lopussa, mutta nyt jo sanottiin että sillon hiotaan vaan sopimus ja päätetään lähtöpäivä. Kehotettiin alkamaan kielen opiskelu. Olemme koko perhe innosta sekaisin. Tai eihän Rinkeli vielä mitään ymmärrä, mutta esikko tanssii pitkin kotia ja on tyytyväinen.
Mun vanhemmat on sopivasti tulossa huomenna käymään joten saadaan kertoa ilouutinen heille ihan naamatusten (asuvat niin kaukana, että harvoin nähdään).
Jatkan sekoamista....
Birdy
me ollaan " eräihmisiä" ja tykätään kaikesta siihen liittyvästä. Mun mies on käyny kaikki kiipeily/retkeily yms kurssit :)
Mä oon paljon kiipeilly mm. jääkiipeilly -kuviakin löytyy netistä ku meikku vetää hakut " persiissä" jääseinää ylöspäin.
Meillä oli ysimetrinen puuvene -myytiin se viime syksynä siinä toivossa et löydetään uusi . Pojat on kattonu 12m teräsvenettä :) sillä kelpais kulkea tän perheen kera.
Viime kesänä asuttiin saimaalla :)
Pakko mennä....
Minkki kera tirisijän 13vko
Eli lopultakin omaa rauhaa eikä kukaan ole kiehnaamassa iholla kiinni. Tunnustan korkkasin juuri siideripullon ja hitsi,että maistuu hyvältä : ) Olen ollut yksin tyttöjen kanssa pari päivää ja vit...us oli suuri kun herra saapui kotiin iltasella ja sanoi, että häntä tullaan hakemaan kohta. Olin todellakin kuvitellut saavani hengähtää. On poikien leffa&terassi-ilta no eipä siinä mitään pahaa mutta mikä hel..tti siinä on kun ei voi edes muodon vuoksi kysyä sopiiko mennä? Eli mulla on täällä hermot hiukka kireellä. Niin ja jotta viikonloppuni olisi täydellinen anoppi tulee huomenna!
Oodi tuossa alkuviikon pinossa otti esiin tuon lapsille huutamisen. Myönnän syyllisyyteni, on tullut välillä närkästyttyä vauvallekin, että mikä hitto nyt on kun mitään mitä teen ei kelpaa eli kun ei rauhoitu vaikka kuin työnnän tissiä suuhun.Vielä useammin ryöpytyksen kohteena on uhmaikäinen esikoinen. Kun ei voi vain uskoa ja totella kerrasta ja sitten on molemmilla paha mieli ja itku kurkusssa kun tulee huudettua. Esikoisellamme on kova puheripuli ja jotenkin tuntuu, ettei se ole sekunttiakaan hiljaa. Niin ja miten ihmeessä niin pieni ihminen voi puhua niin isolla äänellä. Puheripulin lisäksi neiti on kokoajan " ihollakiinni" . Hmm tiedättekö tunteen? Käännyt liikahdat tms aina on joku johon törmäät. Ihan oikeasti joskus meinaa risoa kun ei edes pas..lla voi yksin käydä. Ja jos onnistunkin livahtamaan vessaan ja saamaan oven lukkoon niin eiköhän sieltä oven takaa kuulu : äiti tuliko sulta pissa vai kakka vai molemmat : )
Gallupeista:
Seurankipeydestä: eli meillä vauva viihtyy aampu päivisin ihan tyytyväisenä nykyään vaikka ei syliin pääsisikään, vieressä olo riittää. Mutta iltasella on sitten todella seurankipeä.
Kuvien näpsimisestä: kuvaaminen on jo hillitympää tämän toisen kohdalla, esikoisemme sai kokea kun äiskä leikki paparazzia. Silloin kamera laukoi joka päivä nyt on enempi niin, että otan sitten yhtenä päivänä useamman kuvan.
Shoppailusta: yhden lapsen kanssa tuo shoppailu jotenkuten onnistuu, varsinkin vauvan kanssa. Mä olen vain yrittänyt vähän rajoittaa kun kohta alkaa se ankea hoitotuki....
Vauvan jättämisestä yöksi hoitoon: kaikista valituksistani huolimatta en pysty jättämään lapsiani minnekään! Kuten jo joku aika sitten tunnustin esikoisemme joka täyttää elokuussa 4 on ollut vain kaksi kertaa yökylässä. Meillä nyt on vain käytännön järjestelyt niin ankeat kun ei niitä mummuloita ole käden ulottuvilla. Omat vanhemmat asuvat 500km päässä ja anoppi 180km päässä (tosin hän ei suostu olemaan lasten kanssa paria tuntia kauempaa päivisinkään, kärsii rytmihäiriöistä). Muitakaan sukulaisia ei näillä leveyspiireillä majaile ystäviä kylläkin mutta jotenkin en vain uskalla viedä " vieraille" . Jatkaisin tätä gallupia vielä lisäkysymyksellä kuinka moni jättää vauvaa muualle kuin isovanhemmille tai omille sisaruksille?
Birdylle onnittelut, ihanaa kun toiveenne toteutui.
Iik tajusin just, että Julianna tulee huomenna tasan 4kk. Kohta se jo muuttaa pois kotoa, niisk
Marcel & siiderilasi
Ahkera taustailijakin päätti oikein kirjoittaa. Meillä lapset 7v, 4v ja 3kk.
Meillä on yökyläilyistä pelkkiä hyviä kokemuksia. Molempien vanhemmat, tätejä, setiä, kummeja ja hyviä ystäviä asuu samassa kunnassa, joten on ollut paikkoja mihin lapsia jättää. Esikko oli aikoinaan 2 viikkoa mummolassa ja hyvin meni. Nyt ei kuopusta ole voinut vielä jättää, kun on vielä täysin rintamaidolla eikä huoli pulloa.
Viikoittain kun nähdään niin lapset ovat kovin läheisiä " hoitajiensa" kanssa. Sukulaisille ja ystäville voin jättää lapset huoletta ja he mielellään niitä ottavatkin. Isovanhempiin varsinkin heillä on niin lämpimät ja läheiset välit, että väliin silmät kostuu heidän touhuja seuratessa.
Joskus olen saanut kovaakin kritiikkiä puolitutuilta yökyläilyistä. Mutta miksi ihmeessä en antaisi lapsiani yökylään jos joku läheisistäni haluaa ne luokseen? Minä ainakin nautin olla joskus mieheni kanssa kaksin enkä koe siitä tunnon tuskia. RAKKAUDEN MÄÄRÄÄ EI TÄLLÄ ASIALLA VOI MITATA!
Meitä vanhempia on joka lähtöön. Toinen ikävöi jo muutaman tunnin jälkeen ja toinen pystyy nauttia useammastakin eropäivästä. Emmehän tuomitse ketään. Koskaan ei voi tietää toisten elämäntilanteita.
Me lomaillaan tänä suvena koko perheen voimin, mutta ehkäpä syksymmällä me vanhemmat pääsemme viettämään viikonloppua ilman lapsia.
Onko teillä muilla vauvat alkaneet vierastaa? Meidän neiti (3kk) alkaa huutaa heti kun joutuu vieraaseen paikkaan tai kun joku muu kuin kotiväki katsoo häneen päin. Aika rasittavaa kun ei edes kaupassa voi käydä ilman huutoa. Kyläilyistä puhumattakaan...
Toivottavasti nyt on pahin vaihe ja alkais laantua pikkuhiljaa. Muutoin voi tää sosiaalinen elämä käydä köyhäksi kun sukulaisissakin huutaa kuin palosireeni :-) Onhan tuo tietty hyvä kehityksen merkki, mutta se ei paljoa lämmitä...
... tai jotain. Pukelo esittää valittuja negatiivisia kommentteja tuolla alakerrassa, on siellä isänsä kanssa ja ilmeisesti mennyt jostain syystä kuppi nurin. Noooo, hyvin se iskäkin pärjää.
Lähdin eilen illalla kirjaimellisesti tuulettumaan, torilta oli klo 22 lähtö yölintupyöräilyyn, noin 20 km. Mielenkiintoinen reissu, tosin jäi multa ja monelta muulta kesken. Klo 24 taukopaikalla joku keksi kysyä, että kauanko tässä vielä menee, ja lintumies vastasi että " siinä kaksi-kolme tuntia..." , jolloin minä viittasin ja tiedustelin ystävällisesti että minnekä päin pitää lähteä pyöräilemään että pääsee takaisin torille.
Mun ensimmäinen pyöräily tänä vuonna ja takamus niin turkasen kipiä.
Juu, siitä yökyläilystä vielä. Olen samaa mieltä kuin moni muu täällä, lapsen kannalta on arvokasta, jos pääsee yöhoidon tai minkä muunkin hoidan ansiosta tutustumaan lähemmin sukulaisiin ja myöhemmin oppii sellaista tervettä itsenäisyyttäkin. Tuli mieleen viidesluokkalainen oppilaani, joka ei ollut koskaan ollut yötä pois kotoa ja leirikoulu oli juuri suunnitteilla. Oli pojalle kova paikka, kaikki luokkakaverit kun oli innoissaan leirille lähdössä, mutta niin lähti tämäkin poika ja hienostihan se meni. Taisi lopulta olla isompi juttu äidille ku pojalle. Muistan että silloin vähän itsekseni ihmettelin tätä yöjuttua, mutta jokainen ajallaan. Mä olen lapsena ollut paljon eri leireillä (ekan kerran 7- vai 8-vuotiaana) ja niistä on pelkkiä hyviä kokemuksia ja muistoja.
Mutta asiaan -Silva ei vierasta (vielä), jakelee hymyjä tutuille ja tuntemattomille. On oppinut imemään alahuulta, päristelemään, syömään jo paremmin peruna-porkkanasosetta ja polskimaan kylvyssä. Sen sijaan kääntyminen ei kiinnosta yhtään ja mahallaan on aivan tyhmää olla. Reenataan, reenataan.
Illanjatkot.
KL.
PS. Birdy, onnittelut :).
Niinhän siinä kävi, että minuunkin tarttui se oksennustauti! :( Mies oli kipeä ke-pe ja minä jo luulin, että selviän ilman tautia niin eiköhän tänä aamuna ollut ihan järkky olo! Piti jo soittaa mummo hoitamaan Onnia, kun oli itsellä niin heikko olo ja sai juosta vähän väliä pask*lla! Nyt sain nukkua pari tuntia ja olo on paljon parempi. Saa tosin nähdä miten käy, kun join enempi mehua, että tuleeko ne ulos... Mies on siis iltavuorossa töissä ja mummo ja pappa vei Onnin eli yksikseen olen kotona! Liekköhän ensimmäinen kerta sitten synnytyksen...
Meillä on Onni ollut yhden kerran yön hoidossa mummolla ja papalla ja nyt muutaman viikon päästä menee uudelleen, kun me lähdetään risteieilylle. Minusta on parempi, että tottuu olemaan muidenkin ihmisten kanssa kuin vaan äidin ja isän! Olen minäkin niin monta lasta tavannut jotka ei ole vielä koulussakaan uskaltaneet olla yötä poissa kotoa ja sitten on luokkaretket ym. olleet kauhean ongelmallisia... Mutta onhan se toki myös lapsen luonteesta kiinni miten uskaltaa ym.... Itse olen kyllä ollut lapsena oikea " kyläluuta" =)
Onni ei vielä pahemmin vierasta. Muutaman kerran on mennyt naama ruttuun, kun on kummitäti tai pappa tullut yhtäkkiä liian lähelle mutta muuten kyllä vaan naureskelee hyvin iloisena kaikille ketkä vaan arvon herralle juttelee! =) (No nyt kun mainostin niin tietenkin alkaa vierastamaan...toivottavasti ei!)
Voi apua, nyt lienee parasta painua pöntölle jos ei halua sotkea housujaan... yök!
-Kumppari kipeenä-
Ei ole Vilma vielä ollut yökylässä tai kenekään hoidossa muutenkaan, mutta ensi viikolla on. Anoppi hoitaa tyttöä päivän ja ehkä yönkin, kun itse olen toisella puolella Suomea kaverin polttareissa ja miehelläni on sit Turun päässä polttarit. Mies ei oo vielä päättäny, että onko sit kunnossa hoitamaan Vilmaa yön.
Tätä tapausta varten on jo 1kk vedetty tuttipullotreenejä ja nyt anoppi luulee, että tässä yhteydessä vieroitamme tytön rinnasta-> hänet saisi useammin hoidettavaksi. Turha toivo! :) Jos vaan maidontuotanto ei tästä häiriinny, niin imetystä jatketaan! Enivei. Tänään anoppi sit syötti ekaa kertaa Vilmaa ja hyvin meni. Eli kyllä ne hyvin sit pärjää. Se on sit taas toinen juttu, että pärjääkö äiti...
Alussa kuvittelin, että lähdemme miehen kans sit heti (2-3kk sisällä) viettämään sitä omaa aikaa kun sille tuntuu ja Vilma viedään hoitoon appivanhemmille. (minun vanhemmat asuvat 500 km päässä) No, vielä ei ole tuntunut sille. :/ Samoin on tosi monet muutkin asiat menneet aivan toisin kuin etukäteen suunnittelin ja kuvittelin.
Alussa asenteeni imetykseen oli, että jos se sujuu, niin " suostun" siihen, koska niin kuuluu tehdä ja rintamaito on lapselle se luonnollisin ravinto. Nyt en halua lopettaa imettämistä, vaan haluan yrittää jatkaa sitä osittaisena töihinmenoni jälkeen (tällöin Vilma on 6kk).
Ajatus perhepedistä oli ennen " ei niin positiivinen" . Nyt voisin kuvitella nukkuvani siinä, mutta käytännössä emme pysty, koska kipeydyn niin, että en tahdo päästä sängystä ylös. En vaan pysty nukkumaan rennosti, kun Vilma on vieressä.
Kuvittelin, että kaipaisin sitä kuuluisaa omaa aikaa ja aikaa parisuhteen hoitamiseen eli tulisi melko pian mieliteko viihteelle kahdestaan. Ei ole tullut. Ei voisi vähempää kiinnostaa! Illan viimeiset tunnit ennen meidän vanhempien nukkumaanmenoa riittävät minulle. Aviollinen elämäkin luistaa ihan tyydyttävästi.
En vaan osaa/halua jättää Vilmaa muiden hoitoon. Nytpä olenkin itkenyt jo etukäteen tuota ensi viikonlopun reissua...
En olisi etukäteen kyllä tosiaankaan voinut kuvitella, että millainen " kanaemo" :) minusta tulisi. Kuvittelin, että olen järkevä ihminen, mutta niin vaan kävi, että tunteet ovat vieneet kaikesta järjen hivenestäkin voiton 6-0. Vaikka tiedostan, että Vilman on hyvä mennä muidenkin hoidettavaksi ja todella suuri riippuvuus minusta ei ole hyväksi, niin silti välillä tuntuu, että haluan vain sulkeutua hänen kanssa johonkin kuplaan, mihin muilla ei ole pääsyä. No, tuon isän roikaleen voisimme sinne ottaa mukaan ;D
Sori tämä pitkä tilitys, mutta oli ihan pakko saada avautua johonkin!
Olipa taas vaihteeksi rasittava päivä, ihme meteliä ja kaaosta ja häslinkiä koko ajan. Lakkiaisistakin oltiin vain puolitoista tuntia myöhässä. Vaikka mulla onkin helpot lapset ja kaikin puolin hyvä mies, silti välillä vois vaihtaa osia jonkun lapsettoman sinkun kanssa! Miten ihmeessä se oma äiti onkin hoitanut aikoinaan meidät ja kodin niin hyvin, ja mulla ei meinaa pysyä homma hallinnassa kahdenkaan lapsen kanssa. No, mies ymmärsi yskän ja korkkas punkkupullon kun saatiin penskat sänkyyn : )
Yökyläilystä vielä sen verran, että muistaisin aiheesta lukeneeni jotain sen suuntaista, että pieni vauva ei muista äitiään kuin jonkun tuntimäärän. Tämä vaikuttaa perusturvallisuuden tunteen syntymiseen tai jotain. Älkää kukaan ottako herneitä nenään, koska en tosiaan muista miten se meni ja minkä ikäisiä vauvoja koski, jos joku tietää tai muistaa paremmin niin kertokoon.
Nyt lisää punkkua ja suklaata myös!
FannyK
Mistähän mulle tollanenkin tuli mieleen?!?!
Meillä on ollut ihan mukava tämä päivä, vaikka juostiinkin kaupoissa ja käytiin vielä ostamassa kukkiakin, vielä kun joku kävis ne istuttamassa... Sillä en muistanut ostaa MULTAA!!! Niin no, eipähän ne taida oikein muuten kasvaa...
Huomenna olis taas " painajainen" edessä! Pitäis mennä appiukolle ja hänen vaimolleen... Mä en vaan millään jaksais mennä kuuntelemaan sen muijan puheita ja perustelemaan miksi juuri näin tehdään meillä! Tuntuu jotenkin niiiiiiin turhauttavalta koko touhu. Mutta ehkäpä kestän sen hammasta purren ja sitten illalla nurisen miehelle... ;=)
Meillä ei ole Eetua raaskittu viedä yöhoitoon vielä kenellekään, eikä ole kyllä ollut tarvettakaan. Sillä meilläkin tuon ukon kanssa kerittiin olemaan yhdessä ilman lapsia sellainen 7,5vuotta, niin nyt kyllä jaksaa vähän vähemmälläkin ajalla " toimittamaan asiat" ... Syksyllä olis meno laivalle, mutta taidetaan sekin siirtää talveen/kevääseen, kun en tuota Eetua todellakaan raaski viedä yöksi hoitoon. On kyllä ollut yhteensä viitisen kertaa hoidossa mun äidilläni ja isälläni (ja kerran jopa appiukko vaimonsa kera oli meillä hoitamassa häntä, kun mun vanhemmat oli Lapissa, ja ketään muutakaan ei saatu!) Mutta yöksi, EI! Siis tiedän toki että pitäis antaa Eetua, mutta eiköhän sitä kerkiä, ja vielä kun hän syö tissiä, niin ei sinänsäkään ole ollut mikään " kiire" viedä häntä yöksi...
Jaahas Eetu tais tajuta että häntä huijattiin! Nukkuu ja mä livistin tänne koneelle, ja nyt sitten huutelee tuolla sängyssään mamia!
Napero ja Eetu viikon vajaa 4kk
Viikonlopun jatkoa kaikille!
Terveiset Dusseldofista. Matka oli mitä ihanin ja minä nautin täysillä =) Hotelli oli loistava ja ihan vanhankaupungin kupeessa jossa vietin todella paljon aikaa. Shoppailtua tuli paljon ja muutama olutkin maistui niissä ihanissa pubeissa. Mieskin teki siellä aika lyhyttä päivää joten meille jäi aikaa ollaa myös yhdessä ja se teki todella hyvää. Nyt jaksaa taas arjessa ihan erilailla.
Täällä kotonakin oli mennyt enemmän kuin hyvin, enkä minä muuta epäillytkään. Tytöt oli riemuissaan kun äiti ja isi tuli kotiin :) Esikko tietenkin odotti tuliaisia, mutta Rinkeli oli ihan tyytyväinen pelkästään meistä. Elokuulle suunnitellaan samanlaista reissua kun kerran niin hyvin meni ja hoitajat sitä vaativat.
Meillä ei kesäloman varalle ole mitään kummosia suunnitelmia. Mennään käymään mun vanhempien luona ja siellä menee se viikko. Sitten pitäs suunnata Helsinkiin Linnanmäelle ja mullahan asuu siellä koko joukko kavereita kun sieltä tänne muutin. Sitten meillä on krokettikauden avajaiset joka on joka kesäinen aikuisten juhla. Ulkomaille ei olla nyt suuntaamassa kun mennään syyskuussa koko perhe Budapestiin. Aika rauhallista lomailua siis ja yhdessäoloa koko perheen voimin. Ja loma alkaa siis heinäkuun puolivälissä.
Rinkelillä on neuvola 5.6, saas nähdä kuinka paljon pikkunen on taas kasvanut. Näkee kyllä, että on oltu ruoka-aikaan kotona sillä niin on pyöristynyt. Soseet maistuu todella hyvin! Edelleen on kovin rauhallinen neiti eli eipä juuri kääntyile vaan tyytyväisenä köllöttelee selällään.
Nyt heräsi joten äitiä kaivataan...
Birdy