Miten vaikuttaa lapseen jos äiti katkaisee välit isän puoleiseen
sukuun kokonaan? Avioero edessä ja lapset eivät saa olla enää missään tekemisissä koko isän puoleisen suvun kanssa. Aiemmin olleet kuitenkin tekemisissä keskenään.
Kommentit (10)
eivät saa olla tekemisissä ja siksi huolestuneena kysyin asiaa. Tämä äiti vaan nostaa sellaisen myrskyn jos yrittää lähestyä, että...
ja serkuthan on lasten mielestä aivan mälsiä tyyppejä. Eihän lapsi tartte ketään muuta kun oman mamman. Herää!
Ja sinähän voit mennä äidin luo kylään ja kysyä asiaa. Meidän suvussa yks äiti ei antanut isän tavata lastaan, mutta sanoi että kyllä kaikki muut saavat tavata... no ei juuri kiinnostanut mennä ko äitiä tapaamaan. onneksi meni parissa kuukaudessa ohi. nykyään saadaan tavata ja isäkin tapaa säännöllisesti.
leijona pesää??? Äiti uskoakseni kova manipuloimaan. Melkein hirvittää mitä lapset uskovat tietävänsä tai luulevat hylätyksi tulleensa. ap
ja kerrot, että pitäisit mielelläsi yhteyttä heihin erosta huolimatta ja haluaisit olla osa äidin ja lasten elämää ;) Oikein kauniisti asian vielä esität ja selität tarkkaan, ettet todellakaan ole lasten isän asialla etkä aio puuttua heidän välisiin asioihin tai tapaamisiin...
Sanot vielä, että haluaisit olla se tuttu ja turvallinen täti, mikä tähänkin asti olet ollut ja olisi kiva vaikka saada lapset joskus yökylään, jolloin äiti saisi hetken hengähtää ;)
Luulempa, että tällä äidillä on erosta vielä menossa katkeruus/syyttelyvaihe, joka kuuluu suruprosessiin, eikä hän välttämättä ymmärrä/halua ymmärtää, että olet ihan vilpittömällä asialla... Anna äidille aikaa ja älä tuomitse häntä, vaan tarjoa tukea ja ystävyyttä jne. Äiti ei varmaan vielä edes tajua, millaista yksinhuoltajan arki on, eikä siksi välttämättä ota apua vastaan...
Mutta kirjoita se kirje ja katso, mitä tapahtuu ;) Ja kannattaa jostakin lukea suruprosessista, sillä aikalailla kaikki surevat ihmiset käyvät ne vaiheet läpi omalla tavallaan... Auttaa ymmärtämään asiaa tämän äidin kannalta...
En toki minäkään hyväksy tuollaista lasten " eristämistä" suvusta, mutta asioille on yleensä jokin syy... Kuten juuri tuo suru/katkeruus..
Koska miniät on ne, jotka määräävät, mitä lapset tekevät. Olisi ihan kauheaa, jos joku pojistani lyöttäytyisi yhteen naisen kanssa, joka ajattelee näin...
Niin, yleensähän se vika on aina siinä ei-omassa-sukulaisessa eli tässä(kin) tapauksessa syyllinen ja syypää kaikkeen, aivan kaikkeen on sukulaislapsesi äiti. Onneksi lapsella on täydellinen isä, eikö totta? Ei hakkaa, ei juo, ei poilta eikä käy vieraissa.
alkanut katkomaan välejä jo ENNEN tätä avioeroa.
Enkä tosiaan puolusta tai syytä avioerosta isää tai äitiä, tässä tapauksessa syitä molemmissa.
äitini katkaisi välit kokonaan isäni sukuun isän kuoleman jälkeen. Minä koin sen ahdistavana. Suurin osa kavereistani oli silloin serkkuja (isän suvusta) ja olin silloin vielä niin nuori etten itsenäisesti kyennyt heidän luonaan kyläilemäään tai tapaamisia sopimaan.
Vieläkin, 20 vuotta myöhemmin äitini toisinaan kyselee, että " ethän vain ole missään tekemisissä serkkujesi kanssa" =o Outoa minusta tuollainen vihanpito varsinkin kun viha kohdistuu " vain" muutaman serkun vanhempaan. Miksi siihen pitää vetää koko suku mukaan, vielä lapset jotka ovat täysin syyttömiä aikuisten riitoihin. Oman sukunsa kanssa on tekemisissä niin että tapaa heitä max. kerran vuodessa ja heihinkin suhtautuu epäluuloisesti.
Minuun tuo on vaikuttanut niin, että minun erittäin vaikea päästää ihmisiä lähelle ja luottaa ystävyyssuhteiden pysyvyyteen.
Yritä, ap ottaa suoraan yhteyttä lapsiin sitten kun lapset on tarpeeksi vanhoja ellet onnistu yhteydenpidossa äidin kanssa.
vai ovatko tapaamiset valvottuja?
vaikuttaa tietenkin. lapset luulevat että koko suku on heidät hylännyt.