Luulin aina olevani ihanneminiä

Voi kuule, teet mitä vaan niin anoppi ei sua helpolla päästä sillä olet vienyt hänen poikansa ;) näin se vain menee ja todettu on että teit mitä vain niin aina hänen tapansa on parempi. Parempi vain elää niin kuin lystää, huomioida myös muut mutta ketään ei tarvitse erikseen miellyttää.

Semmosta se elämä on

Miniänä voit miettiä kostoa anopille. Yritä vaikka rikkoa lastesi ja isoäitinsä välit. Se kuule sattuu varmasti ja voit tällä tavalla näyttää anopillesi mistä kana pissii

Kerro ihmeessä hänelle, että mitä kaikkea hänessä on vikana verrattuna itseesi. Valita hänelle hänen koulutuksestaan, työpaikastaan, ruoanlaittotaidoistaan jne. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.

Vähättele anoppisi osaamista. Anna hänestä lapsillesi mielikuva, että hän on hullu haaveilija

Et ole vaan tarpeeksi hyvä hänelle. Korkeakoulutus ei takaa mitään. Ehkä olet ängennyt itsesi yrittäjä perheeseen, missä ei arvosteta ylimielisiä ihmisiä turhine titteleineen, vaan perustekijöitä, että hommat sujuu. Laskeudu alas normaalien kuolevaisten joukkoon.

Minun tekisi mieleni sanoa suoraan, että voitko lopettaa moittimisen. Milloin asuntomme on liian pieni, milloin lapsilla väärät harrastukset, milloin laitan liikaa aikaa johonkin, milloin saan moitteita, että emme menneet jonnekin. Milloin mitäkin, mutta ei koskaan hyvin. Ikinä ei ole ollut asiat hienosti ja sanottu sitä ääneen. Tekisi mieleni karjaista anopille, että olisit hiljaa, koska kaikkihan on paremmin kuin hyvin. Kannattaako ottaa se riski, että sanon suoraan, mitä ajattelen.

Ap.

Mitä hän on sanonut, kun olet hänen kanssaan asiasta keskustellut?

Älä tee mitään. Älä vastaa puheluihin tai viesteihin, älä muistuta miestä äitinsä merkkipäivistä äläkä kutsu mummoa teille. Älä kehoita lapsia soittamaan tai käymään mummolassa.

Luulisi jotenkin, että olisit ehtinyt jo reagoimaan 20 vuoden aikana jotenkin ja keksinyt jo itsekin välien viilentämisen.

Tuollainen miellyttäminen kyllä näkyy läpi. Et ole aidosti ystävällinen, aidosti mukaava, vaan perseennuolija.

Vierailija kirjoitti:

Et ole vaan tarpeeksi hyvä hänelle. Korkeakoulutus ei takaa mitään. Ehkä olet ängennyt itsesi yrittäjä perheeseen, missä ei arvosteta ylimielisiä ihmisiä turhine titteleineen, vaan perustekijöitä, että hommat sujuu. Laskeudu alas normaalien kuolevaisten joukkoon.

Mistä ihmeestä revit tämän kommentin? Anoppini ei todellakaan ole "yrittäjähenkinen" vaan helposti sairauslomaileva lähihoitaja. Enkä mitenkään ymmärrä, että korkeakoulutus oli turha?

Ap.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että lapsesi ovat anoppisi sukulaisia, sinä et ole.

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen miellyttäminen kyllä näkyy läpi. Et ole aidosti ystävällinen, aidosti mukaava, vaan perseennuolija.

Millainen miellyttäminen? Tarkoitin miellyttämisenhalulla sitä, että en tarkoituksella etsi riideltävää vaan yritän luovia, jotta yhteiselo olisi sujuvaa.

Ap.

Ehkä korostat omaa erinomaisuuttasi liikaa. Hienopierut ovat ärsyttäviä.

Vierailija kirjoitti:

Minun tekisi mieleni sanoa suoraan, että voitko lopettaa moittimisen. Milloin asuntomme on liian pieni, milloin lapsilla väärät harrastukset, milloin laitan liikaa aikaa johonkin, milloin saan moitteita, että emme menneet jonnekin. Milloin mitäkin, mutta ei koskaan hyvin. Ikinä ei ole ollut asiat hienosti ja sanottu sitä ääneen. Tekisi mieleni karjaista anopille, että olisit hiljaa, koska kaikkihan on paremmin kuin hyvin. Kannattaako ottaa se riski, että sanon suoraan, mitä ajattelen.

Ap.

Mikä riski asioista sanomisessa olisi? Jos et pidä tilanteesta niin sanominen voi muutta tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Minun tekisi mieleni sanoa suoraan, että voitko lopettaa moittimisen. Milloin asuntomme on liian pieni, milloin lapsilla väärät harrastukset, milloin laitan liikaa aikaa johonkin, milloin saan moitteita, että emme menneet jonnekin. Milloin mitäkin, mutta ei koskaan hyvin. Ikinä ei ole ollut asiat hienosti ja sanottu sitä ääneen. Tekisi mieleni karjaista anopille, että olisit hiljaa, koska kaikkihan on paremmin kuin hyvin. Kannattaako ottaa se riski, että sanon suoraan, mitä ajattelen.

Ap.

No ei nyt karjaista kannata. Toteat vaan että omasta mielestäsi teidän perheen asiat ovat hienosti ja olet onnellinen siitä. Eikös se ole tärkeintä eikä se anopin miellyttäminen.

Ei tuollainen ihminen ikinä sitä arvosteluaan lopeta. Kateuksissaan varmaan oikein yrittää että menettäisit malttisi jotta saisi ihanneminiäänkin jonkin roson.

Luulit liikoja. Sanot sanottavasi äläkä yritä mielistellä.

Mulla on aika pitkälle sama tilanne. Luulen, että anoppi luulee minun jotenkin väheksyvän häntä koulutuksen, työn jne. takia. Pysyn taka-alalla "pakollisissa" tapaamisissa ja mies hoitaa yhteydenpidon omiin sukulaisiinsa. Kun tavataan jutellaan asioista, joista ei tule konflikteja, esim. annan anopin juoruilla sukulaisista tms. Anoppi on todella tärkeä lapsilleni, joten haluan pitää välit mahdollisimman hyvinä.

Olet minunkin mielestäni hyvä ihminen ja ihanteellinen kansalainen. Vain yksi taito sinulta puuttuu: kyky ohittaa anoppisi kommentit.Hän on luonteeltaan mikä on ja sinun hommasi on opetella kohauttamaan olkapäitäisi hänelle.

Se, että sanoisit suoraan tai huutaisit tai vaatisit tuomarin paikalle ei anoppiasi muuta sittenkään. Voit kiristää, uhkailla, katkaista välit, niin sitäkin enemmän anoppisi negatiivisuus vain saa vahvistusta sinun suhteesi.

Saat rauhan vasta anopin haudalla. Niin sain minäkin. Sitä ennen opettelin ohittamaan hänen joka rööristä tursuavan ikävän asenteensa minua kohtaan ja johon syy löytyi jopa kotiseudustani. Sekin oli väärä ja ruma paikka hänen mielestään.

Muista kuitenkin, että miehesi on sinut halunnut ja nimenomaan eroon siitä mitä hänen äitinsä, siis sinun anoppisi, edustaa. Tämä tärkeä asia unohtuu monessa parisuhteessa, että miksi ihmeessä poika valitsee erilaisen naisen kuin äitinsä? Usein juuri siksi, että haluaa muutosta elämäänsä ja toimivamman kiintymyssuhteen kuin mitä oli suhde äitiin. Sinä olet se, joka kuitenkin sanelee miten hänen poikansa nyt elää ja millaisen naisen kanssa. Jos anoppi olisi oikeassa ei miehesikään siinä pitkään olisi viihtynyt.

Elä elämääsi ja anna anopin mädäntyä liemissään. 

Siinä vaiheessa, kun itse on täysin varma siitä, että on niin ihana ja mukava ja kaikien puolin helppo ihminen, että varmasti on ihanneminiä, ihanneanoppi, ihannevaimo, ihanneystävä, ihanneäiti tai ihanne-yhtään-mitään-muutakaan, voi olla aika sataprosenttisen varma, että todellisuudessa on kaikkea muuta kuin ihanne. Anteeksi nyt vaan, mutta realistinen käsitys itsestä (johon sisältyy sekin, että kukaan meistä ei ole täydellinen, meillä on jokaisella omat todella ärsyttävät piirteemme, emme todellakaan ole ihanteellisia yhtään missään roolissa, emmekä todellakaan tule olemaan kaikkien muiden ihmisten mielestä edes jotakuinkin sidettäviä) on ainoa lähtökohta toimivia ihmissuhteiden luomiselle. Jos lähtökohtaisesti kuvittelee itseään ihanteelliseksi, on todennäköisesti todella hankala tyyppi, joka onnistuu samaan karvat pystyyn itse arkkienkeliltäkin.