Jaksaisiko joku vastailla kysymyksiini yliopistossa opiskelusta?

En ole opiskellut historiaa (enkä muitakaan humanistisia aineita), mutta vastaan niihin pariin kohtaan, joihin pystyn.

- Opinnot vie juuri niin paljon, kun siihen on valmis käyttämään aikaa. Ketään ei kiinnosta opintojen eteneminen, paitsi Kelaa. (Tämä saattanut muuttua minun ajoistani.)

- Perusarki: mennä luennolle (jos jaksetaan, muuten opiskellaan asia itsenäisesti), kotona opiskellaan lisää ja illalla töihin (jos on, muuten opiskellaan vielä lisää). Aina voi tietystisti löysäillä.

- Opiskelu ei vaadi yhtään sosiaalisuutta, mutta helpotaa kyllä arkea. Esim. paritöitä tms ei ainakaan luonnontieteissä ollut juurikaan, mutta tuttavia kannattaa olla tiedonkulkua varmistamassa, ja ottamassa luennolla jaetut materiaalit tms.

Olen itse ainakin sen ymmärtänyt, että yliopistoilla on näitä opinto-ohjaajia, jotka voivat tarvita tukea oppimiseen. Tosin jonot voivat olla melko pitkiä päästä näiden puheille tai ainakin voi olla hetki ennenkuin pääsee puheille.

Luentoja on melkein päivittäin ainakin ensimmäisinä vuosina. Sitten voi olla ryhmäpienopetusta. Kyllä yliopistolla täytyy päivittäin käydä ainakin niinä ensimmäisenä vuosina.

Oppimishäiriöihin on kyllä saatavilla yliopistossa, mutta tosiaan voi olla että joutuu hetken aikaa odottelee, että pääsee niihin.

Perustarki yliopistolla on luentoja, pienryhmä opintoja, tentteihin valmistautumista etsien kirjoja yliopiston kirjastosta, tehtävien tekemistä koulun koneilla, unohtamatta käydä välillä ruokalassa. Joskus voi ns.olla hyppytunteja, jolloin kannattaa käyttää aikaa oppimistehtävien tekoon ja kirjojen etsimiseen ym.

Pakolliset sosiaaliset tilanteet joita joutuu väkisin yliopistossa kohtaamaan ovat luennoilla käynti, opiskelija tovereihin tutustuminen, opiskelu asioiden hoidossa myös täytyy osata kommunikoida oikealla tavalla. Jos tarkoitat niitä iltamenoja kuka sinua toisaalta pakottaa lähteä niihin mukaan vaikka toisaalta niissä juuri silloin tutustutaan moniin kansssa opiskelijoihin.

Toivottavasti tämä auttoi sinua tekemään päätökseen suhteen tai toiseen.

Tuota tuota. Laitapa viestiä sen yliopiston historian laitokselle, siellä on varmasti joku koordinaattori joka osaa vastata tai linkata sulle oppaita luettavaksi :) laitapa vielä sellainen pyyntö menemään, et joku opiskelija, esim ainejärjestöön kuuluva, olisi suhun yhteydessä niin saisit ihan ensikäden tietoa. Tsemppiä! Rajoutettuhan sitä opiskeluaikaa on nykyään, ei sekään ihan ehdoton ole, sitäkin voi hakea lisää. Opintotuet vaikuttaa enemmän, kela on tosi tiukka. Mut jos et tukia kaipaa, niin ei sit hätää. Ja sit toki se, et satsaa nyt sisäänpääsemiseen, yleensä se on se vaikein osuus.

Opintotukiin vaaditaan noin 45 opintopistettä joka vuosi.

Kiitos :) ap

Lisäksi vielä, nimenomaan tuossa historiassa joutuu käsittääkseni lukemaan paljon. Myös vanhoja asiakirjoja yms.

Yliopisto sinänsä, ideana, korostaa nimenomaan ja vain tiedettä. Mutta sanalla tieteenhaara on yleisesti vieraskielinen vastine disclipine, joka kääntyy myös kuriksi. Siellä pitää tietää mitä asiasta on aiemmin opittu ja mitkä ovat hyväksytyt periaatteet tiedon tuottamisessa (se kuri, siis). Siellä pitää osata puolustaa näkökantojaan, myös suullisessa väittelyssä. Toki nämä puolet opinnoissa tulevat esille vasta myöhäisessä vaiheessa.

Yliopisto on siis mainio paikka myös niille jotka eivät ole ehkä niitä kaikkein sosiaalisimpia ja niille joilla on kova kiinnostus johonkin asiaan.

Yliopistolla sinä et kiinnosta ketään. Jos et ilmoittaudu luennoille ja tentteihin tai mene sosiaalisiin tapahtumiin, kukaan ei edes tiedä, että olet olemassa

Kela alkaa jossain vaiheessa kysellä, jos nostat tukia ilman tulosta.

Opiskelu vaatii itsenäisyyttä, kykyä suunnitella opintoja itse ja johtaa itseään.

Ei siellä kukaan kädestä pitäen opeta ketään eikä ketään kiinnosta myöskään lukihäiriösi. Jos kirjatenttiin on tuhansia sivuja luettavaa, niin sitten on, oli se vaikeaa tai ei.

Historian opinnoissa on paljon lukemista ja seminaareja. Kursseja on nyky-yliopistossa mahdollista tehdä myös etänä ja etäryhmätyöt ovat suosittuja. Moodlessa on useimmat luennot, ei niillä luentosalien penkeillä pakko ole notkua. Historian lisäksi kannattaa miettiä mitä muuta tarvitsee. Historia on laaja ala. Jos kiinnostus kohdistuu vaikkapa antiikin historiaan, kannattaa opiskella latinaa ja kreikkaa sekä arkeologiaa. Jos kiinnostus kohdistuu kotimaiseen historiaan, tulee opetella vanhoja käsialoja jne.

Nykyään joitain oppikirjoja löytyy kai äänikirjoinakin! Ja ainakin kielten opiskelussa voidaan ottaa huomioon lukihäriö. En tiedä miten menee kirjatenteissä yms, olen kuullut kyllä että joissain tapauksissa on saanut lisäaikaa tenttiin. 

Tutulta tuntuu, b280 opintopistettä nyt luonnontieteen alalta. Paljon lukemista, tuhansia ja tuhansia sivuja. Lukemista on paljon mutta se on ihan hauskaa, lukemista oppii kovakin kirjallisuudenharrastaja yliopistossa. Itsellä vielä aika raakasti kemiaa ja fysiikkaa. Mutta oppii aika perusteellisesti asiat ja oppii myös kehittämistä niille asioille omissa töissään.

Yliopistossa on mukava opiskella kun kukaan ei aseta rajoja omalle kiinnostukselle, tulee hyviä ja monipuolisia tutkijoita ja asiantuntioita suomalaisista yliopistoista.

Toivottavasti pääset opiskelemaan, sehän Suomessa on aika vaikeaa. Opintoaikoja ei pahemmin rajailla ja aina voi jatkaa ulkomailla. Tutkinjanura on mahdollinen monessa maassa jo suomalaisen perusgradun taidoilla pääsee hyviin tutkimusryhmiin Euroopassa ainakin.