Lue keskustelun säännöt.
Mietittekö koskaan miten jaksaa elää keski-iän tuolla puolen?
14.10.2019 |
Näin 45+ ikäisenä on usein mietityttänyt miten ihmeessä sitä jaksaa elää vanhaksi, jos näin on määrätty. Tuntuu, että kaikki on jo nähty ja koettu ja tästä eteenpäin elämä on yhtä alamäkeä. Terveys rapistuu, ulkonäkö ruppaantuu ja ne tavoitellut eläkepäivät pakenevat koko ajan vain kauemmaksi ikärajojen noustessa. Toimeentulo etenkin mahdollisten terveysongelmien sattuessa arveluttaa ja murehdituttaa. Millä ihmeellä sitä itseään enää motivoi nousemaan aamuisin ja kokemaan elämässään jotain elämisen arvoista? Tuntuu paskalta, että joutuu pikkuhiljaa luopumaan monella sektorilla vähitellen monista asioista.
En haluaisi missään nimessä olla enää parikymppinen, mutta kyllä tämäkin aika paskalta tuntuu.
Kommentit (22)
Ainakin mun vanhemmat näyttää viihtyvän elämässään ihan hyvin. Heillä on aikaa harrastaa ja nauttivat meidän lastensa sekä lastenlapsien seurasta sen verran mitä jaksavat. Itsekin on kiva sitten päästä esimerkiksi reissuamaan puolison kanssa kun lapset ovat aikanaan muuttaneet pois kotoa ja sen verran fiksuja tyyppejä ovat että kiva jos tulevat välillä vaikka kyläilemään. Säästän hieman rahaa ja pidän huolta kunnostani jotta elämä maistuisi jatkossakin, vaikka eihän sitä tietenkään voi tietää jos saa vaikka jonkun kamalan sairauden. Mutta olen nykyisin (about saman ikäisenä kuin ap) paljon rennompi kuin silloin parikymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja voin kuulkaa sanoa että tuohon 45v vielä 10 vuotta lisää, niin peli on menetetty!
Omassa kokemuspiirissä 70+ elävät toista nuoruuttaan...tai viidettä nuoruuttaan ja riekkuvat maailmalla.
Riippuu mikä on "keski-ikä". Itse vasta 42v. Olenko keski-ikäinen? Ei tunnu juuri erilaiselta kuin 20v sitten.
Olen ajatellut sitä, ja minulla vielä on MS-tauti (joka tosin nyt on lievä), joten vanhuuden päiviin liittyy jonkin verran huolia. Siis jos Luoja suo, että elän vanhaksi.
Olen kuitenkin ajatellut niin, että kaikkiin elämänvaiheisiin haasteineenkin löytyy yleensä sopiva suhtautuminen, ja että ihminen luontaisestikin on taipuvainen sopeutumaan henkisesti. Vanhana katsoo elämää vähän toisenlaisin silmin ja ehkä alkaa nauttia ja iloita toisenlaisista asioista.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille yli nelikymppisille pitäisi kaikki päihteet olla sallittuja. Eihän tässä ole muuta kuin odottaa haudan lepoa.
Naiset ei enää tässä iässä halua ja nuorempia ei kehtaa edes yrittää. Mitä siis vanha yli nelikymppinen ukko voi muuta tehdä kuin vetää viinaa ja aineita?
Ihmettelen. Kaikki muuttuu vain päivä päivältä huonommaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Aloitin just vuosi sitten, 43-vuotiaana, uuden suhteen itseani 10+ vuotta nuoremman miehen kanssa. Han opiskelee nyt koodausta, itsella haaveena tulevaisuudessa opiskella kaantajaksi. Tulevaisuus on auki, ehka muutetaan toiseen maahan ja myydaan taalla ok-talo. Voidaan kaantaa ja koodata myos auringon lammosta. Odotan innolla, mita tulevaisuus tuo tullessaan! :)
Mitaan muita kremppoja ei ole kuin huonontunut lahinako. (Kop kop.)
Tunnistan ap sun ajatukset, oma ikäni lähentelee 50.
Toisaalta ollaan siinä vaiheesa, että lapset alkavat lentää pesästä ja meidän vapaus koittaa =)
Odotan sitä päivää, kun pääsemme kahdestaan reissamaan niin paljon kuin sielu sietää. Sitä kun voimme ihan ex tempore lähteä vaikka golf-viikonloppua viettämään ilman, että joutuu miettimään kaikkia lastenhoitajia ja niitten järjestämiä käty-bileitä..
Velkaa ei enää ole, olo on taloudellisesti huoleton, oma talo, mökki ja autot.
Ainoa mikä toden teolla huolettaa, että mitkä sairaudet ja vaivat on arvottu geenipelissä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meille yli nelikymppisille pitäisi kaikki päihteet olla sallittuja. Eihän tässä ole muuta kuin odottaa haudan lepoa.
Naiset ei enää tässä iässä halua ja nuorempia ei kehtaa edes yrittää. Mitä siis vanha yli nelikymppinen ukko voi muuta tehdä kuin vetää viinaa ja aineita?
Ihan mitä vaan.
Oma 43 v mies metsästää, mökkeilee, on välillä liiankin viriili ja odottaa jo innokkaasti että iso poikamme muuttaa kotoa.
Yhdessä tehdään pieniä reissuja, saunotaan, kokataan...
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ap sun ajatukset, oma ikäni lähentelee 50.
Toisaalta ollaan siinä vaiheesa, että lapset alkavat lentää pesästä ja meidän vapaus koittaa =)
Odotan sitä päivää, kun pääsemme kahdestaan reissamaan niin paljon kuin sielu sietää. Sitä kun voimme ihan ex tempore lähteä vaikka golf-viikonloppua viettämään ilman, että joutuu miettimään kaikkia lastenhoitajia ja niitten järjestämiä käty-bileitä..
Velkaa ei enää ole, olo on taloudellisesti huoleton, oma talo, mökki ja autot.
Ainoa mikä toden teolla huolettaa, että mitkä sairaudet ja vaivat on arvottu geenipelissä..
Itse olen välttynyt useimmilta äidin puolen vaivoilta, mutta isän puolen syövät voi olla minunkin kohtaloni. En kylläkään tupakoi tai ryypiskele, mutta siellä on saatu muitakin kuin elämäntapa-sellaisia.
Sitä ennen elän ja nautin kun voin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen. Kaikki muuttuu vain päivä päivältä huonommaksi
Miten?
Kiitos vastauksistanne. Hienoja kommentteja! Tosiaan välillä on parempia päiviä ja kausia ja sitten taas välillä tuntuu tosi masentavalta ja täysin siltä, että luiskassa ollaan ja vauhti alamäessä sen kuin kiihtyy. Aina tietty löytyy myös ihmisiä, joilla on asiat paljon huonommin kuin itsellä, mutta itsensä kanssahan tässä on elettävä loppuun asti ja oman päänsä kanssa tehtävä tilit selviksi.
Toivon, että valo paistaa vielä risukasaan jossain vaiheessa ja tuo elämään uutta nostetta tavalla tai toisella.
Mietin myös sitä, että varmasti "lapsellisilla" keski-iässä koittaa tietyllä tavoin uusi elämä, koska jälkikasvu lähtee omille teilleen. Itse olen lapseton ja olen saanut elää omaa elämääni tähänkin saakka. Näin ollen mitään radikaalia muutosta ei ole omaan ajankäyttöön tai varallisuuteen luvassa. Vapaa-ajan ja työn suhde on sama kuin tähänkin saakka. Samoin käytettävissä olevat varat. /Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni on tärkeintä, että on samanikäisiä ystäviä.
60vee ja lujaa menee. Vielä muutama vuosi (kiinnostavassa) työssä. Aion opiskella lisää kieliä ja sit matkustella niihin maihin, mitä kieltä osaan, edes vähän. Kuorolaulu, kirjallisuuspiirit, yms taideriennot odottavat. Miksi pelätä vanhuudenraihnautta etukäteen? Otetaan mitä annetaan.
Olen itse 43v ja poikani 16v lukiolainen. Olen joskus miettinyt, että iskeekö lapsettomilla isompi keski-iän kriisi. Elämä on heillä ollut tavallaan samanlaista jo vuosia ja samanlaisena jatkuu. Tähän saan tietysti vastauksen, että lapsettomat ovat eläneet huikeaa elämää matkusteluineen, opiskeluineen ja työurina ulkomailla. Kuitenkin suurin osa tuntemistani lapsettomista elää melko tasaista töihin-harrastuksiin-kotiin elämää.
Itselläni tämä lapsen kanssa vietetty 16 vuotta on kuitenkin tuonut elämään aivan valtavasti elämyksiä ja vivahteita, hyviä ja huonoja tietysti. Sen verran vaiheikas reissu kuitenkin, että odotan innolla olevani noin 50v ”vapaa” ja velaton nainen. Eli saamme mieheni kanssa tulla ja mennä, tuntuu mielettömän hienolta ajatukselta. Ei todellakaan tunnu siltä, että elämä olisi edes puolessa välissä. Ja jos vaikka saisimme joskus vielä ihan uudenkin elämyksen eli nauttia pojan perheen seurasta, se olisi taas jotain aivan uutta.
MikaK kirjoitti:
Riippuu mikä on "keski-ikä". Itse vasta 42v. Olenko keski-ikäinen? Ei tunnu juuri erilaiselta kuin 20v sitten.
Totta kai olet keski-ikäinen😊 Hassua että yli nelikymppiset kyselevät tällaista. Onko vähän ikäkriisi?
Mitä vanhemmaksi tulee, sen helpommaksi elämä käy. Enää ei mieti turhanaikaisia, vaan uskaltaa olla ihan oma itsensä ja tehdä sitä mistä tykkää. En näyttele pirteää tai ole seuralllinen, jos en halua. Syön ja nukun silloin kun haluan. Puen mitä haluan. Ajattelen, kuinka turhista asioista sitä nuorempana stressasikaan. Mummo 67v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille yli nelikymppisille pitäisi kaikki päihteet olla sallittuja. Eihän tässä ole muuta kuin odottaa haudan lepoa.
Naiset ei enää tässä iässä halua ja nuorempia ei kehtaa edes yrittää. Mitä siis vanha yli nelikymppinen ukko voi muuta tehdä kuin vetää viinaa ja aineita?Ihan mitä vaan.
Oma 43 v mies metsästää, mökkeilee, on välillä liiankin viriili ja odottaa jo innokkaasti että iso poikamme muuttaa kotoa.
Yhdessä tehdään pieniä reissuja, saunotaan, kokataan...
Mökillä kuljettaa salarakastaan 😂
Siitä löytää viriiliä elämäänsä
Hyvät sairauskuluvakuutukset ja pikkuhiljaa säästäminen ja sijoittaminen turvaavat rahallista tilannetta vaikka olen koko ikäni ollut pienituloinen.
Minä en ole myöskään nähnyt ja kokenut kaikkea. Maailmassa on loputtomasti uuden oppimista ja nähtävää. Uusia kieliä, uusia harrastuksia, uusia liikuntamuotoja, uusia ihmisiä. Tärkeintä on kulkea silmät auki, ja antaa näille uusille asioille mahdollisuus. Ihan parasta aikaa kun lapset ovat jo isoja, parisuhde vakaa, ja voi mennä ja harrastaa tai olla harrastamatta ihan oman mielen mukaan. Eikä enää ole itsetunto-ongelmiakaan, vaan on hyväksynyt itsensä juuri tällaisena kuin on, eikä kiinnosta jos muut eivät hyväksykään.