Mikä on vaikein tilanne, kun olet joutunut irtisanomaan työntekijän?

Kuuntelethan myös toisen osapuolen sekä muiden työkavereiden version ennen kuin irtisanot ketään.

Kyllä se aina tuntuu pahalta.

Vei asian liittoon ja firma joutui maksamaan. Oli oikeasti vaikea ihminen, mutta pykälät ei täyttyneet.

Kun ekan kerran jouduin irtisanomaan, en nukkunut edellisenä yönä ja sain sydämentykytyksiä, vaikka päätös oli omani.

Pari krt 30 vuoden aikana olen joutunut näin tekemään. Toinen tiesi itsekkin alisuorittavansa eikä oikeastaan paljonkaan reagoinut, mutta toinen luuli olevansa erittäin hyvä ja järkyttyi kovasti vaikka varoitukset tietysti alla oli. Vaikein työ esimiehelle.

Ihan kakkaahan tuonnoin, mutta asiat täytyy hoitaa.

Erittäin hyvä työntekijä joutui onnettomuuteen. Hän oli kauan sairauslomalla. Kun töihinpaluu koitti, tuli pian selväksi, että työkyky ei ollut palautunut eikä kuntoutumista enää tapahtunut. Työsuhde oli päätettävä. Työntekijä oli kovasti odottanut töihin paluuta. Oli kova paikka itselleni. 874

Eräs työntekijä pahoinpideltiin Tallinnassa. Ei koskaan palautunut ennalleen. Oli pakko irtisanoa.

Oikeasti irtisanominen tuntuu esimiehille pahalta.

Uusi esimies pyysi kolme kertaa anteeksi, kun työsuhteeni päättyi pankissa syöpähoitojeni aikana yt-neuvotteluissa.

Aiempi esimies olisi todennäköisesti nauranut. 

Alaisilla voi olla pieniä lapsia ja asuntolainaa. Kyllä oikeasti sattuu kertoa totuus ja päätös.

Me esimiehetkin ollaan ihmisiä ja yleensä suht empaattisia vielä.

Mä olen joutunut sanomaan tässä vuoden aikana neljälle "hei hei". Seison niin voimakkaasti omien päätösten takana, että olen tehnyt oikeat päätökset. Nämä ihmiset eivät ole tuoneet tarpeeksi arvoa yritykselle ja heidän työnteosta huomaa, että parempi olisi muualla.

Vaikein oli kyllä yksi, jonka kanssa jumpattiin yli puolivuotta motivaation löytämiseksi. Hän väitti kiven kovaa, että motivaatio on ja ei löydä omasta työstään virheitä. Itse yritin ja yritin monesti häntä tsempata ja kouluttaa (tämä ei todellakaan kuulu työhöni), mutta ei siitä mitään tullut. En laske motivoituneeksi työntekijöksi työajalla nukkujaa, työturvaalisuusohjeistusta vastoin tekevää, työtä laiminlyövää henkilöä. Tarpeeksi monta kertaa kun sai kirjallisia varoituksia, oli helppo heittää pois. Se henkilön itku ja syytökset minua kohtaan ei vain tehneet tästä helppoa. Koitin perustella monella eri perusteella sekä tsemppasin, että kyllä 20-vuotias henkilö löytää vielä hyviä töitä itselleen.

Meillä kun alkoi yt:t, sanottiin että kaikkien yli 50-vuotiaiden kannattaa olla varuillaan. Ja kaikki irtisanottavat oli yli 50-vuotiaita. Kiva kun ikään ei pysty itse vaikuttamaan. Itse en ollut irtisanottujen joukossa.