Ottaisitko ennemmin tavallisen sukunimen vai erikoisen jota saat aina ääntää kaikille rautalangasta?

Basic

Mulla on hyvin tavanomainen nimi Suomessa, mutta asun nykyään ulkomailla ja tykkään ettei tule kaimoja vastaan. Tavaamiseen olen tottunut.

Mulla on erikoinen etunimi (kaimoja Suomessa kaksi, koiran nimenä yleisempi :D ) ja hankala, ulkomaalaisperäinen mutta suomalaisittain vuosisadan vaihteessa relitteroitu sukunimi. Olen tottunut tavaamaan nimeni joka yhteydessä kakarasta alkaen, tyyliin Hei, olen Krutzsi koo-är-uu-tee-zeta-si-i. 

Tykkään erikoisista nimistäni. Olen kansainvälisessä firmassa töissä ja asun ulkomailla, mikä lisää hämmennysmahdollisuuksia. Kerran  olin pitkään puhelussa (englanniksi) Ruotsalaisen kanssa jonka nimi oli suurinpiirtein Victor Stabenko, puolessavälissä paljastui että hän on paljasjalkainen savolainen joten jatkoimme juttua suomeksi.  :)

Haluun kuulua ennemmin "massaan" kuin erottua..

T. Erikoinen sukunimi, alkaa vähän ärsyttää "en oo ikin kuullu tollasta nimeä" tai "aa mä muistankin sut, kun tuon sukunimen sanoit"

Lissee?

Mulla on erikoinen sukunimi jonka joudun ihan poikkeuksetta tavaamaan ihmisille. Ennen olisin halunnut jonkun perusnimen mutta nykyään asia ei enää ärsytä. Jos mennään avopuolison kanssa joskus naimisiin niin pidän oman sukunimen.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on erikoinen sukunimi jonka joudun ihan poikkeuksetta tavaamaan ihmisille. Ennen olisin halunnut jonkun perusnimen mutta nykyään asia ei enää ärsytä. Jos mennään avopuolison kanssa joskus naimisiin niin pidän oman sukunimen.

Mullakin, mmutta juurikin mietittiin miehen kanssa kumman nimi otetaan yhteiseksi. Ei olla päästy vielä mietintää pitemmälle :D

Se mikä lapsena ärsyttää ei haittaa aikuisena

Ihan sama. 

Mielummin erikoinen. Oma sukunimi on tyyliä Virtanen ja etunimi Elina, joten kaimoja on ihan liikaa. Olen menossa naimisiin ja otan ilosta kiljuen vastaan miehen harvinaisemman sukunimen.

Inhoan ikäluokassani todella yleistä etunimeänikin. Ala-asteella ei koskaan saanut olla vain Elina, vaan aina piti olla Elina V. erotukseksi muista Elinoista.

En kaipaa mitään superomituista nimeä, mutta jos saan lapsia, eivät he todellakaan saa mitään supersuosittuja nimiä.

No esimerkeistä ton erikoisen. Vaikka oma tyttönimeni olikin harvinainen ja sitä sä tavata koko ajan, niin se oli ruma. Nyt on kaunis joskin ei sekään mkään yleinen.

Haikailin nuorempana hienoja sukunimiä. Nimeni on tavallinen, ja ex-miehelläkin oli tavisnimi, pidin omani. Nyt olen tyytyväinen nimen helppouteen. Asian huono puoli on, että virastoista, esim. Kelasta tulee joskus soittoja, joissa kysytään olenko joku Eurajoelta muuttanut kaima.

Erikoinen, en jaksa olla enää Henna R.

Okei, eli tavallinen voittaa, vaikka kommentit muuta sanookin.

Te jotka vastasitte tavallinen, niin mikä siinä kiinnostaa?

Vai onko se juurikin se, että ei halua olla muistettavissa?

Mäkin vastasin että erikoinen, juuri siitä syystä että nyt niitä kaimoja on vähän liiankin kanssa. Sukunimi on perus -nen ja etunimi niin yleinen että olen aina ollut se Maria L. En varsinaisesti mitään outoa ja uniikkia nimeä haluaisia, mutta sen verran erilaisen, ettei joka päivä törmäisi ihan uutisia selatessakin kaikkiin omiin nimiini.

Ottaisin ehkä tuon erikoisen. Nyt on kokemusta tavallisesta tyttönimestä ja tavallisesta tämänhetkisestä nimestä, ovat siis niin tavallisia kuin olla voi, mutta tyttönimi oli helppo yhtä kirjainta vaihtamalla muuttaa toiseksi, ja ainahan se kirjain väärin kuultiin vaikka sen kuinka selkeästi ja kuuluvasti kajautti. Nykyinen nimi tavallinen, mutta siinä on väliviiva. On vielä ihan ilmeisessä paikassa, mutta aina senkin joutuu vieraalle erikseen tavaamaan.

Jos olisi erikoinen nimi, tuo tavaaminen ja nimen papukaijjamainen toistelu olisi ehkä ymmärrettävämpää ja vaivan arvoista.

Tavallinen, en kyllä halua jäädä kenenkään mieleen.

Gynen vastaanotolla, "aa sut muistankin tuosta nimestä, sulla on vaikeus pidätellä virtsaa"

Minulla on supisuomalainen, mutta suht harvinainen tuplanimi.  Ihmiset muistavat nimeni lähes aina väärin ja netissä käytän eri nimeä, koska olen kyllästynyt siihen että vain suomalaiset osaavat lausua/kirjoittaa sen oikein.

Jos minulla olisi lisäksi tosi harvinainen sukunimi, olisi ihan tuskaa aina sanoa miten se kirjoitetaan. Kyllä tavallinen sukunimi on paras.

Tasaselta näyttää!

Valitsen erikoisen. Ihan vain siksi että mulla on erikoinen.

Periaatteessa ihan tavalliset etunimi ja sukunimi. Kuitenkin sen verran erikoiset, että joudun tavamaan nimeni melkein aina, ja etunimi on sittenkin usein sinnepäin. Sukunimeni olen jo lapsesta asti osannut tavata kolmella kielellä. Nimisäni ei ole mitään c, x, z, w, q -kirjaimikaan. Ne on vaan "vaikeat".