Sinä nainen, jolla on ollut useita kumppaneita: Vakiinnuitko?

Minulla on ollut useita kumppaneita, niin seurustelu- kuin seksikumppaneita. Valehtelematta mennään varmaan lähempänä sataa. Olen nuoruudessani pettänyt ja nykyään tapaillessa saattaa olla, että tapailen useampia samanaikaisesti, ennen kuin tiedän haluavani olla jonkun kanssa. Suhteeni ovat kuitenkin ensimmäisen pidemmän seurusteluni (4 vuotta) jälkeen vain lyhenneet, enkä nyt enää 31-vuotiaana oikein uskalla toivoa, että tapaisinkaan ketään, jonka kanssa haluaisin olla. Tai joka haluaisi olla minun kanssani.

Nuorempana tuntui, että hyväksyin miehen kuin miehen, joka sattui minusta pitämään. Suhteeni eivät olleet mielenterveydelleni hyväksi, mutta ne kestivät monenlaista. Nykyään jos tapailu vakiintuu, riidat johtavat lähestulkoon aina eroon. En tunne, että voisin enää selvitä riidoista selvittämällä asioita, eikä tunnu, että se toinenkaan osapuoli haluaisin. On helpompi erota ja palata Tinderiin etsimään seuraavaa.

Tämä on kuluttavaa. Päätin äskettäin muutaman kuukauden tapailun tällaiseen riitaan. Koin oloni epävarmaksi, joten heitin koko suhteen romukoppaan. Nyt olen tavannut (taas) miehen, josta olen kiinnostunut ja jossa on paljon hyviä piirteitä. Mies sanoo haluavansa muutaman vuoden sisällä vakiintua, kuten minäkin haluaisin. En kuitenkaan pysty antaa itseni ihastua tähän mieheen, koska tiedän kuitenkin, miten tässäkin käy.

Ongelmana on varmasti luonteeni. Olen itsekäs, sotkuinen ja haihatteleva tuuliviiri. En ole "vaimomateriaalia", en osaa laittaa kotia tai olla muutenkaan naisellinen. En tiedä, tulisiko minusta hyvä äiti. En juo usein, mutta silloin kun sille päälle satun, lapasesta lähtee. Olen heikko ihminen ja varmasti jollain tavalla sairas, ja kaipaan rinnalle vahvaa miestä. Nykyään kuitenkin kaikki minun luonteenpiirteeni ovat "red flageja", jotka kyllä viehättävät alkuun, mutta eivät kanna pidemmän päälle. Vedän puoleeni varattuja, pitkistä suhteista lähteneitä ja sitoutumiskammoisia.