Lue keskustelun säännöt.
Jotkut on jo 4-kymppisenä toinen jalka haudassa..
Nelikymppinen ja elossa
12.10.2019 |
Ja jotkut jopa nuorempina, kolmenkympin maissa jo "elämä ohi".
Voivotellaan, että mikään ei enää ole mahdollista, koska on liian vanha.
Ei voi enää opetella mitään uutta, mistään opiskelusta puhumattakaan kun on jo niin vanha.
Ei enää kannata haaveilla uudesta parisuhteesta, uusista ystävistä, kokemuksista tai ylipäätään toivoa enää mitään tulevaisuudelta kun on jo niin vanha.
Yms.
Itse en tätä käsitä ollenkaan - mitä hemmettiä nämä ihmiset loppuelämänsä sitten tekevät? Odottavat kuolemaa mahdollisesti vuosikymmeniä?
Mitäs sitten kun olet kuusi-seitsemänkymppinen, täysin toimintakykyinen ihminen, tässä vaiheessako jo pitäisi mennä arkkuun valmiiksi makaamaan?
Omasta mielestä elämä loppuu sitten, kun henki ei enää kulje. Siihen asti elämä on elämää, ei yhtään sen arvottomampaa kuin nuorenakaan.
Toki, jotkut ovet sulkeutuu iän myötä, mutta mitä sitten? Ei nuorenakaan kaikki ole kaikille mahdollista.
Esimerkiksi vaikkapa jonkin soittimen opettelu: toki on selvä, että jos aikuisena aloitat niin sinusta ei tule virtuoosia - mutta eipä tule suurimmasta osasta muutenkaan, vaikka olisi lapsena aloittanut.
Vai onko tuo vanhuuden voivottelu vain jokin ikäkriisi, joka menee ohi?
Kommentit (9)
Ei ole mitään odotettavaa enää elämässä. Miksi pitäisi "toimia" jotenkin, jos mikään ei huvita? Olen ollut jo kauan ihan valmis hautaan.
N 50
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joo...parisuhdetta toivon yhä. Matkustelua. Ettei terveys ihan menisi. Haluaisin opiskella, mutta työllistynkö tässä iässä, se on eri asia.
Miksi luulet että kaikki on täydessä toimintakunnossa vuosikymmeniä? Itse sairastuin alle 30-v., eläisin varmasti paljon aktiivisempaa elämää ilman tätä. Ei tätä päällepäin näe niin moni varmaan luulee että olen jotenkin tahallaan ja mielelläni kotosalla pysyvä tylsimys.
Jaa, itse en tunne yhtäkään sellaista toinen jalka haudassa olevaa nelikymppistä. Tunnen tästä ikäluokasta paljon ihmisiä, sillä olen itse 45 vuotias ja elämäni on ihanaa.
Olen nyt paljon paremmassa kunnossa kuin 20-30 vuotiaana olin, terveyteni on priima ja kaikki on täydellisesti.
Jos on lapsia elämässä on aina mieltä ja merkitystä, jotain minkä vuoksi elää. Vielä silloinkn, kun lapset ovat aikuisia. Tämä kokemus jää lapsettomilta väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Miksi luulet että kaikki on täydessä toimintakunnossa vuosikymmeniä? Itse sairastuin alle 30-v., eläisin varmasti paljon aktiivisempaa elämää ilman tätä. Ei tätä päällepäin näe niin moni varmaan luulee että olen jotenkin tahallaan ja mielelläni kotosalla pysyvä tylsimys."
No niinpä, tätä just ajoin takaa. Jotkut saavat pitää terveytensä vanhuuteen asti, toiset syntyvät sairaina tai kuolevat nuorina. Ei ole sanottu, että keski-ikäisenä väistämättä sairastuu ja on huonossa kunnossa - kuten ei sekään, että on nuori ja terve.
Ja tähänkin ketjuun ehti jo pari näitä otsikossa mainittuja ihmisiä - joille ikä on tekosyy omaan mielen tylsyyteen.
Kun ei tuolla makkarissa taaskaan tapahdu mitään niin voisi oikeastaan ehdottaa naisella jos mentäisi katselemaan ruumisarkkuja. Samahan se on alkaa silmäillä missä sitä makaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa, itse en tunne yhtäkään sellaista toinen jalka haudassa olevaa nelikymppistä. Tunnen tästä ikäluokasta paljon ihmisiä, sillä olen itse 45 vuotias ja elämäni on ihanaa.
Olen nyt paljon paremmassa kunnossa kuin 20-30 vuotiaana olin, terveyteni on priima ja kaikki on täydellisesti.
Mä olen vasta 42, mutta sama tilanne. Mun tuttavapiirissa asetetaan urheilutavoitteita, perustetaan firmoja, vaihdetaan työpaikkoja, on yksi opiskelijakin, joka vaihtaa ihan täysin uudelle alalle, ja pari ihan pienten lasten vanhempaakin löytyy.
Pari tuttua on saavuttanut taloudellisen riippumattomuuden, mutta ovat silti vielä työelämässä.
Joo tuo kriisi menee ohi kun kuolee mutta kuolemasta se vasta alkaa tosi hieno trippi.
Näkee "maailmankaikkeuden" todellisen olemuksen.