Lue keskustelun säännöt.
Herätkää, viiskymppiset
12.10.2019 |
Raahustatte töissä puolikuolleina vaikka ette ihan oikeasti jaksaisi muuta kuin maata peiton alla ja tuijottaa suoratoistoa. Juotte ja syötte liikaa tai harrastatte liikuntaa neuroottisesti että jaksaisitte elämää. Hirveä stressi päällä koko ajan, mutta pakko jaksaa, koska asuntolaina, autolaina, remonttilaina.
Ettekö tajua että olette jo vanhoja? Myykää kaikki ja alkakaa käyttää rahojanne oman ja perheen hyvinvoinnin edistämiseksi.
Olette jo niin vanhoja ettei kannata säästää eläkepäiviä varten ja elää h.lvetillistä elämää sen takia että saisi lainat maksettua.
Vähentäkää työntekoa. Vaihtakaa ammattitaidottomien helppoihin duuneihin joissa on töitä koko ajan tarjolla koska ihmiset ei halua tehdä niitä. Muuttakaa vuokralle. Vaihtakaa vaatimattomampaan autoon.
Ette edes tajua mikä omaisuus teillä on kiinni materiassa. Käyttäkää sitä nyt kun voitte huonosti, että elämänne olisi elämän arvoista. Rahat riittää paremmin kun elää vaatimattomammin.
Lapsillannekin olisi mahdollisuus oppia jotain muuta kuin elintasokiipeilyä ja ainaista kiirettä ja stressiä.
Nauttikaa varallisuudestanne nyt kun vielä kykenette nauttimaan siitä. Vanhuuden vaivat alkaa jo kuusikymppisenä, voin paljastaa teille.
Kommentit (45)
Nyky-viiskymppiset on konmarittaneet elämänsä.
Kaikki turha mikä ei tuota iloa - pihalle.
Ja tervetuloa elämäniloa täynnä oleva arki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan niin kuin kaikilla viisikymppisillä olisi omistusasunto ja varallisuutta kerättynä. Osa on töissä, koska pitää saada vuokra maksettua.
Ja päällä on jatkuva pelko siitä, mitä tapahtuu kun jää eläkkeelle.
Miksi? Olet duunisi tehnyt ja eläkkeesi ansainnut. Se, että säästöillään saisi paremman vanhuushoidon, on puppua. Sellaiseen hoitoon riittää vain miljönäärin varat.
En tunnista itseäni enkä ketään tuttuakaan.
Useimmilla lapset ovat jo täysin omillaan (ennen lapset tehtiin aiemmin). Vapaa-aikaa on siis riittämiin verrattuna kokopäivätyöhän pikkulapsiaikana.
Totta kai työss itse kullakin on joskus kiirettä tai hankalia tilanteita, mutta ainakin minä teen mielelläni töitä. Asunto on maksettu, ei meillä ole mitään lainoja ja vaikka olisikin, sitten niitä maksellaan takaisin pikkuhiljaa.
Minusta tuntuu, että monilla nelikymppisillä on paljon raskaampaa. Monella sen ikäisellä nykyään on vielä aivan pieniä lapsia. Töissä pitäisi olla parhaimmillaan, opiskella lisää jne.
Mulla on parikin viisikymppistä kaveria tässä nimenomaisessa tilanteessa. Toinen erosi ja maksaa nyt yksin asuntoa. On ikävässä työpaikassa ja vihaa elämäänsä. Omistaa mm kesämökin mutta kokee olevansa täydellisessä umpikujassa lainan takia.
Toinen on jo 60v, eikä edes lapsia ole. Hirveän ahdistunut, lopen uupunut työhönsä mutta pakko jaksaa kun on se asuntolaina. Ja ylenpalttinen velvollisuus painaa täysillä eläkeikään saakka. Puhuu jopa yhteiskuntakelpoisuudesta.
Näinhän se on. Yhteiskunta romahtaisi jos tuo kuuskymppinenkin armahtaisi itsensä ja alkaisi nauttia 40 vuoden urakoinnistaan. Voi itku!
En kyllä yhtään tunnista itseäni enkä läheisiäni ap:n aloituksesta. Minkä ikäinen ap olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä vaikuttaa varmaan paljon myös se että moni viiskymppinen ei jaksa tehdä isoja muutoksia elämäänsä enää vaan jatkaa samaan tahtiin vaikka kuinka paha olisi olla ja odottaa eläkepäiviä. On valtava ponnistus löytää uusi työpaikka ja aloittaa työnteko aivan uudessa paikassa, uusien ihmisten kanssa.
Ihmiset on yllättävän paljon sitoutuneet pitkäaikaisiin rutiineihin ja vaikka olisivat stressaantuneita niin ajattelevat että muutokset stressaisivat vielä enemmän.
Sitten vasta kun on ylivoimaisen vaikeaa ja paha olla, tajutaan että muuta vaihtoehtoa ei ole kuin sanoa itsensä irti.
Pidän elämästäni tällaisena. On siisti sisätyö, tulot 3800 e/kk netto. Saa matkustaa, saa olla itsenäinen ja aika lailla luova, ei ole pakko tehdä muiden kanssa, jos ei halua. Velkaa ei ole.
Miksi ihmeessä menisin johonkin fyysisesti raskaaseen, epävarmaan hommaan, kun elämäni on nykyisellään todella mukavaa. Stressaantunut en ole eikä sille suoratoistolle ole aikaa, kun on mukavia harrastuksia.
Ainoa ongelma on miniä, joka hokee ap:n tavalla että vähennä töitä ja myy asuntosi, jaa rahat perheelle (2 lapselle), muuta vuokralle ja ole ilmaisena lapsenpiikana, että heidän perheellä olisi helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 45 ja elän mielenkiintoista elämää, johon kuuluu työ, perhe, ystävät, harrastukset, kuntoilu, huvit, viihde matkustelu.
Alkoholi ei juuri kuulu elämään nyt. Mieluiten hyödynnän viikonloput palautumiseen töistä ja olen lasten kanssa virkeänä heti aamusta.
Mutta sinänsä aloituksessa on pointtinsa. Jos työ on liian raskasta fyysisesti tai ei anna tyydytystä, sitä saattaa etsiä täytettä elämälleen tavalla, joka vie terveyden.
Miksi myisin kaiken sen, josta nautin. Ihana, tilava omakotitalo, oma auto, kesämökki. Eri elämäntilanteissa arvostaa eri asioita, juuri nyt arvostan asioita, jotka minulla on ja jotka omistan. Pienempi asunto ja talvet etelässä kuuluvat suunnitelmaan, mutta lapsilla on koulunsa ja minun velvollisuuteni on antaa lapsilleni turvallinen koti ja ympäristö, jotta he voivat nauttia lapsuudestaan.
Pahoittelen, vuosien syöpähoidot köyhdyttivät minut.
Ei kukaan tiedä, mitä sinun tulevaisuuteesi kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri näin. Olen 60v, töissä, joka on minulle helppoa. Olen siihen ylikoulutettu. Lainat maksettu, lapset aikuisia. Asumme omakotitalossa, mukavaa kun on tilaa ja saa soittaa ja laulaa sekä kuunnella musiikkia ilman että naapurit marmattaa. Käydään muutaman kerran vuodessa ulkomailla, ja tehdään kotimaanreissuja. Roinaa ei kerätä, auto vaihdetaan sitten kun ränksähtää. Ei kesämökkiä, mielummin reissataan. Nyt kaikki hyvin, huomisesta ei kukaan tiedä.
Siitä olen samaa mieltä, että arki kannattaa järjestää sellaiseksi, että se tuottaa mielihyvää. Sitku-eläminen on tyhmää minkä ikäiselle tahansa.
Mutta ainakaan minä en kärsi mielenkiintoisesta asiantuntijatyöstäni. Olen unelma-alallani, miksi ihmeessä se pitäisi vaihtaa tylsään ja pienipalkkaiseen duuniin?!! Nimenomana pitäisi tehdä päinvastoin, hommata sellainen työ, josta saa tyydytystä ja mieli pysyy virkeänä. Ei ole todellakaan yhdentekevää, mitä tekee arkisin puolet hereilläoloajastaan!
Ja viisikymppiset ainakin oman kokemukseni mukaan elävät jo suhteellisen vaurasta elämänvaihetta, jossa asuntolainat on aikoja sitten maksettu. Ok, itselläni on vielä kolme vuotta mökkilainaa maksettavana, mutta siinä se menee kevyesti, liksa kun on viisi tonnia brutto, ja puolisolla saman verran. Nautimme elämästä, omasta asunnosta, talviasuttavasta mökistä 70 km päässä ja ulkomaanmatkailusta.
Nainen vm. 1967
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi nämä hyvinvoivat, stressittömät, työssään viihtyvät ihmiset luulee täällä että tämä ehdotus koskee heitä? Älkää te missään nimessä lopettako ikinä työntekoa kun siitä niin nautitte, maksakaa vaan veroja ja hyödyttäkää yhteiskuntaa maximissa lopun ikänne.
Onko teidän aivan mahdotonta ymmärtää että on paljonkin ihmisiä joilla ei mene niin hyvin kuin teillä?
Satun rakastamaan työtäni ja taloani ja mökkiäni. Näistä luopuminen huonontaisi elämääni sata prosenttia! Ei kaikki viiskymppiset elä jossain harmaan arjen ja lainojen sumussa. Itse asiassa en tunne yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minun (56v), on vaan raadettava lähihoitajan pätkätöissä, että saan laskuni maksettua. Ei ole ukkoa, joka elättäisi. Eläkekertymä on niin pieni, että ei pysty varmasti ikinä jäämään eläkkeelle. En halua olla sossun elättinä. Ei kaikilla elämä mene kuin Strömssössä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi nämä hyvinvoivat, stressittömät, työssään viihtyvät ihmiset luulee täällä että tämä ehdotus koskee heitä? Älkää te missään nimessä lopettako ikinä työntekoa kun siitä niin nautitte, maksakaa vaan veroja ja hyödyttäkää yhteiskuntaa maximissa lopun ikänne.
Onko teidän aivan mahdotonta ymmärtää että on paljonkin ihmisiä joilla ei mene niin hyvin kuin teillä?
Laita Ap selvennys kenen haluat kommentoivan. Tyyliin elämäänsä tyytyväiset älkööt vaivautuko vastaamaan.
Siis mitä? Talo rakennettiin 30-vuotiaana ja laina-aika 20 vuotta. Kyllä tässä 50- iässä on vielä lainaa maksettavana, joten töitä on painettava, halusi tai ei. Eikä senkään jälkeen herkkua ole kun tienaa alle mediaanitulon.
Ei 50v nykyään ole mikään vanha ja itse olen elämäni kunnossa.. jaksan paljon paremmin tehdä töitä, kun nuoremmat.. Itsellä ei asuntovelkaa, kun vuokralla asun.
Ehkä muutan jossain vaiheessa Espanjaan, kun siellä elämä halvempaa ja lämmin ilmasto.. Kyllä Suomessa on kallista elää ja hullummaks kaikki vaan täällä menee..
Vierailija kirjoitti:
Velattomia, villejä ja vapaita ollaan jo. Nautitaan elämästä ilman mitään stressiä, joten älä huoli ap.
Sama täällä! Ostettiin talo auringon alta ja vietetään täällä talvet ajellen avoautolla. Nautitaan elämästä, syödään ja juodaan hyvin ja tehdään just sitä, mikä sattuu huvittamaan.
Kuutta kymppiä lähestytään, muttei mitään isompia vaivoja vielä ole. Ehkei niitä täällä lämmössä ja auringossa tulekaan :D
Vierailija kirjoitti:
Pahoittelen, vuosien syöpähoidot köyhdyttivät minut.
Ei kukaan tiedä, mitä sinun tulevaisuuteesi kuuluu.
Meitä on monta kanssasi samassa tilanteessa, rintasyöpäkin voi kroonistua.
Tulevaisuus täysi kysymysmerkki .
Siitä kun näen ystäviäni hirveässä stressissä ja puristuksessa. Mutta kun ei voi luopua suunnitelmasta jonka teki kaksikymppisenä! Eikä voi luopua elintason loputtomasta parantamisesta. Eikä voi myöntää ettei jaksakaan enää, että tuntuukin pahalta.
Toki ok jos jaksaa ja kokee että työ on elämän mehu ja nauttii kun on ihana koti ym omaisuutta. Siitä vaan, olen iloinen jos niin on.
Ap